maanantai 4. kesäkuuta 2012

HAITTAOHJELMAHUORAT


Pysähdyin matkalla kuvaamaan aamuöisen järven huikeaa kauneutta ja ihastelemaan kevätkonserttia, jonka luonto tarjoilee halukkaille ilmaiseksi. Orkesterin kokoonpano vaihtelee tietenkin aika-/paikka- tilanteen mukaan, mutta erilaiset sirittäjät, rastaat ja peipponen kuuluvat rantojen vakiokalustoon. Järven rannalla on niin paljon hiljaista äänekkyyttä, ettei aina tunne/tunnista jonkun pajulinnun ohutta ääntä tai teeren suhinaa, joka säestää vienosti tavin, lokkien, kuikan tai koskeloiden riehaakkaampia esityksiä. Tämän kaiken taustalla kurnuttavat keväästä hullaantuneet sakusammakot varsin äänekkäästi lemmenlaulujaan. Yleensä vain kuuntelen rannan tunnelmaa erittelemättä erikoisesti yhtään mitään. Äänitykseeni sain pari sekuntia eksoottista kahinaa, lähinnä kai omia askeleitani ja yhden himmeän uiiik-huudon järven yli. Harmitellessani jälkeenpäin otostani painoin vahingossa vielä poista-komentoa, joka onnistui yli odotusten:)

Entisenä maatalon tyttönä ja myöhemmin jonkun sortin miniän planttuna en voi ikinä vastustaa keväisiä peltoja enkä niiden huumaavaa mullan tuoksua. Juuri siellä tajusin aina parhaiten miten yht'äkkiä keskellä mustaa multaa seisoi Neiti Kevät kauniissa usvahameessaan hiuksillaan kiurujen laulu. Jos katsot oikein tarkasti, saatat Sinäkin nähdä Hänet:)

Kotiojan rentukat

Ennen lähtöäni alaspäin kuvasin Villin Lännen hevoset, Holy Riverin vaahdot, kotiojan rentukat, kivikkoisen krookuspenkin ja pikkuruiset valkovuokkokaunottaret, jotka nyhjöttivät vaatimattomasti leuhkojen ja itserakkaiden narsissien varjossa.

Juuri näihin aikoihin iski rakkaaseen pirunpeiliini normaalia sitkeämpi kevätflunssa, joka junttasi minut takapuolta puuduttaviin synkkiin spritismi-istuntoihin kauniin Gabriellan kanssa. Suojarokotteen tehossa olisi ollut toivomisen varaa, sillä kone yski ja köhi hyvästä hoidosta ja tropeistani huolimatta. Saman tyyppinen ilmiö iski aikoinaan ikivanhaan pöytäkoneeseen, jolloin otimme palkkamurhaajan kanssa verissä päin yhteen Troijalaisten ja hurmaavan Sven-hurrimadon kanssa:) Käytin läppärin nyt huollossa, mutta haittaohjelma ei ollut pyykinpesusta moksiskaan, olisiko ollut liian alhainen lämpötila tai muuten huonot pesuaineet tähän likapyykkiin. Lievä nuha vaivaa ohjelmia edelleen, joten kovempaan antilooppiin vaihto lienee edessä ja estolääkitys tähän allergiaan jatkuu forever - forever.


Hakkerit ja ohjelma-aisenjöörit, jotka kehittävät näitä haittaohjelmia pelkässä bisnesmielessä rahoittaakseen markkinoille tulevia upouusia virustorjuntaohjelmia leikkivät kyllä verirahoilla, jotka toivottavasti kääntyvät heitä vastaan. Joukossa saattaa tietysti olla ihan tavallisia paskapäitäkin, jotka nauttivat siitä kun voivat jallittaa ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tietotekniikasta käyttöjärjestelmänimeä pidemmälle. Mörkö piiloutuu mielellään itänaapurisivujen kauniisiin kuviin tai se syötetään pahaa-aavistamattomalle käyttäjälle vaikkapa musiikin tai  kenkämainoksen myötä.

