sunnuntai 9. marraskuuta 2014

VOI POMPERIPOSSA!

Irjan kirja, Martti Haavio, Tiina tonttutyttö, satuNyt minulla on SE! Kirja, jota etsin ullakolta suursiivouksen ja tehoraivauksen jälkeen aivan turhaan:) Sen kannet olivat ajan syömät, mutta muistelen nähneeni osan siitä jossakin romujen keskellä ennen törkyjen öyssäämistä kaatopaikkakuormaan. Viimein oli uskottava, ettei kirjaa tai sitä, mitä siitä oli enää jäljellä, ikinä löytyisi, joten aloitin aktiivisen metsästyksen antikvariaateista ja kirpputoreilta. Kovasti oli hukassa tämä aarre, mutta periksi en antanut, sillä kirjalla on todella suuri muistijälki elämässäni ja etenkin lapsuudessani. Kyseessä oli Martti Haavion Tiina Tonttutyttö, jonka kuvittajana oli Maija-Kaarina Nenonen ja kirja julkaistiin sotavuonna 1943.

Eräänä marraskuun päivänä kirja löysi viimeinkin Antikvaarin kautta postilaatikkooni ja tanssin riemusta saadessani sen käsiini. Tarina kertoo Tiina tonttutytöstä, joka ei osannut sanoa kiitos ja hänen pienestä veljestään Timo tonttupojasta, joka jäi hänen vastuulleen, kun Tonttu-ukko ja Tonttu-akka lähtivät Joulupukin kanssa käymään joulumarkkinoilla. Kummastuttavaa, että lapsi jätettiin lapsen vastuulle - ehkä lähestyvä joulu tai entivanhanen aika mahdollistivat tämänkin asian.

Tässä on kaikki vielä hyvin ja Tiina-tyttö huiskuttaa iloisesti äidille ja isälle luvaten pitää hyvää huolta pikku veljestään, mutta kuinkas sitten kävikään?


Tiina tonttutyttö, satukirja

Hullustihan siinä kävi, sillä heti kun vanhempien reki katosi näkyvistä, niin Tiina huihai piittasi mistään, vaan jätti pienen veljensä kelkkoineen yksin mäkeen ja lähti loikistelemaan pitkin kyliä ja pitämään lystiä muiden tonttutyttöjen kanssa. Minkäpä keskenkasvuinen tytönloppi luonnolleen voi.


noita, Tiina tonttutyttö, Pomperipossa, Timo tonttupoika, satukirja

Sillä välin pikkuinen Timo tonttupoika rukka oli joutunut kauas, kauas Kanankynsi-maahan Koiranhäntä järven rannalle Kukonkannus-linnaan hirvittävän Pomperipossan armoille, joka aikoi keittää hänet. Itkuhan se vähemmästäkin tulee, eikä asiaa ei auttanut yhtään se, vaikka linnan katto oli sokerikakusta, portaat rusinapullasta ja räystäät hääkarkeista. Noidan Mirri-kissakin haukottelee tyytyväisenä pankolla ryöstöreissun päätteeksi ja ällöttävä noita hämmentää pataa pitkällä nenällään. Kuva oli meistä lapsista siihen aikaan tajuttoman inhoittava ja kummallinen. Naapurin kaksostyttöjen kanssa sitä usein kuolattiin ja kauhisteltiin, kun taas isommat lapset tuomitsivat kuvan jyrkästi, joten heille sitä ei kannattanut edes näyttää.

Mutta eipä ollut hätä tämän näköinen, sillä reipas ja neuvokas Tiina Tonttutyttö kopsutteli jo vauhdilla rusinapullaportaita ylös kuljettuaan pitkät matkat maita ja mantuja veljeään etsien ja kysellen. Viisas pöllö tarjosi viimein sinipunakerän, joka ohjasi Tiinan heti oikeaan osoitteeseen. Aikailematta Tiina sieppasi pikku veljen kainaloon ja mennä vipotti niin reippaasti noitaa pakoon, etteivät siinä auttaneet Pomperipossan seitsemänpeninkulman salamasaappaatkaan yhtään mitään. Ilman soppaluita jäi Pomperipossa tällä kertaa hurjasta takaa-ajostaan huolimatta:)


