sunnuntai 18. elokuuta 2019

MEMORIES AND COMPLIMENTARY COLORS

Elokuu alkoi kohdallani suru-uutisella, eikä viime vuoden elokuu ollut yhtään helpompi. Ennen rakastin elokuuta, alkavaa sadonkorjuuaikaa, tummenevia iltoja ja Laurin kyyneleitä. Lauri itkee edelleenkin pitkin taivaita, kokoaa laumoja kasaan, pääskyt puhelinlangoille ja aloittaa ikävän kyyhkysen pyynnin. Usein myös koulut. 

Laskuopin aakkoset, Haavion satuaapinen

Näillä eväillä aloitin koulutieni 1960-luvulla Himankakylän pienessä kansakoulussa. Laskukirjan hurmaava kuvitus on Eeli Jaatisen ja satuaapinen Maija Karman kuvittama. Molemmat kuvittajat ovat suuria suosikkeja edelleenkin. Karman kuvitus tuli tutuksi myös silloisesta uskontokirjasta. Helmitaulukin oli tarpeen, tosin se seisoi omilla jaloillaan ja oli paljon isompi kuin alakuvan vastaava retrolöytö. Koulu alkoi aamuhartaudella ja päättyi virteen. Paras tunti ei aina ollut ruokatunti:)

Helmitaulu, punainen, vihreä, keltainen, sininen, retro

Ruokarukouksen jälkeen otettiin esille voimapaperiin käärityt voileivät ja pieni maitopullo. Puuron tai keiton keitti topakka kouluntäti Helmi. Hän patisti yläluokan pojat jo aamulla hakemaan hellapuut valmiiksi. Kun myöhemmin saimme leivät koulusta, tappelin usein hänen kanssaan juuston syömisestä oksentamiseen asti. En saattanut millään syödä paksua juustonpalaa, mutta se vain oli pakko, joten piiloittelin sitä milloin mihinkin. Pulpettiin, essun taskuun tai virsikirjan väliin:) Kerran se putosi essun taskusta puolapuiden juurelle kun roikuimme puolapuissa. Helmi löysi sen ja kysyi ankarasti miten se oli sinne joutunut. Selitykset olivat vähän hukassa ja eikä itkukaan ollut kaukana.

Kansakoulussa oli yksi opettaja, joka luotsasi koko koulua. Ensiluokalleni siunaantui maailman ihanin opettaja - Pirkolan Tuula. Veistonopettajana eli poikien käsityöopettajana toimi Toivo Keiski. Peruskoulu-uudistus ehti hipaista meitäkin ennenkuin saimme päästö- eli nykykielellä päättötodistuksen.

Tarhakäärme, Rantakäärme, opetustaulu, vanha koulutaulu, anatomia

Tutuiksi tulivat myös koulun opetustaulut, etenkin Ebba Masalinin hienostuneet, mustapohjaiset kukkataulut ja uskontoon liittyvät kauniit kuvat. Itselläni ei tällä hetkellä näitä ole, joten oli tyydyttävä rantakäärmeen anatomiaan. Näillä kuvilla osallistun Pieni Lintu VASTAVÄRIT-haasteeseen.

Ja koska terassin ampiaispesäkin on jo historiaa, tällään kuvia ampiaisesta, joka viihtyi luonani aika pitkään. En arvannutkaan mitä elikoita pesässä vielä oli kun irrotin sen paljain käsin terssin kaiteesta:) Tässä poseeraa Viimeinen Mohikaani, joka viihtyi hyvin munakennossa vanhassa pesässään. Tuli aina uteliaana katsomaan kun toin apilankukissa kastetta tai laiton nokareen hunajaa. Olisi tullut kädellekin, mutta minulta puuttui rohkeus. Tuo toukka ei ole ampiaislapsi missään vaiheessa. Niiden merkitys ei selvinnyt minulle.

ampianen, kesyampiainen, Viimeinen Mohikaani, sukunsa viimeinen


toukka, vieraslaji ampiaispesässä,

ampaiaispesä, toukkakennot, makso ampiaispesästä


Selityksiä: Laurin päivä on elokuun 10. päivä ja silloin alkaa meteoriparvi Perseidien ilotulitus taivaalla. Ne ovat peräisin Swift-Tuttle komeetasta ja vanha kansa kutsui niitä Laurin kyyneleiksi. Laumojen kasaaminen tarkoitti lintujen syysmuuttoon valmistautumista.

