Juhannusmuisto vuodelta 1990.
Istun portaallani ja kuuntelen Juhannusta. On siivottu ja väsytetty itseä viikko, enemmäkin, kuten aina ennenkin ennen juhannusta. Nyt saa vain istua hiljaa, muistella menneitä juhannuksia ja olo on kuin lapsena, seesteinen ja selkeä. Ei jaksa surra, vaikka tietää että jossakin soditaan ja joku itkee jossakin, niin itsekäs on ihmisen onni, ei se kysele lupaa, ei auta kärsiviä, on aikansa ja siirtyy sitten jollekin toiselle.
Pullakahvit odottavat heräävää perhettäni. Ilma on mitä ihanin, en muista yhtään näin kaunista juhannusaattoa. Saisinpa istua vielä monta juhannusta tässä, omalla portaallani. Ehkä minä istun vielä sittenkin kun olen jo lähtenyt. Aina Juhannusaattona. Ajatuksena se on viehättävä ja helppo, parempi kuin se, että lakkaisi kokonaan olemasta, kuin ei olisi ikinä ollutkaan. Kristillisen uskon mukaan se ei ole edes mahdollista ja niin minäkin uskon, tosin vajaasti ja heikosti. Tänään haemme koivut portaanpieliin ja käymme Himangalla. Äiti odottaa ja isä on hakenut takuulla kamalan rumat karahkat kaiteisiin:)
Tästä löytämästäni paperilappumuistosta on vierähtänyt jo vuosia, eikä minua enää odoteta Juhannukseksi kotiin. Juhannuskoivut koristavat yksiöni takapihaa, joten niitäkään ei tarvitse hakea ja portaani on vaihtunut terassiin, jonka taas valttasin ja siivoilin. Pyöreälle pöydälle pitsiliina, kukkamaljakko, siniset rottinkituolit ja puhdas matto terassille riittävät juhannukseeni niin minulle kuin siileillekin. Lapsenlapsi on ekstraa, ukko ja koira odottavat vielä lupaa:)
Vanha kansa puhui juhannusviikon pesäpäivistä, joilla he viittasivat lyhyiden öiden tuomiin pitkiin päiviin, joiden myötä aurinko saavutti pesänsä. Kesäpäiväseisauksen jälkeen se siirtyi vaihtorooliin ja alkoi taas pikkuhiljaa pidentää ja hämärtää öitä. Tänä vuonna tuo kesäpäivän seisomus sattuu juhannusaatoksi, joka on nyt pari päivää aiemmin kuin entivanhanen juhannusaatto. Juhannusta juhlittiin ennen kiinteästi 24.6. viikonpäivistä riippumatta aina vuoteen 1955 asti. Juhannusaatto oli aina 23. päivä kesäkuuta jolloin Ukon maljoja kallisteltiin siihen tahtiin, että kirkonmiehet katsoivat aiheelliseksi puuttua kansan pakanalliseen juopotteluun ja muuttaa juhlan luonnetta vähän uskonnollisempaan suuntaan. Tähän hätään tipahti Johannes Kastajan irtopää kuin tilauksesta, mutta eipä hänkään mahtanut pirunkuselle ja nautintoaineille yhtään mitään. Taikauskosta kansa ei suostunut heti luopumaan, eivätkä keijut ja haltijat jättäneetkään kansaa pulaan. Vielä nytkin he nostattavat sumun järven selälle ja usvat kukkaniityille. Niiden suojassa ne hiipivät lähelle nukkuvia ihmisiä, minkä vuoksi ei kannata mittumaarina nukahtaa ollenkaan:)
Eihän juhannusyö toki olekkaan nukkumista varten ja ellei parempaa tekemistä keksi, voi rynnätä metsään ja kytätä hullunkiilto silmissä Kuolleenkouran kukintaa tai hyytävän hienoja aarnivalkeita. Tarina kertoo, että Sananjalka kukkii vain Juhannusyönä ja pudottaa siemenensä samantien. Tämä taikasiemen tuo kantajalleen sellaisen mahdin, ettei ruosteita ja homeita aarteistaan polttavat Haltijatkaan mahda sille mitään. Polku odottaa ja sananjalka kukkii kohta, joko lähdetään?Lemmenkipeät naisihmiset repivät yhdeksän koivun oksista vihtavärkkejä, voimistavat niitä lemmenyrteillä, loitsuilla ja kukilla juhannussaunassa. Ja ellei tämä tuota tulosta, niin ehkä he tekivät kuten me tyttöjen kanssa toissa juhannuksena kun innostuimme ryöhimään alasti erään ökyisännän ruispellossa. Suosittelen, sillä saimme heti seuraamme salskeita sinitakkeja, tosin niitä oli vain kaksi, joten tappeluhan niistäkin tuli:)
Juhannukseen kuuluvat tietysti sauna, laituri ja vesihiiden salainen maailma. Ylläolevan kuvan otin siskon laiturilta viime kesänä syntymäpaikkani lähistöltä ja sinnehän se mieli monesti palaa.
