TARINA JATKAA KULKUAAN BLOGISTANISSA...

Usva aloitti tämän tarinan 04.01.2012 omassa blogissaan. Tarinan alkuun ja mukaan pääset  täältä (Usva). 

Allaolevasta linkistä pääset Pitsin tarinaan ja hienosti kokoavaan osuuteen, joten tervemenoa sinnekin:)

(Pitsit sekaisin)

Tarinaa ovat kuljettaneet nimimerkit: Aina, Kiirepakolainen, Lastu & mies, Aimarii, Kaanon, Sirokko, Simpukka, Famu Falsetissa , Mayo, Ari ja Pitsit sekaisin, joka ojensi ystävällisesti valtikan 

Plaza de Mustis-blogille , jossa soppaan lisättiin vain vähän mausteita ja jäätiin odottamaan keiton kiehumista:)

Tuijotin rosoista peiliä ja miestä, joka kääntyi hitaasti tärisevän taskulamppuni valossa minua kohti. Hän oli kuin sekoitus oopperan kummitusta ja huikaisevaa charmia, sillä toinen puoli hänen kasvoistaan oli jotenkin ruhjoutunut. Sitä lukuunottamatta hän oli ehkä komein näkemäni mies.

- Laske se hiilihanko alas, hän ärähti ottaen lampun kädestäni, jolloin tajusin vaistomaisesti ottaneeni vähän kättä pitempää Biblian lisäksi. 

- Kaarto käski käväistä, mutta unohti kertoa, että vieraat tapetaan saman tien, hän urahti hieroen aiemmin loukkaamaansa silmäkulmaa ja poskipäätä.

-  Vieraat eivät yleensä ryntäile keskiyöllä kuin rosvot, äsähdin takaisin vetäisten ovea auki. Auts! Aurinko pilkisti esiin ja kirkas lumihanki otti silmiini. Paksut pölyiset verhot olivat pimentäneet huoneen melkein pilkkopimeäksi, joten olin nukkunut todella kauan.

-  Olet ehkä kuullut tarinoita tästä Midnight Sun-ilmiöstä mies nauroi hävyttömästi katsellen silmiään siristellen aurinkoon.

 - Riippuu vähän siitä, mitä merkitystä haetaan, äsähdin harmistuneena. Olipa pirullinen mies, harmi etten täräyttänyt sitä saman tien hiilihangolla ohimoon. Käännyin äkeästi katsomaan ja huomasin tuijottavani suoraan poliisikomissaari-läpyskään. Niinpä tietenkin, niitähän täällä hyppäsi kuin vilkkilässä kissoja, eläkeikäisiä nimismiehiä ja virkaintoisia käytössä kolhiintuneita poliisitarkastajia. Mikä ihme niitä tänne veti.

- Kaarto loukkasi eilen vähän itseään, joten lupasin kurkata ohikulkiessani tänne ja kun vaikutti niin hiljaiselta niin ajattelin poiketa.

- Oletko ihan varma tästä ajattelupuolesta, kysäisin viattomasti, vaikka minua vaivasikin aivan tajuttomasti Kaarron loukkaantuminen. Mies tuijotti minua hetken hyytävillä poliisisilmillään ja harppasi autolleen.Tupsu sähisi ja kiukutteli, josta arvasin heti, että  lähettyvillä täytyi olla myöskin koira, joten otin sen syliini. Koira oli irti auton vieressä ja odotti paikallaan. Se näytti ihan oikeaoppiselta schäferhund-susikoiralta, mutta mitä ihmettä se teki tuon hullun miehen kanssa. Kissa kainalossa menin portaille katuen tökeryyttäni, mutta auto kaasutti jo tiehensä ja kirosin Kaarron alimpaan hiilihankomestaan. Pitikö sen lähettää idioottiapupoikia asialle sen lisäksi että loukkasi vielä itseäänkin. Harmitti koko juttu, oma ränsistynyt olemukseni ja etenkin se, että mies suivaantui ihan pikkuasiasta. Yleensähän ne vain tykkäävät kun lyö perheraamatulla päähän ja uhkailee vähän hiilihangolla:) Pesin jääkylmällä vedellä kasvoni ja mietin miten helppoa olisi jos voisi huuhdella itsensä myös sisältä, pois turhat muistot kuin roskat. Tarjoilin hieman kampaa takkuiseen tukkaan ja siistittyäni itseni ihmisen näköiseksi lähdin Tupsu korissa takaisin putiikkiin. 

