Mandalan aiheena oli tällä kertaa lähtöpiste. Keskusta. Mandala muodostuu usein monimutkaisesta symboleista ja kuvioista, joiden keskipisteenä on olennaisesti ollut elämänkukan kuvio, kosmoksen synty, joka parhaimmillaan vangitsee katsojan mielen ja sielun. Kauneimpia esimerkkejä näistä ovat goottilais-katedraalien ruusuikkunat ja hyvin yksityiskohtia myöten taitavasti tehdyt hindulaiset tai tiibettiläiset mandalat. Tämän tyyppiseen kuviointiin allekirjoittaeella ei ole kuitenkaan voimia
eikä taitoa lähteä, joten alitin riman turhia kainostelematta:)
Myös alkuperäiskansoilla kuten intiaaneilla ja kelteillä on ollut oma eksoottinen mandalaperinteensä. Mandalan tekeminen on eräänlainen matka itseen, intuitio, kuten nyt luova toiminta yleensäkin. Mandalahuoneilla on olemassa myös selkeästi eri värit ja keskus on yleensä valkoinen, mutta jostakin syystä allekirjoittaneen keskusta on melkein musta:) Mandalan keskusta kuvaa usein tekijänsä sisäistä maailmaa ja näkemystä, jonka vuoksi risti tai pentagrammi on yhtä käypä keskussymboli kuin joku muukin.
Koska Liplatuksella oli mandalassaan keskeisesti lehtiaihe, jonka olin ehtinyt itsekin värkätä, muutin aiheen kukkamaiseksi. En halunnut kuitenkaan luopua sinilehtiaiheestani, joten se löytyy alempaa.
Myös alkuperäiskansoilla kuten intiaaneilla ja kelteillä on ollut oma eksoottinen mandalaperinteensä. Mandalan tekeminen on eräänlainen matka itseen, intuitio, kuten nyt luova toiminta yleensäkin. Mandalahuoneilla on olemassa myös selkeästi eri värit ja keskus on yleensä valkoinen, mutta jostakin syystä allekirjoittaneen keskusta on melkein musta:) Mandalan keskusta kuvaa usein tekijänsä sisäistä maailmaa ja näkemystä, jonka vuoksi risti tai pentagrammi on yhtä käypä keskussymboli kuin joku muukin.
Koska Liplatuksella oli mandalassaan keskeisesti lehtiaihe, jonka olin ehtinyt itsekin värkätä, muutin aiheen kukkamaiseksi. En halunnut kuitenkaan luopua sinilehtiaiheestani, joten se löytyy alempaa.
P.s. Muokkasin ylläolevaa tekstiä 22.10 sen verran, että poistin sieltä alunperin suihkaisemani sanat "oikeaoppinen mandala" ja "pakanallinen mandalakulttuuri" jotka ilman muuta voidaan kokea hyvinkin loukkaavina ja lisäsin tekstiin vielä nuo värit, jotka liittyvät olennaisesti mandalakuvan tekemiseen.
Herkää ja kaunista! Viehättävät mandalat ovat molemmat.
VastaaPoistaKiitoksia Miivi. Vähän erilaisempia ja kevyempiä kuin tummat ja raskaat värkkäykseni aiemmin:)
PoistaNiin kauniit ovat molemmat mandalasi!
VastaaPoistaTykkään tosi paljon niistä, sillä niissä on luonto niin käsin kosketeltavan lähellä.
Niin luonnostahan ne ovatkin, tälläystä vähän ja yksinkertainen juttu, kuten nyt varmaan tiesitkin. Kiitos Harakka, jos jollekin pitäisi antaa blogimaailman hymytyttöpatsas, niin äänestäisin Sinua:)
PoistaHi, nauroin sun tota hymytyttöjuttua,, mä nauran tossa kuvassa meinaan melkein hampaattomalla suulla, hi!
PoistaSä olet ihana blogiystävä, Mustis!
Kiitos sulle oikein paljon, että olet mun blogiystäväni ja mä saan olla sun samaten!
Kauniita ovat molemmat.
VastaaPoistaAihe on ihan kiva.
