perjantai 2. joulukuuta 2016

PIMEYS

Pieni Lintu antoi MAKRO- ja TEEMA-aiheeksi PIMEYS. Olen aikoinaan kirjoittanut saman nimisen sepustuksen aiheesta, joten tässäpä sitä nyt on - kärsimystä koko rahalla  ~♥~ 


lyhty, pimeys,

tuli, liekki, nuotio, syksy

kaariportti, pimeys, lumi, talvi, joulu

PIMEYS

Kivenlouhija hakkasi outoja sanoja mustaan graniittikallioon aivan mestauspaikan läheisyydessä. Hän hopeoi sanansa seoksella, jonka Alkemisti oli valmistanut hopeasta ja kuparista. Hän oli sulattanut siihen myös ikivanhan hopeamiekan tiivistääkseen seosta. Tätä pidettiin pahana, koska miekka oli Pyhä ja se oli ollut ikuisista ajoista asti Temppelin portaikossa. Se oli suojellut kansaa ikiajat, pitänyt sodat pois ja nälän kaukana. 

- Olisit käyttänyt fosforia, jupisi Louhija kuunnellen levottomasti kansan murinaa. 

- Fosforia ei ole kuin kissasi silmissä, sihahti Alkemisti halveksivasti ja kääntyi kansaan päin.  
- Miekkanne puhuu Teille vuoresta paremmin, hän jyrisi kansalle, joka vaikeni katsellen kirkkaita kirjaimia. Sen jälkeen pimeys alkoi lisääntyä ja kansa tuli levottomaksi, mutta sanat loistivat sitä kirkkaammin mitä pimeämpää tuli. 

- Niistä kolme on jo matkalla ja viimeinen odottaa Pimeyttä, sanoi Louhija hiljaa, mutta kuitenkin niin isosti että minäkin kuulin. Kohensin tulta ja katsoin jauhovakkaa, josta tekisin enää ehkä yhden leivän, en enempää. Tosin setäni, joka oli taikureista suurin saattoi löytää ruokaa, vaikka sitä ei missään enää ollutkaan. Setä pudisti varoittavasti päätään ja vilkaisi minua. 
- Hän on yksi valituista, sanoi joku ja kaikki katsoivat minuun. Setäni katsoi varottavasti ympärilleen ja porukka hiljeni. 
- Nyt nukkumaan, käski setä tiukasti. Kokosin tähtikarttani ja muistiinpanoni, joita olin kitkerässä talikynttilän valossa tuhertanut. Sammutin käryävän kynttilän ja nousin makuuparvelle, jossa lämpö viipyi melkein aamuun asti. Tuuletusräppänä oli ainut ikkunani ja sitäkin peitti nyt kylmän vuoksi paksu talja. Raotin luukkua sen verran että sain tervehtiä rakasta Lyyraani ja suurta Talvikolmiota, jotka loistivat vielä lohduttavan kirkkaina taivaalla. Kylmyys ja pimeys olivat saamassa Suuren vallan, silti tiesin että jossakin pimeässä loimotti lämmin valo, joka haki tilaa ja etsi meitä. Minua.  

- Niistä valkoinen, punainen ja musta ovat jo irti, kuului Louhijan ääni. Vedin paksun tilkkutäkin korvilleni ja yritin olla kuulematta mitään. 
-Kun Hallava lähtee, olemme mennyttä, sanoi joku. Ääni oli niin karhea ja ruma, ettei se ei voinut olla kukaan muu kuin Numa, vanha, arpinen soturi, jonka käsissä oli ihmeellinen voima. Hän pystyi pysäyttämään kymmenen miestä tai hevosvaljakon vain parilla harkitulla liikkeellä. Numa toi mukanaan aina pelkoa ja kuolemaa. Ja Hän tuli paikalle silloin kun tarvittiin miekkaa ja kirvestä. 
-Tytössä on Voima, kuulin Alkemistin sanovan ennen nukahtamistani. Siinä Hän taas oli, suoraan edessäni hohtaen kuolemaa ja kylmyyttä. Itse Pimeys oli tullut hakemaan sieluja. Seisoin vartiossa kuolleiden majan ovella, missä äitini nukkui viimeistä untaan. 
-Pimeytesi ei ole rakkautta suurempaa huusin ja tunsin miten pelko jähmetti veren suonissani kun valmistuin taisteluun. Musta ja hyytävä tuska lävisti minut kuin liekki ja heräsin kylmyyteen ja hirvittävään kauhuun. Mutta syvällä sisälläni tiesin, että vaikka olin voimaton Ison Mustan edessä, rakkaudelle se ei voisi ikinä mitään. 