"Tupsu" Desktop Nexus

Tupsu katsoi minua korissa keikkuen ja sanoi lyhyesti NAU, mikä tarkoitti joko sitä, että aamiainen minulle heti tai sitä, että osaan kyllä kävellä itsekin, enkä välitä näistä logistiikkapalveluista vähääkään. Antiikkiliikkeen kaapista löysin vielä yhden tonnikalapurkin jonka annoin Tupsulle samalla kun laitoin kahvia itselleni ja haaveilin turhaan korvapuusteista, joita Kaarto oli eilen tarjoillut. Ihana kahvintuoksu täytti pian koko putiikin ja Tupsu hieroi pikkunenäänsä jalkaani vasten. Ehkä kahviaikani houkuttelisi naapuriliikkeen Paulin käymään ja saisin herkutella tänäänkin tuoreella pullalla tai ehkä jopa leivoksilla. Toisaalta voisihan sitä hakea parit berliinit vuorostaan jo itsekin. Silitin kissaa ja mietin miksi minua häiritsi koko ajan tämä epämääräinen ja omituinen tunne jostakin, ikään kuin lause tai nimi, jota et saa millään päähäsi. Kurnau, vastasi Tupsu katsoen minua kauniilla silmillään. Oliko se ehkä runo, josta muistin vain katkelmia"..takaa vuosien, näen rakkauden.. liekki raiskatkoon, unen, huomisen..."  Tai ehkä se pelkkä uni tai muisto jostakin aivan muusta.

"On varjot väistyneet ja huolet Rosemary" välähti päähäni yht'äkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Muistin viime öiset kuiskeet ja varjot, johon tämä nimi ehdottomasti liittyi ja joka toi niin elävästi mieleen lapsuuteni ruskeapukuisen naisen ja Amalian arkisen olemuksen. Ehkä juuri hän oli Rose, mietin yht'äkkiä kovin varmana asiasta ja katsoin ajatuksissani antiikkiliikkeen ikkunasta ulos, samalla kun katseeni sivusi hajamielisesti oven vieressä olevaa hyllykköä. Ja pysähtyi siihen kuin naulittuna. Vanhan kellon ja lehden alta pilkotti jotakin punertavaa. Se oli aivan ikkunan alla lähellä ovea. Tuijotin uskomatta silmiäni. Siinä se nyt oli! Ruusurasia, jota olin etsinyt kuin hullu. Miksi en sitä aiemmin tuossa nähnyt? Se ei kyllä takuulla ollut siinä vielä eilen. Kello kilahti ja joku tuli kauppaan, mutta minä tuijotin vain typertyneenä rasiaa ja sanoin hajamielisesti päivää. Hieno rouva mittaili suu supussa hyllyjäni ja aivan toisin kuin hatturouva hän vaikutti hyvinkin ylimieliseltä, suorastaan sulkeutuneelta nutturakampauksineen ja huiveineen.

- Pitäisi olla jotakin romanttista ja pikanttia, hän tuumi ylhäisesti vilkaisten minua pitkään. 

- Kuten soittorasia, kuulin itseni sanovan konemaisesti, ikäänkuin joku muu olisi puhunut suullani.

- Juuri niin, ilahtui suppusuurouva. 

- Kas tässähän se onkin, hän huokasi ojentaessaan kätensä kohti ruusurasiaa.

- Ei sitä, kiljaisin ja tarrasin lujasti hänen käteensä, jolloin rasia putosi hänen kädestään lattialle. Kansi särkyi ja omituisen tuttu musiikki alkoi soida päässäni ja minua huimasi ja pyörytti yht'aikaa samalla kun mielessäni hakkasi lause: "Takaa vuosien, näen rakkauden, on varjot väistyneet.." Rouva katsoi kauhistuneena kun otin hänestä tukea ja kuulin hänen sanovan ikäänkuin...

Ja tästä jatkaa  VALOKKI, ole hyvä. Luovutan mieluusti valtikan osaaviin käsiisi :)

(Ylläoleva kuva  ja pikkuinen kissa on varastettu Desktop Nexus-kuvavalikoimista.)

MUSTALESKI KIITTÄÄ

Saamastaan tunnustuksesta 22.2.2011 Katriksen AJATELLAAN AIKATHERINE blogissa ja "rakkaan viholliseni" Pedron PEDRO PUTOS PUUSTA sivustolla 8.3.2011. 

Olen tunnustuksista nöyrästi ja aidosti kiitollinen, eikä se, etten ole vielä valinnut seuraavia blogeja, jotka mielestäni ovat ansainneet tämän huomionosoituksen, tarkoita ollenkaan sitä, että pitäisin tätä saamaani tunnustusta jotenkin arvottomana tai halpana. Aivan päinvastoin. En vain tykkää siitä, että tämä ikäänkuin velvoittaa tai pakottaa valitsemaan taas seuraavat, joten siteeraan itseäni suurempaa ajattelijaa eli Spinozaa, joka sanoi näin:

"Ihmiset erehtyvät pitäessään itseään vapaina, tämä mielipide johtuu vain siitä, että ihmiset ovat tietoisia teoistaan, mutta eivät tiedä syytä, jotka heitä niihin määräävät."

Tunnustuksen siirrän seuraaville blogisteille, joilta en odota kiitossanoja sen kummemmin kuin mitään muutakaan. Pääasia on, että linkkien avulla myös Sinä voit vaivattomasti tutustua näihin hienohin sivustoihin.

