Tämän kirjan uutta tulemista olen odottanut kuin lehmä uutta kuuta!! Olen miettinyt usein, että miksi ihmeessä Kaari Utrio panttaa tämän kirjan uusintapainoksia. Häpeästäkö vaiko ovelasti bisnessyistä, vai onko kyseessä ehkä ollutkin kustantajan myyntipolitiikka? 14 - 15 vuotiaana olisin antanut sieluni autuuden tästä kirjasta! Lainasin kyläkirjastosta neitoiässä vuonna 1969 ilmestyneen kaksiosaisen teoksen vähintäänkin kymmenen kertaa ja se kului ja kastui varmaan ihan pilalle kuolatessani sitä iltakaudet:)
Sain avioliiton alkuaikoina ykkösosan lahjaksi mieheltä, minkä jälkeen metsästin Sunneva kultahiuksista Rainulfin tavoin eli tuota kakkososaa "Sunneva keisarin kaupungissa" eri antikvariaateista ja kirpputoreilta, mutta jostain ihmeen syystä en näiden vuosien saatossa siihen törmännyt. Ihmeellistä on sekin, ettei ihastuttava Sunneva-nimi saanut aikaan sen kummempaa suosikkinimi vyöryä silloin 1970-luvulla. Ehkä nimen ihailijat saivat pelkästään poikia kuten itsekin:) Ainoastaan bisnesjutuista ja muista tempauksista kuuluisaksi tullut missikeisarinna Kantola sai tämän kauniin nimen.
Luin viheriäisessä nuoruudessa posket hehkuen Sunnevat puhki siinä kuin Utrion ensi teoksenkin, josta silloinen kavaljeerini, upseeri, mutta ei välttämättä herrasmies totesi rennosti että se suosittelemasi Kartanon kaunis Katariina suorastaan tihkuu seksiä. Kyseessä oli siis Kartanon herra ja kaunis Kirstin. Valssiaskeleet sekaantuivat koska herra ei halunnut muistaa tai muisti röyhkeästi väärin kirjan nimen. Toisaalta olin hyvinkin imarreltu, että joku yliopisto-matemaatikko kuitenkin vaivautui mokomaan hömppäromantiikkaan vuokseni kuten hän asian ilmaisi. Omasta mielestäni Kaari Utrio ei ole koskaan kirjoittanut mitään hömppää.
Jo Utrion ensimmäiset kirjat vakuuttivat realistisella historian kuvauksilla, joka kattoi pukeutumisen, tavat, uskonnon ja politiikan. Henkilöhahmot pysyivät siitä huolimatta verevinä ja puskivat kertomuksista vahvasti läpi lukijan odottaessa kiihkeästi huipentumia ja välillä pettyessäkin, koska se ei tapahtunutkaan kioskikirjan nopeudella ja helppoudella:) Se, mikä kirjoissa oli eroottista silloin, ei ehkä pure enää, mutta muistot tuovat nuoruuden ja samankaltaisen olotilan elävästi mieleen edelleenkin.
Elokuun toisena Armon Wuonna 2012 jäin ihailemaan Kouvolan kirjauutuuksia ja pysähdyin kuin seinään ja sydänkin jumpsahti mukavasti rinnassa. En meinannut millään uskoa silmiäni ja sitä, että siinä se nyt oli! Utrion Sunneva! Viimeinkin se oli tullut uudelleen kirjamarkkinoille! Molemmat Sunnevat ovat nyt yksissä kansissa, joten tervemenoa huikeaan seikkailuun. Arran herttuan jäiset silmät, miekka ja ruoska peilaavat kummasti tummaa Östen Tapparaa vastaan, eikä hämäläisorja Airikkaa voi tietenkään unohtaa kun on kyse Birger Jaarlin kauniista villikkotyttärestä:)
Ihmismielen pinnallisuus, lapsellisuus ja häikäilemättömyys kulminoituu usein kauneuteen ja miehinen halu tyhmyyteen ja niin tässäkin:)
Kuvat skanneri ja Mr Googlen kuvahaku.
