MAKRO- ja TEEMA-kuvien aiheena oli huhtikuu ja raskain mielin osallistuin tähän haasteeseen. Pyydän anteeksi etten jaksa kommentoida, enkä välttämättä katsoa muiden haastekuvia kuten ennen.
16 huhtikuuta 2015
HUHTIKUU
MAKRO- ja TEEMA-kuvien aiheena oli huhtikuu ja raskain mielin osallistuin tähän haasteeseen. Pyydän anteeksi etten jaksa kommentoida, enkä välttämättä katsoa muiden haastekuvia kuten ennen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Upeita kuvia:)
VastaaPoistaTeillä on jo näin keväinen . Meillä ei vielä yritäkkään jäät lähteä joesta. Järvet on vielä niin jäässä, että ajavat kelkoilla :)
VastaaPoistaHuhtikuu on juuri tuota: Lunta pakkasta ja vuorotellen auringonpaistetta ja lämmintä ja vesikin vapaina virtailee
VastaaPoistaParas pieni koirapoika. <3 :``(
VastaaPoista💕
PoistaJuuri tällainen on huhtikuu.
VastaaPoistaParas pieni koirapoika. <3 :``(
VastaaPoistaKivoja huhtikuun kuvia :)
VastaaPoistaHei, olen selvästi ollut liian kauan poissa....näiltä sivuilta ja omasta blogistanikin... mulla on ihan tyhjä aukko...että sulla oli Likan jälkeen toinenkin koira. Muistan tuskan..Likan ja Rockyn sirtymisistä vapaille lenkkipoluille... Vaikka tuska hellittää ajan kans niinku meil molemmille on käynyt, niin en ainakaan mä pysty unohtamaan... mut onneksi ajan myötä useimmiten muistaa ne kivat ajat.
VastaaPoistaOlen hankkimassa uutta pientä sekarotuista koirulia...heti kun vaan sopiva kohdalle osuu. Nyt kun oon saanut uuden kodin kuntoon....niin on sen aika.
Ajattelitko sä vielä hankkia uuden, vai kissatko riittävät nyt ?
Lämmin halaus Sinulle !
Poistin ja korjasin...kun tuli liikaa virheitä.... ;-)
Moskun tarinoita löytyy täältä pari muutakin. Mosku oli meillä samaan aikaan kuin Likkakin. Likka oli yli 10 vuoden kun Hain Moskiiton (oli oikea pikku riiviö) yhdessä miehen kanssa ja hän on viimeinen side yhteiseen aikaamme.
PoistaOlosuhteet olivat kuitenkin sellaiset, että jouduin jättämään sydän kirvellen Moskun Villiin Länteen, mutta sen jälkeen miesystävä halusi ottaakin hänet hoiviinsa, mikä mahdollisti että sain viettää pitkiä aikoja yhdessä kultaisen poikani kanssa. Miesystävän mielestä Mosku oli minulle tärkeämpi kuin hän ja niin saattoi aivan hyvin ollakin. Eläimet menevät minulla monesti ihmisten ohi.
Lämmin kiitos Sinulle Kepa.. Luopumiset ja kovat päätökset ovat minulle niin rankkoja että putoan kuiluun pitkäksi aikaa. Elämä menee muutenkin päin helvettiä, mutta pahinta on tällä hetkellä rakkaan Moskun kohtalo. En ota enää koiraa ja nämä ryökäleen kissatkin tulivat elämääni ilman lupaa ja ...
Hienot värit ensimmäisessä kuvassa, myös liikkeen olet tavoittanut. Jäät tulevat ihan syliin.
VastaaPoistaMyös pajunkissojen takaa heijastuu kaunis ilta.
Kevät on uuden alkua, mutta keväällä myös moni vanhus väsyy eikä jaksa ottaa vastaan uutta kesää.
En tiedä koirapoikasi ikää, mutta sen tiedän, että luopuminen on raskasta. Voimia ♥
Huhtikuun komeata tunnelmaa, lumi- ja jäälämpäreitä ja sulaa ympärillä. Surullinen koirasi puolesta, mutta olet ikuistanut kauniisti muiston viimeisestä lenkistä.
VastaaPoistaT. Täysin arkista
Ihanat ryppäät nuo jäät ylimmässä kuvassa.
VastaaPoistaVoi koirapoikaa <3
Huhtikuisia kauniita kuvia.