Entisinä aikoina paimenet tekivät juhannusliuhtoja lehmien sarviin kieloista ja kaisloista, niin että Mustikin ja Muurikin piti osata ihan sokkona kotiin, mutta luultavasti he kuitenkin salaa vähän luurasivat kaislojen raosta viedäkseen taikahommat kunnialla kotiniitylle. Oma juhannusliuhtani kääntyi seppeleeksi, kuten niin monet muutkin apila- ja kukkaseppeleet, joita on tullut väkerrettyä pellonpientareella pikkutytöstä asti. Siitä pälkähtikin päähäni, että juhannustunnelman ja toivotuksen lisäksi se voisi olla samalla vastaus kesäiseen mandala-haasteeseen.
Tämän taikaliuhdan myötä toivotan Sinulle kaunista ja heleää mettumaaria;)
P.s. Anonyymi huomautti allekirjoittaneen järkyttävästä KARDINAALI munauksesta, joten tulkoot se oikaistuksi: Juhannusjuhla ei todellakaan ole Johannes Kastajan muistojuhla, vaan syntymäjuhla! Minkäs sille mahtaa että irtopäät lentelevät mihin sattuu kun meikäinen innostuu:)
ihana juhannus tarina, kiitos tästä, mandalasi on juhannusmorsianten ja miksei kaikkien naisten kruunu. kaunis.. hyvää juhannusta mustis.
VastaaPoistaKiitos Kaisu. Tuo mandala oli vähän omituinen, koska siinä oli vain reunat, mutta niiden sisällä oli valoa ja maidonvalkeaa kesäyötä, tosin olisihan tuon voinut tuunata oikeammaksi, mutta oli muka niin kiire väsätä juttu.
PoistaTällainen muisteluhistoria juhannuksen alla saa vedet silmiini.
VastaaPoistaTulevan juhannuksen tarut, kukkaset, loitsut ja luulemiset siirtynevät taas muistoihimme..
Kivan tarinan ja mainiot kuvat postasit.
Lämmintä ja ikimuistoista Juhannusaikaa 2013 Sinulle Mustis ♥
Niin kuluua äkkiä aika. Muistan miten ajattelin joskus, että kaikesta on jo viisi tai 10 vuotta. Se tuntui silloin pitkältä, mutta nyt melkein säikähtää kun ajattelee, että jostakin lapsuusmuistosta on jo 50 vuotta! Juhannusaatto sarastaa, kävin illalla hautausmaalla ystäväni puolesta viemässä kukan hänen poikansa haudalle ja mietin ajan kulumista, sitäkin miksi niin nuoren pitää lähteä ja jotkut kituvat vuositolkulla pääsemättä pois.. pihlajakin oli jo kukkinut, enkä ole huomannut koko asiaa, koska tuomet ja syreenit ovat kukoistaneet muiden ohella ovat kukoistaneet sen ohi. Kiitoksia Ullis.
PoistaKun luin tarinaasi niin näin sieluni silmin sen kuvinakin! Ihana kertomus ja ihan oikeaa ja jo unohtunutta fakta tietoakin tarjosit! Minäkin kiitän ja toivotan sinulle oikein heleitä ja lämpimiä kesätuulia! :)
VastaaPoistaKiitos Sini...muistot kertovat aina lahjomatta sen hetkisen tilan, joskus myös unohtuneen ja vähän huonommankin ajan, joka jälkeenpäin saattaa saada korostuneen ja ylisuuren merkityksen, koska ympäriltä puuttuu sen hetkinen aika ja tilanne. Onnellisia muistoja tulee harvoin kirjoitettua, ne vain elää, yleensä sitä kirjoittaa surusta ja menetyksestä tai vaikka työn edistymisestä ilman sen kummempia tunteenpurkauksia.
PoistaTästä ihanasta tarinasta mieli virittyikin jo oikeaan juhannustunnelmaan.
VastaaPoistaKoivunoksia en hae, mutta kukkaseppeleen sidon minäkin.
Sinun kukkaseppeleesi on kaunis.
Oikein hyvää juhannusaikaa Sinulle!
Kukkaseppele onkin vanha, hieno tapa ja kaunis liuhta oli oikea onnenkalu, jota ennen säilytettiin pitkäänkin myöhempää käyttöä varten, kuivattu seppele on esimerkiksi jouluna yllättävän ihana. Jos ajatellaan paimenen liuhtaa, niin sitä saatettiin säilyttää taikakalun tavoin, annettavaksi vaikka poikimisen yhteydessä.
PoistaSaunavihtavasta on pakko hakea Juhannukseksi, siitä en pääse mihinkään:) Mukavia kukanpunomishetkiä ja Juhannusta Sirpa.
