keskiviikko 20. lokakuuta 2010

HOMO HOMINI LUPUS


Jo Aikojen alusta susi oppi varomaan kahta vaarallista asiaa: Tulta ja Ihmistä ja niistä Tuli oli Ihmistä paljon armeliaampi.

Kotona Villissä Lännessä oli totuttava siihen, etteivät siellä Millan tai Miskan kaltaiset pantasudet kovin kauan viihtyneet. Jos susi vahingossa kävelee haulikon tai vähän armeliaamman kiväärin eteen niin asehan laukeaa kuin itsestään, minkäs sille mahtaa? Niille kävi samoin kuin Rasputinille eli ampumisen jälkeen ne varmuuden vuoksi vielä hukutettiin.


Lapset löysivät Millan Hanhikiven rannasta, johon se oli ajautunut. Miska oli kuollut jo aiemmin.

Olen sitä mieltä, että puolikesyjen pantasusien ihmishajuinen laite voi vääristää tai ainakin selkeästi hankaloittaa normaalia lajikäyttäytymistä ja aiheuttaa siten ehkä vääränlaista rohkeutta suhteessa ihmiseen, minkä vuoksi ne voivat olla vaarallisempia sekä itselleen että ihmiselle, kuin villilaumasta eronneet nuoret, epätoivoiset tai nälkiintyneet urokset (jotka yleensä ovat nälän vuoksi turhankin rohkeita) puhumattakaan metsästävista laumoista, joista löytyy vielä tervettä ihmispelkoa. Pannat mahdollistavat myös helpommin salametsästyksen kuten Millan ja Miskankin tapauksessa kävi.

Istutetulle susikannalle ei tehometsästyksen tai liian suuren levinneisyyden vuoksi enää yksinkertaisesti riitä riistaa. Osaksi tämä johtuu EU-direktiiveistä, jotka vaativat tietyn villielänkannan alueelle, josta heillä ei välttämättä ole mitään realistista käsitystä. Nykyinen susikanta on hyvinkin riittävä Suomen alueelle ja sen keinotekoinen lisääminen aiheuttaa pelkästään ongelmia niin sudelle kuin ihmisillekin. Kaiken lisäksi osa tilastoista vähättelee suden esiintymistiheyttä pienemmäksi kuin mitä se todellisuudessa on.

Mielestäni paljon parjattu susi-Pulliainen teki susiasiassa hyvin tärkeää uraa-uurtavaa susi- ja koiratutkimusta, mitä voitaisiin mainiosti hyödyntää myös tämän päivän lievästi kuumenneessa susipolitiikassa. Valitettavasti fanaattisuus puolin jos toisinkin estää tehokkaasti yhteistyöpyrkimykset
. Lapin poroalueella on melko turha puhua rakentavasti susiaiheesta, samoin kuin koiransa tai lampaansa menettäneiden ihmisten kanssa, jotka ymmärrettävästi käyvät vähän kuumana. Eturistiriita kannan säilyttämisen ja oman elinkeinon välillä on hyvin ilmeinen, mikä kieltämättä on hankala ja haasteellinen juttu. Kuvan meininki saa häpeämään ihmiselon autuutta koko rahalla. Kysymyksessä ei ole enää metsästys.
Suuret uljaat "metsästäjät":)
Pohjanmaa kuuluu 1800-luvun runsaisiin susialueisiin, joka jätti isovanhempiimme ja geeneihimme piintyneen susipelon ja vihan, jota Grimmin veljesten kaltaiset tarinat Isosta Pahasta Sudesta ikivanhojen ihmissusi-tarinoiden ohessa mukavasti pönkittävät. Se jätti syvälle sieluumme ajatuksen, että susi elää korkeintaan tapporahan vuoksi, eikä tämä ajatus pahan (eli suden) tappamisesta ole vieras vieläkään, kuten tuli jo yllä mainituksi. Suden metsästys- ja pyyntitavat ovat kautta-aikojen olleet hyvinkin julmia kuten myrkky-ja ansarautapyynti, joihin on jossakin liittynyt myös pentujen ansapyyntiä hirttävillä piikkisilmukoilla, joiden ainoa tarkoitus oli tuoda hätääntynyt emä paikalle, jotta sekin saataisiin teilattua.

Metsästäjät tai muut asiaan perehtyneet henkilöt tekevät nykyään kattavia riistanlaskenta hommia, joiden perustella normaalit lupa- ja kaatoasiat päätetään eri riistanhoitopiireissä. Mahdollisissa ongelmatilanteissa maa- ja metsätalousministeriö voi myöntää poikkeuslupia vaikka kiintiö muuten olisikin täysi.  Hukka perii suden melkein aina jos ja kun se erehtyy ihmisasumuksen lähelle, vaikka olisikin vain ohikulkumatkalla. Mielestäni reviirien pieneneminen on voinut aiheuttaa suden geeniperimään itsesuojeluvaiston heikkenemistä ja liikaa tottumista ihmiseen, joka saattaa tehdä siitä uhkarohkean ja vaarallisen etenkin kotieläimille ja koirille. Toisaalta kyllähän susi ehdottomasti kuuluu suomalaiseen metsään ja luontoon, joten eipä taida yksiselitteisiä tai helppoja ratkaisuja löytyä tähänkään politiikkaan?

