Siinä missä Fredrika Runebergin turhan kuuluisa mies - se Johan Ludvig - mussutti nimikkotorttujaan - ahmi Ruotsin herkkusuukuningas Aadolf Fredrik laskiaispullia RAAHEN SEUDUN mukaan varsin kohtalokkain seurauksin! Pullaohje ja varsinainen tarina löytyvät sinisen linkin takaa.
Päivitystä 16.1.2015: Eipä löydy linkkien takaa enää mitään, joten kerron halukkaille, että Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik kuoli ylensyönnin aiheuttamaan halvaukseen mässäiltyään reippaasti kaviaaria, hummeria, savusilakkaa, hapankaalia ja samppanjaa minkä jälkeen hän massutteli vielä 14 laskiaispullaa, jotka siihen aikaan tarjoiltiin maidon kera. Vähemmästäkin sitä ihminen veivinsä heittää, ehkäpä tuo pullamössö oli jo vähän liikaa? Edellä luvattu laskiaspullaohje löytyy nyt TÄÄLTÄ!
Näiden pullien ohella kelpaa herkutella vanhan ajan luuvellillä, jota ennen keitettiin teuraseläinten sorkista/ luista tai hernerokalla, jota teet helposti isonkin annoksen, kun laitat huuhdotut herneet illalla/aamulla likoamaan ja kypsytät joko savuluiden tai ruskistetun jauhelihan kanssa. Suolaa maun mukaan, sipuli ja mausteet. Kannen alla lievässä lämmössä hernekeitto kypsyy muiden hommien ohella kuin itsestään. Kyytipoikana käytetään perinteisesti ohrarieskaa (rasvarieskaa) tai näkkileipää ja päällysruokana on perinteisesti ollut pannukakku ja hillo, johon nykyään sotketaan kermat ja vaahdotkin mukaan:)
LUUKEITTO vanhaan malliin, ohje on vapaasti mukailtu keittokirjan ja äidin oheen mukaan
1 1/2 kg Ruskeutettuja (ruskistettuja) paistiluita
3 l itraa Vettä
1 1/2 dl ohraryynejä (kokonaisia)
1 rkl suolaa
Vajaa litra perunoita, pieni lanttu, pari porkkanaa ja 10 maustepippuria
Luut paloitellaan ja laitetaan kylmään veteen tunniksi kiehumaan, osa siiviloidään kasariin ja lisätään ohraryynit ja kun ovat melkein kypsiä, lisätään (koristeveitsellä) paloitetut juurekset. Kun ne ovat kiehuneet pehmeiksi, siivitään loppu luuliemi joukkoon ja annetaan kiehua vielä pikku tovi. Maustetaan suolalla ja persiljalla (minä laittaisin kyllä selleriä) ja siinäpä se luuvelli sitten onkin:)
Laskiaisen ajankohta ja paastoon siirtyminen määräytyy aina pääsiäisen
mukaan, joka on kevätpäiväntasauksen jälkeen ensimmäisellä täydenkuun viikolla. Laskiaissunnuntaista on seitsemän viikkoa Pääsiäispäivään ja varsinainen Laskiaispäivä on laskiaissunnuntain jälkeinen tiistai, jos nyt aivan oikein laskettelin:)
Kevään ja syksyn tasauspäiviin sekä kesän ja joulukuun seisauspäiviin voit perehtyä paremmin Petteri Huuhkan sääsivuilla. Tämä helmikuun ja maaliskuun välinen aika laskiaisen molemmin puolin tunnettiin ennen muinoin VAAHTOKUUN nimellä ja sanonnat vaahtokuu vaikein, viittasi vielä kovan talven jatkumiseen, ruokavarojen uhkaavaan hupenemiseen ja sen tehokkaaseen säännöstelyyn ja tietysti kevään odottamiseen. Toisaalta taudit tappoivat niin ihmisiä kuin eläimiäkin, eikä helmikuu "kinosten käärittäjä" paljon armoa valon lisääntymisestä huolimatta vielä tuntenut.
