Ihmisen elämä on pelkkää korttipeliä kehdosta hautaan. Ennen syntymääsi kiikut jo varsin painokkaasti, vaikkakin vähän anonyymisti äitiyskortissa, jonka jälkeen elämöit hyvinkin läsnäolevasti neuvola- kouluterveydenhuolto- ja hammashoitokorteissa. Jo varhain lapsuutesi täyttävät kaikensortin peli-, keräily-, yhdistys- tai eri säätiöiden harrastekortit, joita seuraavat automaattisesti kirjasto-, opiskelu- ja henkilökortit ja aikanaan myös työmarkkinajärjestöjen tai/ja puoluepolitiikan jäsenkortit. Kutsukortit hallitsevat elämääsi siinä kuin kiitos- ja bonuskortitkin:)
Hyllytysuhan alainen Kela-kortti on kuulunut kansalaisen vakiovarusteisiin 50 vuoden ajan, mutta sähkoinen aikakausi on mitätöimässä sen merkitystä. Reikäkortin historia ulottuu aina 1800-luvun loppupuolelle, jolloin sitä käytettiin kudontalaitteessa, sähköpianossa, posetiivissa ja pikkuruisissa soittorasioissa sekä väestörekisteritoiminnassa, josta se muuntui pikkuhiljaa työväestön aikakortiksi, jolla leimattiin lahjomatta myöhästely ja työvuoron pituus.
Ajokortti on nykyään melkein yhtä pakollinen kuin Visakin ja pelihimon iskiessä voit ängetä itsesi peliluolaan tai viettää mukavaa ginirommi- tai tarot-iltaa vaikka tuttavilla. Käyntikortilla vakuutat liike- ja suhdetoimintaasi, kun taas Valentinen päivänä innostut hullun tavoin sydänystävistä. Lahjakortit kuuluvat asiaan niin äitien- kuin isäinpäivänäkin jos se on vielä mahdollista ja tarvittaessa merkkipäivinä muillekin varteenotettaville uhreille. Jouluna heittäydyt riehakoimaan kortteja jopa Rapakon taakse tai Australiaan saakka ja jos joulukiireessä unohdat jonkun elintärkeän ystävän, niin voit paikata tilanteen Uuden Vuoden kortilla aina juhannukseen asti:) Pääsiäisenä munarikkaat tervehdykset lentävät kuin iloiset pikkutrullit halukkaisiin postiloojiin. Muistikortti on nykyaparaattien sielu, kun taas muistipeli alkaa olla jo paljon tärkeämpi mummulle kuin lapsenlapselle. Sota-aikana kaikki oli kortilla ja viinakortilla alkoholia sai vain määrän perästä (miksei tämä ole enää nykyään käytössä?) ja viimeinen kortti elämässäsi on Muistokortti, joka lohduttaa jäljelle jääneitä enemmän kuin Sinua:) Eli elämäsi alussa ja lopussa olet kovastikin kortilla, mutta jostakin syystä et isommasti noteeraa koko juttua:)
Korttipohjien helmenä oli esikoisen ja alemmassa lapsenlapsen onnittelukortti, jonka
päälle kasasin osan elämäni kortteja, tosin eihän yhteen mandalointiin
kovinkaan paljon mahdu, mutta joitakin ylläolevan luettelon kortteja sieltä saattaa
hyvinkin löytyä:)
Jes, jotain tällaista vain sinulta voi odottaa. Kortin historia ja herätys kortin ja ihmisen väliseen yhteen liimautumiseen, vaikka me ei sitä edes huomata. Tämä on hieno näkökulma korttimandalaan :-)
VastaaPoistaIlahduttavaa, kiva kuulla, kiitoksia Sinulle Aina:) Korttipeliä pelaamme halusimmepa tai ei ja monen muun asian ohella tämäkin on niin itsestäänselvä ja arkipäiväinen ettei sitä tule edes ajatelleeksi.
PoistaHienoa, kyllä on taitavaa ja hyvä idea.
