tiistai 2. joulukuuta 2014

TONTTUJA JA TORTTUJA

Pitkän, yksinäisen, pimeän syksyn ja flunssakierteen päätteeksi yskin ahkerasti keuhkoja pellolle, mutta tiukassa tuntuvat vielä olevan:) Asiaa ei ole auttanut edes pölyisten ja kylmien varastojen penkominen kirpputoriromujen ja askartelumateriaalin löytämiseksi. Osa varastotavarasta meni kylmästi roskiin, mutta se taisikin olla naapurin varasto:) Kyökin pöytä on tunnetusti syömistä varten, mutta näin joulun alla ja vähän muutenkin sen käyttö on minulle täysin hämärtynyt.


Kissakin oli sekasotkusta niin pahalla päällä, että änkesi koriin, johon minulla oli tarkoitus kasata kirpputorikamoja. Tontuttaahan tuo nyt vähempikin.


"Minä en lähde tästä mihinkään, hae itsellesi uusi koppa" hän päätti kuninkaallisesti. Ennen kuvan ottamista pyysin Pinkkua siirtymään toiseen koriin tai sohvalle, mutta häntäpä se harmitti lujasti, enkä tietenkään raskinut ajaa mamselllia pois.


Esikoinen paiskasi kukkakimpun käväistessään lapsen kanssa perjantaina, mutta he perääntyivät suosiolla päättömien tonttujen, porakoneen, kantojen ja muun askarteluroinan tontuttavaa meininkiä, tosin lasta vähän harmitti ettei mummu ottanut heti yöksi. Lupasin huomiseen mennessä raivata sen verran tilaa, että lapsikin mahtuisi asuntoon ja sitten kävimme yhdessä ostamassa torttutaikinaa ja päätimme paistaa muutaman joulutortun:)

tortut, lapsi, lapsenlapsi
Torttujen teko onnistuu kuin vanhalta tekijältä, vaikka tarkkana pitää olla, sillä ovelat  tuulimyllysakarat tahtovat helposti hakea ihan oman järjestyksen. Nuorin lapsenlapseni (5 vee) tässä ahkeroi adventtitorttuja meille:)

Adventtiperinteeseen kuuluvat myös apilalehden joulupuurolautaset ja joulukupit, jotka otan tietyn rajoituksin käyttöön jo ensimmäisestä adventistä lähtien. Joulupuurolautasista söimme aamupuuron ja ensimmäisen kerran lapsi todella ihasteli lautasta kuten ystättären lähettämää jouluista kettukorttiakin, jonka sain Pyhäinpäivän aattona sydänkynttilän ja ruusujen lisäksi. Myös nelihaarainen kynttelikkö ilmestyy pöytään ensimmäisenä adventtina, jolloin siitä sytytetään ensimmäinen kynttilä, toisena kaksi etc.

Kuopuskin piipahti edellisenä viikonloppuna jolloin toi oman poikansa yökylään ja Eetun kanssa pengoimme hikihatussa (lue kylmästä hytisten) ulkovarastoa, mistä löysin kaipaamani tontun leivät, miniatyyri puurokulhon ja aikaisemmin tekemäni pienen puuropadan monen muun tilpehöörin lisäksi sekä joulukangaslaatikon. Tähtipatalaput saattavat kyllä jäädä tältäkin joululta ompelematta. Sen jälkeen kipaisimme äkkiä saunaan ja löylyyn, mutta tällä kertaa saunatonttu ei osannut tai halunnut parantaa tautiani, vaan se paheni entisestään.

"Vielä hetki minun pitää pötköttää tässä ruhmolla ja odottaa että saan silmät päähäni ja langat ojennukseen, mutta aivan kohta pääsen muiden joukkoon. Mitähän ne muuten meinaavat, kun minulla on ihan sininen parta"

irkun tontut, tontut

Ja täällähän sitä jo innokkaina odotetaankin ja joulumuorikin on onnesta soikeana porukan keskellä:) Tontut istutetaan pölkkyjen päälle. Koristeluun käytän nykyään myös ostomateriaalia. Ensimmäisissä töissäni käytin pelkästään mustikanvarpuja, puolukkaa, kauraa ja kukkia, mutta ihmiset kaipaavat kestävyyttä ja väriä.