IKKUNAIINES

Ikkuna-iineksen blogi ihastuttaa ammattitaitoisella ja mielenkiintoisella otteella, aiheina ovat olleet muunmuassa kirjat ja muut ajankohtaiset aiheet laidasta laitaan, jotka virittävät runsaasti tasokkaita kommentteja.

PRINSESSA PASKAVARVAS

on tutustumisen arvoinen, retro, courier-tyyppinen ulkoasu ja sisältö erittäin IN kipeine aiheineen. Rehellinen ja rohkea ote elämänkatsomusasiassa oli todella vakuuttavaa.

MOLLAMARI ei kannustuksiani tai tunnustuksiani kaipaa, mutta näin ihanaa keijuäitiä ei vain yksinkertaisesti voi sivuuttaa!!! Olen todella sanaton aina SUURIEN taiteilijoiden edessä. Tässä heistä yksi.

VALOKKIA ei voi ohittaa! Valokinkiteet on monipuolinen blogi täynnä valoa, runoja, tarinoita, valokuvia ja vaikka mitä ihania juttuja. Myös sisarensa (Reppuun pakattua) eli  Kaarnikka on lukemisen arvoinen ja myös toinen eli Valorunin Valakiat.

Viimeiseen eli viidenteen ahdan sitten ainakin SEIJASTIINAN kauniin ja ihastuttavan  sivuston sekä  ITKUPILLIN hurmaavan, maailmanmatkaajan blogin. Myös MANTELI kuuluu tähän samaan sarjaan ja hänen blogissaan on aivan ihastuttava avatar, josta tuli aluksi mieleeni salaperänen naisfiguuri, mutta kyseessä olikin todella kuvauksellinen näkemys jostakin aivan muusta, otappa selvää:)

Miksi ihmeessä listastani puutut juuri SINÄ ja Sinun hieno blogisi? Sitä en jaksa nyt tietää tai ymmärtää, mutta aivan takuulla käyn sitä silti lukemassa! Myös SAMAKASAN  blogisiskot ja -veljet ansaitsevat kiitokset ja tunnustukset. Olen saanut heistä monia ihania ystäviä niin virtuaali- kuin livemaailmassakin. Ilman Teitä elämäni olisi paljon tylsempää ja tyhjempää, kiitos että olette olemassa.

Ja myönnettävähän se on, että myös virtuaalielämässä olen törmännyt todella arvostettaviin vihollisiin (jotka ovat joskus parempia, kuin huonot ystävät:) Yksi heistä on Samakasan ikuinen perivihollinen, jonka analysointi on ollut satiirista, paikoin ehkä ilkeääkin ja sen vuoksi monien mielestä myös loukkaavaa. Kyseessä on tietenkin Noituuksia-blogin viheliäinen Kärpänen, jonka kirpeä kieli on aina ihastuttanut/vihastuttanut kummasti:)

PEDROSTA ei voi olla ikinä varma, onko hän lintu vai hevonen? Ystävä vai vihollinen, mutta väännän aina kun mahdollista hänen kanssaan ja vielä minä hänet saan suuttumaan! Toisaalta Pedroskan hurtti huumori vaatii myös lukijalta tiettyä otetta.

1. Milloin aloitit blogisi?

Blogiharjoittelu alkoi E-kontaktissa tällä samalla bloginimellä 2009 ja nykyisen PLAZA DE MUSTIS -blogin aloitin syyskuussa 2010. Faabeli- ja koiruussivustot ovat jo syntyneet  ja lisää on tulossa, aiheita en vielä kerro:) 

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Ehkä Sinun kannattaa katsoa itse, mutta valokuvia ja eläintarinoita ainakin löytyy, myös faktaa ja fiktiota sotkettuna muistoihin ja tarinoihin. Ehkä myöhemmin jotain harrastusteemaa ja ajankohtaista. Runojani et yhtä tai kahta enempää täältä ehkä löydä.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin? 

Mikähän tekisi? Itku ja nauru käsikädessä. Kuvitelman takana oleva fakta, pohjatyö tai kokemus asiasta, jonka pitäisi paistaa kyllä tarinan läpi. Itseironia. Kyky nauraa etenkin itselle ja joskus vähän vahingoniloisesti myös muille:)
 

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Kutsusta (admin ♥ TT) tulin tähän Blogistaniaan, muuten kirjoitusharjoituksen vuoksi koska edelleenkin kuvittelen hullun lailla, että sanani vielä joskus riittäisivät kertomaan...  

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Blogin ulkonäköä enemmän omanlaiseksi (valmiit mallit eivät aina tyydytä, eivätkä ole tarpeeksi persoonallisia) Lisäsivujen suosikkisivu mahdollisuus, jolloin ne saisi paremmin esille. Ehkä jotakin näppäriä kytkentöjä vähän lisää. Aika näyttää.