Uusin mittava uhka on Flame, joka tunnetaan myös nimellä Flamer- ja Skywiper ja tämän ohjelman väitetään tulleen Lähi-Idästä. Epäilen kyllä vanhaa kunnon Jenkkilää, heillähän on tapana vierittää syy aina jonkun muun niskoille pestäkseen omat likaiset kasvonsa, joten Lähi-itä sopii tähän kuin nyrkki silmään. Angry Brids-jupakan, Tvitterin ja Macin yhteydessä vilautellut haittaohjelmat ovat vain jäävuoren huippu. Torjuntaohjelmien myynti lienee aallonpohjassa tai ehkä kokonaan romahtamassa (osaksi laajamittaisen ilmaisohjelmaimuroinnin takia?) minkä vuoksi halpahintaiset haittaohjelmahuorat rymyävät pitkin virtuaalimaailmaa levitellen surutta jalkojaan jokaiselle halukkaalle.

Tähän asti olen siivoillut työkaluhistorian avulla evästeet ja muut väliaikaisturhuudet pois sekä pessyt CCleanerilla torjuntaohjelman lisäksi ja se on suunnilleen riittänyt? Taustatukeni pisti piikkimatot kenttään ja sinappikaasut valmiiksi, joten sota on julistettu jälleen kerran. Tyhmälle blondille tämä on turhan toivotonta ja uuvuttavaa tappelua ylivoimaa vastaan, joten pitänee turvautua Korkeampiin voimiin? Vai ottaisiko järeämmät aseet käyttöön:)

Otsikko päivitettiin ajantasalle koska Neiti Kevät jäi ansaitsemalleen kesälomalle ja antoi paikan Neiti Kesäheinälle ja näille peevelin Haittahameille:) Mac-ihmiset pörräilevät kuulemma estoitta edelleenkin ja kantavat mielellään haittoja heikompien järjestelmien harmiksi. Mielenkiinnolla odotan miten käy, jos ja kun ylläolevan linkin kaltaiset ehdokkaat jysähtävät näihin tähän asti melko haavoittumattomina pidettyihin mac-sydeemeihin? Toivoa sopii etteivät he koe meikäläisblondin kohtaloa:)

23 kommenttia:

  1. Hellöy jälleen. Ihana suriseva kevätlintunen tuossa alemmassa kuvassa. T-34/85 parolassa.
    Lempinimen sotka se sai keinuvasta liikkumistavastaan ja tuosta esiintyöntyvästä pitkästä kaulastaan.

    Sen lisäks ihanan vallaton matala koskipaikka vaikkapa perholle, vaikkakin tummaa on vetensä.

    Mutta tuo mullan haju. Jo paljon ennen gladiator elokuvaa mulla oli tapana haistella ja joskus hieman maistellakin
    erilaisia viher-rakennus multa-coctaileja.

    Koostumus kertoo, varsinkin läheltä katsottuna ja happamuus...

    Saostus vaikkapa pieneen vesitilkkaan sekoitettuna ko. astiaa heilutellen kunnes näkyy... ;)

    Kyllä maan pitää tuoksua ja se pitää myös aistia, kun sitä haistaa, vieläpä nytkin, syrjäytettynä, tuo keväinen tuoreen mullan tuoksu... nam!

