KYÖKKIPIIKA RUMPAA

Mummun pikkutonttu

Jouluhullu kyökkipiika otti varaslähdön rumpaamalla vapaapäivinään jo ennen Annaa ja syy siihen istuu tässä vasemmalla puolella:)

Penkoessaan muistoja piika löysi rakkaan pikku tonttunsa, joka muistutti häntä siitä, etteivät joulun tinkelitankeli-rinkelirankeli-jutut ihan itsekseen tulleet, kuten eivät kranssit tai havupallotkaan kamanan pihtipieliin. Joten tulipalokiireellä piti hösäyttää joulukorttiaskartelu käyntiin ja valita sen verran työläs malli, että tekemistä voisi hyvällä omallatunnolla siirtää huomiseen ja ylihuomiseen ja sitä seuraavaan huomiseen niin kauan, niin ettei niitä hemmetin kortteja tarvinnut tehdä ollenkaan - tai ei ainakaan tämän vuoden joulupostiin:)

Pääasia on että aika kuluu, roskia tulee ja pääkoppa kuumenee kuin saunankiuas arpoen ehtiikö- ei ehdi- ehtiikö -vai ei:) Aivoja pommittavat myös ajatukset paketoinnista, leipomuksista ja siitä että pakollinen mattokin olisi hyvä laittaa jo likoamaan. Joten sakset, nauhat ja kortit äkkiä pitkin lattiaa ja verannan siivous yhdistettynä laatikkohösseliin, kakkujen leipomiseen ja piparkakkutaikinaan kävi laiskalla jo melkein työstä:) Joku tuoksu, ikäänkuin muisto, juorusi kyökkipiialle että lanttulaatikot ovat valmiita ja porkkanalaatikotkin uunissa:)

Kyökkipiika on konservatiivisesti sitä mieltä, että joulun kahvipöytään kuuluu ehdottomasti taatelikakku ja hieno hiekkakakku pakollisten torttujen, piparkakkujen ja pullan lisäksi. Mutta kuinkas sitten kävikään? Hieno kakku halusikin näyttää vähemmän hienolta ja syyhän oli ilman muuta uudessa uunissa ja upouudessa kakkuvuokassa, joka ei vielä ymmärtänyt, että kakku luovutetaan tekijälle! Kyökkipiikaa tästä ei  ainakaan voida syyttää!

Ja jos jossakin vähän onnistui, niin heti olivat nämä peevelin persopukit riitelemässä makupalasta ja arvostelemassa tuloksia. "Tomusokerilla on peitetty, ettei palanut näkyisi" hirnuvat pukit vahingoniloisesti. Ajoin ne äkkiä matkoihinsa ja uurastin nisset ja nasset uuniin. Homman vauhdittamiseksi sain apua itseltään Wilhelm Telliltä, jonka halusin ehdottomasti ja vain Vadrum-kuorrutteella:)

Vaihtoehtoisesti voi valita vaikka "Rudolf the rednose reindeer"-kappaleen, MUTTA ainoastaan ja vain teknoversiona, joten älä kuvittele pääseväsi yhtään helpommalla:) Klassikot rusikoidaan nyt tyylikkäästi kyökkipiian malliin ja katso, miten siinä kävi? Uuni olikin oikea taikauuni ja piparit muuttuivatkin joulupulliksi:)

Ihmeellistä on joulun taika. Se ei kuitenkaan ole mitään verrattuna Cola-pukkiin, joka erään kerran erehtyi kyökkipiian keittiöön. Sitä pukin ei olisi pitänyt tehdä, sillä Hän muuttui kokonaan siniseksi eli juuri sellaiseksi kuin oli alunperin tarkoitettukin:) Monet ovat valheellisesti siinä uskossa että hän on se punapukuinen  - ulkomuodosta päätellen oman osansa kolaa kitannut Jenkkihössäke. Mutta totuus on tarua ihmeellisempää ja se on tässä!

Lisäksi kyökkipiika piilottelee keittiön nurkassa iki-ihanaa possuaan, joka on selvinnyt tontun hellässä hoivassa jo useita vuosia ilman suurempia havereita, mitä nyt jalka ollut vähän kipsissä ja korva kuurona parista tällistä, mutta kuten kuvasta näkyy, ei se tämän parin yhteiseloon ja jouluiloon ole juurikaan vaikuttanut:)


Toivotan Sinulle mukavia lahjanvalvojaisia ja onnistuneita paistoksia, etenkin jos kyse on perunaloojasta, jonka voit tehdä allaolevalla ohjeella. Joulunvihaajille on paha toivottaa mitään ja tuskinpa he tänne pahemmin eksyvätkään:) Itselläni joulun viharakkaus-suhde jää vielä kuitenkin rakkauden puolelle.

PlagiaaTeille ilmoitan että kuvat ovat omia kuten muistotkin:) Pottulooja-ohje on Martta Vendelinin iki-ihanasta joulukirjasta ja tuubetus on Vadrumin (A.Vadrucci) hienosti raiskaama klassikko, johon lupaa ei ole saatu, eikä sitä ole kysyttykään:)