Laskiainen on vanhastaan ollut suuri riemu- ja riehajuhla ennen paastoon laskeutumista ja siihen mennessä oli ennenmuinoin kehruutyöt saatava päätökseen jo senkin takia että valon lisääntyessä voitiin aloittaa tarkat ja enemmän valoa vaativat kudontapuuhat niin kangaspuissa kuin muutoinkin. Suuria ja meluisia töitä oli laskiaisena muka vältettävä eli jauhinkivien kolina ja kirvestyöt olivat kovasti pannassa. Lasten imetyskin oli kuulemma pahasta, mikä omituinen taikausko menee kaiken ymmärryksen yli jopa allekirjoittaneella.
Lapsuudesta muistan railakkaat huroo-huudot persmäkilaskettelupaikoilla. Niiden myötä toivottiin meidän äidille pitkiä pellavia ja hienoja hamppuja, mutta teidän äidille oikein kurjia ja huonoja:) vaikka pellavien ja hamppujen merkitys olikin 1960-luvulla hämärtymässä jo meiltä lapsilta. Eihän niitä enää juuri loukuteltu muualla kuin kotiseutujuhlien työnäytöksissä, alan opistoissa tai elokuvissa. Mutta joenjäälle rustattu hoijakka, huijankelkka (hojakka) tai niinsanottu napakelkka, oli yksi laskiaisen ja talven kohokohta ja siinä jos missä sai mahanpohjaa kivasti huikaisevat kyytit.
Yhtä tärkeä tapahtuma talvella ja etenkin laskiaisena oli mäenlasku myös suksilla. Alkutreenit tehtiin Maakarin pikkumäestä ja myöhemmin Huhtasuvanteen jokitörmältä tai Kukkulan kivikkorinteestä. Kukkulanmäestä sain monet kipeät ämmät ja pahimmat silloin kun pojat urakalla yllyttivät siihen hemmetin hyppyrimäkeen. Minähän yllytyshulluna hyppäsin ja luulin lentäväni vähintäänkin kuuhun:)
Mutta totuus on tarua ihmeellisempää joten löysin itseni kivikosta ja ne luuvellit kipeästi kankun puolelta. Sauva katkesi ja suksikin meni poikki ja voi kun se poikia nauratti kun he rallattivat: "Se oli miehen työ, ja mulla säästyi häntäni, en sitä mä vielä syö.." samalla kun joku puolustellen säesti että "Hulluhan se oli kun hyppäsi." Viheliäinen ja pitkä oli se kotimatka, vesi valui silmistä joka askeleella ja suksenpala roikkui käsipuolessa. Nämä ämmät eli kaatumiset mäessä piti korjata laskemalla uudelleen kaatumatta, mutta ikinä en sitä ämmää korjannut, enkä korjaa!
Laskiaisen jälkeen koitti paljon odotettu Matin päivä 24. helmikuuta. Seinustaa lämmittävän auringon ja yöllisen pakkasen jälkeen Matti taikoi räystäisiin pitkiä jääpuikkoja. Joko näiden jääpuikkojen tai auringon lämmittävän vaikutuksen vuoksi sanottiin usein, että nyt Matti narraa lapsia seinustalle. Toistin äidiltä kuulemaani viisautta myös omille lapsille ja erään kerran kuopus huusi innoissaan, että nyt se Matti nauraa niitä lapsia seinään. En muista miten siinä kävi, mutta ainakin itse nauroin matit omiin silmiin, eikä lapsi tykännyt ollenkaan.
Matin päivä on muutenkin täynnä erilaisia uskomuksia. Olen kuullut lapsesta asti sanontoja että Raakku-Matti räkyttää, joka viittasi varisten ja harakoiden ilmestymiseen pihamaille ja paskakeoille. Teräaseita ei vanhan kansan mukaan ollut suotava Matin päivänä käyttää, oliko niin, että kesällä pistelivät käärmeet tai sai haavoja sirpistä tai kirveestä jos niin teki. Myös sanonta: Matti (maaliskuu)maata näyttää viittasi jo lohdullisesti vaahtokuun kevääseen, jolloin aurinko sulatti riihen seinustaa ja suojapaikkoja. Matti väisteli tehokkaasti myös vanhoja piikoja, siirtymällä karkausvuonna yhden päivän eteenpäin ja ne, jotka jäivät raatikkoon eli hylkytavaraksi saivat tilaisuuden, elleivät nyt ihan avioon, niin ainakin hienoon hamekankaaseen!