VastaaPoistaElämänlanka melkein, ihana ♥
Kiitän Seija:) Korttejahan on aivan joka lähtöön, joten listasin vain isommat kokonaisuudet, joiden kuvittelin kattavan ehkä jopa 90 % käyttämistämme korteista, joten esimerkiksi joku hissikortti menisi harrastuksen piikkiin etc. Kortittelu on elämänmittainen juttu.
PoistaVallattoman hieno ideointia, siinähän ne on , elämän korttipakat! Kovasti tykkään.
VastaaPoistaElämän korttipakkoja selaamme päivittäin ja tuli mieleeni että bonuskortit ovat tänä päivänä kärsineet inflaatiota, oikeastaan on yksi lysti onko niitä enää vai ei, sillä hyöty on hyvin minimaalinen, enkä ole itsekään älynnyt esimerkiksi puhelinlaskuja bonustaa ollenkaan. Kiitoksia Kiiris:)
PoistaHyvä, hyvä, nappisuoritus 10+ ja papukaijamerkki (ei ollu nyt korttia:D)
VastaaPoista10 bointsia plussalla ja papakaijamerkki (mieluusti rosella tai sateenkaari) on parempi kuin joku huonompi, tämä kiittää:)
Poistaasian ytimeen, elämän korttipakoista tuli iloisia monivivahteisia viestejä..iloiset värit ja hauska sommittelu , idea oivallinen
VastaaPoistaKiitos Katris. Minulla oli tuuria, kun ullakolla käydessä kolusin ja löysin vahingossa multatäytteestä viidakkopoika Mowglin purkkakääreen, joka sisälsi keräilykortin, niitäkin oli mutta jostakin syystä vähän kurillani laitoin paperin ja odotin että joku huomaa ja sanoo ettei se olekaan kortti:)
PoistaTärkeitä ja niitä vähemmän tärkeitä kortteja riittää!
VastaaPoistaKiitos postauksesta, Mustis; hyvää viikonloppua sinulle;)
♥
Kiitoksia Aili, viikonloppukin hurahti osaksi talkoohommissa ja sunnuntai-iltana kävin vielä Villissä Lännessä omenavarkaissa:) Oli kaunis ilta ja olin onnellinen.
PoistaPidän. Suuresti.
VastaaPoistaKiitos Anna, monesti vähempi on enempi:)
PoistaHienosti kirjoititkin!
VastaaPoistaJa kyllä hyvin korttipainotteista tää elämä taitaa kyllä nykyään ollakin.
Tosi nätit mandalat, tykkään paljon!
Aina joskus kysytään korttia, jota ei sitä tietystikään ole kukkarossa, pitzeriossa on oma korttinsa ja eri liikkeissä, joista saa joka 10. kerran jälkeen hyödykkeen kun muistaa pitää ko. kortin matkassa. Kiitoksia Harakka.
PoistaTässä taitaa olla kysymys ihan elämän valttikorteista! Hieno oivallus ja kirjoitus! Kiitos!
VastaaPoistaSinä sen keksit Sini, niinhän se taitaa olla:) Moni näistä korteista on omassa elämässäni ollut oikea valttikortti, joka pelissä pitää säilyttää mahdollisimman pitkään ja vaikka olisi kuinka huono käsi, pitää pelata niin hyvin kun pystyy...
PoistaMennyttä aikaa ja nykyaikaa hauskassa tekstissä ja vielä mandaloissa. Iloiset kokonaisuudet.
VastaaPoistaKäypäs myös linkittämässä mandalasi.
Hei Uuna, mielestäni kyllä linkitin kun sain tehtyä ja Mustis siellä jonon jatkona komeasti näkyikin, mutta jostain syystä sitä ei enää ollutkaan kun tarkistin ja mietin, että olisinko kirjautunut ulos ja sitten muka linkittänyt? Vähän kumma juttu, mutta nyt sen pitäisi siellä olla:) Monestihan olen kyllä linkityksen unohtanutkin, mutta nyt ei niin ollut.
PoistaIlman kortteja emme enää pärjää. Ja näitä kortteja tulee vinguteltua päivittäin tavalla jos toisella.