36 kommenttia:

  1. Ihanan erilaiset kuvasi johdattelivat ajatukset omaankin kouluaikaan.
    Kaikkea kaunista sinulle elokuun loppuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Kaija, muistot yhdistävät eri ikäkausia. Kouluajan alku pienessä kyläkoulussa on jäänyt hyvin mieleen :)

      Poista
  2. Valokuvissa on hienot värit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke, vastaväritystä yritin hakea. Onnistuin saamaan punainen-vihreä ja sininen vastaan oranssi viivotin, violetti ja keltainen jäivät paitsioon.

      Poista
  3. Niin tuli mieleen oma kansakouluaika. Mielenkiintoinen Laurin päivä. Mukavaa kesän loppua ja siirtymistä syksyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että muistosi heräsivät:) Laurin päivä on vanhastaan tuttu ja Pertun päivä oli toinen elokuussa, josta ennen puhuttiin ja johon liittyi sanontoja.

      Poista
  4. Jostain syystä, ehkä siksi, että teet kaikesta, kätesi jäljistä ja ajatustesi toteuttamisesta, kaunista, tämä blogisi kiinnostaa siinä määrin, että täällä pitää käydä vilkaisemassa, mitähän tällä kertaa. Sinulla on taitoa toteuttaa itseäsi. Sisälläsi vilkkuu valo, joka on lämmin ja ystävällinen. Käynti täällä synnyttää mielihyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Liisu ♥ Tämä oli niin kauniisti sanottu että tuli kyyneleet silmiin. Ei tarvitse kuin yksi tämän kaltainen kommentti, niin jaksaa taas pitkälle. Ihana että koet näin.

      Poista
  5. Jopa oli hieno muistelo kouluajoistasi. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä kaikki johtui vanhasta pulpetista ja laskukirjasta joka sopi niin somasti haasteeseen. Lämmin kiitos itsellesi Piipe.

      Poista
  6. Ihan tuli omakin kansakoulu mielehen ja ajatus, kuinka erilaasta koulunkäynti oli silloon ☺
    Mukavaa viikon alkua Sinulle ♫♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mikä ihana murre, pitäsköhä munki vähä himankalaista. Murteella kirjoittaminen on taitolaji, omat murteet ovat häviämässä kokonaan mielestä, eli puhutahan ja mittee ne huastaa... Kiitoksia marja-terttu ♥

      Poista
  7. Voi, miten ihanan nostalgista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Seidenspinner, nyt se tuntuu jo siltä vaikka sillä hetkellä oli monta raadollista ja itkettävää tilannetta:)

      Poista
  8. Hyvin samanlaisia muistoja kyläkoulusta minullakin samoilta ajoilta. Karman kuvittama aapinen on minulla on yhä tallella, tosin se ei ollut koulukirjana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Tynnin Satuaapinen oli vain kotikäytössä ja kyllä sitä tavattiinkin ahkerasti munivan kukon vuoksi:) Tästä vuonna 1955 julkistetusta aapisesta on otettu monet painokset, niin suosittu se aikoinaan oli. Sen pohjalta kehitettiin myös kouluissa käytetty aapinen.

      Poista
  9. Suloisia koulumuistoja. Tutun näköinen aapinen. Olen tällä hetkellä erityisen ihastunut juuri tuohon siniseen. 💙

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sininen onkin kaunis, rauhallinen väri. Kouluajasta on jo ikuisuus. Kiitos Rita ♥

