maanantai 16. tammikuuta 2012

TATUOINTI TAIKAA VAI TAIDETTA

Tatuointi eli tattoo tulee Tahitin sanasta tatau, jonka löytöretkeilijä James Cook merkitsi muistiin vuonna 1769. Käsite ja itse tatuointi levisi sitten hänen mukanaan Amerikkaan ja Eurooppaan, jossa ihmiset kävivät sirkuksessa ja torilla pällistelemässä näitä kuvitettuja "alkuasukkaita" joita näyteltiin silloin kuin elukoita konsanaan.

Tatuointi on löytöretkeilyä toki paljonkin vanhempi keksintö ja siitä todisteena ovat esihistorialliset löydökset, kuten 2500 vuotta vanha skyyttisoturi, joka löytyi arkeologisissa kaivauksissa Siperiasta sotien jälkeen ja egyptiläiset muumiot ja yli 5000 vuotta sitten elänyt Alppien jäämies Ötzi, joista DNA-tutkimuksella on voitu todentaa, että kysymyksessä on todella ikivanha taito. Se on ollut myös muinaiskelttien tapa koristella itseään ja sitä on käytetty esihistoriallisena aikana ehkä estämään pahaa tai hoitamaan tautien aiheuttamia sairauksia sen lisäksi että sillä on aikojen saatossa ollut monia muitakin symbolisia, uskonnollisia ja/tai statuksesta kertovia merkityksiä.



Miami Inkin Tatuointikeskus ja suuresti arvostettu ja ihailtu Ami James työssään (valitettavasti video ei enää pelitä https-suojauksen vuoksi.) Tatuointi-verstaissa kuvat suunnitellaan yksilöllisesti asiakkaan toivomuksen mukaan tietokoneelle, joista ne tulostetaan paperille, jonka avulla kuvajäljennös siirretään iholle, josta se on helppo työstää. Jokainen tatuointi on aina uniikkia ja usein myös todellinen taideteos osaavissa käsissä.



Tatuointi tuli minulle jo lapsuudesta tutuksi kirjallisuudesta ja elokuvista, jolloin liitin sen yksioikoisesti villi-ihmisiin, merimiehiin ja rikollisiin:) Historiassahan tatuointia käytettiin prostitoitujen, sotilaiden ja vankien häpeämerkkinä ja rangaistuksena varsin yleisesti. Japanilainen irezumi-tatuointi eli kyynärvarren yli kulkeva tatuointinauha tai kaksikin tuomitsivat ja karkoittivat syylliset - jopa lapset - yhteiskunnan ulkopuolelle. Tatuoinnistaan kaikkien kuuluisin oli nuoruudessani paljon ihailtu Henri Charrièren Vanki nimeltä Papillon, jonka rintaan oli tatuoitu perhonen. Perhosen taiteili muistaakseni intiaani, joiden luona Papi vietti osan karkumatkaansa.

Koskaan en ajatellut että antaessamme kuopukselle nimen se olisi eräänlainen "nomen est omen" sillä ennen isoaveljeä hän halusi ja ottikin tatuoinnin. Kyseessä on ilmeisesti kanji-tyyppinen horoskooppimerkki, jonka hän sai 18-vuotis lahjaksi senkin takia että kuvio oli pieni ja hyvin siisti. Kiinalaisten merkkien lisäksi tribaanityyliset kuviot tulivat kovastikin muotiin 1990-luvun Suomessa.

Myös Harley Davidson- ja erilaiset klaanimerkit ankkurien, ruusujen, sydämien ja ristien ohella ovat olleet kautta aikojen hyvin suosittuja. Lasten syntymäaikoja ja muitakin suurien elämänmuutosten aikaan saamia juttuja halutaan painaa ikikuviksi iholle. Näin teki muunmuassa esikoinen. Tatuoinnissa ihonpinta rikotaan, jotta ihon alle saadaan verinahkaan upotetuksi tarvittava väriaine. Ennenmuinoin työvälineinä käytetiin teräväksi hiottua luuta, kiveä, puutikkua tai hainhampaita ja värinä käytettiin ainakin nokea.