VastaaPoistaIlo katsella!
Terveiseni kisulille sinne ja koirulille sinne jonnekin ulleriinalta ♥
Kuvissa huhtikuun kuulakkuus. Osanottoni lemmikkisi vuoksi.
VastaaPoistaLohtuhalaus
VastaaPoistaVähillä sanoilla ja kuvilla kerroit paljon!
VastaaPoistaSurunvalittelut lemmikkisi johdosta, Mustis♥♥
Oikein hyvää huhtikuuta ja viikonloppua sinulle! ♥
Huhtikuu tekee kevään, oivaltavia kuvia. Voi pientä koirapoikaa, jokainen lemmikki jättää ison tassunjäljen sydämeen.
VastaaPoistaMukavia kuvia kattella!
VastaaPoistaAinahan niistä lemmikeistä aika jättää eikä niitten siirtyminen eteenpäin tunnu mukavalta. Parasta kumminkin toivottaa hyvää matkaa, niin ne pääsee seuraavalle tasolle!
Niin kauniita keväisiä kuvia olet napsinut iloksemme, kiitos!
VastaaPoistaIkävä niitä lemmikeitä tulee ikävä väkisinkin.
Ovat kuin osa perhettä, koita jaksaa!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJäiden lähtö on hienoa seurattavaa. Täällä oottelen ehkäpä kolmisen viikkoa ainakin vielä. Tuosta vapaasta vedestä en sano juuta en jaata, ehkä se on järvipelto.
VastaaPoistaKun murheesi helpottaa, eikä muisteleminen tee enää kipeää, niin voi, miten hyvältä tuntuukaan ajatella rakasta lemmikkiään. Muistot ovat suuri asia.
Huhtikuu on hullu kuu on sanontona hyvä ja osuva !
VastaaPoistaTeillä se huomaa ja näkyy selvemmin kuin täällä cityssä, olen kyllä oppinut seuraamaan sitä omasta ikkunastani ja tarkistamaan tilanteen.
Tulin etelästä viikko sitten ja Vantaalta jatkoin lentokenttä bussilla tänne Jyväskylään. Oli yö ja piti tosissaan arvuutella oli oliko järvi vai pelto kun tirkistelin pimeyteen.....:)
.. Mustis, ajatuksin luonasi..
VastaaPoistaUpeita kuvia, huikeet maisemat :)
VastaaPoistaIhanat kuvat. Jäidenlähtöä oli mukava katsella kuvastasi, kun en voinut tai ehtinyt sitä joen rannalle katsomaan.
VastaaPoistaHienot kuvat. Teillähän kuuluukin olla vielä huhtikuussa lunta, oletan, mutta paljastahan nyt näyttää olevan. Upea tuo heijastus veteen, tykkään, kun olen sellainen heijastusfriikki.
VastaaPoistaNytkö ne jäät jo lähtivät, ehkä oli jo se aikakin. Niin kauniita kuvia kaikki. Lemmikit ovat ihania, mutta luopuminen on tuskaa. Jaksamisia sinulle, toivottavasti kevät ja kesä auttaa ja antaa lohdutusta.
VastaaPoistaÄänettömyys kertoo.. hän on poissa.
VastaaPoistaKaikella elämisellä on oma aikansa, Ihmisellä ja eläimellä. On aika syntyä ja aika kuolla.
Elämän tapahtumista saa olla iloinen ja surullinen.
Aika ja kiitollisuus parantaa surun.
kevät on taas tullut, valo ja uinuva verheys puhkeaa luontoon. pelto se kai oli siinä kuvassa, lienee joki tulvinut.. jäidenlähtöaika on sellaista.. olenhan itsekkin Oulussa asunut ja Pohjanlahden jokien kevättulvat nähnyt.. Toivotan mukavaa alkanutta viikkoa, lämpimiä tuulia myös pohjoiseen
VastaaPoistaPeikolta ajatus.
VastaaPoistaLämmin kiitos Teille kaikille kauniista ajatuksista ja kommenteista♡
PoistaTsunamit vievät joiltakin kodin ja omaiset, koko elämän, sodan keskellä itkee lapsi äitiä ja mutta minä suren vain itsekkäästi omia typeriä unelmia, koiraani ja onnellisia aikoja. Ymmärrän hyvin, että se tuntuu monista mielettömältä, mutta ehkä minä suren sen ohella paljon muutakin...Kaunista ja valoisaa kevättä kaikille toivottaen.
