SYYSKUUN LUKUNURKKA

100 vuotta vanhan Biblian lisäksi ehdotan tutustumista tähän syysaiheiseen Säästäjälehteen:) Vuosikerta on kieltämättä jo ikääntynyt ja saatavuuskin voi olla vähän kiven alla ajankohtaisesta aiheesta huolimatta. Jo 74 vuotta sitten eli tämän lehden ilmestymisen aikoihin ihmisten sukanvarsirahat ryöstettiin pankkeihin kasvamaan muka korkoa ja kartuttamaan kauniisti jonkun muun kuin säästäjän omaisuutta!

Näinhän asia on edelleenkin, jos niin hullusti käy, että tilille jää pakollisen jokapäiväisen leivän ja muiden kulujen jälkeen enää mitään säästettävää. Eri asia on, löydätkö säästötiliä, jonka korko lähdeverojen ja pankin palvelumaksujen jälkeen kepittäisi edes inflaation! Ehkä jostakin Sveitsin tai Itävallan veroparatiisista sellainen saattaisi vielä löytyä, tosin niidenkin kulta-aika on auttamatta murtumassa subprime-kriisin kaltaisiin juttuihin. Lainaa parempaa pankit eivät ole pikku säästäjilleen tarjonneet milloinkaan ja sen avulla ne lypsävät pienen ihmisen tai jopa kokonaisen kansakunnan perikatoon tuossa tuokiossa:)

Sota köyhdyttää ja kurjistaa kansan oloja kuten ylläolevasta piirroksesta käy hyvin ilmi. Toisaalta mustapörssi toi onnea ja vaurautta harvoille ja valituille silloin kun tyhmemmät - kuten esimerkiksi isäni -tyytyivät pelkkiin korsuoloihin ja rynnivät pelko sydämessä eteenpäin jossakin Karjalan Kannaksella. Kieltolaki mahdollisti aikoinaan myös viinatrokarien elinkeinon siinä kun kuutamourakointi auttoi ja auttaa edelleenkin köyhää yrittäjää. Minkähän vuoksi nämä vaihtoehdot ovat niin paljon huonompia tai laittomampia kuin pankin harjoittama laillinen ryöstö:)

Allaolevat kirjat eivät liity mitenkään pankkialaan, ryöstöpolitiikkaan tai fuusioihin, mutta sopivat siitä huolimatta syyskuun lukunurkkaan.

Neljäs kuolemansynti-kirjan aihe on hyvin lähellä sydäntäni, sillä onhan se  yksi lempisynneistäni - kuten joku ehkä muistaakin:)

Kirja on selkeästi, esseetyyppisesti rakennettu ja tekstiä elävöittävät osuvat lainaukset, joten lukeminen on helppoa ja viihdyttävää. Sisältö voi siitä huolimatta yllättää lukijan niin negatiivisesti kuin positiivisestikin. "Rukoile ja tee työtä" -ideologia, joka istuu minussa kuin synti, romutetaan siinä ainakin täysin:)

Hinta on 28 euroa ja risat ja kirja ilmestyi syyskesällä 2012, joten kysymyksessä on uunituore uutuus! Suosittelen lämpimästi tutustumista Jussi Niinenmaan kummastuttavaan ideologiaan:)

KINUSKIKISSA ei juuri esittelyjä kaipaa. Jo kirjan kansi kertoo kauniisti perhosenkeveällä otteella mistä on kysymys.  Aiheesta löytyy myös samanniminen blogi, johon minä en lukuisista yrityksistä huolimatta pääse nyt kirjautumaan millään ilveellä. Salasana ei vain pelitä tai olen vain muuten tyhmä:)

Jotkut moittivat Kinuskin kakkuja vähän äiteliksi ja olen törmännyt muutamiin mielipiteisiin, joissa valitetaan etteivät Kinuskin kakut kertakaikkiaan onnistu ohjeiden mukaan. Leivonta on vähän henkimaailman hommaa, johon vaikuttavat  jauhojen valinta, kananmunien oikea lämpötila ja niiden ikä. Pienikin virhe jauhomäärässä tai oma säveltäminen voivat kostautua ikävästi. Täytyy muistaa, että oma tekemä on silti aina arvokas tuote, vaikka lopputulos ei ihan kuvan kaltainen olisikaan.

Kirja on todella IHANA ja sopii lahjaksi herkutteluhetkien ystävälle ja vallan mainiosti vaikka morsiusparille. Vesikielellä suosittelen:)

Hintakin on varsin kohtuullinen eli 24 euron luokkaa ja kirja löytyy Prismasta ja sitä saa tilata myös kirjoittajalta (signeerauksin) suoraan. Kirja ilmestyi keväällä 2012.