Todella ihanan juhannustarinan kerroitkin meille.
VastaaPoistaTaikoja ja kaikkea hienoa, mikä liittyy Juhannusaikaan.
Kiitos sulle hienosta postauksestasi.
Ja kiitos kauniista mandala seppeleestä, se on kaunis!
Hellurei Harakka ja hellät tunteet, halauksia ja kiitoksia Sinulle. Juhannusjuttu oli jo rustattu kun hoksasin tuon muistelun. Täräytin sen alkuun, sillä jostakin syystä oli aivan pakko kertoa ajasta, jolloin minulla oli niin paljon hyvin ja ymmärsin olla siitä onnellinen. No onhan sitä nytkin, pitää vain nähdä se. Iltamyöhällä keräilin ojanpenkalta kukkia ja joku pyöräilevä mies nauroi että istutatko Sinä niitä:)
PoistaMielenkiintoista luettavaa, ihanaa että jaksoit paneutua tällaiseen mukavaan tarinointiin!
VastaaPoistaJuhannus tuo mieleen paljonkin muistoja,etupäässä hyviä muistoja. Tässä mitä kirjoitit on paljonkin tuttujakin asioita!
Kiitos ja Oikein Hyvää Juhannuksenaikaa!
Tämä tuli aika vauhdilla ja kuten allaolevasta huomaa, niin lieviä asiavirheitä pujahti sanaleikin hurmassa mukaan, eli syntymä ja kuolema heittivät mukavasti häränpyllyä:) Niitä en korjaa tekstiin, mutta ne löytyvät kommenteista.
PoistaKiitoksia Vikki, Juhannus tuo rakkaita muistoja siinä kuin Joulukin. Kumma juttu että Pääsiäinen, joka on aika mittava ja suuri juhla, jää litaniasta surutta pois. Kaunista Juhannusta ja siitä on tulossakin kaunis, ihana juttu.
Hieno tarinan kirjoitit. Hyvää juhannusta ja aurinkoisia kesäpäiviä.
VastaaPoistaKiitoksia Harry. Kuvauksellista ja kaunista kesää Sinulle, jään roikkumaan ja katsomaan mitä taas keksit:)
PoistaJuhannuskeijulle juhannushalaus,vähän kostein silmäkulmin! <3
VastaaPoistaOi, oi tämä Keiju kiittää ihanista sanoista ja liihoittelee varjoista valoon, keikistelee ja miettii, että kuka siellä nyt taas muka välittää.. Halauksia siskokulta:)
PoistaVoi niin ihana kesäfiilis tuli tästä. Muistuu mieleen kaikki omat lapsuuden juhannukset ja kesät muutenkin. Kun aina paistoi aurinko, eikä koskaan satanut... aamut olivat kauniita ja tyyniä, eikä järven pinta liikahtanutkaan. Hyvää juhannusta sinulla!
VastaaPoistaEikö olekin kumma, miten ihmeellinen on lapsen muisti. Se painaa mieleen vain ne hyvät ja oikeat jutut. Se meiltä nyt puuttuu, joten eikun muistoihin:) Voi olla niinkin, että on eroja myös sykeleissä, eli sateisempia aikoja on ollut nyt, verrattuna vaikka tuohon 1960-lukuun. Lapsuudesta tai nuoruudesta muistan myös kovat ukonilmat eli kyllä se välillä satoikin, mutta sade oli ohi ja taas paistoi aurinko. Ehkä päiväunet paikkasivat säämuistoja tai joku muu vastaava asia?
PoistaKiitos siskoseni tarinasta. Tämä juhannus kohdallani alkaa parvekkeeltani jä päättyy pohjoisen junaan. Huomaan juuri nyt kaipaavani mökkiä varsin kipeästi ja haikeana. Hyvää juhannusta, vilkutan kohdallasi jos olen hereillä.
VastaaPoistaHohoi Anna-ystäväni, kivaa ja hilpeää Juhannusaikaa Sinulle ja terveisiä Pohjoiseen:) Ymmärrän hyvin, että kaipaat mökkiäsi, menettäminen ja myyminen on aina kipeä juttu, vaikka elämän myötä päätyykin siihen itse. Luopuminen on ollut itselleni kova pala, mutta se on tuonut myös vapautta ja...jotakin uutta elämään? Luulen ja toivon että Sinullekin käy niin, vaikka rakkaasta paikasta irrottautuminen onkin niin lähellä, ettei sitä halua tai voi edes huomata.