VastaaPoistaKivat mandalat, erilaiset
Kiitos Arleena, kortteiluaika alkaa tuon isänpäivärulianssin jälkeen toden teolla, tosin rakennemuutos ja irtisanomiset saattavat ehkä vähän hillitä tulevaa jouluvingutusta. Kaupantiskillä tulee mietittyä usein halvempia valintoja ja valittua ei-suomalaista tuotetta, mikä iskee ja on jo iskenyt, kipeästi omaan nilkkaamme.
PoistaKortti poikineen ja yleensä niistä aina joku muisto herahtaa mieleen.
VastaaPoistaPaljon kortteja oletkin mielesi sopukoista poiminut.
Oma mielenikin näistä monesta kortista aukeaa.
Niin Rip, olemme sen ajan lapsia, että näistä saattaa jotakin tuttua löytyä itse kellekin, osaksihan nämä kortit sijoittuvat 1960-lukuun. 1964 tai 1965 vuoden pyhäkoulumuistokortin lauseen halusin ehdottomasti näkyviin hienon tekstin vuoksi, toinen kortti ei ollut niin osuva:)
PoistaHieno tapetointi, kerta kaikkiaan. Tässä tulee väkisinkin mieleen Tapio Rautalapion "Korttipakka".
VastaaPoistaKun näen Kelakortin, ajattelen viimeistä palkanmaksajaa.
Kun näen Ajokortin, ajattelen Relluparkaani.
Kun näen Kirjastokortin, ajattelen lukemattomia kirjojani.
Hyvä Mustis, tämä tarina on tosi.
Tapio Rautalapion korttipakka oli vähän konservatiivisempi, tosin tulkinta saattoi paheksuttaa joitakuita tiukkapipoja, eikös siellä Musta Maijakin edustanut jopa Neitsyt Mariaa, joka tuntui aluksi vähän roisilta:)
PoistaOma versiosi elämän valttikorteista oli varsin hauska ja pätevä. Suuret kiitokseni Pedro.
Sitä ei todellakaan tule huomanneeksi, kunka korttinen elämämme on. Oivallinen kirjoitus ja hienot mandalat!
VastaaPoistaKiitoksia Miiwi:) Kortillista on aika nyt jos se oli jo sota-aikanakin, kun kuponkeja leikkailtiin ja säännöstelyä sanan varsinaisessa merkityksessä harrastettiin. Aika näyttää olemme menossa samaan meininkiin pikkuhiljaa takasin.
PoistaLoistoidea!
VastaaPoistaKiitos Petriina. Idea tuli päähän heti kun näin aiheen, mutta toteutus ja laiskuus hidastaa toimintaa:)
PoistaHuh, enpä ole ikinä tullut ajatelleeksi näin laajaa ja elämän pituista korttirumbaa, mutta sitähän se todella on, noilla sitten pelataan kuka mitenkin, toivoen että jokerikorttikin osuisi kohdalle.
VastaaPoistaMandalaan vallan mainiota ideointia!
Olen varmasti ennenkin sanonut että aiheet paisuvat tarinatiinussani kuin pullataikina. Jos en rajoittaisi yhtään kirjoittaisin varmasti ummet ja lammet ja kuka sitä kestää, tämäkin korttijuttu paisui ihan älyttömäksi. Niin, sitä emme voi valita mihin jakoon istumme ja sillä kädellä on pelattava jonka saamme, Jokeria toivoisi välillä kipeästi:) Kiitoksia Sirokko.
PoistaMainio kokonaisuus teksteineen ja mandaloineen on postauksesi.
VastaaPoistaEihän Me ilman kortteja pärjätä, pitää olla näkyvää läpykkää.:)
Kiitos Liplatus. Luultavasti mandaloinnit on tarkoitettu pelkästään kuviksi, mutta minulla nyt vähän lipsahti, yritän muistaa jatkossa pysyä aiheessa:) Suomen talous tarvitsee nyt rohkeita kortin käyttäjiä, mutta tehty lama ja irtisanomiset huonontavat tätä läpyskä-tilannetta, joten lumipalloefekti on valmis emmekä voi ehkä enää mitään, mutta toisaalta hankalat tilanteet taas synnyttävät aina uutta.