    Vaan silti usvaan, käy ratsullaan tuo haavekuva nuoren uljaan kosijan.
    Nyt ratsun vei, hän ohi vaarojen ja löysi pellon usvaisen...
    (Usvaritari - by Metri-Helena)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Maksimuksi, Sinä yön myöhäinen kulkija. Peltoja kakarasta asti möyhineenä ja vähän karhin kanssakin kaiskanneena, iskee näin keväällä ikävä sydämeen kun myrkky.. toisaalta pieni mahdollisuus olisi vanhassa kotitalossa lähipellolla vaikka vielä ähertääkin sitten joskus.. Tämä on Salpalinjalta tämä panssari. Hienosti tiedetty tyyppimerkki ja kaikki:)

    VastaaPoista
  3. Hips hurraa, muitakin aamuyöllä liikkujia. Aamuöisin tuoksutkin ovat runsaimmillaan ja maan tuoksua on vaikea voittaa, se on aina niin uskomattoman tummaa, muhevaa ja suorastaan humalluttaa pään. Ja ne äänet ja usva ja vaikka mikä. Itsekin hoipertelen välillä kuin humalassa autioilla niityillä ja metsissä, kuin koko maailma olisi yksin minun ja lintujen ja kasvun ja maan ja vaikka minkä...

    Ja pirskatti sentään, nuo haittaohjelmat saavat raivosta halvaantumaan. Koko ajan pitää olla nuuskimassa oman koneen sisältöä ja käyttää kaikenlaisia ohjelmia piruntorjuntatykistönä ja välttämättä sekään ei aina riitä. Kaikki pitää nykyisin sodattaa ja käyttää tietoturvaohjelmien kautta ja sittenkään ei voi olla aivan varma. Hemmetti sentään. Saisinpa vain yhdenkin näitä haitakeohjelmia rustaavan pirulaisen kiinni, niin siinä nähtäisiin miten pätkä nainen pahoinpitelee nörttiä, ihan niin on varma, simppu soikoon.

    Otathan paljon kuvia Karjalan reissultasi, olen ulein haaveillut painuvani sinne kuvauskeikalle, mutta ihan yksin en haluaisi mennä ja siksi ystävien käännytystyö jatkuu edelleen. Pirskatin mainio postaus, sai minut suorastaan kirjoitusripulin partaalle...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan pitsit kerrankin tulee asiaa heti kommentin täydeltä. Olin ehkä itse vähän huolimaton ja yleensä olen liian huoleton ja luottavainen joten ei ihmekään että etulinja murtui, mutta yritän pitää paremmin huolen tästä lähtien. Alkuun kirjoittelin suunnilleen tapporaha-meinigillä näistä hakkereista, mutta tuo Hyvinkään juttu vähän hillitsi tunteita, ehkä olen liiankin hienotunteinen ja ajattelen liikaa miltä toisesta tuntuu. Voisi olla paljon ronskimpikin?

      Nyt olen lähdössä Viroon, joten kännykkä on vain varalta, jos eksyn taas laivassa kuten yleensä aina ruukaan. Toivon hyvää kirjoitusbuumia Sinulle siskoni Aamuyö:) Itse olen enemmänkin iltayön lapsi, mutta siitä huolimatta olen ehdottomasti sitä mieltä, että aamuyöntunnelma on vertaansa vailla etenkin kevätkesällä. Ja juovuttavan kaunis..

      Poista
  4. Ihmeen pieniä ellen sanoisi vähäpätöisiä olivat nuo toisen maailmansodan aikaiset hyökkäysvaunut. Salpalinja on rakennettu tänne itärajalle niiden Suomeen hyökkäyksen estämiseksi. Kivet jotka salpalinjaan pantiin, eivät mahtaisi nykyajan hyökkäysvaunuille / tankeille paljon mitään;/

    Ihan mielenkiintoinen postaus, Mustis, kiitos tästä.<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, olet aivan oikeassa Aili. Kaikki entinen suuruus pienenee kummasti, kun tulee kehittyneempää ja suurempaa tilalle ja todellakin, eipätpä ne kivet enää ketään pidättelisi ja miten suuri ja mittava työ se silloin olikaan. Minulla on vähän sellainen paha vika, että yritän houkutella jollakin helpolla ja mukavalla aiheella lukijan tänne ja tarjoilen ne huonot jutut vasta sitten? Kiva kuulla kuitenkin, että tykkäsit:)

      Poista
    2. Ihan ;) vaan mummulle tiedoksi.
      Naapurimme on panssarivaunutekniinkan kehittäjä ja on sitä nimenomaan stalinin aloitteesta. Oli sitä pitkälle liiton hajoamiseen asti, ja yhä edelleen.

