sunnuntai 19. helmikuuta 2012

LASKIAISTA ja LUUVELLIÄ:)

Siinä missä Fredrika Runebergin turhan kuuluisa mies, tämä Johan Ludvig, mussutti  nimikkotorttujaan ahmi Ruotsin herkkusuukuningas Aadolf Fredrik laskiaispullia RAAHEN SEUDUN mukaan varsin kohtalokkain seurauksin:) Pullaohje ja varsinainen tarina löytyvät sinisen linkin takaa.

Päivitystä 16.1.2015: Eipä löydy linkkien takaa enää mitään, joten kerron halukkaille että Ruotsin kuningas A.Fredrik kuoli ylensyönnin aiheuttamaan halvaukseen mässäiltyään reippaasti kaviaaria, hummeria, savusilakkaa, hapankaalia ja samppanjaa minkä jälkeen hän massutteli vielä 14 laskiaispullaa, jotka siihen aikaan tarjoiltiin maidon kera. Vähemmästäkin sitä ihminen veivinsä heittää, ehkäpä tuo pullamössö oli jo vähän liikaa? Edellä luvattu laskiaspullaohje löytyy nyt  TÄÄLTÄ!

Näiden pullien ohella kelpaa herkutella vanhan ajan luuvellillä, jota ennen keitettiin teuraseläinten sorkista tai hernerokalla, jota teet helposti isonkin annoksen, kun laitat huuhdotut herneet illalla/aamulla likoamaan ja kypsytät ne joko savuluiden tai ruskistetun jauhelihan kanssa, maustat suolalla ja ehkä sipulilla tai meiramilla. Kannen alla lievässä lämmössä hernekeitto kypsyy muiden hommien ohella ihan kuin itsestään. Kyytipoikana käytetään perinteisesti ohrarieskaa (rasvarieskaa) tai näkkileipää ja päällysruokana on perinteisesti ollut pannukakkua ja hilloa, johon nykyään sotketaan kermat ja vaahdotkin mukaan:)

LUUKEITTO vanhaan malliin, ohje on vapaasti mukailtu keittokirjan ja äidin oheen mukaan

1 1/2 kg Ruskeutettuja (ruskistettuja) paistiluita
3 l itraa  Vettä
1 1/2 dl ohraryynejä (kokonaisia)
1 rkl suolaa
Vajaa litra perunoita, pieni lanttu, pari porkkanaa ja 10 maustepippuria

Luut paloitellaan ja laitetaan kylmään veteen tunniksi kiehumaan, osa siiviloidään kasariin ja lisätään ohraryynit ja kun ovat melkein kypsiä, lisätään (koristeveitsellä) paloitetut juurekset. Kun ne ovat kiehuneet pehmeiksi, siivitään loppu luuliemi joukkoon ja annetaan kiehua vielä pikku tovi. Maustetaan suolalla ja persiljalla (minä laittaisin kyllä lipstikkaa ja siinäpä se luuvelli sitten onkin:)

Laskiaisen ajankohta ja paastoon siirtyminen määräytyy aina pääsiäisen mukaan, joka on kevätpäiväntasauksen jälkeen ensimmäisellä täydenkuun viikolla. Laskiaissunnuntaista on seitsemän viikkoa Pääsiäispäivään ja varsinainen Laskiaispäivä on laskiaissunnuntain jälkeinen tiistai, jos nyt aivan oikein laskettelin:)

Kevään ja syksyn tasauspäiviin sekä kesä- ja joulukuun seisauspäiviin voit perehtyä paremmin Petteri Huuhkan sääsivuilla. Tämä helmikuun ja maaliskuun välinen aika laskiaisen molemmin puolin tunnettiin ennen muinoin VAAHTOKUUN nimellä ja sanonnat vaahtokuu vaikein, viittasi vielä kovan talven jatkumiseen, ruokavarojen uhkaavaan hupenemiseen ja sen tehokkaaseen säännöstelyyn ja tietysti kevään odottamiseen. Toisaalta taudit tappoivat niin ihmisiä kuin eläimiäkin, eikä helmikuu "kinosten käärittäjä" paljon armoa valon lisääntymisestä huolimatta vielä tuntenut.