Lisäys: Vertasin alkuperäistä Sunneva Jaarlintyttöä hieman uusittuun versioon. Lauserakenteiden kömpelyyttä oli siistitty jonkin verran, mutta samalla monen kohtauksen varsin tiivis tunnelma oli mielestäni vähän kärsinyt kliinisyyden/poiston vuoksi. Tykkäsin nuoren Kaarin herkullisista kuvauksista, joita ei muutama -kin, -kaan pääte ollenkaan häirinnyt. Sitä oliko teoksia muutenkin lyhennelty, en osaa sanoa, koska kakkososaa minulla ei ollut käytössä.
Sain avioliiton alkuaikoina ykkösosan lahjaksi mieheltä, minkä jälkeen metsästin Sunneva kultahiuksista Rainulfin tavoin eli tuota kakkososaa "Sunneva keisarin kaupungissa" eri antikvariaateista ja kirpputoreilta, mutta jostain ihmeen syystä en näiden vuosien saatossa siihen törmännyt. Ihmeellistä on sekin, ettei ihastuttava Sunneva-nimi saanut aikaan sen kummempaa suosikkinimi vyöryä silloin 1970-luvulla. Ehkä nimen ihailijat saivat pelkästään poikia kuten itsekin:) Ainoastaan bisnesjutuista ja muista tempauksista kuuluisaksi tullut missikeisarinna Kantola sai tämän kauniin nimen.
Luin viheriäisessä nuoruudessa posket hehkuen Sunnevat puhki siinä kuin Utrion ensi teoksenkin, josta silloinen kavaljeerini, upseeri, mutta ei välttämättä herrasmies totesi rennosti että se suosittelemasi Kartanon kaunis Katariina suorastaan tihkuu seksiä. Kyseessä oli siis Kartanon herra ja kaunis Kirstin. Valssiaskeleet sekaantuivat koska herra ei halunnut muistaa tai muisti röyhkeästi väärin kirjan nimen. Toisaalta olin hyvinkin imarreltu, että joku yliopisto-matemaatikko kuitenkin vaivautui mokomaan hömppäromantiikkaan vuokseni kuten hän asian ilmaisi. Omasta mielestäni Kaari Utrio ei ole koskaan kirjoittanut mitään hömppää.
Jo Utrion ensimmäiset kirjat vakuuttivat realistisella historian kuvauksilla, joka kattoi pukeutumisen, tavat, uskonnon ja politiikan. Henkilöhahmot pysyivät siitä huolimatta verevinä ja puskivat kertomuksista vahvasti läpi lukijan odottaessa kiihkeästi huipentumia ja välillä pettyessäkin, koska se ei tapahtunutkaan kioskikirjan nopeudella ja helppoudella:) Se, mikä kirjoissa oli eroottista silloin, ei ehkä pure enää, mutta muistot tuovat nuoruuden ja samankaltaisen olotilan elävästi mieleen edelleenkin.
Elokuun toisena Armon Wuonna 2012 jäin ihailemaan Kouvolan kirjauutuuksia ja pysähdyin kuin seinään ja sydänkin jumpsahti mukavasti rinnassa. En meinannut millään uskoa silmiäni ja sitä, että siinä se nyt oli! Utrion Sunneva! Viimeinkin se oli tullut uudelleen kirjamarkkinoille! Molemmat Sunnevat ovat nyt yksissä kansissa, joten tervemenoa huikeaan seikkailuun. Arran herttuan jäiset silmät, miekka ja ruoska peilaavat kummasti tummaa Östen Tapparaa vastaan, eikä hämäläisorja Airikkaa voi tietenkään unohtaa kun on kyse Birger Jaarlin kauniista villikkotyttärestä:)
Ihmismielen pinnallisuus, lapsellisuus ja häikäilemättömyys kulminoituu usein kauneuteen ja miehinen halu tyhmyyteen ja niin tässäkin:)
Kuvat skanneri ja Mr Googlen kuvahaku.
Lisäys: Vertasin alkuperäistä Sunneva Jaarlintyttöä hieman uusittuun versioon. Lauserakenteiden kömpelyyttä oli siistitty jonkin verran, mutta samalla monen kohtauksen varsin tiivis tunnelma oli mielestäni vähän kärsinyt kliinisyyden/poiston vuoksi. Tykkäsin nuoren Kaarin herkullisista kuvauksista, joita ei muutama -kin, -kaan pääte ollenkaan häirinnyt. Sitä oliko teoksia muutenkin lyhennelty, en osaa sanoa, koska kakkososaa minulla ei ollut käytössä.