Nykyään karkauspäivä on vasta helmikuun 29. päivä, johon se siirtyi ikivanhalta paikalta Ruotsin mallin mukaisesti vuonna 1998. Vielä on mahdollista paeta ja hyvää aikaa mennä piiloon, sillä ainakin omat silmäni tähyilevät jo uhkaavasti varteenotettavia sulhasehdokkaita!
Susityttökuva Desktop Nexus, Jänöjussin mäen lasku ~♥~ You Tube ja laskiaispullaohje Dan sukkerin sivulta.
Lähteet: Kustaa Vilkunan vuotuinen ajantieto.
Päivitystä 16.1.2015: Eipä löydy linkkien takaa enää mitään, joten kerron halukkaille, että Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik kuoli ylensyönnin aiheuttamaan halvaukseen mässäiltyään reippaasti kaviaaria, hummeria, savusilakkaa, hapankaalia ja samppanjaa minkä jälkeen hän massutteli vielä 14 laskiaispullaa, jotka siihen aikaan tarjoiltiin maidon kera. Vähemmästäkin sitä ihminen veivinsä heittää, ehkäpä tuo pullamössö oli jo vähän liikaa? Edellä luvattu laskiaspullaohje löytyy nyt TÄÄLTÄ!
Näiden pullien ohella kelpaa herkutella vanhan ajan luuvellillä, jota ennen keitettiin teuraseläinten sorkista/ luista tai hernerokalla, jota teet helposti isonkin annoksen, kun laitat huuhdotut herneet illalla/aamulla likoamaan ja kypsytät joko savuluiden tai ruskistetun jauhelihan kanssa. Suolaa maun mukaan, sipuli ja mausteet. Kannen alla lievässä lämmössä hernekeitto kypsyy muiden hommien ohella kuin itsestään. Kyytipoikana käytetään perinteisesti ohrarieskaa (rasvarieskaa) tai näkkileipää ja päällysruokana on perinteisesti ollut pannukakku ja hillo, johon nykyään sotketaan kermat ja vaahdotkin mukaan:)
LUUKEITTO vanhaan malliin, ohje on vapaasti mukailtu keittokirjan ja äidin oheen mukaan
1 1/2 kg Ruskeutettuja (ruskistettuja) paistiluita
3 l itraa Vettä
1 1/2 dl ohraryynejä (kokonaisia)
1 rkl suolaa
Vajaa litra perunoita, pieni lanttu, pari porkkanaa ja 10 maustepippuria
Luut paloitellaan ja laitetaan kylmään veteen tunniksi kiehumaan, osa siiviloidään kasariin ja lisätään ohraryynit ja kun ovat melkein kypsiä, lisätään (koristeveitsellä) paloitetut juurekset. Kun ne ovat kiehuneet pehmeiksi, siivitään loppu luuliemi joukkoon ja annetaan kiehua vielä pikku tovi. Maustetaan suolalla ja persiljalla (minä laittaisin kyllä selleriä) ja siinäpä se luuvelli sitten onkin:)
Laskiaisen ajankohta ja paastoon siirtyminen määräytyy aina pääsiäisen
mukaan, joka on kevätpäiväntasauksen jälkeen ensimmäisellä täydenkuun viikolla. Laskiaissunnuntaista on seitsemän viikkoa Pääsiäispäivään ja varsinainen Laskiaispäivä on laskiaissunnuntain jälkeinen tiistai, jos nyt aivan oikein laskettelin:)Kevään ja syksyn tasauspäiviin sekä kesän ja joulukuun seisauspäiviin voit perehtyä paremmin Petteri Huuhkan sääsivuilla. Tämä helmikuun ja maaliskuun välinen aika laskiaisen molemmin puolin tunnettiin ennen muinoin VAAHTOKUUN nimellä ja sanonnat vaahtokuu vaikein, viittasi vielä kovan talven jatkumiseen, ruokavarojen uhkaavaan hupenemiseen ja sen tehokkaaseen säännöstelyyn ja tietysti kevään odottamiseen. Toisaalta taudit tappoivat niin ihmisiä kuin eläimiäkin, eikä helmikuu "kinosten käärittäjä" paljon armoa valon lisääntymisestä huolimatta vielä tuntenut.