PoistaMaamiehen tietolaarin mukaan Suomen ruispellot ovat vähentyneet siinä määrin, että ruispellosta haettavaa erityistä juhannusajan naimaonnea on anottava EU:n erikseen ruispelloille myönnettävän maataloustukiasten kasvualue VII:n direktiivin mukaisten naimaonnea tuottavien erityisruispeltojen nettisivuilta, valitettavasti sivusto on englanninkielinen:
VastaaPoistahttp;-)//www.eu.ryefields.org/lck.to.fck
Ovat vähentyneet, kuten myöskin luonnossa kasvava ruiskaunokki. Jos naimaonneakin pitää jo anoa ja varsikin Brysselista, niin olkoot koko paska, englanninkieli ei haittaa mitään, aina sitä sen verran justmarried-tankeroa löytyy, että saa väännettyä rautalangasta Eu-direktiivien mukaisen anomuksen. Jokos ne haittarahoja sinne Kauhavalle myöntävät vai oliko se nyt kato- tai satokorvaus. Eipä me ehditty kovin isoa alaa möyriä, kun ne sinivuokot kukkivat jo siihen pientareelle:)
PoistaIhana postaus ja kesäiset tunnelmat. Oikein mukavaa juhannuksen aikaa sinulle, toivotaan että säät suosivat :).
VastaaPoistaKiitoksia Sarppu. Eilispäivän ja illan ihanan auringonpaisteen jälkeen täällä sataa kuin saavista, mutta silti uskoni heleään mittumaariin vielä säilyy. Kuvittelin hakevani vihtan tänään, mutta kyllä se jää huomiseen. Kuopus kävi esikoisen lapsen kanssa tässä piipahtamassa ja viipyivätkin jonkun aikaa, joten siltä osin juhannukseni on jo pelastettu:)
PoistaLisään oman kehuni tänne muiden joukkoon.
VastaaPoistaHieno juhannustarina, ja kertomus jälleen kerran.
Hyvää Juhannusta, vaikka se itsellä menee vielä hautajaisten merkeissä.
Ikävä kuulla Maxi. Suru ja hautajaiset eivät kysele onko joulu vai juhannus, sillä Kuolema on vieras, joka ei ihmislapsen toiveita kuuntele. Voimia ja jaksamista Sinulle tähän Juhannusaikaan.
PoistaTänään kävin torilla verkoilla ja ostin juhannuskeittoa vaikka sain sitä ystävältäkin. Eilen illalla arvoin että rupeanko keittämään, mutta oli kattilapula ja sekin olisi maksanut maltaita, siis joku 5 - 10 litran kattila, jota harvoin tarvitsee.
Kristinuskon perinteiden mukaan - kuten varmasti tiedätkin - juhannusta vietetään Johanneksen syntymäpäivänä eikä kaulanleikkausjuhlana, mutta toki se pään irroituskin naisellisen turhamaisuuden vuoksi tehtiin :) Onnellista eloa myös juhannukseen!
VastaaPoistaOlet oikeassa Anonyymi, reilut pari kuukautta etuajassahan tuo Johanneksen pää tällä kertaa tipahti Herodiaan tarjottimelle. Asiavirhe oli mitä ilmeinen, kun innostun, unohdan usein tarkkanäköiset lukijat.
PoistaHerodias kantoi kaunaa JK:lle, joka oli moittinut Antipasta siitä, että tämä oli iskenyt silmänsä veljen vaimoon. Herodias kosti asian ja varmisti myös asemansa Salomeen avulla, ehkä senkin takia että Herodes tunsi turhan paljon sympatiaa Johannes Kastajaa kohtaan. Herodiasta sääteli, kuten ihmisiä monesti, oman asemansa säilyttämisen lisäksi myös kostonhalu. Itse olen miettinyt asiaa niin, että enemmänkin kuin turhamaisuus, niin Herodiasta sääteli pelko ja epävarmuus, mutta siitä huolimatta tai sen vuoksi, hän osasi ovelasti laskelmoida ja käyttää tilanteita hyväkseen.
Puoli vuotta Johanneksesta on Jeesukseen ja Johannes Kastajan kuolinpäivää muistetaan 29.8. Kiitän Anonyymiä varsin onnistuneesta kiinniotosta ja toivotan hyvää Jussia:)
Sananjalka kukkii vain kerran sadassa vuodessa, joten mahdollisuudet ovat aika pienet :-D
VastaaPoistaMielenkiintoinen ja hieno muistelo juhannuksista. Aina kuitenkin löydämme oman uuden tapamme viettää juhannusta.
Oikein lämmintä ja mukavaa juhannusta sinulle :-)
Hupsista, vainko kerran 100 vuodessa... sehän voi osua kohdalleni juuri nyt!! Minulla on niitä pihallakin, onkohan se kesyjuttu sama kuin villi:)
PoistaIhminen on aika sopeutuvainen eläin, mutta aikaa ja tupakkia siinä menee että jaksaa taas katsoa uusia juhannuksia ja jouluja avoimesti ja odottavalla mielellä. No, se odottaminen ja turhasta unelmointi on karissut tyystin pois, ehkä se vie myös sitä hohtoa mukanaan. Mutta jos ei paljon odota, niin ei paljon petykään ja aina voi vaikka yllättyä iloisesti. Kaunista Juhannusta Uunalle.