Maorit keksivät 1700-luvulla käyttää tarkoitukseen metallineuloja, joilla kuviot saatiin paljon tarkemmiksi sen lisäksi, että neulauksen avulla kuviot tulivat symmetrisemmiksi ja yhä kauniimmiksi. Ehkä tulehdusvaarakin väheni olennaisesti, vaikka saman neulan käyttö toisaalta taas lisäsi ihmisestä toiseen tarttuvia infektioita ja viruksia, siitä huolimatta että neulaa saattoi myös tulessa puhdistaa, mutta oli eri asia, ymmärrettiinkö sitä edes tehdä. Ensimmäinen varsinainen tatuointikone oli Samuel O'Reillyn vuonna 1891 patentoima moottoroitu kone. Se toimi jo silloin karkeasti samalla periaatteella kuin nykylaitteetkin, jotka tekniikan myötä ovat tietenkin kehittyneet paljon hienovaraisemmiksi ja tehokkaammiksi. Perustatuoinnissa käytetään kahta erilaista laitetta/neulaa eli lineriä, jolla piirretään aluksi kuvan ääriviivat eli linjaukset  johon shaderneula hakkaa sopivat väritykset ja tarvittavat varjostukset. Neulojen tyypit ja koot vaihtelevat aina kuvan ja täytön mukaan. Tatuointiin tullaan aina selvinpäin, sillä alkoholin verta ohentava vaikutus saattaa haitata kuvan tekemistä samoin kuin antikoagulantit eli verenohennuslääkkeetkin.

Ensimmäinen nykymaailman tuntema virallinen tatuointiluola oli tiettävästi New Yorkissa ja sen perusti Martin Hildebrant vuonna 1864, josta tämä villitys levisi sitten kulovalkean tavoin Amerikasta Eurooppaan. Se tavoitti myös yhteiskunnan korkeampia tahoja kuten tsaareja, kuninkaita ja suurmiehiä. Uskonnolliset kiellot ja terveydelliset haitat tyrehdyttivät aina välillä tätä muoti-ilmiötä varsinkin Euroopassa, sillä aiemmin käytetyt värit saattoivat sisältää hyvinkin myrkyllisiä aineita ja epäkelpohygienia mahdollisti myös tautien leviämisen.Tatuointi säilyi etenkin merimiesten ja rikollisten kestosuosikkina ajan virtauksista huolimatta. Värinä käytetty hiili ja noki eivät ehkä varsinaisesti altistaneet ihosyövälle, koska määrä oli pieni ja hyvin paikallinen vaikka noki tulikin tunnetuksi karsinogeeninä jo 1700-luvulla, jolloin huomattiin että se aiheutti syöpää erikoisesti nokikolareille. Tämä tieto putkahti päähän syöpäseminaarijutusta vuodelta kypärä ja nolla:)

Uustatuointiaalto nousi hippien ja rauhanliikkeen myötä 1960-luvulla Amerikassa ja Suomeen tatuointi rantautui virallisesti tuossa 1980-luvulla ja siitä asti se on ollut varsinkin nuorison keskuudessa oikea megatrendi. Esikoisen ensimmäinen tatuointi ei ollut mielestäni kovinkaan häävi, mutta tämä Veli Viikatemies on jo vähän toista luokkaa:) Tatuointi on jonkun kaverin tekemä ja tässä kuva on aika tuore, iholla on selvästi havaittavissa vähän ärtymystä ja punoitusta kuten asiaan kuuluukin. Aluetta tulee hoitaa rasvaamalla sitä monta kertaa vuorokaudessa ohuelti joko Helosanilla, Bepanthenilla, EasyTattoolla tai Bacibactilla ( hoitotieto pöllitty Brahe-Tattoon infosivuilta.) Aurinkoa ja varsinaista hinkaavaa pesua tulee välttää ainakin aluksi kuvan haalistumisen vuoksi. Kuvaa voidaan pestä saippualla ja vedellä, mutta ärhäkkään bakteeritulehduksen iskiessä sitä hoidetaan kuten mitä tahansa ihotulehdusta antibakteerilitkuilla ja/tai antibiooteilla, joita terveyskeskuksen lääkäritäti tai -setä siihen määrää  tulehduksesta ja tatuoinnin paikasta riippuen.