 |
| Työpaikan ikkunasta helmikuussa 2012 |
Lapsuudesta muistan railakkaat huroo-huudot persmäkilaskettelupaikoilla. Niiden myötä toivottiin meidän äidille pitkiä pellavia ja hienoja hamppuja, mutta teidän äidille oikein kurjia ja huonoja:) vaikka pellavien ja hamppujen merkitys olikin 1960-luvulla hämärtymässä jo meiltä lapsilta. Eihän niitä enää juuri loukuteltu muualla kuin kotiseutujuhlien työnäytöksissä, alan opistoissa tai elokuvissa. Mutta joenjäälle rustattu hoijakka, huijankelkka (hojakka) tai niinsanottu napakelkka, oli yksi laskiaisen ja talven kohokohta ja siinä jos missä sai mahanpohjaa kivasti huikaisevat kyytit.
Yhtä tärkeä tapahtuma talvella ja etenkin laskiaisena oli mäenlasku myös suksilla. Alkutreenit tehtiin Maakarin pikkumäestä ja myöhemmin Huhtasuvanteen jokitörmältä tai Kukkulan kivikkorinteestä. Kukkulanmäestä sain monet kipeät ämmät ja pahimmat silloin kun pojat urakalla yllyttivät siihen hemmetin hyppyrimäkeen. Minähän yllytyshulluna hyppäsin ja luulin lentäväni vähintäänkin kuuhun:)Mutta totuus on tarua ihmeellisempää joten löysin itseni kivikosta ja ne luuvellit kipeästi kankun puolelta. Sauva katkesi ja suksikin meni poikki ja voi kun se poikia nauratti kun he rallattivat: "Se oli miehen työ, ja mulla säästyi häntäni, en sitä mä vielä syö.." samalla kun joku puolustellen säesti että "Hulluhan se oli kun hyppäsi." Viheliäinen ja pitkä oli se kotimatka, vesi valui silmistä joka askeleella ja suksenpala roikkui käsipuolessa. Nämä ämmät eli kaatumiset mäessä piti korjata laskemalla uudelleen kaatumatta, mutta ikinä en sitä ämmää korjannut, enkä korjaa!
Matin päivä on muutenkin täynnä erilaisia uskomuksia. Olen kuullut lapsesta asti sanontoja että Raakku-Matti räkyttää, joka viittasi varisten ja harakoiden ilmestymiseen pihamaille ja paskakeoille. Teräaseita ei vanhan kansan mukaan ollut suotava Matin päivänä käyttää, oliko niin, että kesällä pistelivät käärmeet tai sai haavoja sirpistä tai kirveestä jos niin teki. Myös sanonta: Matti (maaliskuu)maata näyttää viittasi jo lohdullisesti vaahtokuun kevääseen, jolloin aurinko sulatti riihen seinustaa ja suojapaikkoja. Matti väisteli tehokkaasti myös vanhoja piikoja, siirtymällä karkausvuonna yhden päivän eteenpäin ja ne, jotka jäivät raatikkoon eli hylkytavaraksi saivat tilaisuuden, elleivät nyt ihan avioon, niin ainakin hienoon hamekankaaseen!
Nykyään karkauspäivä on vasta helmikuun 29. päivä, johon se siirtyi ikivanhalta paikalta Ruotsin mallin mukaisesti vuonna 1998. Vielä on mahdollista paeta ja hyvää aikaa mennä piiloon, sillä ainakin omat silmäni tähyilevät jo uhkaavasti varteenotettavia sulhasehdokkaita!
Susityttökuva Desktop Nexus, Jänöjussin mäen lasku ~♥~ You Tube ja laskiaispullaohje Dan sukkerin sivulta.
Lähteet: Kustaa Vilkunan vuotuinen ajantieto.