Enpä ole minäkään noita Sunnevoita lukenut, ostin kyllä 1970-luvulla ja myöhemminkin Utrion kirjoja, koska olen historiafriikki, ja lisäksi Utrio kirjoittaa mukaansatempaavasti. Naisen historiaa Utrio on kirjoittanut pohjamutia myöten.
VastaaPoistaJotkut ihmiset eivät silti anna Utriolle mitään arvoa, hänet nähdään melkein pelkästään myöhemmän ajan Hilja Valtosena, mitä Kaari ei todellakaan ole.<3333
Aivan Aili ja kiitos samoin, historiafriikki olen itsekin ja oikea Utriofanikin:) Mielestäni Kaari Utrio on saanut ja ehdottomasti myös ansainnut arvostusta erilaisien nimityksien (taiteilijaprofessori) ja tunnustuksien (Valtion tiedonjulkistamispalkinto)muodossa.
PoistaEhkä silloin Sunnevan aikoihin näin ei vielä ollut, mutta silti en puhuisi Valtosesta kyllä samana päivänä! Tuotteliaana ja varsin ammattitaitoisena hän kirjailijana on tuonut keskiaikaista historiaa tunnetuksi erittäinkin viihdyttävästi:)
Mitäpä häppeemistä tässä rakkaus romaanissa olisi..Lienee kysyntä vain ollut riittävän suuri. Teos "Eevan tyttäret" rauhoittaa sitten sopivasti jos alkaa liian hempeeksi mennä..Eevan tyttäret on ollut minulle vaikuttavin kirja, kun näitä Sunnevoita ah, niin paljon on kuitenkin, Karariinatkin oli yhtä ihanii...vai eikö.. herrat herrampia..
VastaaPoistaVirkistävää kesä lukemista, uskaltaiskohan:) jos antas sitte Synnoven vaikka tyttären tyttärelle...se ois kiva kuulla mitä mieltä neiti kesäheinä olisi vanhanajan romantiikasta, hän kun on 13v. Totta puhuen tää on jäänyt minulta lukematta, joten ..kiitos vihjeestä, kipaisen kirjakauppaan
Kirjoittajat ja kirjailijat saattavat harmitella alkuaikojen tuotoksia vaikka ne olisivat lukijasta ihan käypää tavaraa! Sitä ajattelin tällä häpeällä, vaikka ei kai niin fiksu, kuin Kaari edes osaa tuntea jotakin niin typerää tunnetta, joka itselleni on niin tuttu. Myös omassa hyllyssäni ovat Eevan tyttäret ja perheen historiasta kertova kirja, Bella donnat sun muut. Mies tapasi ostaa niitä lahjaksi, kun tiesi että tykkään:)
PoistaSunnevahan on mitä mainioin kirja murkkuikäiselle, ei muuta kuin kauppaan ja kirja kiertoon! Laitoin jo illalla Sinulle pitkän kommentin aikkis, mutta se taisi livahtaa tuonne bittitaivaan puolelle jälleen kerran:)
Mustis.. Mustis..Meillä on jotain yhteistä, samantapaiset aviomiehet. Minunkin edesmennyt mies osti minulle kirjoja, jopa runokirjojakin. Itse hän luki sotakirjoja ja historiaa..( voi kun nuo sodat oliskin historiaa..) annan sinulle nyt varmuuden vuoksi haasteen kaunokirjoitukseen. Pus kiinni! ;) Siinä oli pontimena myös kouluhallituksen esitys POISTAA kaunokirjoitus kouluopetuksesta! Jos niin hulluja tekevät, voisivat poistaa samalla piirtämisen, maalauksen ja kaikki kädentaidot. :( RÄYH! :( Kädentaitoja kunnioittaen laitan Ajatellaan Aikatherine sivulleni juuri valmistuneesta pöytäliinastani valokuvan:)) Vaalitaan kädentaitoja..
PoistaJes kiitoksia katris, tämä taisi olla siltä Toukokuun tytöltä aivan alunperin?