Tatuoinnin voi nykyaikana ottaa mihin tahansa ihmisvartalon ulkoiseen elimeen tai osaan ja aiheissakin on vain mielikuvitus rajana. Erilaisia kokeilua eli injektoimalla väriainetta corneaan en kyllä pitäisi varsinaisesti tatuointitaiteena ollenkaan ja muutenkin silmään kohdistuvia tämän tyylin kokeiluja pidän mieluummin hulluutena kuin innovatiivisuutena silmien tärvääntymisen tai jopa sokeutumisvaaran vuoksi.

Myös pieniin lapsiin kohdistuvaa länsimaista tatuointia en oikein sulata, vaikka ymmärränkin kulttuuriset erot ja perinteet myös tällä alueella. UV-tatuointia en suosittele myöskään, koska kyseessä on tunnetusti allergiaa ja ehkä syöpää aiheuttava muste, joka tatuoidaan ihon alle, josta se loistaa neonvärin tavoin sopivassa yökerhovalossa tai vastaavassa. Tämän avulla tehostetaan ja täydennetään tatuointikuvia tai tehdään pelkästään neontatuointi. Hauskaltahan se kyllä näyttää:)

Joskus saattaa tulla aika, jolloin haluamasi kuva onkin vääränlainen tai se kuuluu menneisyyteen, jota et halua enää kantaa. Vaihtoehtoina on pienehkön tatuointialueen (eli kämmentä pienempi)  leikkauttaminen pois, sillä sen kokoinen alue voidaan vielä kuroa ilman ihonsiirtoja kiinni ja siitähän jää ruma arpi ilman muuta, vaikka toimenpide kulkeekin paradoksaalisesti arpikorjausleikkauksen nimellä. Tämä on takuulla paljon kalliimpi juttu, kuin itse kuvan ottaminen aikoinaan, koska kyseessä ei ole varsinainen sairaudenhoito, ellei satu niin hullusti, että onnistut saamaan tähän kohtaan esimerkiksi ihosyövän. Tatuointi ei sitä yksinään (ehkä) aiheuta, siihen pitää olla ihomuutos jo ennestään, jota liiallinen auringonotto tai/ja altistava geeniperimä ovat edesauttaneet.

Tatuointien poistohoitoina on käytetty myös erilaisia lasereita, esimerkiksi hiilidioksidilaseria, kryohoitoa eli nestetyppijäädytys-menetelmää, ihohiontaa ja kemiallista kuorintaa, joilla kuvan häipyminen kokonaan on kuitenkin aika epävarmaa ja hoitoja pitää ottaa jopa kymmenenkin kertaa ja niistä jää monesti rumia arpia. Tulevaisuuden haaveena on kehittää ja käyttää mahdollisesti tatuointivärinä mikroskooppisen pieniä värihelmiä, joita katumapäälle tullessa on paljon helpompi rikkoa ja jotka solutasolla imeytyvät pikkuhiljaa pois kuten koko kuvakin. Yksi ehkä helpoin ja varmin keino tällä hetkellä on ainoastaan niinsanottu uusi peittotatuointi, jossa keksitään joku toinen kuva peittämään huono tai epätyydyttävä tatuointi ja se jää näin sopivasti uuden tatuoinnin alle tai täydentää sitä. Edellisen lisäksi voidaan käyttää myös vastapigmentointia eli harmaata tai vaaleaa pigmenttiväriä joka tatuoidaan kuvan päälle.

Varsinaisessa pigmentti-tatuoinnssa eli pigmentoinnissa väriaine laitetaan kevennetysti, joka vaikuttaa myös värin ja kuvan pysyvyyteen. Näitä tehdään etenkin kauneudenhoidossa, jossa esimerkiksi kulmakarvoja, huulia ja ripsirajoja kestopigmentoidaan tummentamalla ja rajaamalla. Pigmentointi tapahtuu samaan tapaan pigmenttikynän avulla kuin tatuointikin ja se haalistuu noin 2 - 4 vuodessa.

