Joskus on pakko myöntää, että jollakulla muullakin välähtää hyvin, ehkä jopa paremmin kuin itsellä:)
Yksi näistä kirkkaimmista välähdyksistä on Juicen "HEIKOSTI TAJUAN MÄ ELÄMISEN TAIKAA" (Tämä oli muuten erään blogistitytön ihana loppukevennys E-marketin aikoihin). Ainoa, mitä olen SELKEÄSTI elämästä ja sen taikamaailmasta tajunnut on luultavasti sama mikä Sinullakin, elinse, ettei maailmassa mukavampaa asiaa olekaan kuin synti:)
Kopioin SEITSEMÄN-filmin syntisen kansikuvan ja lisäksi otin mukaan myös Danten määritelmän kuolemansynneistä jotta Sinun olisi helpompi seurata syntistä kulkuani. Ja kuten varmaan huomasitkin, niin vaihtelu virkistää eli pari syntiä on heti kättelyssä eri nimillä!
Yksi näistä kirkkaimmista välähdyksistä on Juicen "HEIKOSTI TAJUAN MÄ ELÄMISEN TAIKAA" (Tämä oli muuten erään blogistitytön ihana loppukevennys E-marketin aikoihin). Ainoa, mitä olen SELKEÄSTI elämästä ja sen taikamaailmasta tajunnut on luultavasti sama mikä Sinullakin, elinse, ettei maailmassa mukavampaa asiaa olekaan kuin synti:)
Kopioin SEITSEMÄN-filmin syntisen kansikuvan ja lisäksi otin mukaan myös Danten määritelmän kuolemansynneistä jotta Sinun olisi helpompi seurata syntistä kulkuani. Ja kuten varmaan huomasitkin, niin vaihtelu virkistää eli pari syntiä on heti kättelyssä eri nimillä!
SEITSEMÄN KUOLEMANSYNTIÄ Raamattu ja katolinen kirkko luokittelevat vähän eri tavalla: Yhteisiä syntejähän niillä on ainakin neljä, jos voidaan ajatella että IRSTAUS ja HAUREUS olisivat yksi ja sama asia. Mielestäni irstailu on kuitenkin vähän laajempi käsite kuin pelkkä haureus eli perushuoraus, mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakaan. Ne kolme yhteistä ovat kuitenkin YLPEYS (synneistä ensimmäinen) AHNEUS ja VIHA. Ihan hyviä perussyntejä nekin.
Raamatun mukaan loput kolme ovat TOTTELEMATTOMUUS, EPÄJUMALANPALVELUS ja VARKAUS. Katolinen kirkko on taas sitä mieltä, että ne olisivat KATEUS, LAISKUUS ja KOHTUUTTOMUUS. Minusta tämä on mahtava juttu, koska näin minäkin tavallaan saan kolme syntiä kaupanpäälle:) Ja jos hyvin sattuu, saatan saada vielä neljännenkin, sillä joidenkin määritelmien (Dante) mukaan esimerkiksi ylpeys voi ollakin TURHAMAISUUTTA kun taas YLENSYÖNTI ja HIMO ovat sopivasti omilla nimillään.
Nyt voisi tietenkin miettiä, mikä olisi synneistä kaikkein paras ja mukavin. Makuhan on asia, josta on kiva kiistellä ja sillähän voi äkkiä saada kuolemansyntien painoa vähän lisättyäkin, koska kaikkinaiset erimielisyydet johtavat niin helposti vihanpitoon:) Olen miettinyt usein sitä, että viheläinen KATEUS on varmasti monen perisynnin esiäiti, jonka vuoksi se on minusta synneistä pahin. Paras tai ainakin vähemmän paha voisi olla LAISKUUS. Sehän ei välttämättä vahingoita loppupelissä ketään muuta kuin ehkä tekijää itseään.