      Edelleen ne (T-90) ovat teknologian kärjessä, eivät digitekniikaltaan, mutta kaikilta muilta mekaanisilta (ja maasto) ominaisuuksiltaan.

      Meitä lähimmät, vielä nykyisinkin toimivat (Kirov) leningradin traktoritehtaat
      tuottivat tämän, silloin ja vielä pitkälle 60 luvulle asti, maailman parhaan panssarin.

      Testirata tätä edeltäneille tyypeille/malleille löytyi sekin tehtaan läheltä, jonne tankit käytännön testeihin tehtaalta suoraan ajamalla (30-40km) vietiin.
      Tuo testi alue oli karjalan kannas, ja aika 1939-40 talviset kelit.

      Salpalinjalla esiintyy ehkä eniten BT-5 ja BT-7, malleja ,jotka ovat tämän varhaisempia edeltäjiä.
      BT:t olivat maailman nopeimmat aikoinaan, telat riisuttuina, pyörillä >70 km/h.
      Teloilla varustettuna hieman vähemmän, yli 50 Km/h

      Poista
    3. Sinne Kannakselle monet Sotkat nikeltyi, ehjänä säilyneet lastattiin junanrattaille ja pantiin kohti Berliiniä. Sakemannien pst-aseet osaavissa käsissä ja Kurre Kuhlmeyn lentävä sirkus piti huolen siitä, että Hesan torilla ei tavattu toveria.

      Isävainaan kanssa käytiin ahkerasti Sotamuseon luentotilausuuksissa, jossa suurin osa kuulijoista oli mukana Kannaksen taisteluissa kesällä -44.

      Tämä tarina on jäänyt mieleen: Esitelmöitsijä kertoi panssarinyrkki -nimisestä sakemannien Suomeen tuomasta áseesta ja sen käyttökoulutuksesta.

      Asetta laukaistaessa sen takana ei saanut olla, koska aseella ammuttaessa sen tulenlieska poltti kaiken elävän takanansa.
      Aseen ensimmäisissä koulutuksissa kuitenkin kävi niin, että yksi onneton ja utelias sotilas oli jäänyt vaaravyöhykkeelle ja sotilaan laukaistaessa aseen kuului takaa hirveä parahdus, munat paloi.

      Tässä kohtaa tarinaa vieressäni istunut veteraani sanoi lakoonisesti: Se olin minä, joka ampui!

      Tavoistani poiketen varsin pitkä kommi. Faijan kanssa kierrettiin kaikki mahdolliset talvi- ja jatkosotaan liittyvät museot, muistomerkit ja luennot, ne piti Ukon mielen virkeänä. Oltiin saattamasaa Ehrnrooth hautaan ja pari vuotta tämän jälkeen tuli Faijallekkin viimeinen nimenhuuto.

      Poista
    4. Huhtikuussa 1944 suomi osti sakasasta panssarinyrkkejä (kertakäyytöisiä) 1700 kpl. sekä 88 mm panssarinkauhuja (ränni-sinko) 300 kpl sekä 3000 kranattia.

      Aseet jäivät makaamaan varikoihin ja divisioonien huoltopaikkoihin.
      Kesällä 1944 aseita jaettiin kiirellä suomaisten joukolle, jotka eivät niitä useinkaan osanneet edes käyttää.

      Aseita jäi alkuperäisissä pakkauksissaan vihollliselle, suomalaisten joukkopaetessa vihollisen panssarien (T34-85, JS-2 JS-3 Klim-1, Jsu-76 JSU-122 ja Churchill) ennen hyökkäyksen varsinaista alkua.