Tiina tonttutyttö, puuropata, irjan kirja
Menomatkalla Tiina oli tutustunut leivinuuniin, puuropataan ja vesisankoon, joiden palveluista hän ei piitannut silloin pätkääkään, mutta pakomatkalla nämä kaikki auttoivat Tiinaa ja hänen pikkuveljeään piilottamalla heidät vuoron perään aina kun Pomperipossa uhkaavasti lähestyi, sillä nyt Tiinalle kelpasi kylmä vesi, ohrapuurosta tai ruisleivästä puhumattakaan ja hän osasi kiittää niistä kauniisti. Näin Tiina Tonttutyttö pelasti pikku veljensä takaisin Tonttulan maahan Tonttulan kylään ja Tonttulan taloon ja sai vanhemmiltaan markkinatuliaisina punaisen pitsihameen ja pitsihilkan. Ja mikä parasta, hän muisti kiittää:)

35 kommenttia:

  1. ihana, ihana Tiina tonttutyttö. Just perjantaina kerroin tyttärelle tästä kirjasta. Mamma tapasi lukea tätä mulle iltaisin kun niin tykkäsin tämän sadun kuvista ja pelottavasta pomperipossasta ;D
    Hih, pomperipossa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava juttu Maarit:) Kiva kuulla että tämä on tuttu juttu Sinullekin ja olihan tämä varsin hieno kirjauutuus aikoinaan. Eihän sitä tiedä, miten se on taustavaikuttanut satumaiseen ammatinvalintaasi, tosin kuvituksesi on ihan erilaista, niin satumaisen kaunista ja herkkää.

      Poista
  2. ihana satu, kiitos hyvälle muistillesi. tässä on paljon perinteistä opettavaa sävyä, huolenpidosta, rohkeudeta ja kiittämisestä lopulta. minun täytyy muistaa lukea tämä pikkuisilleni kun tulevat käymään. Varsinkin Saga 8v lukee paljon satuja , meinaa läksyt unohtua, kiltti tyttö hän on, ujo ja arka vain.Ei oo tullu mmummoonsa, joka ei pelkää ketään. Sadusta tuli mieleen lisäksi oma lapsuuteni, hoivasin muiden lapsia jo 9vuotta täytettyäni aina aikuiseksi asti , lasten kanssa on niin hyvä olla, kun he ovat enimmäkseen vilpittömän avoimia. Hyvää isäin päivää perheesi nuorille, ja kaikille isille jotka ovat sinulle läheisiä. Ole ihanainen mustis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa että muistivirheenä oli kyllä sekin, että muistelin Tiinan lainanneen Pomperipossan saappaita paetessaan. Ehkä ajattelin pienenä että Tiinan olisi ehkä pitänyt ottaa ne päästäkseen paremmin pakoon:)

      Sadut ovat kiehtovia ja aikuisena ne näkee eri tavalla kuin lapsena. Siihen aikaan lapset laitettiin ammaamaan aina pienempiä, eikä tuo suurperheissä ole vierasta nytkään ja joskus kun käväsin jossakin, lahjoin pojat katsomaan toistensa perään, tosin appi ja anoppi olivat oven takana samassa talossa, joten ihan päineen niitä ei jätetty. Minut jätettiin kyllä töiden vuoksi pienenä monesti koiran kanssa kahden. Eroahdistus tuli yksin ollessa usein siitä, kun oli jo niin monta eroamista ollut pienempänä. Aralle lapselle Satu on eräs keino käsitellä tunteita.

      Kiitoksia Katris:)

      Poista
  3. Mie muistan tuon sadun, sitä luettiin koulussa ja taisi se tulla radiostakin lasten kuunnelmana, hyvä ja opettavainen tarina. :)
    Ihanaa että sait kirjan itsellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ennen kuunneltiin kuunelmia ja lastenradiota, oi niitä aikoja:) Olen onnellinen kirjasta, mutta tein kyllä lujasti töitäkin sen eteen. Uusin vielä ahkerasti luetun Satuaapisen ja sen jälkeen jäädytän kyllä satujen haalimisen vähäksi aikaa, muita kirjoja voi silti tulla hankittua jos kohdalle sattuu. Kiitoksia Kosotäti:)