Mukavaa sunnuntaita.
Aihe oli kiva, mutta en jaksanut toteuttaa tämän enempää. Ideoita oli kyllä mielessä, mutta kerrankin yritin päästä helpolla... tosin eihän tämäkään heti onnistunut, ehkä sadannen yrityksen jälkeen olin sen verran tyytyväinen että viitsin laittaa. Kaunista sunnuntaita Sinullekin, täällä paistaa ja on vähän lunta.
PoistaLinkkisi toimii hyvin, siinä on varmaan ollut jokin väliaikainen häiriö laittaessasi. Pääsin hyvin katsomaan kauniita mandaloitasi.
VastaaPoistaSininen lehti on kaunis, mutta Kukkamandalasi on vielä hienompi, koska se on jotenkin tasapuolisempi ja siinä on liikettä.
Tuohon alkutekstiisi sen verran, että goottilaiset ruusuikkunat ovat juuri mandaloita, mikä ero on siis "pakanalliseen" mandalakulttuuriin. Uskonnolliset aiheet eivät ole suinkaan vieläkään kiellettyjä ja munkithan tekevät vieläkin suuria mandaloita yhdessä ja niissä on hyvinkin hartaita aiheita.
Kiitoksia Uuna, jotakin häiriötä tässä on ollut ja ilmeisesti allekirjoittaneen ajatuskin pätkii:) Asetin sanani raflaavasti väärin, jonka takia ne korostuivat ihan toisin kuin ajattelin ja tottakai tuo ruma pakana-sana pitäisi korjata pois, koska käytin sitä räikeästi ja asiattomasti näiden ruusuakkunoiden yhteydessä. Ajatus oli alunperin hyvin viaton, kuten suuret töppäykset aina, sillä allekirjoittanut ei missään tapauksessa koe että eri kulttuurien taide, mietiskely, mandalat sun muut olisivat jotenkin vähempiarvoisia kuin ns. kirkollinen taide. Eri uskontojen ja kulttuurien sisäisestä maailmasta on itselläni hyvin paljon opittavaa, vaikka kaikkea ei voikaan omalla kohdallaan ehkä ymmärtää tai sisäistää. Silti erilaista ajatusmaailmaa ja tässä tapauksessa mandalataidettakin voi aina ihailla:)
PoistaEnsin ilmestyi vain toinen mandalisi, mutta molemmat ovat hyvin kauniit. Ensimmäinen tuo mieleen syksyn ensimmäisiä lumisateita, kun luonto yhä kukkii mutta palelee kuoressaan. Toinen on lämpimämpi, romanttisempi ja näen linnunpesän. Näetkö sinäkin, Mustis?
VastaaPoistaHei Milena!! Kiva nähdä Sinut pitkästä aikaa tarinatuvassa. Olisit kyllä tervetullut useamminkin. Ehkä siellä tosiaankin on lämmin pesä talven varalle, kuka tietää:) Siilit haalivat ainakin lehtiä talvipesäänsä, joten ehkä ihminekin tavallaan tekee samoin. Yritin vuoksesi kerrata Per och Olle juttuja, men inta tala svenska:(
PoistaMustis, kiitos upeista mandaloistasi:))
VastaaPoistaLeppoisaa sunnuntaita sinulle!
♥
Kiitoksia Aili, valoisaa sunnuntaita sinnekin.. blogiisi on nykyään vähän vaikeampi päästä, kun en harrasta näitä piirileikkijuttuja ollenkaan:) WB Mello on ainoa jonka olen suvainnut, tosin häntäkään en kai ole lisännyt.
PoistaHerkkiä ja hentoja, kauniisti silkkipaperimaisia!
VastaaPoistaSilkkipaperi juttu oli kauniisti sanottu Pike, näistä tuli vähän hailakoita, kuin taito loppui vähän kesken tai en viitsinyt siirtää ohjelmaan, jonka hallitsen paremmin. Kiitos:)
PoistaHerkkyys on taitolaji, joka usein viimeistellään piloille. Siksi nostan hassua hattuani, kun sanot näiden jääneen keskeneräisiksi. juuri sen vuoksi ne ovat niin valmiita! Pidän!