PoistaKaunokirjoitus vaati oppimisvaiheessa todella paljon, ainakin me pikkuisina uurastimme kovastikin oppiaksemme ne hienot kaaret ja oikeaoppiset viivat, sen jälkeen se muuttui vielä pelkistetymmäksi kun kuopukseni oli koulussa, mutta pysyi edelleenkin kaunona. Koulussa kuhisee monella tavalla, myös uskonto ja musiikki on muuttumassa tyystin, enkä nyt sanoisi että aina parempaan suuntaan, ehkä vaihtoehtoja voisi antaa enemmän. Mozart etc kuuluvat mielestäni opinto-ohjelmaan siinä kuin rokkikin?
Mies luki aikoinaan Päätaloja ja isä ja appiukko olivat sotahistorian suurkuluttuja, menihän hänellä 5 vuotta Kannaksella ja tuossa Liettuan suunnassakin.
Minulla on hyllyllinen Kaari Utrion kirjoja, mutta muistini mukaan vain yksi Sunneva. Täytyypä tarkistaa ja sitten kipaista kirjakauppaan. Minä kykllä pidän Utrion kirjoista, tihkukoot vaan sotaa taikka seksiä. Kiitos vihjeestä.
VastaaPoistaKuten tuossa jo aiemmin tuli mainittua, niin on itselläkin, niitä kun tuli aina toivottua ja saatua:) Sunnevat ovat alunperin kaksiosaisia ja toinen ilmestyi 1969 ja toinen 1970. Sota ja seksi ovat aina mukava ja viihdyttävä yhdistelmä kirjallisuudessa ja elokuvissa, mutta kumma kyllä jättäisin mielihyvin tuon edellämainitun live-elämästä kokokaan pois:)
PoistaKoirallasi on muuten silloisen tanssikavaljeerini nimi, en malttanut millään olla sanomatta:)
Kirjojen lukeminen on peikosta hirmuisen mukavaa, se lukee aina kaikki kirjat ihan loppuun. Sunnevaa se ei ole lukenut. Ainakaan vielä. Mutta se voisi sen kyllä lukea ja ymmärtää jotain jostakin. Se sellainen on vasta mukavaa :)
VastaaPoistaTuo ymmärtäminen onkin niin hirmu vaikea tehtävä, että jätän sen aivan mielihyvin peikolle. Minulla on nykyään paha tapa lukea joitakin lyhennelmiä, jos on romaaneista kyse, mutta muut kirjat eivät sitten onnistukaan ihan samalla tavalla, eivätkä ainakaan Utriot... Mitenkähän minusta tuntuu, ettet kyllä tätä Sunnevaa kahlaa loppuun:)
PoistaPeikko kyllä tykkää kahlaamisesta :)
PoistaOnnellista ja jännittävää retkeä nuoruuteen. Monta Utriota olen lukenut, mutta tämä on jäänyt väliin. Olisiko jo aika?
VastaaPoistaNyt on aika Siira, ilman muuta! Ei ole pitkäkään aika siitä kun kahlailin kevätpuolella tätä Sunnevaa läpi ja mietin kaikenlaista, ei kehtaa tässä kaikkea kertoakaan ja ihmettelin miksi se silloin vaikutti minuun niin syvästi? Värjäsin jopa pitkät hiukseni vaivihkaa vaaleimmiksi ja äiti haukkana katsoi että miten ne näyttävät ihan vaaleilta:)
PoistaTätä en ole lukenut, joitakin muita kirjoja luin aikoinaan.
VastaaPoistaMainio kiteytys Sinulta, nyt tunnen melkein kirjan jo lukeneeni.;))
Kiitoksia Hietatar. Yritin välttää turhia juonipaljastuksia, joten toivottavasti niitä ei liikaa tullut? Tässä kirjassa on alkukirjallisuuden viihdyttävyyttä, raikkautta ja kepeyttä, joten suosittelen.
PoistaTunnistin heti Sunnevan vanhan kansikuvan ja nuoruudessani minäkin ahmin Kaarin kirjoja, vaikka luin ne vain kerran, Mustis. Olen minäkin matemaatikko, kuten miesystäväsi... ;)
VastaaPoistaLuin myös Victoria Holtin kirjan enkä voi vertailla näitä kaksi kirjailijaa keskenään, mutta samanlaista historiallista draamaa, joka magneetin tavoin vetää puoleensa eikä jätä yksinäistä sydäntä rauhaan.