      Poista
  10. Helmi keitteli meidänkin puurot Kurikan Paulaharjun kansakoulussa, johona kävin ekaluokan. Helmi oli kaiken päälle isoäitini. Päästötodistuksia jaellaan nykyään autoille. Ekan koulupäivänkin muistan hyvin: Mummo sanoi aamulla, että mee nuotten Valakaman poikain peräs, ne tietää, mihinä koulu on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattuipa kivasti että Helmi keitteli molempien puurot. Päästotodistuksesta tuli tosiaankin päästöt mieleen, ne kun ovat kovasti tapetilla muutenkin. Itse olin innoissani aamulla kun heräsin ja huusin heti, että onko nyt se päivä! Vuosi oli 1965. No into laantui aika pian:)

      Poista
  11. Ihania koulumuistoja <3 voi kun oliskin oma aapinen vielä tallessa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi ♥ Oma laskukirja oli ullakolla, se oli itsellekin takavuosina kiva yllätys, koulukirjoja oli enemmänkin, itse olin joskus laittanut talteen laatikkoon vanhempien toivomuksesta. Tuo satuaapinen on kyllä aika luettu, pitäisi metsästää uusi vanha, oli se niin ihana.

      Poista
  12. Hienot kuvat ja ihania koulumuistoja♥ Leppoisaa elokuun loppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Päde ♥ Blogin väritys muuttui vahingossa taustakuvan myötä ja olen tapellut tekstitysten ja värien kanssa, enkä saanut linkkejä vieläkään näkyviin kunnolla.

      Poista
  13. Kiva kun olit käynyt kommentoimassa,kiitos! OLisi hauska tietää milloin olet aloittanut kansakoulun? Oli jotain tuttua mutta paljon erilaistakin muistelossasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla oli fantastisia kuvia! Aloitin 1960-luvun puolessa välissä ja meillä oli pikkuruinen kyläkoulu ja vanhanaikanen kyläyhteisö.

      Poista
  14. Ihania koulumuistoja sulla onkin!
    Meillä oli koulussa kuitenkin jo ruoka koulun puolesta, vaikkakin yksinkertaista, keittoa, tai puuroa, ja se puuro ei välttämättä lapsesta silloin ollut vielä mitenkään hyvää!
    Toivottelen sulle oikein hyvää syksyn odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meilläkin se puuro oli ja keitto, Helmihän sen meille keitteli. Mutta maito ja voileivät olivat omasta takaa, näkkäriä sai myöhemmin. Lämpimästi kiitos Harakka.

      Poista
  15. Ihania muistoja - se kouluruokailu ei kyllä hetikään aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika kultaa muistot, kyllä siellä oli aika kurjiakin juttuja, mutta kukapa niitä viitsisi lukea ja muistella. Yöpaitalakissa oli jotakin hyvin omanlaista tunnelmaa:) Kiitos Repu ♥

      Poista
  16. Tulin kurkistamaan, mitä kuuluu ja täältä löyty niin ihanan nostalginen postaus. Vähän samaan malliin on oma koulunkäyntinikin alkanut. Olen aloittanut vain jo -52, mutta omat voileivät ja maitopullo oli, jossain vaiheessa eka luokkaa tehtiin ruokaliina pulpetille. Minun ongelmani oli lihakeiton syöminen, ne lihanpalat saivat saman kohtelun, kuin sinun juustökökkösi.
    Ötökätkin on tulleet tutuiksi, veeme syksynä hellyyksissäni kerran autoin yhtä karvatoukkaa maantien yli, mutta sitten tuli mieleen, jospa ei oikeesti yli tahtonutkaan mennä!!
    Mukavaa syksyä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Aimarii ♥ Ruokaliinaa yritin kuvata itsekin, ja oli maitopullo, muki ja leivätkin kuvauksessa mukana, en vain saanut mielestäni tarpeeksi onnistunutta kuvaa niistä.

      Pienet ja isot otukset kiinnostavat aina, tuli mieleen ettei ollut ruskosiipi, niiden karvaiset toukat ovat aivan ihania, hellyttävi melkein kauniimpia kuin itse perhonen:) Luontokappaleilla on oma reittinsä, just tuommosen karvamadon portailta pelastin kun siivoilimme ettei jäisi anturan alle ja laitoin nätisti kukkien kanssa munakoteloon mutta hetken kuluttua sitä ei löytynyt enää mistään:)

      Poista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän - kiitos 💜