      Poista
  4. Näissä vanhoissa saduissa on sitä itteensä. Tykkään kovasti. Omani olivat Pikkuinen Milli-Molli ja Maija Madagaskarilla, joita en ole löytänyt etsinnöistä huolimatta. Myöhemmin tietty Viisikkosarja, niitä vielä löytyy... Kiitos tästä postauksestasi, tuotti ilahduttavan mielen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa Kiiris. Nykysadut ovat vähän pliisuja, mutta todellisuus usein sitä rankempaa. Toivotaan että löydät etsimäsi, antikvariaatit ovat verkottuneet jo tehokkaasti, joten monesti löytää sillä tavalla helpommin. Viisikot muistan ja ihastuttavat Anna-kirjat, joista Kotikunnaan Rilla oli ehdoton suosikkini.

      Poista
  5. Voi sentään, mikä satu! Ja aivan mahtavaa, että sait tuon satukirjan.
    Ihan pakko minunkin on se lukea. Rupean metsästämään tuota kirjaa, ensin kirjastosta. Olen niin satuihminen. Kansakoulun toka luokalla sain ikävän kauhun ja pelon yhtä satua kohtaan. Olen jossain kertonutkin siitä. Vuosikymmeniä etsin kirjaa ja tuota satua, josta ei ollut kovin paljoa muistikuvia, muuta, kuin satu oli pelottava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Aimarii, ihana että on muitakin satuihin höpsähtäneitä ihmisiä. Kiinnostaa tietää vieläkö kirjastosta ylipäätään voi tämän löytää. Ja muistan sen pelottavan satusi, se oli Hukkasaaren salaisuus ja joku Soinne oli kirjoittaja, se pitää itsekin lukea. Lapsi ajattelee niin eri tavalla kaikesta ja hän ottaa kirjaimellisesti totuutena monet jutut, koska ei voi vielä hahmottaa kaikkia asioita.

      Poista
  6. Kuulen vasta ensi kerran tästä opettavaisesta Tiina Tonttutytöstä ja hänen seikkailuistaan. Olen ollut vuoden nvanha tuon kirjan ilmestyessä, ei vaan osunut äitini käteen. Ei lukenut muitakaan satuja, olivat kai hänen mielestään hömppää.

    Kiitos postauksesta Mustis! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelen itsekin, että joidenkin mielestä sadut olivat hömppää vielä 1960-luvullakin ja ainakin nyt lastenkuunnelmat, joita itse tykkäsin kuunnella, haukuttiin naapurissa ihan syntiseksi hommaksi:) Yrjö Kokko kirjoitti lapsilleen hurmaavan satutarinan sodan melskeiden keskelläkin. Tuntuu, että niin karu aika olisi ollut hyvinkin otollista tarinoille ja saduille, kuin arki oli niin ankeaa, mutta toisaalta raaka työ ja jatkuva uurastus vei turhat kotkotukset varmasti vähemmäksi.

      Poista
  7. Olen Tiina Tonttutyön kanssa ikätoverit, siksi tykkäsin aikoinani kamalasti tästä sadusta. Sen kuvituskin on niin raikas. Ihanaa Mustis, että toit tämän esiin taas !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikea Tiina Tonttutyttö Anjuusa! Sinullahan oli ihana punainen tukkakin, jota kahdehdin, vaikka en livenä koskaan nähnytkään:) Nenosen kuvitus oli osaksi aika pelkistettyäkin, se antoi tilaa mielikuvitukselle, mutta silti siinä on jänskiä pieniäkin yksityiskohtia, joihin lapsen huomio kiintyi.

      Poista
  8. Oi, minäkin muistan tuon sadun, koulun kirjastosta taisin sen lainata kun sinne vihdoin pääsin. Maalla ei ollut muita kirjastoja ja piti odottaa kouluikää. Suuresti en siitä kai mitään oppinut, sillä 9-vuotiaana, kun minut jätettiin 2-vuotiaan pikkusiskoni vahdiksi, mentiin naapurin pihalle keinumaan ja otin kirjan (ei sentään tätä) mukaani, uppouduin siihen niin, että vahdittava pääsi karkaamaan. Onneksi kotiin päin oli mennyt ja alakerran autokorjaamo oli ottanut hoiviinsa. Minä sain aika sapiskat ja lukukiellon pitkäksi aikaa.
    Nyt kun näin nuo kuvat, niin satu palasi mieleeni ja omat unohdukseni samalla :) Ihana sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Sirokko:) Lainasin koulun kirjastosta kirjoja heti ensimmäisellä luokalla, mutta lapsuuteni koulu olikin onnellisesti samalla pikkukylällä jossa itsekin asuin:)