Työpaikan ikkunasta helmikuussa 2012
Laskiainen on vanhastaan ollut suuri riemu- ja riehajuhla ennen paastoon laskeutumista ja siihen mennessä oli ennenmuinoin kehruutyöt saatava päätökseen jo senkin takia että valon lisääntyessä voitiin aloittaa jälleen tarkat ja enemmän valoa vaativat kudontapuuhat niin kangaspuissa kuin muutoinkin. Suuria ja meluisia töitä oli laskiaisena muka vältettävä eli jauhinkivien kolina ja kirvestyöt olivat kovasti pannassa. Lasten imetyskin oli kuulemma pahasta, mikä omituinen taikausko menee kaiken ymmärryksen yli jopa allekirjoittaneella.

Lapsuudesta muistan railakkaat huroo-huudot persmäkilaskettelupaikoilla. Niiden myötä toivottiin meidän äidille pitkiä pellavia ja teidän äidille oikein lyhyitä ja huonoja, vaikka pellavien merkitys olikin jo 1960-luvun puolessa välissä kovastikin hämärtymässä meiltä lapsilta. Eikä niitä enää juuri loukuteltu kuin jossakin kotiseutujuhlien työnäytöksissä, alan opistoissa tai elokuvissa. Mutta joenjäälle rustattu hoijakka, huijankelkka (hojakka) tai niinsanottu napakelkka, oli yksi laskiaisen ja talven kohokohta ja siinä jos missä sai mahanpohjaa kivasti huikaisevat kyytit.


Yhtä tärkeä tapahtuma talvella ja etenkin laskiaisena oli mäenlasku myös suksilla. Alkutreenit tehtiin Maakarin pikkumäestä ja myöhemmin Huhtasuvanteen jokitörmältä (puolesta välistä korkeintaan) tai Kukkulan kivikkorinteestä. Kukkulanmäestä sain monet kipeät ämmät ja varsinkin silloin kun pojat urakalla yllyttivät siihen hemmetin hyppyrimäkeen ja minähän yllytyshulluna hyppäsin ja luulin lentäväni vähintäänkin kuuhun asti:)

Mutta totuus on tarua ihmeellisempää, minkä vuoksi löysin itseni kivikosta ja ne luuvellit kipeästi kankun puolelta. Sauva katkesi ja suksikin meni poikki ja voi kun se poikia nauratti kun he rallattivat: "Se oli miehen työ ja mulla säästyi häntäni, en sitä mä vielä syö.." samalla kun joku puolustellen säesti että "Hulluhan se oli kun hyppäsi." Viheliäinen ja pitkä oli kotimatka, vesi valui silmistä joka askeleella ja suksenpala roikkui käsipuolessa. Nämä ämmät eli kaatumiset mäessä piti korjata laskemalla uudelleen kaatumatta, mutta ikinä en sitä ämmää korjannut, enkä korjaa!

Laskiaisen jälkeen koitti paljon odotettu Matin päivä 24. helmikuuta. Seinustaa lämmittävän auringon ja yöllisen pakkasen jälkeen Matti taikoi räystäisiin pitkiä jääpuikkoja. Joko näiden jääpuikkojen tai auringon lämmittävän vaikutuksen vuoksi sanottiin usein, että nyt Matti narraa lapsia seinustalle. Toistin äidiltä kuulemaani viisautta myös omille lapsille ja erään kerran kuopus huusi innoissaan, että nyt se Matti nauraa niitä lapsia seinään. En muista miten siinä kävi, mutta ainakin itse nauroin matit omiin silmiin, eikä lapsi tykännyt ollenkaan. 