Matemaatikoista löytyy usein yllättävän runollinen ja romanttinen puoli, aivan toisin kuin yht'äkkiä ajattelisi:)
VastaaPoistaTuossa ensimmäisessä kannessa on mieleenpainuvaa tuo bardotmainen kauneus kun taas tämä toinen on paljonkin realistisempi ja ehkä siten onnistuneempi? Olin ainakin 17 vee silloin kun otin nippuun näistä makumieltymyksistä ja herrakavaljeeri oli erittäinkin aikuinen eli ainakin 22 vee yliopistolainen:P
Victoriat kuluivat käytössä aikoinaan kuten Ursula Pohjolan-Pirhosetkin aikoinaan. Edelleenkin taitaa molempien kirja tai parikin jostakin hyllystä löytyä, vaikka olen muuttojen vuoksi paljon hävittänytkin etupäässä romaaneja, mutta myös tietopuolista..
Tulipa Utrion "historiallisia" romaaneja kaiveltua ihmisten kirjahyllyistä oikeassa iässä. Historiallisestihan ne ovat todella ammattitaitoisesti taustoitettu, mutta se erotiikka ja suora seksuaalisuus, se teki melkoisia temppujaan pienessä päässä. Luultavasti tekee edelleenkin uusien murkku-sukupolvien kohdalla. Mielenkiintoinen maailmankuva ja mies- sekä naisnäkökulma arkeen. Hmm, täytynee painua kirjastoon ihmettelemään taas Utrio-tarjontaa, kunhan ensin selviä elokuun tähdenlento-urakasta öisillä kallioilla...:)
VastaaPoistaHitsit, osuit aivan naulankantaan Pitsit sillä ainakin omassa pikku päässäni alaspainettu seksuaalisuus räsähti kummasti ja kuumasti pintaan, kun näitä kuolasin silloin pikkulikkana. Toisaalta ainakin Sunnevasta sai omituisesti sen käsityksen, että naisen pitää olla nyt vähintääkin hyvin kiero, laskelmoiva ja ovela suhteessa miehiin ja käyttää heidän tyhmyyttään ja halujaan sopivasti hyväksi? Ehkä historiassa näin on ollutkin ja tämähän osasi tyrmistyttää aika lailla jo hyvinkin järkevää 13 - 14 vuotiasta rillipäätä ja saada sen omalla tyhmällä tavallaan vaikutteille alttiissa iässä myös ihailemaan tätä mallinnusta:(
VastaaPoistaJään odottamaan urakkasi saavutuksia:)
Utrion naiskuva oli omanlaisensa ja mie ihailin erityisesti sitä, että hän antoi naisille oveluutta ja voimaa, sillä hamassa historiassa on naisen paikka useimmiten ollut hellan ja nyrkin välissä aivan liikaa.
VastaaPoistaHistoriafriikkinä arvostin ja arvostan Utrion tapaa kuvata mennyttä, vaikka kukapa sitä faktana kuitenkaan tohtisi pitää.
Kiitos Anna. Naisen paikka on jossakin päin maailmaa edelleenkin sen nuotion ja ruoskan välissä. Jos ajatellaan naisen historiaa tässä valossa on oikeastaan ihmeellistä, miten tervepäisenä ja oikeudenmukaisena nainen on säilynyt? Olisi luullut että siitä olisi kehittynyt paljon ovelampi ja pirullisempi otus:)
PoistaKirjojen tavoin Utrion historia on viihdyttävää ja tuo sen varjolla erilaisia faktoja ja kulttuuria esille. Totuus on kuitenkin paljon ankeampaa ja yksitotisempaa.
On hyvä etten pysty Utrion tavoin kirjalliseen työhön, sillä kuka nyt viitsisi lukea ihmisistä, jotka olivat todella haisevia ja nykyihanteen mukaan rumiakin, miehetkin lyhyenläntiä ja vääräsäärisiä ja naiset kovan elämän (sairaudet, riittämätön ravinto ja vitamiinit) ennenaikojaan vanhentamia, osa ilman hampaitakin. Tosin sokerin puutteessa hyväosaisella, etenkin nyt miehellä, saattoi olla komeakin hammasrivi. Harventuneet hapset kinnattiin tiukasti taakse, elleivät sitten roikkuneet ruokottomina, täisinä ja pesemättöminä rokonarpisten ja likaisten kasvojen kaunistuksina:)
Ajan kauneusihanteet!