VastaaPoistaKiitos Anna ja kun herkkyydestä puhutaan, niin tulipa mieleen sekin että joskus olen kirjoittanut sanani puhki, eli karsinut ja hionut niin, ettei siitä kukkaroakaan tullut, ymmärrät varmaan mitä tarkoitan? Joskus taas väännän ja käänän enkä tavoita ketään, se on kummallista. Näissä on vain näkemys, ei muuta.
PoistaHerkän kaunista! Alimmaiseen viehätyin enemmän, ehkä sisällön vaihtelevuuden ja värien vuoksi, kumpikin on yhtä kaunis kuitenkin, eka niin harmoninen. Siitä tuli heti mieleen alkukevät ja sinivuokot pälvien välissä, vaikka ei siinä oikeasti taida olla yhden yhtkäkään sinivuokkoa :)
VastaaPoistaAivan Sirokki. alimmassa on hentoa, vanhaa vihreää ja muutakin vanhaa:) Näistä tulee joku alkukevään sumuinen ihana kuulaus mieleen, joka näin pimeän keskellä sykähdytti myös itseäni.
PoistaKuvassa ei ole sinivuokkoa, siinä metsätähti, yksi lempikukkiani kissankellojen ja muiden hentojen kukkien lisäksi, silti tykkään kovasti piikikkäistä ruusuistakin ja niinkin arkinen kuin kurttulehti, kuluu suosikeihin ahkeran kukintansa ja luotettavan luonteensa vuoksi:)
Hempeän lempeitä mandaloita.
VastaaPoistaHerättävät haaveilevaa unelmointia, haikeuttakin.
Kauniita ovat kummatkin.
Mustis, eihän se haittaa jos onkin samankaltaisia mandaloita, kertoo että samanlaisia aatoksia leijuu yllämme.:)
Heittäydyin hempeäksi ja haaveilen keväästä, omasta pesästä, joka Sinulla oli niin nätisti kuvattu. Aiheiden samankaltaisuus ei haittaa, oikeastaan olisi jännä nähdä miten samasta kuvasta itse kukin korostaa ihan eri asioita eri tavalla, niin siitä tulee jokaiselle omallainen kuva. Ja tosiaankin aina on kiva löytää sukulaissielu tavalla tai toisella:)
PoistaTykkään näistä, ehkä enemmän kuitenkin alimmaisesta. Siinä on syvyyttä. Mutta herkkiä on kumpainenkin. Mitä olisitkaan saanut aikaseksi, jos vielä sen 101. kerran olisit kokeillut - jos nämä ovat keskenräisiä sadannen kerran jälkeen (luin kommisi jollekulle.. :)
VastaaPoistaKun opettelin aikoinaan posliinimaalausalkeita, siinä käytiin eri tekniikat läpi, ennen sitä ei voinut tehdä omia töitä tai kuvia etc, samoin oli kuvaamataidossa, jonka perusteet nuorena kahlasin jotenkuten läpi. Molemmista totesin, etteivät ne olleet minun juttujani, taitoni ja intoni eivät riittäneet, näin on käynyt myös täällä. Olen pelkästään ON/OFF tilassa, jolla ei pitkälle pötkitä. Kiitoksia Orvokki, ehkä jo olisi sen 101 kerran vuoro:)
PoistaNäistähän tulee mieleen Niittykukkia-laulu.
VastaaPoistaMolemmat mandalat lähtöpisteineen ovat kauniita ja menevät mieleen ja sieluun, vahän eri tavalla tosin.
Kiitos Rip, voiko tuota enää kauniimmin sanoa:) Niittykukkia on toisessa ja metsäkukkia toisessa, mutta kuva saattaa vähän valehdella joten se jää arpomiseksi. Minusta tunnelma oli tässä se tärkein ja se että keskeltä löytyi joku kiintopiste, lähtökohta näille kuville ja tunteille.