Aamu sarasti ja miehet lojuivat penkeillä. Katsoin tyhjiä leilejä ja lukuisia pulloja vihaisesti ja iskin niitä kiukutellen koriin kun raskas käsi laskeutui olalleni. 
-Tyttö, tyttö elämä on lyhyt ja joskus se vaatii ryypyn jos parikin, raakkui viskin hajuinen ääni korvani juuresta. Pyörähdin ympäri ja katsoin suoraan Numan jäisiin silmiin, jotka olivat täynnä villiä naurua. Soturi otti korin kädestäni ja tarjosi tilalle miekkansa. Se oli suuri kunnia kaltaiselleni pikkutytölle ja hämmentyneenä punnitsin raskasta miekkaa kädessäni hakien edes jonkinlaista hyökkäysasentoa. 
- Ole valmiina ma chere. Saat elämäsi oppitunnin ja se alkaa nyt, hän sihahti kiskaisten käteensä paksun puukepin. Kyyristyin väistöön mutta liian myöhään. Kipu jysähti käteeni kuin moukari ja miekka putosi kolisten lattialle. Joku urahti ja kiroili unissaan. Soturi astui miekan päälle ja kohotti puukepin kurkulleni. 
- Sinä kuolit, hän totesi tyynesti. Tuijotin miekkaa ja käskin sitä. Katsoin Numan jäisiin silmiin ja keskityin, mutta vastassani oli vain harmaata seinää, kunnes yht'äkkiä huomasin piiskan. Se lojui ihan käteni ulottuvilla. Ehtisin ehkä yllättää Numan koska hän oli niin ylivertainen ettei osannut olla varuillaan. Iskin kuin salama ja isku osui suoraan Numan kasvoihin samalla kun puukeppi iski keveästi, mutta kipeästi sormilleni pudottaen ruoskan miekan viereen. 
- Aivan oikein, hallitset sitä mikä ei ole kuulu minulle, ehkä siten hallitset myös muita, hän totesi tyynesti. 
- Ulos, hän käski ja seurasin kiltisti perässä. Mitä hyödyttää taistella soturia vastaan, jolla on puukepakko ja minulla vain miekka. Tiesin lopputuloksen jo ennen aloittamista. Harjoitus tekee ehkä oppitytön, mutta ei koskaan mestaria ajattelin kun Numa tanssitti minua miten halusi. Vain kerran sain kiskaistua pienen naarmun hänen käteensä.

Tähtitaulukot kertoivat Suuresta tähdestä, joka oli ilmestyvä pian. Tähti oli ennustusten mukaan vapauttava kaikki kansat pimeydestä ja vangitseva pedon niin että kaikki ne, jotka halusivat uskoa valoon pelastuisivat. Tutkin kirjoituksia ja tajusin yht'äkkiä mitä Louhija oli tarkoittanut. Ratsuista viimeinen - Kuolema oli jo lähtenyt. Taudit, nälät ja sodat olimme kestäneet, mutta tätä emme enää kestäisi. Pimeys oli saapunut.

The Happy End:)

26 kommenttia:

  1. Hienot kuvat, mutta nyt teksti on niin vaikuttava, että uudet kuvat nousivat mieleen.
    Miten saatkin luotua niin elävän toisenlaisen ajan ja paikan. Tätä olisi lukenut romaanin verran... Onko jatkoa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään sepustaa tarinoita, minulla vain ei ole pitkäjännitteisyyttä kirjoittaa pitkiä juttuja, mielestäni tämmönen short story on enemmänkin mun juttu. Tämä päättyi tuohon onnelliseen loppuun. Lämmin kiitos sanoistasi Uuna ♥

      Poista
  2. Huh ja huh sentään. Kuvaamasi pimeys on pelottavaa, vaikka tavallinen pimeys ei sitä olekaan.
    Tavllaan jonkinmoinen pimeys alkaa laskeutua koko maailmaan. Vai ollaanko vasta tuossa taudit,nälät, sodat vaiheessa ja pahempaa on tulossa.
    Kuten Uuna - onko jatkoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa Aimarii, pimeyttä on monenlaista. On leppoisaa ja rauhallista, on uhkaavaa ja ahdistavaa, lisäksi meillä kaikilla on vielä oma pimeytemme, mikä kannattaa huomata, etteivät varjot hallitse tai kasva liian isoksi. Toivon ja uskon (ei kai kukaan oikeasti toivo sotaa ja nälkää) että viivymme vielä jonkun aikaa taudit, nälät ja sota- vaiheessa :( Sitähän ei voi ennustaa, eikä tietää kukaan. Kiitoksia ♥. Tässä oli niin iloinen loppu ettei se varmaan jatkoa kaipaa:)