PoistaNiinhän ne tai me olimme silloin. Niin Utrion naiset kuin Angeligatkin antavat jotensakin romanttisen kuvan aikalaisistaan.
Ja kun katselee maalaustaiteen mestariteoksia ajalta ennen meitä, ei voi välttyä ajatukselta niin hammaslääkärin kuin muunkin henkiläkohtaisen hygienian puutteesta.
Onneksemme maailmantaiteen maalaukset eivät haise ajaltaan!
Aivan, olemme samoilla linjoilla tässäkin Anna, kiitoksia! Luulen että Mona Lisakin peitteli vain retusia hampaita hymyllään, hyi minua:) Silti on ja oli kiva kuvitella, että kaikki olisi ollut niin kaunista ja ihanaa kuin Colonien pariskunta Serge ja Anne antoivat aikoinaan hekin ymmärtää, Angelika-elokuvista nyt puhumattakaan. Tosin Joffrey nyt tuomittiin kuolemaan roviolla, mutta hänhän pelastui sieltä kuin ainakin sadussa merirosvo Rescatoriksi, joten nämäkin kirjat on tullut joten kuten ahmittua läpi:)
PoistaJa peseytymättömyys piilotettiin esm. Ranskan hovissa runsaiden halusteiden alle! Nenäliinat suorastaan uitettiin eilaisissa hajusteissa. Niitä pidettiin nenän edessä ja huiskutettiin ilmassa rahvaan seassa kuljettaessa.
PoistaPiti tietenkin sanomani että h a j u s t e i d e n!
PoistaJuurikin niin, hajusteilla yritettiin peittää hiki ja lika, joten luultavasti hajujen kakofonia oli aivan vertaansa vailla? Olen miettinyt usein näitä peruukkeja, kampauksia ja puutereita, joiden alla kävi varmaan aika paljon muutakin kuhinaa kuin pelkkää aivotoimintaa, aivan samoin kuin tuo nästyykiromantiikkakin kukoisti. Hajuallergikolle ei olisi sopinut tuo Versaillesmeininki ollenkaan:)
PoistaHei Mustis. Ehdin pitkästä aikaa piipahtamaan. Samoja kirjoja olen lukenut minäkin :) Kävitkö meitä tervehtämässä markkinoilla ?? Ihania loppukesän päiviä ja kauniita iltoja.
VastaaPoistaKiitos piipahduksesta Kaarnikka, en käynyt markkinoilla valitettavasti vaikka olinkin kiinnostunut koruista ja niistä unisieppareista, joita muistelen Teidän tehneen, luultavasti pääset sähköpostiini täältä suoraan? Sinulle ja Teille kaikille oikein aurinkoista ja mukavaa loppukesää, liikun nyt paikasta toiseen, joten tuntuu etten itsekään ehdi tänne, mutta Sinulle nyt oli pakko kiireen keskeltä vastata:) Kiireeni ei ole todellista, se on vain tehtyä, lukuhistoriani tavoittaa näköjään monia saman ikäluokan tyttäriä:)
VastaaPoistaIhmettele Mustis, sinä historiafriikki!
VastaaPoistaMeikäläisen kirjahyllyssä on KAKSI Kaari Utrion kirjaa: Viipurin kaunotar ja Pirita, Karjalan tytär!
Lienenkö koskaan kumpaakaan lukenut, kun en muista niistä yhtikäs mitään.
Lukeminen on ollut iät ja ajat minulle "tervan juontia", paitsi nämä sinun mukaansa tempaavat tarinasi, aiheesta kuin aiheesta..
Kiitos!
Niin Ullis ystäväni, olemme kaikki erilaisia ja se on hieno juttu:) Jostain syystä olen ollut tyytymätön tähän juttuuni, palautin vahingossa jopa luonnoksen, joka meni ihan overiksi:( Toisaalta tämä oli aivan "pakollinen" aihe minulle, jostain syystä tapahtuma oli mennyt minulta ohi silmien ja korvien, vaikka siitä on rummutettukin jo aiemmin keväällä? Se, mikä toisesta on ihastuttavaa, voi toisen mielestä olla todella tylsää..