Pelkästään kävyistä ja käpytontusta tulee myös asetelma tai parikin. Myyntiprovikat tahtovat kuitenkin syödä joulumyynnin olemattomiin oman materiaalihinnan lisäksi ja massiivinen halpatuotanto vie viimeisetkin tonttumarkkinat. Harva enää kaipaa itsetehtyjä väkerryksiä, niiden kulta-aika on armotta ohi, mutta yrittämishengen vuoksi innostuin vielä kerran. Suomineito ei nouse, ellei meillä ole uskoa tai tahtoa parempaan huomiseen ja omaan yrittämiseen.

Kaiken hyvän päälle sain hoilata vielä Hoosianna-hymninkin Raahen adventtivesperissä, eikä edes yskänpuuska yllättänyt, mikä oli suuri ihme! Ihme oli myös se, että joku viitsi lähteä vartavasten kuskaamaan minua sinne asti:)

22 kommenttia:

  1. Kaaoksestakin voi syntyä kaunista! Ihana tonttujoukko odottelee joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Päikkä. Minulla on ehkä turhaakin kaaosta aina mukana, syytä siihen en oikein tiedä. Ehkä oma askartelu- ja ompelunurkka helpottaisi tilannetta, mutta näin pienessä asunnossa siihen ei ole mahdollisuutta.

      Poista
  2. Luova kaaos, ihanaa! Ihan sormet alkoivat kutista. Tontutkin ymmärtävät muodin päälle, väriä päähän, jos ei hiuksiin niin partaan, kohta voi syntyä sateenkaaritonttujakin..
    Onpa muuten taitava tortuntekijä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä tontut kyllä ymmärtävät... olen tehnyt aiemmin sinisiä krassitonttuja, joilla on punainen lakki, mutta harva niitä ymmärtää:) Sateenkaaritonttu on hyvä idea ja tortuntekijä oli mitä mainioin:)

      Poista
  3. Kiitos Mustis, olit tonttuilevalla tuulella;)
    Jälkeä kuitenkin syntyi, ja lapset ovat hyvällä tuulella...
    Sydänlämpöistä joulukuuta sinulle, Mustis ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulun alla alkaa tämä sama tontutus, eikä se lopu ennen joulua, joten tonttuilu onnistuu tosi helposti:) Kiitoksia ihanista toivotuksistasi Aili:)

      Poista
  4. Kissat tietää!!! Keittiön pöytäkoristelut saivat hymyn huulillein :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissa on luontojaan utelias, meinasin kuitenkin silmäni tipauttaa kuin Pinkku, joka on aika varovainen ja vähän varauksellinen hyppäsikin koriin ja tykkäsi istuskella siinä:)

      Poista
  5. Upea postaus. Meillä oli saman näköistä kun Mimosa 4 v oli viikonloppuna meillä.
    Samanlaiset oli touhutkin. Torttujen teko on tarkkaa puuhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulun alla on useinkin samoja puuhia. Piparit ovat seuraavana ja nehän tunnetusti nykyään menevät minulta pipariksi... Kiitoksia Enkuli:)

      Poista
  6. Värikästä ja maukasta on elämäsi. Ihania "roinia" pöytä täynnä. Taidat olla oikea jouluihminen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämäni on aivan muuta, mutta välillä se aina hymyilee. Olen ollut jouluhullu henkeen ja vereen, mutta nyt väsyttää jo pelkkä ajatuskin. Mieluummin lötköttäisin Espanjan aurinkorannalla ja tiirailisin gigoloita:)

      Poista
  7. Jo on tonttupajalla ollut vipellystä! Onneksi Pinkku on pitänyt määrätietoisesti oman korinsa roinasta tyhjänä! ;-)
    Terveellistä adventtiaikaa "tonttuilevalle" Mustiskalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämä on pientä alkusoittoa, rumpaukset ovat vielä edessäpäin samoin kuin kotitalon siivoilut ja rempatkin tulevia vuokralaisia varten:) Sairasta touhua, mutta toivotaan että antilooppikuuri kohentaa olotilaa. Joko taatelintallaamiset on siellä aloitettu. P.s. muista se suklaa:)