      Ennen oli tapana jättää isosiskojen tai veljien hoitoon pienempiä lapsia ja minkäpä sille voi että kirja oli paljon mukavampi kuin taapero. En saanut itsekään kovin hääviä hoivaa isommilta silloin ihan pienenä, vanhin sisko oli ainoa joka yritti huusata vähän:) Olin ammana 14-vuotiaana, eikä siitä tullut yhtään mitään, joten oli Luojan lykky, ettei ollut nuorempia siskoja vahdittavina, tuskin olisivat 5 vuoden ikää nähneet:)

      Sain sapiskaa itsekin kun olin koko aika nenä kirjassa kiinni, äiti ei tykännyt että päivällä (työaikaa) luetaan eikä myöskään että enää illalla joten piiloon oli välillä mentävä ja luettava vaikka makin vintillä:)

      Poista
  9. Ihana tarina ja kuvitus! Lasteni isä löysi aikoinaan kirpputorilta "Prinsessa sadunsiro"- nimisen kirjan, jota meidän lapsille luettiin siinä missä "Antti autotehtaassa" ja muita vastaavia, mutta Tiina tonttutyttöä en muista koskaan nähneeni. Vai olisiko Sadunsiro ollut hänen sisarensa lapsuudessaan saama joululahja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin etsiä tuota mainitsemaani kirjaa, mutta en onnistunut hakukoneilla löytämään sitä. Kuka sen on kirjoittanut? Katselin Tahtisilmänkin takaa (siellä oli vanhoja satuja) ja Vanhat kauniit sadutkin. Miksi tämä on minulle ihan tuntematon:) Tiina Tonttutytön painosvuosia en tiedä muuta kuin tuon 194-vuoden ja jossakin satukirjoissakin tarina on ollut muiden tarinoiden joukossa ehkä jopa 1970-luvullakin. Mutta aina jää joku tarina, josta ei ole kuullutkaan, kuten tuo Prinsessa sadunsiro nyt minulla:) Kiitos Petriina.

      Poista
    2. En muista kuka Sadunsiron on kirjoittanut, ehkä joku ulkomaalainen. Kysyn tyttären perheeltä, onko kirja vielä heillä.

      Poista
    3. Kiitoksia, jään odottamaan. Mr Googlekaan ei ihan kaikkea löydä, tietämisestä nyt puhumattakaan:)

      Poista
  10. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
    Kiittämistä pidän hyvin tärkeänä.

    En kiellä satujen voimaa, vaikkakaan itse en koskaan ole pahemmin ollut satuihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kuuluisa sanonta tai oikeammin komedia, on saanut nimensä vanhan sananlaskun mukaan ja sehän sopii kyllä tähän vallan mainiosti. Me ihmiset olemme niin erilaisia, eivätkä kaikki voi olla satutätejä tai setiä.. Erilaisuus antaa elämälle väriä ja kiinnostavuutta. Kiitoksia Rip että kurkistit siitä huolimatta satukirja löytöäni:)

      Poista
  11. Voi miten kauniit kuvitukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiko olekin;) Pelkäsin kyllä että värit ovat liiankin kirkkaat, sillä skannauksessa saattoi olla asiakirja-asetus päällä. Mutta valokuviakaan nämä eivät ole, toisaalta home-asetuksissa olisi voinut olla erilaistakin vaihtoehtoa, mutta se jäi testaamatta.

      Kiitokset Matkatar.

      Poista
  12. Vastaukset
    1. Kiitoksia Päikkä, lieneekö ollut Sinulle outo tarina?