VastaaPoistaVendela löytyy hyllystäni ja tässä oli mieleenpainuvinta rakkaus toiseen mieheen ja ritariin kuin omaan junttimaiseen aviomieheensä. Vendelasta löytyy sopivasti myrkynkeittäjää kuin parantajaakin. Piritan luulin viihtyvän hyllyssäni, mutta ei sitten ollutkaan?? Aika samantyyppisiähän nämä kirjat ovat, vaikka kaikilla onkin oma tarinansa, pitää itsekin miettiä usein, että mikä olikaan sen ja sen neidon tai naisen kohtalo, ritari herttua vai kauppamies, eikä voi tietenkään millään muistaa:)
Siis hei! Minä luin kaikki Utrion kirjat silloin aikoinaan, ja muistan tämän Sunnevankin oikein hyvin!
VastaaPoistaUtrion kirjat suorastaan ahmittiin, meitä oli neljä siskosta. Joskus riideltiinkin kuka lukee ensin. Minä olin onnellinen, kun sain olla paikallisen kirjastonhoitajan sijaisena pari viikkoa kuusitoistavuotiaana. Sitä autuutta siellä kirjojen keskellä!
Pohjolan-Pirhosenkin kirjoja olen lukenut silloin 60-luvun lopulla, ja tietenkin Angelicat yms. romanttiset seikkailuelokuvat.
Historiafriikkinä olen pitänyt Utrion kirjoista, koska niillä on aika hyvin rakenneltu historiallinen tausta.
Nykyään nämä kirjat tuntuisivat ehkä hiukan liiankin romanttisilta ja, miten sen nyt sanoisi, heppoisilta. En tarkoita tätä halveksuvassa mielessä.
Kirjojen suurkuluttajana kyllä jää joku kirja aivan unholaan, aivan kuin ei olisi koskaan lukenut, ja joku taas jää mieleen iäksi, ei voi edes lukea toista kertaa, kun muistaa melkeinpä jokaisen lauseenkin.
Oikeastaan olisi jännää lukea tämä Sunneva-kirja uudestaan. Tänne vain on vaikea saada suomenkielistä kirjallisuutta kirjastoon, ja sen takia luenkin nykyään vain ruotsiksi 1-2 kirjan viikkotahtia - ja joskus jonkun kevyen dekkarin englanniksi.
Ja pistääpä joskus suomenkielinenkin kirja silmään kirjastossa ja lainaan sen heti, tottakai! Mutta en jostakin syystä jaksa lukea Vareksia. Niitä löytyy Maarianhaminan kirjastosta, mitä pääasiassa käytän.
Tarkoitin tietenkin seikkailukirjat enkä seikkailuelokuvat! Liian kiireessä taas kirjoitin! :D
PoistaKaksikielisyydessä on kieltämättä puolensa Laali. Eikös heitä pidetä jonkun nykytutkimuksen mukaan muutenkin paljon fiksumpina jo lapsesta alkaen:) Parit laihahkot engalanninkieliset Shakespearet olen pakottanut itseni lukemaan, mutta eipä siinä juuri mtn haastetta ollut, kun muistin kyseisten näytelmien juonet ulkoa:)
VastaaPoistaOlen ollut itsekin pari kertaa kirjastotätinä ja siellä jos missä on todellakin ajan hermolla kirjojen paremmuus- ja lukusuosikkilistoista, jotka perustuvat yleensä varauslistoihin tai muuten kierrossa kuluvaan yksilöön, myös siitä mikä on nuorisolla in tai mikä kiinnostaa scifi-ihmisiä.
Utrio ja Pohjolan-Pirhonen ovat molemmat sangen tuotteliaita kirjailijoita, ehkä olen tykännyt Utriosta aina enemmän monipuolisuuden ja laaja-alaisuuden vuoksi. Dekkareita en lue enää juuri ollenkaan, Agathat olen kahlannut suurelta osin läpi, luen yleensä omituisia tieto- ja uskomuskirjoja enemmän kuin puuduttavia romaaneita. Lukukokemus voi hyvinkin vaihdella lukukertojen ja myös iän myötä. Se, mikä kerran oli ihana ei ehkä tunnukaan juuri miltään?
Hihh... voivathan ne kaksikieliset kehittyäkin fiksummiksi jos lapsesta asti ovat kaksikielisiä.