SUNNEVA JAARLINTYTÄR

Tämän kirjan uutta tulemista olen odottanut kuin lehmä uutta kuuta!! Olen miettinyt usein, että miksi ihmeessä Kaari Utrio panttaa tämän kirjan uusintapainoksia. Onko kyseessä kustantajan myyntipolitiikka vai joku muu syy. Kirjahan ajoittuu Utrion uran alkuaikoihin, joten mietin olisiko syy siinä. 14 - 15 vuotiaana olisin antanut sieluni autuuden tästä kirjasta! Lainasin kyläkirjastosta neitoiässä vuonna 1969 ilmestyneen kaksiosaisen teoksen vähintäänkin kymmenen kertaa ja se kului ja kastui varmaan ihan pilalle kuolatessani sitä iltakaudet:)

Sain avioliiton alkuaikoina ykkösosan lahjaksi mieheltä, minkä jälkeen metsästin Sunneva kultahiuksista Rainulfin tavoin eli tuota kakkososaa "Sunneva keisarin kaupungissa" eri antikvariaateista ja kirpputoreilta, mutta jostain ihmeen syystä en näiden vuosien saatossa siihen törmännyt. Ihmeellistä on sekin, ettei ihastuttava Sunneva-nimi saanut aikaan sen kummempaa suosikkinimi vyöryä 1970-luvulla. Ehkä nimen ihailijat saivat pelkästään poikia kuten itsekin:) Ainoastaan bisnesjutuista ja muista tempauksista kuuluisa missikeisarinna Kantola sai tämän kauniin nimen.

Luin viheriäisessä nuoruudessa posket hehkuen Sunnevat puhki siinä kuin Utrion ensi teoksenkin, josta silloinen kavaljeerini, upseeri, mutta ei välttämättä herrasmies totesi rennosti että se suosittelemasi Kartanon kaunis Katariinahan suorastaan tihkuu seksiä. Kyseessä oli siis Kartanon herra ja kaunis Kirstin. Valssiaskeleet sekaantuivat täysin koska herra ei halunnut muistaa tai muisti röyhkeästi väärin kirjan nimen. Toisaalta olin hyvinkin imarreltu, että joku yliopisto-matemaatikko kuitenkin vaivautui hömppäromantiikkaan vuokseni  - kuten hän asian ilmaisi. Omasta mielestäni Kaari Utrio ei ole koskaan kirjoittanut mitään hömppää.  

Jo Utrion ensimmäiset kirjat vakuuttivat realistisella historian kuvauksilla, joka kattoi pukeutumisen, tavat, uskonnon ja politiikan. Henkilöhahmot pysyivät siitä huolimatta verevinä ja puskivat kertomuksista vahvasti läpi lukijan odottaessa kiihkeästi huipentumia ja välillä pettyessäkin, koska se ei tapahtunutkaan kioskikirjan nopeudella ja helppoudella:) Se, mikä kirjoissa oli eroottista silloin, ei ehkä pure enää, mutta muistot tuovat nuoruuden ja samankaltaisen olotilan elävästi mieleen edelleenkin.

Elokuun toisena Armon Wuonna 2012 jäin ihailemaan Kouvolan kirjauutuuksia ja pysähdyin kuin seinään ja sydänkin jumpsahti mukavasti rinnassa. En meinannut uskoa silmiäni ja sitä, että siinä se nyt oli! Utrion Sunneva! Viimeinkin se oli tullut uudelleen kirjamarkkinoille! Molemmat Sunnevat ovat nyt yksissä kansissa, joten tervemenoa huikeaan seikkailuun. Arran herttuan jäiset silmät, miekka ja ruoska peilaavat kummasti tummaa Östen Tapparaa vastaan, eikä hämäläisorja Airikkaa voi tietenkään unohtaa kun on kyse Birger (Brosa) Jaarlin kauniista villikkotyttärestä:)

Ihmismielen pinnallisuus, lapsellisuus ja häikäilemättömyys kulminoituu usein kauneuteen ja miehinen halu tyhmyyteen ja niin tässäkin:)

Kuvat skanneri ja Mr Googlen kuvahaku.

Lisäys: Vertasin alkuperäistä Sunneva Jaarlintyttöä hieman uusittuun versioon. Lauserakenteiden kömpelyyttä oli siistitty jonkin verran, mutta samalla monen kohtauksen varsin tiivis tunnelma oli mielestäni vähän kärsinyt kliinisyyden/poiston vuoksi. Tykkäsin nuoren Kaarin herkullisista kuvauksista, joita ei muutama -kin, -kaan pääte ollenkaan häirinnyt. Sitä oliko teoksia muutenkin lyhennelty, en osaa sanoa, koska kakkososaa minulla ei ollut käytössä.