      Suurimpaan hätään saatiin lapin sakasalaisilta lentokonella 50 kpl panssarikauhua ja 600 ammusta, sekä lisäksi 1500 panssarinyrkkiä.
      Lisäksi moottoritorpeedoveneellä tuotiin saksasta 9000 panssarinyrkkiä.

      Kuuterselän taistelun aikana tuhottiin näillä lähitaisteluaseilla ainostaan yksi vihollispanssari. Vasta VKT linjan taisteluiden aikana opittiin käyttö.
      Pst miehiä mm Hastell, JP-6 jääkäreissä.

      Poista
    5. Maksimuksin tietolaariin on vaikea lisätä enää mitään ja tuskin se sitä kaipaakaan.. Panssaritekniikoista en paljon mitään tiedä, kunhan istahdin kiireemmäksi aikaa, mutta on yllävää miten paljon pojat tietävät niistä jo sanotaan vaikka 6 - 7 vee? Lapsenlapseni tiesi heti panssarityypin jolla istun. Pojat ovat poikiä tässäkin:)

      Poista
    6. Kommettisi löi minut ällikällä Pedro! Olin onnellinen että vaivauduit kunnon kommenttiin ja oli mukava kuulla historiaa, joka on meillä sodankäyneiden isien lapsilla jotenkin yhteneväinen. Kuuntelin usein miten isä raataili vasta aika vanhana jotekin juttuja ja kun hän kuoli, pyysin samassa ryhmässä ollutta sotaveteraaniystävää pitämään muistopuheen ja oli yllättävää tajuta oikestaan vasta silloin tämä kk-mies juttu ja ryhmän tiivis yhteistyö ja se että isäni oli petikaveri tämän kk-ampujan kanssa melkein koko sodan ajan, hän että oli porukan hiljaisin ja rauhallisin. Ihan alussa herroja vastaan vähän kapinoiva ryhmä oli hajoitettu osiin. Olen jossakin yhteydessä kertonutkin että isäni oli kk-ampujan apumies, joka kantoi jalustan ja syötti niitä hemmetin kuoleman panoksia. Usein hän sanoikin, että sinne se nuoruus jäi Karjalan kannakselle ja näinhän se monilla olikin kun vuosikausia rymysivät siellä jossakin sydän kurkussa, välillä asemasotaa ja välillä ihan kuulasadetta pidellen. Kiitoksia Pedro, luin kommenttisi ihan ajatuksella ja jäin miettimään monia juttuja..

      Poista
    7. Kiitos Mustis, jutellaan näistä vaikka ensi vuoden Extremerunilla lisää...

      Isäni velipuoli, Viktor, oli myös kk-mies. Jäi asustamaan sodan etulinjaan Imatralle, varmuuden vuoksi.

      Eräs työkaverini IVO:lla 70-luvun lopulla oli samassa kk-komppaaniassa Väinö Linnan kanssa. Hän kertoi, että sotatyön ohessa Väpä kirjoitteli korsussa niitä juttujaan ja välillä naureskeli kirjoituksilleen.

      Talvisota -elokuvassa (ja kirjassa) taasen oli isäni tunnistamia kauhavalaasia nuoruudenkavereita.

      Kurikkalaanen Kummisetäni oli rakennustöissä Helsingissa 60-luvulla. Hän kävi meillä usein saunomassa ja veljesten kanssa ihmeteltiin, miten mies voi olla elossa. Kroppa oli niin kranaatinsirpaleiden raatelema. Setä eli 90-vuotiaaksi.

      Ja sitten joku venäläinen Makaroni-kentsu tulee tänne puhumaan, jotta ollaan suuri uhka pienelle Venäjälle. Eikö ne ikinä opi?

      Poista
    8. Jep, jep Pedro ja näköjään olen ollut niin innoissani ja melko tohinalla tuon vastauskommentin rustannut kun oli jäänyt lukihäiriöitä luvattoman paljon, mutta tuli näköjään ihan ymmärretyksi kuitenkin?