Kiitos tämän vuoden parhaasta juhannustarinasta perinteineen, Mustis!
VastaaPoistaNuorena sitä jaksoi koota kukkakimppuja tyynyn alle, ja koristella pihlajan oksilla huoneet, mutta viljahalmeessa alasti kylpeminen jäi;)
Pääsin kuitenkin naapurin pojan kanssa naimisiin, ja sain työtä paljon enemmän kuin kaipasin...
En siis kadu mitään, jotain voi saada tai sitten ei!
Oikein antoisaa ja kivaa juhannusta sinulle, Mustis♥♥
Mikähän siinä on, että jos joku kiittää, niin heti mielessään vähättelee itseään ja saavutuksiaan ja melkein nolostuu, niin kävi taas kerran:) Nuorena toivoin itsekin pientä punaista tupaa ja perunamaata ja kun valitin siskolle asiasta, hän puuskahti että mitä ihmettä siinä valitat; Sinullahan on iso punainen talo ja perunapeltoakin ihan riittävästi... pitäisi aina miettiä mitä toivoo, sillä pian saa sen jopa tuplattuna. Pariisin harmaa varpunen, Edith Piaf lauleli aikoinaan, että mitään en kadu en ja siinä on viisautta opittavaksi yhdelle elämälle. Kiitoksia Aili:)
PoistaHyvää juhannusta! Kiitos tarinasta, johon paneudun ajan kanssa uudelleen...
VastaaPoistaTervetuloa ja kaunista juhannusaikaa Sinulle Petriina. Elävät tarinasi ilahduttavat tätä kävijää aina sujuvan kerrontasi ja kivojen aiheiden vuoksi.
PoistaNämä Sinun tarinasi ovat aina niin mielenkiintoisia ja ihania. Kiitos Mustis ja Hyvää Juhannusta:)
VastaaPoistaVoi miten kiva kuulla ja etenkin "nähdä" Sinua Helmiina, joskus käyn sivullasi huhuilemassa ja haikeilen sitä, että osa kasalaisista on niin totaalisesti piiloutunut omiin luoliinsa. Kaunista Juhannusta Sinulle ja suuri kiitos tästä viestistä.
PoistaKaunis mandala! Seppele päähän ja niitylle tanssimaan :-)
VastaaPoistaNiin voisi tehdäkin, ihana ajatus, taivas kirkastuukin pikkuhiljaa, täällä on satanut melkein koko päivän. Kiitos Meenart ja mukavaa juhannuksen aikaa Sinulle, menin nimesi mukana blogiisi ja olin aivan ällistynyt taidostasi tehdä kuvia:)
PoistaTassunjälki täältä! Kertomasi kosketti ja niinpä istuin hetken kanssasi portaallasi ja monilla elämäni portailla juhannuksen kunniaksi.
VastaaPoistaKiva juttu, minä jo ajattelinkin että kuka siihen oikein tupsahti. Mukavallehan se tuntui, kiitoksia. Kaikilla meillä on omat rappumme, jossa pysähdymme, muistelemme mennyttä ja odotamme tulevaa:)
PoistaMandalahan tämä on ihan selvästi ja kaunis sellainen :)
VastaaPoistaSe onkin kummallista että joulusiivoista voi pinnata, kuten melkein aina teen, mutta juhannussiivoista ei voi fuskata, se on saletti. Vaikka ehkä sitä elämää on vielä Juhanuuksen jälkeenkin, toivottavasti.
Tänään luin myös kivaa juttua lehdestä näistä lehmänsarvin ripustettavista kukkasista.
Tykkään lukea myös Kustaa Vilkunan Ajantietoa.
Iloista Mittumaaria sinulle ja teille.
Nyt nautitaan kesästä, satoi taikka paistoi :)
Kiitos Selma, mietein että kai siellä pitäisi olla sisälläkin jotakin, mutta tohkeissani unohdin kokonaan ja yksi ihana idea tuli vasta jälkikäteen, enkä muka ehtinyt sitä enää värkäatä sinne. Mutta ehkä seuraavaan juttuun sitten.
PoistaKustaa Vilkunan Ajantieto piti jo uusia, kun entinen hajosi käsissä ja myös hukkaantui muuttorytinässä johonkin ja samat tarinat löytyvät myös monista allakoista, vanhoista pellervoista ja osa kuujutuista ja vuotuisista merkeistä on suuperinteenä kyllä omassa lapsuudessa ja nuoruudessa kulkenut isältä tytölle. Aluksi laitoinkin loppuun, että blogin pohjana on osaksi Vilkunan Vuotuinen ajantieto ja vaikka muistin perusteella näitä rustailin, niin lienee aiheellista lisätä sekin.