J'aime la Finlande. Tes photos m'y amènent. Lorsque j'habitais en Normandie, tous les ans, je suivais un festival du nom de Boréales, qui nous permettait, d'être en contact avec des auteurs Finlandais. J'allais écouter leurs interviews et c'est ainsi que je me suis mis à aimer la Finlande et les Finlandais. Je n'irai probablement jamais dans ton pays, mais cela ne m'empêche pas d'y rêver.
VastaaPoistaAmitiés.
Roger
Merci Roger ♥Tarkoititko ehkä tätä vai jotakin muuta tapahtumaa? Euphoria Borealis ry järjestää Island Kino Kabaret -elokuvatyöpajan toukokuussa 2015 Savonlinnassa, mutta näitähän on paljon muitakin.
PoistaSuomi on kylmä ja kova maa, mutta taivas on kuulas ja erittäin kaunis etenkin kesällä ja kirkkaina pakkasöinä, tänä talvena on ollut paljon revontuliakin. Lumihiutaleet ja kuulaat kevätillat ovat huikea elämys myös täällä asuvalle. Tällä hetkellä olen niin surullinen, ettei oikein mikään innosta, mutta olen hyvin kiitollinen kiinnostuksestasi ja laitoin tekemäsi Mustis-kuvan tarkasti talteen:)
Hei Ystäväin....
VastaaPoistaonko suru ja tuska jo hellittänyt otettaan. Ajattele, siellä jossain Mosku kirmailee Likan ja Rockyn kanssa ja niillä on hyvät oltavat. Ne vähän ihmettelevät meitä emäntiä, jotka täällä suremme ja itkemme heidän peräänsä. Kyllä niilläkin on meitä ikävä. Monet kerrat kun oon nähnyt unia Rockystä, niin oon tuntenut, että hän käy kurkkaamassa, että mulla on kaikki yhtä hyvin kuin hänellä. Kyllä se Irja helpottuu, ajan oloon. Oli ihan mukava jutella kanssasi. Voimia Sulle. Aurinko antaa myös kummasti voimia.
Kiitoksia Kepa ♥ Kaikista pahinta on kantaa oma hirvittävä(väärä)valinta ja kestää omien haaveiden romuttuminen. Lisäksi tuli muitakin suruja, kaikkihan ne tulevat aina tyskyssä.
PoistaEn osaa ajatella kuoleman jälkeistä elämää. Uskosta (tosin heikosta) huolimatta olen pohtinut sitäkin, että ehkä me vain lakkaamme olemasta ikään kuin meitä ei olisi koskaan ollutkaan. Se on aika lohdutonta. Kummastuttava on myös se käsitys, että vain ihmisellä olisi yksinoikeus sieluun. Kai se on samalla tavoin jokaisella elävällä olennolla. Luojan luomiahan ne ovat kaikki.
Olen syvästi kiitollinen ihanista ystävistä ja varsinkin heistä, jotka jakaneet myös kurjat hetkeni. Jopa esikoinenkin piipahti ja sanoi että aina menet niin syvälle, mutta onhan se suru on surtava. Halasi ja lähti pois. Sekin lohdutti kummasti.
Hienot kuvat. Meillä jäät nököttää rantoja myöten jäässä. Kosket on auki ja kovasti kohisevat.
VastaaPoistaLumet on paljon viikon aikana laskeeneet, että kyllä se meillekkin kesä tulee :)
Tämä kevät on monellakin tavoin kohdallani aika surullinen ja ankea. Silti kesä tulee, pitää vain kahlata läpi ajat, joita ei ole toivonut. Kiitoksia Kirsti ♡
PoistaJoku jossain jollekkin kirjoitti näin... (tai itselleen...)
VastaaPoista"Pyydän voimaa hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa ja
voimaa muuttaa ne, jotka voin, ja viisautta erottaa nämä
kaksi toisistaan"
"Intruder"
Mustishuhtikuuta 29, 2015
PoistaKiitoksia Intru viisaasta joku-joskus-jossakin-lainauksesta ♡ Oma voima ja viisaus valuu usein käsistä hiekkaan, ismit jäävät vieraiksi ja sekoitan Jumalan monesti joulupukkiin, en vain mahda sille mitään:)