      Poista
  3. Hui kauheaa :D En voinut lukea eteenpäin sanan "mestauspaikka" jälkeen,
    mutta lyhtyä ja tulta ihailin kuvassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli vain tehokeino ja sopi muka tarinaan:) Tuo iso kaunis lyhty tuli kuvattua marraskuun hämärässä aidan päällä. Jostakin romuläjästä muru sen löysi, korjasi lasin ja ajattelin että voisi maalata vaikka valkoiseksi. Kiitos Rita ♥.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Enkuli, olet varmasti ahkeroinut kortteja ja muuta ihanaa, mun aika menee tyhjää nyysätessä. Vähän hermostuttaa kun joulu painaa kohta päälle, oikein joulufiilistä ei ole vielä tullut, on surettanut pari vakavampaa asiaa. Silti elämä jatkuu ja meidän on vain elettävä oma pieni elämä sellaisena kun sen osaamme ♥

      Poista
  5. Upeita pimeyden kuvia!
    Miten valo voikin näyttäytyä niin eri sävyin pimeydessä...
    Kuumushan kyllä ilmenee lämpimin sävyin.;)

    Jännittävä tarina lahjakkaalta kirjoittajalta.

    Mukavaa joulukuuta sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset Liplatus ♥ Joulukuu on hupsahtanut jo itsenäisyyspäivään, vaikka vasta oltiin lokakuussa:) Valossa on aina taikaa, sen tenho on parhaimmillaan pimeässä tai sinisessä hämärässä, illan ruskon ja auringon nousun aikaan. Samoin oikein kivaa joulunalusaikaa, muista olla kilttinä, tontut liikkuvat jo akkunan alla:)

      Poista
  6. Vaikka pimeys voikin viedä valon ja voiman, niin rakkautta se ei vie.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se oli ehkä kertomuksen ydin. Kiitoksia Rip ♥ ja valoisaa joulun odotusta Sinulle. Elämä ei aina ole helppoa, olemme usein pettyneitä ja surullisia, mutta onneksi on valo, joka aina voittaa:)

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitoksia Pieni Lintu, niin oli haastekin ♥

      Poista
  8. Jännä juttu!
    Sinä kyllä osaat, Mustis♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sepustus sopi tähän mainiosti, monta kertaa olen ajatellut että mihin tuonkin raakakopion viskaa:) Kiitoksia Aili ♥ olet aina niin positiivinen ja kannustava. En tajua miten jaksat, mun voimat on ihan lopussa, mutta kaunista ja hyvää joulun odotusta Sinulle ja poikaystävällesi:)

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi Pappilanmummo ♥ luulin ettei sitä kukaan viitsi edes lukea, koska tämä oli kuvahaaste. No, teemaan sopii kaikki, enkä voinut vastustaa kiusausta:)

      Poista
  10. Mielen pimeys on pahinta.

    Onneksi kuvissasi on kaunista, turvallista valoa kaiken pimeyden keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielen pimeydet johtavat meidät tekoihin, joita ei katumalla saa tekemättömiksi, osa on niin pimeässä ettei se edes kaduta. Mielessäni on viime päivien suru-uutinen Imatran surmista. Kiitoksia Susu ♥

      Poista
  11. Upeat kuvat ja sopivat hyvin tekstin kuvitukseen! Hei tervetuloa blogini Mustaa ja Valkoista valokuvaushaasteeseen mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Matkatar ♥ Voisi tehdä terää osallistua muidenkin haasteisiin:) Olen vähän saamaton nykyään. Tuo tekstiosuus oli ehkä vähän ankea, mutta mielestäni se täydensti pimeyttä:)

      Poista
  12. Kuviin sopiva,upea tarina.Sulla on tuota taitoa kuljettaa sanojen avulla ihmistä ihan outoihin,kiehtoviin,pelottaviinkin maisemiin.Ja sit taas niihin toisenlaisiin,ihaniin.Minun mielestäni näitä juttuja pitäisi saada kansien väliin muullekin kansalle luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia rakas Myrsky ♥ Joskus luulin että sanani riittäisivät ja yritin ja yritin. Onneksi ei onnistunut, sillä nyt hävettäisi:) Mut juu, jotakin olisi kiva saada kansiinkin, minulta puuttuu vain määrätietoisuus/pitkäjännitteisyys ja mikä pahinta. Usko. Kaunista ja hyvää joulun odotusta Sinulle ja niille pikkupirpanoille jotka käyvät ilostuttamassa elämääsi. Kohta se kolkuttaa ovelle ja meillä on mullinmallin vielä kaikki.

      Poista
  13. Nyt lähdemme kohti valoa :-)
    Hyvää Joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes Selma ♥ niin lähdimme, jo silloin ja viimeistään 21.12. eli Tuomaanpäivänä. Kiitoksia. Mukavaa alkanutta vuotta, tämä kommettisi on jäänyt huomaamatta...

      Poista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän, kiitos:)