Raamatun mukaan SYNTI on sydämen luopumista Jumalasta ja kaikkinainen pahuus on seurausta siitä. Olipa niin tai näin, niin kyllähän me kaikki yhtä iloisesti syntiä teemme:)
Liitän mukaan myös NYKYAIKAISET kuolemansynnit, jotka ovat arkkipiispa Gianfranco Girottin mukaan seuraavia: YMPÄRISTÖN SAASTUTTAMINEN, GEENIMANIPULAATIO, TURHAN VAURAUDEN KERÄÄMINEN, KÖYHYYDEN AIHEUTTAMINEN, HUUMEKAUPPA JA HUUMEIDEN KÄYTTÖ, MORAALISESTI KYSEENALAISET KOKEILUT, IHMISEN PERUSOIKEUKSIEN RIKKOMINEN ja edellisten lisäksi hän oli maininnut myös PEDOFILIAN ja ABORTIN. Nämä ovat minusta aika typeriä ja tylsiä syntejä, sillä niistä puuttuu keskiaikainen hohto kokonaan ja osahan on enemmänkin globaali- kuin yksilötasolla tapahtuvia syntisyyksiä.
Kenelle nämä synnit aiheensa mukaisesti sitten kuuluivat?
Ylpeys miellettiin ennen muinoin aateliston ja ritarien paheeksi, nykyään se voisi kuulua vallanpitäjille tai muille julkisuudessa oleville kuten urheilijoille tai politiikoille. Kateus oli ennen hyvin talonpoikainen ominaisuus, lieneeköhän se sitä vieläkin. Viha kuului ehdottomasti vain ja ainoastaan kuninkaille ja ruhtinaille. Tästä synnistä ei allekirjoittaneella ole suurempaa käsitystä, mutta kohderyhmä vaikuttaisi aika loogiselta edelleenkin. Laiskuus oli etenkin pappien ja kirkonmiesten pahe, mutta ahneus taas enemmänkin porvarillinen ominaisuus. Juoppous ja kohtuuttomus kuuluivat onneksi meille kaikille ja tilanne on pysynyt mukavasti hallinnassa edelleenkin:) Hekumallisuus ja irstailu vaativat aikoinaan jopa ylioppilastutkinnon, lieneeköhän tutkintotasoa nykyään muutettu tai peräti tarkennettu.
Ylpeys miellettiin ennen muinoin aateliston ja ritarien paheeksi, nykyään se voisi kuulua vallanpitäjille tai muille julkisuudessa oleville kuten urheilijoille tai politiikoille. Kateus oli ennen hyvin talonpoikainen ominaisuus, lieneeköhän se sitä vieläkin. Viha kuului ehdottomasti vain ja ainoastaan kuninkaille ja ruhtinaille. Tästä synnistä ei allekirjoittaneella ole suurempaa käsitystä, mutta kohderyhmä vaikuttaisi aika loogiselta edelleenkin. Laiskuus oli etenkin pappien ja kirkonmiesten pahe, mutta ahneus taas enemmänkin porvarillinen ominaisuus. Juoppous ja kohtuuttomus kuuluivat onneksi meille kaikille ja tilanne on pysynyt mukavasti hallinnassa edelleenkin:) Hekumallisuus ja irstailu vaativat aikoinaan jopa ylioppilastutkinnon, lieneeköhän tutkintotasoa nykyään muutettu tai peräti tarkennettu.
Musiikiksi valitsin Lacrimosan, joka tunnetaan kauniina hautajais- ja sielunmessumusiikkina, elokuvasta Amadeus ja sehän on aivan syntisen hyvä valinta tähän.
Niin oli, mutta syntieni vuoksi minulla ei ollut oikeutta elokuvaversioon, vaikka sen kunniallisesti varastinkin - aiherenkutuksetkin hävisivät yksi toisensa jälkeen, joten yritän vielä kerran:)
"Lacrimosa dies illa
Qua resurget ex favilla
Judicantus homo reus.
Huic ergo parce, Deus:
Pie Jesu Domine.
Dena esi requiem. Amen"
"Kyyneleinen on tämä
Kauhistuttava päivä jolloin
Herätetään kuolleista ja tuomitaan
Syyllinen ihminen.
Lempeä Herra Jeesus
Armahda tätä maata!"