      Meillä oli naapurinisännällä myös näitä sirpalevammoja joten niitäkin sai ihastella silloin 60-luvulla lapsen uteliaisuudella. Eihän sitä tietenkään tajunnut silti sodan todellisuudesta tuon taivaallista, eikä tajua vieläkään, koska sitä ei ole kokenut muuten kuin kirjoista ja elokuvista ja sen aikalaisen kakaran todellisuus olikin enemmän jossakin joen rantarapakossa ja onnellisuus kesän parissa kokonaisessa jätsitötterössä, jotka maksoivat 37 penniä/kappale:)

      Uudessa Tuntemattoman-versiossa oli näitä Piece Riverin poikiakin mukana, tosin sitähän ei ainakaan alkuun edes arvostettu, kun olimme tottuneet tähän Edvinin vanhempaan ja niinsanottuun "oikeampaan" elokuvaan. Että minua nauratti tuo makaranokentsu ja niinhän me olimmekin ja olemme edelleenkin, todellinen SUURUHKA pikkuruiselle äitivenäjälle:) Tämä ikuinen sotatantereena olo on jättänyt suomalaismieleen lievän kitkerän sivumaun vähän molempia naapureita kohtaan, vaikkei sitä kukaan tänä globalisoitumisen aikakautena oikein kehtaa sitä edes myöntää.

      Oikea sotavaari oli kyllä tämä kummisetäkin, kelpasi sitä ihailla jos ihmetelläkin:)

      Poista
  5. Melkein nyt tuli minullakin länsirannikon peltoja ikävä...Kaunis kuva. Äitini hväityssä sodassa pakkoluovutettu koti ja pellot ovat siellä idän suunnassa.

    Yrtin jokin aika sitten kommentoida sinulle, mutta tuli vastaus, että 'sinulla ei ole oikeuksia tähän blogiin'. Ajattelin, että olet muuttanut blogisi suljetuksi. Vihaan kaikkea tekniikan toimimattomuutta niin etten sanotuksi saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä peltoaukea osui silmiini matkan varrelta, oli aivan upeita ja vauraita tiloja ja kauniita usvapeltoja. Karjalankunnaat menetimme ja se oli uskomattoman pitkä ja kipeä paikka monille kotinsa menettäneille ja sinne uudelleenkin palanneille, koska kaikki entinen, se mikä muistoissa oli, oli tuhoutunut. Karjalaiset joutuivat evakkoon ihmisten nurkkiin eikä kohtelu ollut kai aina hääviä?

      Joskus tämä bloggeri takkuilee, ehkä se johtuu näistä haittaohjelmista? On ärsyttävää jos näin on käynyt juuri Sinulle, blogini on edelleenkin avoimena kaikille ja kiitos siitä että yritit uudelleen:)

      Poista
  6. JUST NÄIN SE MENEE, MINULLAKIN HAJOS VANHA PÖYTÄKONE, OSTIN NYT UUDEN, TÄSSÄ OPETTELEN TAAS SEN KÄYTTÖÄ.. TUO PANSSARITYKKI VOIS OLLA HYVÄ TÄSSÄ KONEELLA SUOJANA.. HAUSKAA VIRON MATKAA, MIE MEEN KANS EN OO VIEL PÄÄTTÄNYT AJANKOHTAa MERELLÄ ON KIVEMPI KUN ON LÄMMIN SAA OLLA ULKOKANNELLA.. ITESE ALAN VÄHITELLEN TOIPUA SITKEESTÄ LENSSUSTA.. KURJIMUS ON VÄSYTTÄNYT IHAN LIIKAA.. IHASTUTTAVIA LUONTOKUVIA, MIE TYKKÄÄN KUN NE ON AITROJA, EI KÄSITELTYJÄ..SORI ISO TEKSTI, EN NÄÄ PIENTÄ.. KUVITTELE ETTÄ KUISAKAAN:)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan huoletta voit kirjoitella isolla aikku, saatan välillä kysyä että mitä se huutaa, joten on ihan hyvä sanoa syykin:)