Hieno on Juhannustarinasi, pitääpä mennä huomen illalla istuskelemaan ulkoportaille ja odottamaan, mitähän mieleen tulee... Eipä ole aiemmin moista tullut tehtyä!
VastaaPoistaMitähän ne lemmenkipeät mieseläjät ovat juhannuksena tehneet (muuta kuin koputelleet aittojen ovella)?
Kaunista ja heleää mettumaaria Sinulle Mustis:)
tv. gee
Miehet eivät jussintaikoja ehkä ole paljon harrastaneet, tai sitten eivät kehtaa niitä tunnustaa, ehkä he enimmäkseen katselivat vain tupakista nousevaa työmiehen savua ja kynnetyn pellon höyryä ja miettivät että mitenkähän lienee sen naapurikylän sievän likkalapsen laita. Tohtisko tuota juhannustansseissa vaikka saatolle pyytää:)
PoistaMutta kyllä miehilläkin saattoi entivanhaan vaikuttaa joku kuun aika tai jopa viikonpäivä, milloin jotakin työtä ruvettiin tekemään, luonto elää mallillaan ja se säätelee työrupeamia vieläkin. Vähän myöhässä, mutta Juhannuksen loppuhetkiä sinnekin.
Koskettava oli tarinasi taas kerran...herätti muistoja...vaikken niitä keijukaisia ja haltijoita tavannutkaan
VastaaPoista.
Tuli myös kiva muisto Kreetalta...vuosien takaa. Olimme kevään kesän tienoilla lomalla siellä pienessä perhe-hotellissa ja perheestä tuli mulle vuosiksi ystävät joita kävin katsomassa.
Kreetalla on tapana alkukesän jonain pyhänä koko perheen kanssa vaeltaa luontoon ja kerätä kukkia ja tehdä niistä iso kukkaseppele, joka sitten ripustettiin talon seinälle tai oveen. Niinpä mäkin sitt tein tälle perheelle kukkaseppeleen, jonka he ripustivat tavernan seinälle. Siinä se oli koko 2 viikkoa ja kuivui.....muistoiksi.
Rentouttavaa Juhannusta Mustis-sisko Sinulle !
Ne pitäisikin säilyttää onnenkaluina, varsinkin jos juhannuksena tekee ja jos ajatellaan, että milloin sitä juhannusha vietettiin ennen, niin vielä tänäänkin taika ehtii oikein hyvin:) Kukkaseppeleitä voi toki rakentaa pitkin kesää ja jos keräilee jotakin kasveja kuivumaan, niin niitähän on kiva myöhemminkin käyttää askarteluun tai koristeluun. Talvella kun ei oikein mitään ole, niin joku pietarinyrttikin on ihan kiva tai vaikka ylenkatsottu kärsämö.
PoistaKiitoksia Unikko, mukavaa mittumaarista alkavaa Isonkesän aikaa Sinulle.
Oli mukava lukea tarinointiasi näin yöttömänä yönä!
VastaaPoistaMukavia juhannuspäiviä sinulle!
Olitpa kiva yllätys Millin:) Kiitoksia ja kiva jos juttuni viehättivät juuri yöttömänä yönä, ajattelin että tuskin kukaan niitä Juhannuksena enää lukee, mutta olen aina niin myöhässä näissä vuosijuhlatarinoissa, että joskus joku juttu jää kokonaan varjoon, mutta kokee uuden renesanssin sitten seuraavana vuonna:)
PoistaJoskus hyvin yksinäisenä juhannuksena olin aika paljon virtuaalissa itsekin ja joka aikana, olipa vaikka juhannus tai joulu, löytyy aina joku yksinäinen, jätetty, sureva tai sairas, joka saattaa viihtyä virtuaalissa, unohtaakseen yksinäisyytensä ja tuskan.
Very well done about the midtsummer!))))))
VastaaPoistaKiitoksia Anita. Nyt se on taas ohi jo vanhankin mallin mukaan ja superkuu jäi täällä näkemättä, mutta onneksi aurinko näkyi:) Kuvauksellisen kaunista kesää sinne ihastuttaviin kotimaisemiisi.
PoistaKeskellä kesää voi nähdä keijujen lisäksi peikkoja muuallakin kuin hampaissa. Jokaisessa metsässä on yksi, tosin peikot pienenevät samaa tahtia kuin metsäläntit. :)
VastaaPoistaOlet oikeassa Peikko, miten ylipäätään saatoinkin juhannushuumassa unohtaa Sinut:) Metsien katoaminen vaikuttaa keijuihin ihan samalla tavoin, onneksi soistuminen ei lopu ojituksiin:) Maailma on menettämässä keuhkonsa ja pilviä lypsävien puiden tilalla on vain autiotamaata ja betonibunkkereita. Mutta yksikin kuusen tai parin takana lymyävä peikko antaa uskoa huomiseen..