Myös lemmikkieläimiin on käytetty aiemmin tunnistetatuointeja etenkin korviin etc, mutta kivuliaisuuden ja hitauden vuoksi mikrosiru lienee syrjäyttänyt ne jo kokonaan?

Hennatatuointi on Lawsonia-väriaineen imeyttämistä ihoon, johon sabluunan avulla taiteillaan hyvinkin monimutkaisia ja hienoja kuvioita. Punaisen sävyn lisäksi käytetään yleisesti myöskin mustaa väriä eli pahamaineista parafenyylidiamiinia, jolla voi olla hyvinkin allergisoiva vaikutus. Myös kuminen sabluuna, joita kuvioiden tekemisessä käytetään, saattaa aiheuttaa jollekin oireita, johtuisko kumiallergiasta vai mahdollisista värijäämistä tässä sabluunassa. Hennat ovat kuuluneet Intian ja Pohjois-Afrikan kulttuureihin ikivanhoista ajoista, joten niiden vaarallisuus on ehkä tuhtisti liioiteltua tai sitten ne eivät vain sovi vaaleaihoiseen pigmenttiin. Itselleni ja muillekin naisille Henna on hyvinkin tuttu aine etenkin hiusten- ja kankaiden värjäyksestä.

Eksoottisesta NAISTATUONNISTA ja sen historiasta enemmän SIROKON blogissa!

Mieluummin ottaisin Hennan kuin neulatatuoinnin, mutta joskus olen miettinyt sitäkin, että ihan pikkuriikkisen Papillonin voisin ottaa vaikka oikeaan olkapäähän tai johonkin vastaavaan. Mitään radikaalia ja isoa en voisi ajatella. Nuorena haaveilin pientä ruusua poskipäähän, mutta sitten sainkin vähän isomman Luojalta lahjaksi:)T

37 kommenttia:

  1. Papillonin perhostatuointia ihailen. Se kuuluu olennaisena osana koko tarinaan.

    Paras kuulemani tauointi ( itse en ole nähnyt, mutta luotettava kaveri) on; kaksi sarvipäätä, siis pirua, tatuoituna molempii pakaroihin hiilihangot käsissä. Ne oli tatuoitu niin taitavasti, että hänen kävellessään näytti ikäänkuin ne olisivat "lappaneet" hiiliä uuniin, siis ... aukkoon.
    Siinä voi ajatella, että on enempi kuin "piru kantapäillä".

    Itselläni on ollut kaksi lyhytaikaista "tatuointia" kuulakärkikynällä tehtynä käsivarteen. 60-luvulla oli vasemmassa käsivarressa Theresa Rosenius. Nyt viimeisimmässä Janina Frostell.

    VastaaPoista
  2. Olipas mielenkiintoista
    tekstiä. Joskus nuorempana
    teki mieleni, pientä sydäntä, olkapäälle:)
    Kiitos Mustis!

    VastaaPoista
  3. voi että sä jaksat! toimittaja sun olla pitäisi.

    VastaaPoista
  4. ainii, se kuva unohtui kummiskin!!!

    VastaaPoista
  5. ja kukas se täällä taas :)

    sun kannattais kans nyt varmaan muuttaa kommi-ikkuna upotetuksi (kts. orvokin juttu samakasassa). bloggerilla on uusi systeemi: sinä kun tapaat vastata kaikille kommaajille, se olisi helpompaa!

    VastaaPoista
  6. Tuo Papillon tuli heti mieleeni kun tätä tarinaa aloitin ja onhan tässä tullut tajuttua että ihmeellinen on tämä tatuointien maailma ja kieltämättä aika pervoja juttuja sieltä saattaa löytyä, mutta etupäässä aika suurta taidetta on tämä raapustelu.. Kiitän Sinua shamani ja ehdottomasti suosittelen tatuoimaan sen nimen ettei häivy kokonaan pois:)

    VastaaPoista
  7. Jes helmiina nyt lähdetään yhdessä tämän ihanan miehen luo ja Sinä otat sydämen ja minä perhosen:) Kiva kun jaksoit lukea loppuun, jonkun mielestä tämä oli vähän pitkä, mutta pakkohan oli kaikki olennainen kertoa.