      Poista
  8. Kylläpä on pöytä, kuin lähtevä laiva, vaan aivan upean tonttuklaanin olet puuhailut. Kipeänäkin.
    Lapsenlasten kanssa minäkin meinaan vähän joulua leipoa, sitten vähän myöhemmin. Teillä taitaa olla tortut jo syöty.
    Pinku valitsi hyvän paikan. Hyvä, kun ymmärsit kissan tuntoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pöytä on kyllä aivan järkyttävän näköinen, sen takia sen kuvasinkin. Sen lisäksi sekasotku jatkuu vielä vanhan piirongin seudulla eteisessäkin. Tortut tuli ahmittua heti ja leipoja piti hyvin puolensa:) Jäi niistä silti ohikulkijoille maistiaiset ja naapurillekin yksi. Joskus tuntuu siltä, että ymmärrän eläimiä paremmin kuin ihmisiä? Kiitoksia Aimarii:)

      Poista
  9. Sinulla joulun alusaika on vahvasti hyppysissä.
    Upeita torttuja tulossa ja niiden taittelu onkin taitopuuhaa.

    VastaaPoista
  10. Kiitoksia Rip. Edelleenkin värkkäilen, tein käpytonttujuttuakin käpymetsään, löysin sinne myös rullakävyn, joita voisi tuoreista tehdä kai itsekin, en ole aiemmin älynnytkään. Mukavaa joulun odotusta Sinulle. "Ebola" jatkuu yhä edelleen, ab-kuuri on jollakin tapaa helpottanut, mutta, mutta...

    VastaaPoista
  11. Ylimpiin kuveihin voisi laittaa tekstin: Tällaiselta näyttää luovan hulluuden alku! Kolmannen kuvan sanomaksi arvaan: Onpa se henkilökunta tänään levotonta! Seuraavassa kuvassa: Hieman järjestystä, niin sitten palkitaan! Seuraavaan kuvaan sisältyy sanoma: Sopii nyt katsoa, taitetaan tästä kulma näin... Ja lopulta: Kyllä se luovuus sittenkin kannatti:)
    Kuva-arvoituksia pähkäillen
    JussiN

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Jussi Anonyymi ja se on totta että Pinkku mamsellin ilme kertoo henkilökunnan huonosta ammattitaidosta ja huseeraavasta käytöksestä aika paljon. Eikä ihme! Torttujen kulmat ovat vähän ovelia, muistan sen hyvin omasta lapsuudestani ja äiti ärisi heti kun meni väärin.

      Tuo sinipartatonttu saattoi vaikka yllättyä kohtalotovereidensa paljoudesta. Olen käyttänyt melkein kaiken lahjakarvavarastoni, saan aina silloin tällöin askartelumateriaaliksi sopivaa värkkiä jostakin, jonka päätän joskus hyödyntää. Myös kirpputorilta saattaa löytää vanhojen prouvien päähineitä pilkkahinnalla, mitkä sopivat vaikka tontun parraksi. Vaikka kyse on eläimen karvasta, näiden jätekarvapalojen takia sitä ei ehkä ole tapettu, mutta aina on vähän huono omatunto siitäkin. Seuraavana vuonna yritän siirtyä hamppuun ja villaan:) Mutta luultavasti en tee enää ikinä yhtään ainutta tonttua.

      Poista
  12. Oijoi, meillä on nuorempi polvi muuttanut vanhaan taloomme, mutta vintti on vielä tyhjäämättä. Tällaisten asioiden
    perfektionistina pelkään,että aikaa kuluu ja kaikenlaista tekisi mieli jättää jatkokäyttöä varten...
    etenkin matonkuteita... mutta muutakin voisi jotenkin kierrättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Emmä. En huomannut tätä viestiäsi aiemmin. Jatkokäyttöä voi ajatella, mutta järki käteen, sillä monesti saa sen, mitä tarvitsee ilman kamalaa romuttamoakin, toisaalta juuri sen minkä heitti menemään, tarvitsisi takuuvarmasti huomenna:) Matonkuteet voi kyllä kierrättää, se on järkikäyttöä. Muutto ja talon tyhjennys on aina rankka projekti.

      Poista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän, kiitos:)