Pikkutyttönä tykkäsin kovasti Viidakkopoika Mowglin uskomattomasta tarinasta, samoin kuin jännittävästä myytistä mikä kertoi Rooman perustamisesta. Sudet näyttelivät niissä erittäin suurta ja ihmisen kannalta hyvinkin myönteistä osaa. Elokuva "Tanssii susien kanssa" kertoo erakkosuden ja miehen ystävystymisestä. Susiin kohdistuva iänikuinen tappamis- ja lahtaamisvimma kohdistuu tässä vähän muualle, mikä ei ollut kovin ideaalia lajin kannalta sekään. Ylläoleva otsikko on aina ollut suuri loukkaus susia kohtaan, sillä kyllähän ihminen on aina ihminen ihmiselle, (kääntyisiko se muotoon homo homini homo:) eikä mikään susi, joka jää tässä julmuusleikissä komeasti hopealle.

Lisää ajankohtaista susista ja vaikka tapporahasta täällä http://www.tunturisusi.com/uutiset.htm

8 kommenttia:

  1. Olisihan se tosi hienoa, jos ihminen muistaisi, että on vain osa universumia. Sudet eivät tule meidän pihallemme, me ihmisrievuthan on levittäydytty susien pihamaille ja metsästetään niiden eväitä joka syksy!
    Aikaa ei voi kääntää taaksepäin enkä edes uskottele tietäväni mitä asiassa pitäisi tehdä!? Jotenkin kuitenkin hukkarukkaa suojelisin ja toivoisin, että me ihmiset ei kuviteltaisi olevamme koko maailma vaan osa siitä.

    VastaaPoista
  2. Ihminen on susi ihmiselle, vai oliskos niin, että: Homo lupini lupus? Siis, ihminen on susi sudelle?

    VastaaPoista
  3. Juurikin näin Anna, susistahan on kautta aikojen maksettu tapporahoja eikä muutosta liene parempaan, mutta toivottavasti ei myöskään pahempaankaan, vaikea kyllä ajatella miten voisi auttaa asiaa niin että sekä ihminen että susi olisivat tyytyväisiä? Ei varmaan mitenkään.

    VastaaPoista
  4. Hyvä huomio Pedro! Olemme enemmän kuin susia susille ja susien susia toisillemme joten kyllä homo lupini lupus on aika oikeaan osuva:)

    VastaaPoista
  5. Kaatokiintiöillä susikanta pidetään
    kurissa.Tästähän ovat tutkijat yksimielisiä.
    Kyllä Siikajoen populaatiosta on "hukka" poikineen
    siirtynyt ,myös Pohjammaalle.
    Suomessa pannoitettuja susia tavataan myös Ruotsin puolella.
    Venäjältä tulevia "hukkia" ei lasketa Suomen kantaan kuuluviksi,koska ei tiedetä palaavatko ne rajan yli takaisin.Mikä määrä on sitten se sopiva? Poromiehille nolla sutta..omasta mielestäni hukka kuuluu luontoomme,mutta raja on
    vedettävä johonkin...?

    VastaaPoista
  6. Mielenkiintoista Vikke, pidän tätä lausuntoa hyvinkin asiantuntevana. Itse en tykkää näistä pantasusijutuista ollenkaan, tosin tutkimustyössähän ne ovat olleet korvaamaton apu määriteltäessä suden käyttäytymistä, reviireitä, liikkumista ja yllättäin sitä elinikää jne.

    Kyllä susi kuuluu ehdottomasti Suomen luontoon, mutta EU-direktiivi on mielestäni ollut aika (voi olla vanhaa tietoa) yläkanttinen (joskus suunniteltiin jopa 1000 sutta!!!)puhuisin 200 - 250 puolesta, nythän se lienee siellä 160 pinnassa???

    Ja jakautumahan on aina pakollinen, mutta poroalueilla tai villissä lännessä ne vain harvenevat kummasti. Kuhmossa olisi korpea ja itärajalla, mutta susipa juosta jolkottelee mihin se haluaa..

    VastaaPoista
  7. tuli hyvin susimainen olo.. ilmeinen sivuvaikutus heti.. sait uskomaan hyvällä tarinalla : olen susi lampaan nahassa..mitään tietämätön susien elämästä. mitä nyt kakarana jo pimeellä kottin juostessa vahtasin että kun kuu paisto täydesti ja kuollut ajoi susireessä takaa, niin kiirus oli kotia.. ukhg

    VastaaPoista
  8. Kiitoksia riipustajalle, tässä taisi kyllä olla faktaa enemmän kuin tarinaa ja taidampa arvatakin minkälainen susi siellä piileksii. Ole kuitenkin varovainen sillä hyvää metsästäjää et petä:)

    VastaaPoista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän, kiitos:)