    VastaaPoista
  8. Hellurei Taivis ja kiitoksia tiedosta! Minulla on ollut tämä bloggerin uusin versio tässä kirjoitusalustana ja olen huomannut sen vastaa-jutun jo aiemminkin, mutta en ole jaksanut perehtyä varsinkin kun eilen katosi tämän dynaamisen vai minkä myötä sp-jutut ja blogitkin, niin etten päässyt sisään ollenkaan.. Bloginäkymä on silti perinteinen, vaikka teenkin jutut tällä uudella ja photoshoppikin on käytössä, mutta en jaksa operoida satukuvia oikeista valokuvista VIELÄ.. olen niin väsynyt ja uupunut kun vain ihminen voi. Kaunista yötä Sinulle, nyt on pakko lähteä nukkumaan, että jaksaa huomenna jotenkuten duuniin..niin se toimittajaurakin oli joskus auki ja tapetilla, mutta minähän nakkaan kaikki mahdollisuudet elämässäni roskiin:)

    VastaaPoista
  9. Mulle ei ole koskaan tullut mieleen tatuoinnit,omia luomia on ihan riittävästi. Aikoinaan pistin hennaa päähän, ja sitten tuli juttua, että sekin on pahasta.
    Tulee mieleen nuoriso, joka jatkuvasti värjää kaikenmaailman sateenkaaren väreillä tukkaa, miten se mahtaa vaikuttaa ajan mittaan. Tuskin mitään hyvää, epäilen, onhan ne kai vahvoja 'myrkkyjä'.

    VastaaPoista
  10. Ehkä meidän ikäpolvellamme tämä ei ole ollut niin yleisesti edes muotia eikä niin saatavillakaan kuin nykyään Anjuusa, ellet sitten jostain syystä kuulunut tuohon "kohderyhmään"? Toisaalta joku aina haluaa tatuoinnin ja joku toinen ei, eli juttuhan on kuten elämässä yleensäkin. Luulen että tuo henna sotkettiin tuohon mustaan väriin, joten hennan maine ehkä tärvääntyi aivan syyttä suotta?? Hiusvärit ovat todellakin vähän kirjavampia nykyään ja minusta se on kyllä hauskan näköistä, mutta sitä onko niistä mahdollisesti muuta haittaa kuin mahdollinen allergia ja rahanmeno en lähtisi kyllä arvailemaan...

    VastaaPoista
  11. Upeasti jälleen kirjoitus Tatausta mutta mietippä mikä kuva on kommentissa?Tuli 50kymppisen villitys jo 49vuotiaana! sain hieman moitetta isäukoltani eli Heh Heh.Voimia sinulle.......

    VastaaPoista
  12. Eipä minun kyllä tarvitse paljon miettiä, aivan selvästi kuulen historian hopeista havinaa ikäänkuin tuolta Münchenin suunnalta:) Jotenkin on niin väsähtänyt olo, joten ehkä minulla on taudin (eli tämän joulun) jälkeistä masennusta, joten toivotukset olivat enemmän kuin tarpeen, kiitoksia valde:)

    VastaaPoista
  13. Mistä Sinä aina keksit näitä uusia aiheita?
    Tämäkin juttu saa sen aikaiseksi, että tatuoinneista piittaamatonkin kallistuu ajatukseen hankkia "Papillon" strategiseen paikkaan.;)

    Kertakaikkiaan hyvää tietoa tietämättömälle -- Kiitos!

    VastaaPoista
  14. Minusta tuntuu että aiheita olisi vaikka muille jakaa Ganfalf, kun vain ennättäisi kirjoittaa ja kuten tunnettua, osa sepustuksista on pakko oikolukea ainakin joiltakin osin, ettei ihan akuankkoja tule, kun on siitäkin katkeria kokemuksia ja asiantuntevaa mielipidettä tähän olen odotellut aivan turhaan koska tatuoinnin tekniikka on hyvinkin mutu-teorialla toteutettu.