      Toivotaan että kesän myötä tauti helpottaa ja pääset taas matkustelemaan. Merestä tykkään ja kansipaikoistakin, vaikka niissä ei yleensä viihdytä tuulen ja kylmän vuoksi. Satamaratsiaankin rätkähdimme palatessamme:) Kuvat ovat kännykällä otettuja, kamera on tietenkin aina toista, mutta toisaalta kännykkä on melkein aina mukana ja valmiina, tosin tehot ja muut ominaisuudet eivät siinä aina riitä ja kännykkä vaikuttaa jotenkin epäaidolta jos haluaisi tilannekuvan ihmisestä tai seurueesta.

      Poista
  7. Mukava lukea tämäkin kirjoituksesi!

    Olisipas tosi hienoa, jos samakasakesäfestarit järjestyisivät. Tai eiväthän ne itsekseen? Pitäisiköhän alkaa miettiä asiaa?

    VastaaPoista
  8. Anna ystäväni olet palannut koti-Suomeen! Mukava juttu:) Olisihan se aika kiva juttu, jos tapaaminen järjestyisi, olisi varmaan jo pitänyt miettiä sitä jo aiemmin, mutta ehkä ihmiset ovat jo niin pariutuneet, ettei asia enää sillä tavalla kiinnosta kuin aiemmin? Itse olisin innokas kyllä aina päivään, iltaan ja pariinkin:) Ja mehän näemme ilman muuta.

    VastaaPoista
  9. Sinä ehdit jo käydä piristävän annoksen maaseudun kauneutta, tuoksuja ja ääniä. Keväiset pellothan on kuin nuori Miniä, valmiita itämään. (nyt punastelen litra tolkulla)
    Minulla on vielä edessä maaseudun naatinnot, oi kuinka odotankaan.
    Lähden Pohjois Karjalaan....

    Kunnon siveysvyö tarttis tehrä tuolle virtuaali heitukalle, joka vaanii...

    VastaaPoista
  10. Kiitos Liplatus. Pellot ovat todellakin kuin halukas morsmaikku, joka odottaa ... :) Ihana juttu että maaseudun nautinnot ovat vielä edessäpäin ja eikös se Pohjois-Karjala olekin sitä "oikeaa" kotiseutu-Karjalaa, josta se Leevi and The Leavingskin lauloi:) Jeps, tälle heitukalle pitäisi kyllä eherottomasti jotakin keksiä ja tuo ehdottamasi siveysvyö oli aivan vertaansa vailla, mutta taitaa olla sen verren iloluontoinen, ettei sekään auta:)

    VastaaPoista
  11. En minäkään pidä tuon Cabriellan sompailusta! Huomionkipeä kun on, niin ilmestyy ruudulle aina Samakasan kirjoituksien kommenttiruutua ensimmäistä kertaa avatessa. Mutta, minkäs teet kun näitä ilkeileviä välkkyjä on nettimaailma pullollaan...Sotkat käyttöön ja niiden konneet palasiksi! ;)

    VastaaPoista
  12. Jotakin pitäs teherä, mutta opit eivät ihan riitä näiden fiksuina itseään pitävien operaattoreiden möyhentämiseen, virtuaalimaailma on yhtä haavoittuva kuin tämä livekin. Pieni sähkökatko riittää kaikkeen ja se on siinä. Potilaat jäävät hoitamatta, logistiikka ei pelaa, lämmitys ei toimi, valot pimenevät eivätkä haittaohjelmatkaan enää haittaa? Mutta toivoisin tietenkin jotakin itseäni isompaa älliä tämän Gabriellan ja monen muun hidastelijan hätyyttämiseksi.

    VastaaPoista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN t ä h ä n kiitos:)