PoistaHempeät ja herkät ovat Mandalasi, onko kevät ja syksy vaihtaneet Sinulla paikkaa..? Kohtahan mennään kesään päin takaisin... ainakin tunti...;)
VastaaPoistaJotakin kevään kaihoa näihin kai eksyi, antaa mukavasti resonanssia tähän syksyyn ja pimeään, tosin ihana kuutamo oli nytkin ulkona ja vähän lunta ja pakkasta, joten sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole edes pimeää..
PoistaHentoa ja haurasta, mukavat kokonaisuudet.
VastaaPoistaKiitoksia Ari, jos näin ne on, niin kertovat paljon tekijästään, vaikka sitä ei ikinä ulkoa päin ehkä uskoisi.
PoistaLuontoihmisenä pidän molemmista. Niistä voisi lukea myöskin tekijänsä sielun herkkyyttä ja pehmeyttä. Monesti näytämme ulospäin vähän erilaisilta, mitä todellisuudessa olemme. Hienot molemmat.
VastaaPoistaUlospäin ei passaa ihan kaikkea näyttää, ennen osasin senkin taidon vähän paremmin sillä panssarini oli todella pettämätön ja itsekritiikki huipussaan eikä ylilyöntejä juuri tullut, ehkä siihen pitäisi palata takaisin. Kiitos Aina, jotakin hyvin olennaista tekijästä löysit:)
PoistaHerkkää ja kaunista, keskustan erikoiset lehdet antavat jännittävän sykäyksen. Joskushan meillä kaikilla on tummia värejä syrämmen sopukoissa, no en usko että juuri nyt sinulla. Salaperäisi ne myöskin ovat kokonaisuudessaan.
VastaaPoistaEn ole myöskään perehtynyt mandaloden syvällisimpiin salaisuuksiin ja tarkoituksiin, vaikka mukana haasteessa usein olenkin.
Se on totta että sielussa soivat usein tummatkin sävelet, mutta pikkuriikkinen sinisyys kurkistaa ehkä kukan keskustata, joten vaaletessaan se voisi olla ihan eri näköinen:)
PoistaEn minäkään mandala-maailmasta sen ihmeempiä tajua, mutta joitakin juttuja olen vähän selvittänyt itselleni haasteen myötä ja ainakin yksi sellainen työ näissä on, jonka tein sydänverellä joskus alkuaikoina ja luulen että herkempi katsoja näki siinä paljon enemmän kuin pelkän kuvan, niin paljaana sieluni ei ollut täällä milloinkaan. Kiitoksia Selma.
Kevät tuli tänne mandaloidesi myötä. Ihanat!
VastaaPoistaKiitokset Kuvittelija, hennot pastillit tässä pimeydessä tuntuivat niin sopivilta.Täällä ei ole enää lunta, mutta onneksi sataa vettä ja on ihan lokakuu, märkä, viileä ja pimeä:) oikeastaan lunta tarvitsisi tullakaan ihan ylenmäärin, vaikka taikatalvesta tykkäänkin, koska se aina ja loskaantuu ja sulaa mutta pieni kuiva pakkaskeli on mitä mainioin ja vähän kuuraa, niin sekin riittäisi.
PoistaBeautiful.x
VastaaPoistaThank you Jess! I'm very glad your visit:)
VastaaPoistaSinun pitäisi viädä nua kuvat kehitettäviksi, jotta näkisi minkä värisiä ne oikeasti ovat. Peikosta ne näyttävät ihan negatiivisilta, vaikka kuvina ne ovatkin varsin positiivisia.
VastaaPoistaTuossahan olisi kyllä ajatusta ja vähän pliisultahan nuo kyllä tarkemmin katsottuna näyttävät.. Joskus vähemmän on kuitenkin enemmän ja negatiivin voi aina valottaa mielesään miten haluaa? Kiitoksia Peikko positiivisnegatiivisesta mielipiteestäsi:)
PoistaIhanat mandalat, ja elämänkukka tässäkin on näkyvissä.
VastaaPoistaKiitos Tuulento:) Romantiikan sininen kukka meni ehkä vähän liian tummaksi, mutta ilman sitä, eivät olisi erottuneet nuo terälehden hennot emit näin kauniisti. En kyllä jaksa uskoa, että kukaan niiden sinisyyttä edes huomasi:)
Poista