      Poista
  13. Minulle rakas lapsuuden satu ja siitäpä nimensä sai myös eräs rakas punatukkainen tyttö-Hän osasi sanoa kyllä myös kiitos ja vieläkin kuulen hänen naurunsa niin elävänä korvissani,hän nauroi paljon.....
    Haavion saduista myös Porsas Urhea on kuulunut lasten suosikkeihin ja nyt lastenlasten.Ihan oli tarinasi kuvineen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustismarraskuuta 14, 2014

      Odotinkin Sinua rakas Myrsky. Kun tein tätä juttua, ajattelin usein ihanaa punatukkaista tyttöäsi, joka sai nimensä tämän sadun mukaan. Toisaalta mieleeni tulvi kuvia myös toisenlaisesta pikku tytöstä, joka ihmetteli omituista elämäänsä oudoissa kylissä ja vierailla "mailla".

      Oli suuri vahinko, etten ehtinyt tavata ihanaa, punatukkaista tyttöäsi livenä, mutta onneksi sain lukea hänen hurmaavia juttujaan sekä täällä blogissa että vielä siellä Sinullakinkin. Ajattelin aina, että omat suruni olisivat opettaneet minulle jotakin, mutta muuta en oppinut kuin sen, etten ole oppinut mitään. Ihailen vahvuuttasi surujesi keskellä.

      Porsas urhea löytyy muuten Satuaapisestani ja tarinassa on Maija Karman hurmaavat kuvat, kuten koko kirjassa:)

      Poista
  14. Voi Pomperipossa...en ole kuullut/nähnyt. Kiva postaus! Ja hyvää Joulun odotusta! ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ehkä olisi pitänyt? Joulu on vielä kaukana ja olen sairaana. Lumet ovat taas sulanneet ja vettä tulee kuin Esterin sieltä.. ojatkin tulvivat kuin keväällä, lehdet jäivät osaksi haravoimatta ja kaikki näyttää hyvin ikävältä. Kiitoksia Haxel ja haukulle halit:)

      Poista
  15. Oi että, kun oli ihana juttu, että sait käsiisi kyseisen kirjan!
    Jostain syystä mullekin tuttu tämä kirja onkin.
    Tai ainaskin nimi, mutta kyllä sitä varmaan lapsuudessani mullekin luettiin, niin tuttua tekstiä siinä oli.
    Voi olla, että sitä luettiin koulussakin.
    Ihana satu!
    Kiitos sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on monille meidän ikäisille varmasti tuttu juttu jo senkin takia että tarina löytyy myös jostakin muista julkaisuistakin. Toinen yhtä tuttu oli sitten myöhemmin typerä Kana Karoliina, josta en edes aikoinaan isommin tykännyt, mutta nyt se tuntuu jo hupaisalta ja eräs sanonta on sisäpiirijuttuna mennyt jo äidiltä pojalle ja pojanpojallekin:)

      Kiitoksia Harakka itsellesi:) Olet aina niin iloinen ja positiivinen ilmestys, että tulee hyvälle tuulelle itsekin:)

      Poista
  16. Lysti kun löysit kirjan. Kirja herkistää ja nostattaa pintaan muistoja.
    Kiinnostavaa on kirjan sisältö kauniine kuvineen.

    Noinhan se oli Meidänkin aikaa, että vuotta...kahta vanhemmat sisaret katsoivat perään, kun ei vanhemmat ollut paikalla. Sitä vastuuta opittiin pienestä pitäen.
    Onneksi ei koskaan mitään sattunut vanhempien poissa ollessa.:-)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään on niin helppoa kuin voi verkostakin hekea, eikä ole yksistään kirppareiden yms varassa. Tuntui kyllä uskomattomalle pitää kirjaa kädessä ja muistella tunnelmia mitä se herätti, muistin jopa millainen oli lampunvarjostimenkin minkä alla sitä minulle luettiin.

      Ennen vanhaan vanhemmilla ei ollut oikeastaan muuta vaihtoehtoa, kuin jättää välillä lapset isompien hoiviin, Niin oli omalla kohdallakin, ja olin siis se vahdittava eli pohjanpahnimmainen. Kiitoksia Liplatus:)

      Poista
  17. Was actually searching for just an average shower enclosures when i found this site, did not have any idea
    there was such a thing as a 'steam shower enclosure', wow, might just may have
    to buy one

    My web page :: steam shower whirlpool

    VastaaPoista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN t ä h ä n kiitos:)