PoistaIhana kukkamandala! Odotin haasteeseen tulevan monta seppele- ja krassimandalaa, mutta laatuhan korvaa määrän ;)
VastaaPoistaJuhannustarinasi on kivaa luettavaa, saniasen tarinaa en tiennytkään. Oma juhannukseni meni työn merkeissä, kaikkea kun ei voi tehdä etukäteen valmiiksi, edes juhannuksena.
Toivon juhanustunelmasi jatkuvan vielä pitkälle kesään!
Kiitoksia Miivi. Työjuhannus ja -joulujakin on joskus ollut itselläkin ja annan tosi suuren arvon niille jotka ahertavat juhla-ajat, esikoinenkin oli juhannuksen töissä.
PoistaTämän juhannuspostauksen myötä ajattelin iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, koska pelkäsin että haaste jää vain haaveeksi, kun näkyy tuo aika karkaavan aivan käsistä. Kransseja odotin haasteeseen itsekin ja kun niitä ei kuulunut, niin otin ja kiepautin äkkiä itse, ojanpientareet kun odottavat että joku tulisi ja poimisi seppeleiksi.
Juhannustunnelmaa oli terassilla ja kuvissa, lapsenlapsen kanssa haimme taas kukkia tyynyn alle.. Merenrannassa kahlailin nyt illalla ja tuntui vieläkin Juhannukselle:)
Täällä päin ei juhannuksesta ollut tietoakaan, mutta tarinasi kera nyt istun ja herkistyn, muistelen niitä entisiä koivun tuoksuisia juhannuksia, saunan sauvuja ja kokon roihuntaa. Syvältä piti muistot etsiä. Kukkaseppele mandalaksi oli oiva idea, miten sitä niin moni odotti vastaukseksi haasteeseen eikä minulla tullut mieleenkään! Tästä kai voi päätellä miten kauaksi voi juuriltaan eksyä.
VastaaPoistaNiin siellä on hiekkaa ja aivan eritavalla eksoottinen tunnelma, jos sitä vertaa supisuomalaiseen, mielestäni hyvin tavanomaiseen eloon ja oloon, olin aivan otettu että sain Sinut seurakseni supisuomalaiseen juhannustunnelmaan Sirokko:)
PoistaEhkä tuo seppele oli aiheeltaan niin tuiki tavallinen, ettei kukaan viitsinyt sitä edes ehdottaa ja ehkä sen sisälle olisi voinut keksiä muutakin kuin kesäyön valoa:) Juurettomuutta on monenlaista, ulkomailla pitkään asuessa kotimaan kaiho ehkä pikkuhiljaa jää, mutta muistot säilyvät syvällä sielussa, vaikka koti onkin siellä missä ovat rakkaat ihmiset, työ ja elämä. Tunnen itseni usein kirjattomaksi ja karjattomaksi, sillä en ole juurtunut oikein mihinkään, ehkä eniten pohjanmaalle vaikka juronkin koko elämäni:)
Juhannus on jo mennyt. Olen jo kymmenet vuodet ollut tietoisesti viettämättä sitä juuri mitenkään. Juhannusjuuston keitän. Mutta mua ällöttää suomalaisten tapa "juhlia" niin että henki menee. Nuorena muistan haaveilleeni valkeassa kesäyössä.
VastaaPoistaKiitoksia Tuulento:) Yritän opetella tuota samaa viisautta, olla viettämättä tietoisesti mitenkään mitään, juhlat tulevat ja menevät hirvittävästä hosumisesta huolimatta ja usein tavoitan parhaimman juhannus- tai joulutunnelmani ennen varsinaista H-hetkeä tai sitten myöhemmin ja nautin siitä.
PoistaRyyppääminen ja rällääminen kuuluu nykyjuhlintaankin rankasti ja usein ikävin lopputuloksin, tosin aika moni viettää lasten, työn tai aivan periaatteen vuoksi myös täysraittiita juhlia. Olen onnellinen siitä, että minulla on lapsenlapsia, jotka pitävät mummon usein kaidalla tiellä:)
Juhlinta on aika paljon yksilökysymys, omaan juhlaani sopii hän, joka ei ota ollenkaan yhtä hyvin kuin hänkin, joka ottaa sievästi, örveltämisestä ei tykkää kukaan. Pikku hiprakka ja hyväntuulinen sekoilu ystävien kesken on joskus sallittua.
Juhannuskeiton keitin viime kesänä ja se olikin ensimmäiseni. Anoppi ruukasi aina ennen keittää sen, mutta tänä vuonna hain punaista heraa paikalliselta "juhannustorilta", lohi- ja juustokeittojonossa olikin niin ihana tunnelma, että jo pelkästään sen takia kannatti mennä sinne:)
PoistaEn viettänyt juhannusta mitenkään erikoisesti - muiden mielestä. Mutta se oli minulle mieleen ja hiukan erikoista pitkästä aikaa Ahvenanmaan juhannuksiin verrattuna.