PoistaMinä olen ruotsini opetellut käytännössä aikuisena, vaikka hyvä pohja olikin keskikoulusta. Tänä päivänä ruotsi sujuu yhtä hyvin kuin äidinkieli.
Olen kuitenkin huomannut, että muistan silti asiat paremmin jos olen kuullut tai lukenut ne suomeksi, vaikka osaankin ruotsia sujuvasti, sekä kirjoittamisen että puhumisen. Jännä juttu sinänsä.
Englanninkielinen kirjallisuus on kyllä hiukan kankeaa luettavaa minulle, pitää aina palata takaisin katsomaan, mitä siellä sanottiinkaan, unohtuu helposti.
Minä luen nykyään hiukan enemmän dekkareita, pohjoismaalaisten kirjoittamia, mutta harvemmin suomalaisia, niitä ei meinaa löytyä ja minusta monet ovat aika tönkköjäkin. Ruotsalaiset ja norjalaiset huiput ovat hyviä, sekä islantilainen Arnaldur Indriðason.
Englanninkielisen kirjallisuuden lukeminen on kyllä minulle aika kankeaa, vaikka osaankin englannin melko hyvin. Asiat unohtuvat helposti ja pitää palata usein tarkistamaan.
Olen joskus yrittänyt lukea kirjoja jotka joidenkin mielestä ovat nk. "must" siksi, että olisi muka sivistynyt. Jotkut ovat mielestäni olleet kamalia, ja tosi sitkeitä luettavia jopa suomeksi. En mainitse mitään kirjaa nimeltä tässä, vaikka onkin mielessä ainakin yksi sellainen. ;)
Kiitoksia Laali. Tanskalainen Jørn Riel on tutustumisen arvoinen myös? Vähän hullu ja huutiton meininki on näissä kirjoissa, mutta minua ne naurattivat? Olen lukenut yleensä kirjoja, jotka viehättävät tai kiinnostavat jostakin muusta syystä, ja se syy voi olla kaikkea muuta kuin viihdyttävä! Yleensä nämä ns. "must"-kirjat eivät edes lunasta lupauksiaan, mutta toki yllätyksiäkin aina löytyy:)
PoistaRemes on aika suosittu täällä Suomessa, ja jos ajatellaan jotakin espanjalais- tai ranskalais-pokkaridekkareita tai jotakin vastaavaa, niin nuorena tuli lueskeltua jotakin sieltäkin. Tosin suomettuneesti..
Elokuinen tervehdys Mustis!
VastaaPoistaKunhan ehdit, tervetuloa blogiini, on tunnustus Sinulle!♡
Mukavaa elokuuta Sinullekin Hietatar! Kävin oitis, utelias kun olen, öögaamassa tilanteen:) En lupaa mitään, mutta yritän parantaa tapani sillä minulla saattaa olla pari tunnustusta, joita en ole saanut jaettua eteenpäin, mutta jotka saamattomuudestani huolimatta merkitsevät minulle paljon:) Poimin tämän visusti talteen ja vielä joku kaunis päivä saan ehkä jaettua eteenpäin. Tämä on hieno tapa tutustua itselle ihan tuntemattomiin ja hienoihin blokkaajiin:) Kiitoksia.
Poistakukkuluuruu, mitä kuuluu? Hih, pieniä sanoja sivullani on sinulle tunnustus. I love Yoyr Blog
VastaaPoistaLievää kiirettä pitelee, tännekään ei enää ehdi tai jaksa? Minä kiitän Katris ja kuten varmaan arvaatkin, en saa tätä aivan heti jakoon, mutta ehkä yllätän Sinut sitten joskus positiivisesti muuten vain:) Käsialakin jäi vaikka se oli lempparijuttuni. Olen pahoillani...
Poistahah hah.. lisää kiirettä: Sinulle on tunnustus sivulla Varjojen saari , otsikko Tunnustus
VastaaPoistaOikeesti, ei tarvii tressata.. Elämä on tärkeempää, kuin kirjoitus, jopa lepostelukin on tärkeempää toisinaan. Yllätäppä minut Mustis ystävä :))POSITIIVISESTI
Minä kiitän katris, katsoin tunnustuksen ja vastasinkin mutta ei näy täällä? Toivoisin joskus yllättäväni positiivisesti, mutta enää en jaksa kuten ennen???
VastaaPoista