    VastaaPoista
  15. Tulin vähän huolissani kun kerroit kommissa, että et jaksa ..ajattelin että mikä nyt on. tämä juttu tatsoista on perusteellisen hyvä. itse en ole niistä kiinnostunut, poistatan liikoja luomia noin viiden vuoden välein. höylätyt tulee uudelleen! päljää työtä, ne pitäisi aina leikata juurineen. selästä on leikattu ja korvan vierestä ne ei ole tulleet takaisin. Onkohan sinulla se pöpö joka piti minut maissa kolme viikkoa
    antibiootit siihen loppulta auttoi, kun muuttui tulehdukseksi, siinä on oireena nuhaa ja kovaa väsymystä aluksi, ihan pientä kuumeilua. Minä olin ihan reporanka uupunut sen ajan. kiitos kommista, leipäähän se oli, en muistanut muuta kuin että jotain syötävää;) Toivon että piristyt pian. Ajattele myönteisiä asioita. Kipu on väistämätön mutta kärsimys on valinta sanoi Budha.
    Väistellään ystäiseni kärsimystä, jookos?

    VastaaPoista
  16. Minun tekisi mieleni ottaa tatuoinnit olkavarsiin. Toiseen sydän ja toiseen perhonen...

    En sentään taida ihan pysyvää, mutta kesätatskat teetän taas niinkuin viime kesänäkin. Ne oli hauskat.

    VastaaPoista
  17. Niin aikkis, olin vain väsynyt ehkä laittamaan pitempiä kommentteja vaikka blogisi sen ansaitsevatkin, joten laitoin sen leipäjutun kun nuo sadut ovat lähellä sydäntäni ja muistan niistä useimmat ulkoa, kuten meistä monet muutkin kiitos ja kirous Grimmin veljesten ja setä Andersenin etc.

    Hienosti sanottu: Kärsimys on hyvin usein valinta ja niin varmaan minullakin, mutta kaikillahan se ei ole ja yritetään tulevaisuudessa ajatella posetiivisemmin, ehkä se on ainoa lääke?

    Tarkoitat ilmeisesti laseria, jota on käytetty myös luomien poistoon. Haittaavat luomet kannattaa aina poistattaa, mutta toisilla luomien runsauden vuoksi poistaminen voi olla aika hankalaa jopa mieletöntä varsinkin jos luomet katsotaan hyvälaatuisiksi. Muistan miten kauniilla työkaverilla oli pieni luomi kasvoissaan, jota lääkäri ei suostunut poistamaan, koska syntynyt arpi olisi ollut paljon isompi kuin itse luomi ja kaiken lisäksi se oli erittäin pikantti.

    VastaaPoista
  18. Todellakin Anna, kiva idea ja sellaisethan voisi aina ottaa, perhoset ovat suosikeitani monissa jutuissa, joten niihin varmaan päätyisin tässäkin, mutta en ehkä yökköön, paitsi siniritariyökkö voisi kyllä menetellä?

    VastaaPoista
  19. Hah, muut ne haaveilee, vaan meikätytöllä on ollut jo kauan olkapäässä perhonen. Niin kauan, etten aina edes muista sen olemassaoloa, kunnes joku huomauttaa asiasta. Ei iso, ei pieni, vaan sopivan kokoinen. Lohikäärmettä vielä mietiskelen perhosen kaveriksi. Saa nähdä, mihin päädyn.

    Juttusi tatuoinneista, historiasta ja nykypäivästä oli taattua sinua, perusteellista ja kuvin koristeltua. Oikeaa informaatiota pelottelematta. Kiitos persoonallisella otteella toteutetusta info-pläjäytyksestä ja viikonloppua. Heilauttelenpa pitsejäni taasen kunniaksesi...:)

    VastaaPoista
  20. Vau pitsit, olet todellinen sielunsisko! Ja tässä se huomataan, miten jotkut lentävät, mutta ne toiset juuttuvat haaveilemaan. Lohikäärme mielletään onnea tuovaksi ja hyvin positiiviseksi asiaksi joten siitä vain, kontrasti olisi ainakin hyvä. Kerran näin sellaisen soman ja pienen pojan exällä ja se oli kyllä tosi lutunen. Kiitoksia samoin Sinullekin oikein mieltä ylentävää viikonvaihdetta ja etenkin tulevaa viikkoa:)

    VastaaPoista
  21. Olit kommentoinut blogiini, niin tulin vilkaisemaan tämän tatuointikirjoituksesi :) Todella mielenkiintoinen, varsinkin tatuointien historiassa oli monia kohtia, joista en ole aikaisemmin kuullutkaan.