PoistaMahtava korttioivallus!
VastaaPoistaMulla tulee mieleen ja se on niin arkipäivää kaupanalan työssä, maksukorttirumba!
Varmasti kaupan alalla maksukorttirumba on kiihkeää ja tuttua juttua ja mitä lähemmäksi joulua ehdimme sitä kiivaampaa se on, sillä kyllä ihmiset aina satsaavat jouluun. olipa työtilanne tai aika mikä hyvänsä. Kiitokset Pike:)
PoistaTämmöinen on ihmisen sukkulointi korttiviidakossa. Mahetsu sentään, miten hienosti selvittelit tätä korttien maailmaa. Minä olen pysytellyt melko pienellä korttivarustuksella, enempää en ole kaivannut.
VastaaPoistaNiiin, kyllä kai vähemmällakin tulisi toimeen, minua vain kortitti niin paljon että meni vähän overiksi.. Kiitoksia Aimarii, korttipeliähän tuo elo on ollut ja niin ahne olen, että olisin toivonut joskus, nykyään yhä useammin vähän parempaa kättä:)
PoistaMustis, heräsin tänä aamuna huolestuneena. Mutta kun luin tämän kirjoituksesi, se helpotti.
VastaaPoistaKuvaat nykyelämää (ja vähän mennyttäki; elämästähän tässä on kyse) mainiosti.
Kuvatkin mielenkiintoisia. Jo kun tulee tälle sivustollesi, hätkähtää: Näin moninaistako elämä voi ollakin!
Kiva että huolesi jäivät taka-alalle Liisu.. Ja erittäin mukavaa jos syyllinen löytyi tästä:) Elämä on aika kirjavaa, elonmattoon mahtuu monenlaista raitaa, vauhtia ja riemua siinä kuin surua ja yksinäisyyttäkin, valoa ja varjoja, synkkää pimeyttäkin, mutta siellähän ne lyhdyt loistavat aina kauniimmin. Kiitoksia kannanotosta Liisu.
PoistaEnpä ollut ajatellut, mutta totta puhut, olemme aika monesta kortista riippuvaisia ja monista on muuten iloa.
VastaaPoistaKiitoksia Tuulento, kortit kertoo kohtalomme:) Kaikki kortit eivät tosiaankaan ole pakollisia mutta kuten osuvasti sanoit niin monista on myös iloa:) Joten kortteilemisiin, ihan kohtahan on joulukorttien väkertämisen aika ,joka jostakin syystä jää itselläni aina viime tippaan.
PoistaAikamoinen korttihai pitää nykyaikana olla, jos ja kun hallitsee kaikkien korttien pelisäännöt... Kortit tuovat liikkumavaraa monella tavalla, mutta toisaalla kertovat käyttäytymisestämme rekisterin pitäjille, jotka hyödyntävät sitten tietojaan "päämme" tai taloutemme keikauttamiseksi haluamaansa suuntaan!
VastaaPoistaKyllä perinteiset Joulu-, Uudenvuoden- ja Pääsiäskortit ovat mukava saada! Myös Ystävänpäivän ja merkkipäivien kortit lukeutuvat samaan joukkoon;)
Hyvä herätys kaikenkaikkiaan on tämä postauksesi, kiitos siitä!
Tähän kannanottoon ei ole juuri lisäämistä:) Korttitalo tästä ilosta vielä puuttui, mutta niiden aika on vähän myöhemmin, sillä kortteiluja en osaa tähän jättää. Pelkistetty joulukortin historia löytyy jostakin bloggerikauteni alkutaipaleelta.
PoistaMyös sähköiset kortit, kuten posetiivari- etc jäivät tästä kortteilusta kokonaan pois! Nekin voivat ilahduttaa saajaansa, tosin joskus käy niin, että ne vain lukee ja kuittaa, eikä hoksaa edes kiittää lähettäjää, itselleni käy useinkin niin, jopa silloinkin kun saan paperisen version. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö ilahtuisi muistamisesta, mutta joko huolien, hajamielisyyden tai kohteliaisuuden puutteen vuoksi ei vain ymmärrä vastata:)