VastaaPoistaTein pitkiä kävelylenkkejä Pimu-ihanaisen kanssa, oli rauhallista ja mukavaa. Lauantaina käväisin kävelemällä Porvoon jokirannassa eräällä terassilla syömässä, ja join peräti kaksi olutta ja katselimme maailman menoa(en ole juonut olutta kai pariin vuoteen ollenkaan). Ihanainen Pimu oli mukana, tottakai.
Sunnuntaina istuin iltaa ystäväni kanssa hänen terassillaan. Kävelimme Pimun kanssa sinnekin.
Viime vuosina olen kierrellyt Ahvenanmaalla eri kylien junannussalkoja katsastamassa, joka vuosi eri kylä. Sekin on ollut mukavaa.
Tämän vuoden juhannus oli rentouttava ja mukava. En halunnutkaan muunlaista juhannusta.
Kiitos kivasta juhannuskertomuksesta!
Kiitos Laali, oli kiva kuulla miten vietit juhannuksesi:) Tuntuu että olet jo kotiutunut mukavasti uuteen kaupunkiisi. Pimukin varmasti nautti kun sai osallistua kanssasi juhannuksen viettoon. Ikävä on koira jättää edes hetkeksi itsekkäistä syistä yksin ja kotiin. Joskus olen niin tehnyt ja jälkeenpäin kannan vieläkin syyllisyyttä asiasta. Hetken huuma ja ilo ei tunnu jälkeenpäin millekään, mutta koiraystävän kanssa vietetty aika on eri tavalla arvokasta. Erilainen ja tavanomaisuudesta poikkeava juhla-aika jää aina eritavalla mieleen, tästä on itselläni katkeransuloisia että myös ihania muistoja.
PoistaKaunista kesän jatkoa Sinulle ja Pimulle, olisi kiva joskus nähdä jos satun siellä päin liikkumaan.
Kiitos Mustis!
PoistaOlen kotiutunut ihan mukavasti, onhan tämä entinen kotikaupunkini parinkymmenen vuoden ajalta.
Pimu on minulle kaikki kaikessa, enkä halua jättää sitä yksin, kun on mahdollista ottaa mukaan. Sehän on päivät yksin kotona kun käyn töissä. Siinäkin on jo hiukan liikaa! Ja mikäs parempaa seuraa kuin ihananinen koiraystävä?
Moni tulee juttelemaan juuri koiran takia, eikä missään ole tylsää eikä tarvitse olla yksin! :)
Ilmoitahan kun olet täällä päin, olisi todella kiva tavata!
Porvoo on varmasti hieno kaupunki, siellähän on keskiajasta asti ollut ihan oma mittakin, joka on vähän rapiampi kuin muualla:) Tottakai ilmoitan heti, jos sinne päin tulen, olisi kiva tavata hieno Pimu-neitikin, emännästä nyt puhumattakaan.
PoistaKiva kuulla että viihdyt, minulla on koti vieläkin hakusalla.. Jos olisi paljon rahaa, ratkaisu olisi paljon helpompi, mutta ajan kanssa onnistun varmasti. Muistan kipeästi ajan kun jouduin oman hirvikoiravanhuksen jättämään välillä ypöyksin lähtiessäni töihin. Tarhaan en vihtinyt Moskun härnättäväksi ja kiusattavaksi enää jättää, kun oli jo niin raihnainen. Likka oli koirien koira ja hän jos kuka olisi ansainnut paljon paremman loppuelämän.
Oi, olipas tosi kiva kirjoitus, ihanaa juhannuksenkin jälkeistä elämää :)
VastaaPoistaKiitoksia Kaisa:) Hyvää ja valoisaa ja heinäkuuta Sinulle. Tuntuu että tarinat ovat jääneet kesälomalle, useita on tietysti tyrkyllä, mutta eivät läpäise jostain syystä kontrollia:)
PoistaMuistot ovat ikuisia, ne jäävät aina radalleen.
VastaaPoistaOvatko ne? Joskus huomaan kulkevani ruohottuneita kiskoja pitkin, enkä aina muista mihin ne vievät? Kiitos Ari, kaunista kesän jatkoa Sinulle ja vuorillesi:)
Poista
VastaaPoistaHello, Mustis.
Your exquisite work leads my impression.
The passion for the art. It is universal.
Thank you visit to my garden.
The prayer for all peace.
Have a good weekend. From Japan, friday night ruma❃
Suuret kiitokset Sinulle Ruma, on ilo saada terveiset juuri Sinulta ihastuttavasta Japanista. Valoisat yöt ja Juhannus ovat eksotiikka, joista voimme olla ylpeitä ja jotka tuovat suurta iloa vuoden kiertoon, samoin kuin lumi tai revontuletkin. Toivotan Sinulle kaunista heinäkuuta ja yhdyn täysin sydämin toivomukseesi.
VastaaPoista