    VastaaPoista
  22. Mustis, olisiko mitään jos vaikka laittaisit s-postiosoitteesi minulle. Anteeksi röyhkeyteni, mutta ajattelin sinua yhdeksi kirjoittajaksi ketjutarinaan, joka on blogimaailmassa aloitettu. Kirjoittelen omaa osuuttani juuri nyt ja seuraavaksi ajattelin sinua. Miten olisi, jos vaikka s-postilla paiskaisit, niin tiedän mitä mieltä olet asiasta.

    s-posti: pitsitsekaisin@gmail.com

    Jess, lohikäärmeen symboliikka osuu juuri oikeaan, täysin tiedosta riippumaton valinta ja miten oikeaan...:)

    VastaaPoista
  23. Jes, oleppa hyvä Annika ja kiitoksia, omasi oli todella raikas sarjakuvatyylissään tätä lajia ja koska aihe oli sama eli tatuointi niin mielenkiinnosta piti heti sitä katsoa samalla kun ajattelin tuonne isommille blogilistoille laitella nimeäni, mutta ilmeisesti se toimikin niin, että sinne piti kirjautua ja kirjoittaa niillä sivustoilla, joten pelkkää plazaa sinne ei voinut ilmoittaakaan?

    VastaaPoista
  24. Ei mitään röyhkeyttä missään pitsit ja tämähän on suuri kunnia, joten nyt kun olen havahtunut taas tänne, niin paiskaan kirjeellä oitis Sinua:)

    VastaaPoista
  25. Haa. Peikko löysi mustiksen :)

    VastaaPoista
  26. Kiva kun löysit, on sitä jo odotettukin:)

    VastaaPoista
  27. Yksi tekemäsi juttu ei aukea, lienee vielä vaikka kesken;)) jotain nettikavereista??
    Mutta asiaan. Sivullani pieniä sanoja on sinulle haaste, jos ottanet haltuusi minua jo huimaa mitä mahdat siitä saada aikaan;))

    VastaaPoista
  28. Itävallan GP:ssä v.2000 eräs paikallinen nainen yhyttäytyi seuraamme havaittuaan suomalais-ugrilaisen taustamme.

    Vaihdettuamme kohteliaisuudet hän raotti sen verran housunkauluksiaan, että saatoimme tunnistaa pakaraan tatuoidun Mika Häkkisen profiilin. Häveliäsyyttä osoittaen hämmennyimme hetkeksi.

    Jos mun pitäis ottaa jokin poltinmerkki, niin siinä lukis: SUPERPESIS persuuksissa tai jotaki muuta nasevaa pohojalaasta.

    VastaaPoista
  29. Plaza de mustis
    TILITYSTÄ - Virtuaali-ihastuminen vastaa harvoin todellisuutta, eivätkä unelmat toteudu tässä elämässä juuri milloinkaan. Tämä tarina kertoo siitä miten käy, kun eri s...
    Missä on tämä teksti??

    VastaaPoista
  30. Kiitoksia aikku, käyn kyllä heti kun ehdin ja se tarina karkasi vahingossa ja oli omaa kokemusta ja siinä meinasin vähän ryysyttää jotakin, mutta vetäisin takaisin kun se oli vielä ihan epäkelpo ja painoin vahingossa julkaise, kun piti sulkea, joten tempasin sen äkkiä äidin luo takaisin...Kyllä sieltä tulee kun saan tuon PITSISEN tarinan alta pois... Malta, malta:)

    VastaaPoista
  31. maltanha mie mustis, kunhan utelen;)noon nuo miesjutut ja virtuaaliimmeiset miälenkiitosia
    muista vielä tehdä niin se valinta, mitä jos täräytäisit jottaa hauskaa, kun minunii meni iha Jumalaiseksi, kas kun en millään keksinyt miten voisin valita ne toiveeni muuten;)

    Jos kirjoittaisi niiku huumorilla jotta jos mie saisin valita, niin ensin tulis miljoonan lottovoitto, ja sit ostasin uuve talon ja uikkarit, ku lähen uimaan Kaliforniaan. Ja muutenniin pitäs nähhä muolimaa ja kiertee tahkoo. Niiku tämmöstä mutta vaan paremmin niiku sie vaan osaat. DDDDD oliks nuo nyt niiku hymyjä? olen nähny näitä mitä jos ne oliskin vaik jottaa muuta. niiku ilmavaivoja? ;)
    olen hyväl tuulel ja sen huomaa sain paljo ruusuja ja lahjoja ja haleja sekä pusuja eiks siin vanha pää sekkoo;) täytin ny 17v. ikä o vaa numero sanoo miehet mie ja enkä aina oo sitäkää. sisko keksi tämän iän kun hän on vuoden vanhempi niin hää on 27v :) jaksele!

    VastaaPoista
  32. Mielenkiintoista asiaa ja kivaa tietoa tatskoista.
    Mun tytär otti just syksyllä käsivarteen, suunnitteli itse kuvan.
    Minäkin (vanha mummo) Tykkäisin ottaa käsivarteen perhosen.
    Papillon olis aivan ihana.
    Ja kun muutoinkin rakastan perhosia, ihan pienen ehkä.
    Mutta kun pelkää piikkejä tämä :(

    VastaaPoista
  33. Sinä kurjaihana Pedro olit täällä!!! ja juttusikin olivat ihan ahterista:) Sehän oli kiva että saitte ihailla luvan p e r ä s t ä naiskauneutta, ihme että tajusitte edes mitä sinne oli tatuoitu?? Tuota ideaahan kannattaisi vaikka kehittää.. minulla voisi olla varmaan jotakin Best before nineteen jotakin, mutta kohtuus kaikessa...

    VastaaPoista
  34. Kiva Seijastiina kun kommentoit, tämä aihe jakaa ihmisiä kovastikin kahteen kastiin. Sinulle perhosihmisenä sopisi ehdottomastikin kyseinen kuva, niitä on tosi kauniitakin ja kyllähän se nakutus iholla tuntuu, tietysti eri paikat ja hermotusalueet vaihtelevat ihmiskehossa ja iholla hyvinkin paljon, mutta piikkikammoinenkin voi johonkin tunnottomampaan paikkaan ajatella ihan hyvin, esim. pohkeet ja käsivarret ja esim. tuo tavanomainen olkapää ovat kai aika helppoja ja siten hyvä valinta piikkikammoisellekin.

    VastaaPoista
  35. Selailen blogiasi jälkijunassa kuten näkyy. Tämä oli mielenkiintoinen ja kattava tiivistelmä tatuoinneista. Täällä päin ne ovat olleet aina enemmänkin naisten koristuksia, Saharan kalliopiirustuksissa näkee tatuoituja naisia 5000 vuoden takaa. Olen kirjoittanut täkäläisten naisten tatuointiperinteistä jonkin verran täällä jos kiinnostaa.. http://sirokko.vuodatus.net/blog/1372494/tatuoidut-naiset/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia sirokko, aina ei ehdi vaikka haluaisikin, mutta nyt käyn kyllä vastavierailulla:) Olisinpa älynnyt, niin olisin laittanut sen tähän ja voihan sen linkittää aina jälkeenpäinkin. Olen yrittänyt joskus käydä niiden luona, joihin tutustuin tämän TARINA KIERTÄÄ-jutun myötä.

      Poista
  36. Hello there! This article could not be written any better!
    Looking at this article reminds me of my previous roommate!
    He always kept preaching about this. I am going to send this post to him.
    Pretty sure he will have a great read. I appreciate you for sharing!


    Stop by my page; look at this web-site

    VastaaPoista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän, kiitos:)