Matin päivä on muutenkin täynnä erilaisia uskomuksia. Olen kuullut lapsesta asti sanontoja että Raakku-Matti räksättää, joka viittasi varisten ja harakoiden ilmaantumiseen pihamaalle ja paskakeoille. Teräaseita ei vanhan kansan mukaan ollut suotava Matin päivänä käyttää, oliko niin, että kesällä pistelivät käärmeet tai sai haavoja sirpistä tai kirveestä, jos niin teki. Myös sanonta - Matti maata näyttää - viittasi lohdullisesti vaahtokuun kevääseen,  jolloin aurinko sulatti riihen seinustaa ja suojapaikkoja. Matti väisteli tehokkaasti myös vanhoja piikoja, siirtymällä karkausvuonna yhden päivän eteenpäin ja ne, jotka jäivät raatikkoon eli hylkytavaraksi saivat tilaisuuden, elleivät nyt ihan avioon, niin ainakin hienoon hamekankaaseen!

Nykyään karkauspäivä on vasta helmikuun 29. päivä, johon se siirtyi ikivanhalta paikalta Ruotsin mallin mukaisesti vuonna 1998. Vielä on mahdollista paeta ja hyvää aikaa mennä piiloon, sillä ainakin omat silmäni tähyilevät jo uhkaavasti varteenotettavia sulhasehdokkaita!

Susityttö: Desktop Nexus, ihana koiralasketteluvideo  ~♥~ You Tube ja  laskiaispullaohje Dan sukkerin sivulta.

35 kommenttia:

  1. Mukavaa luettavaa jälleen Sinulta. Hyvin paljon samantapaisia juttuja ja sanontoja omasta lapsuudestani muistan.
    Hieman ihmettelen kotipuoleni sanontaa että,
    Matti narraa pitkällä parralla lapsia nurkan taakse.
    No, se kyllä tarkoittaa tietenkin sitä että, seinustalle alkoi jo pälvipaikkoja auringon puolelle ilmaantumaan.

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla shamani, tämän ajan lapsilla niitä varmasti riitti ja melko veijari olikin tämä Matti.. Ihmiset elivät vielä paljolti perimätiedon varassa eikä televisiota tai muita huvituksia työn lisäksi tainnut paljon ollakaan, joten tarinat ja kertomukset olivat tärkeää viihdettä kuin myös tietojen siirtoa eteenpäin. Sanomalehti oli tietysti tuikitärkeä tiedonlähde kuin seinällä nököttävä radiokin:)

    VastaaPoista
  3. Outo sana minulle vaahtokuu, enpä ole sitä ennen kuullut. Mielestäni
    vaahtokuu ei ole tunnettu Pohj.Karjalassa eikä Savossa, vai muistanko väärin.

    VastaaPoista
  4. Jep Marizan, ehkä se on hyvinkin paikallinen ja VANHA hyvinkin kansanomainen käsitys, eikä mikään yleinen ehkä ollenkaan, mutta se liittyy kuitenkin kuutamoon, joten ei ihme että se on jäänyt mieleeni, koska joskus vuoteen mahtui jopa 13 täyttä kuuta, niin muistaakseni tämä nimettiin jotenkin sen ylimäärän mukaan eli tavallaan talven sydänkuita oli siten kolme, olen kyllä nyt heikoilla jäillä tarkemmasta selityksestä, joten jostakin tuo pitää nyt varmistaa.. Ja kuten ehkä muistatkin, tykkään näistä vanhoista nimittelyistä myös kuukausien suhteen eli joulukuu oli talvikuu ja tammikuu yksi sydänkuu jne.

    VastaaPoista
  5. minä kyllä vaahtokuun tunnistan...vai oisko sittenkin että vain vuotuisesta ajantiedosta...?

    mutta meillä (ort.) on tänään myös sovintosunnuntai ja laskeudutaan paastoon...vaikka mulla on vielä lihasoppaa enkä muutenkaan ole oikein asennoitunut--

    VastaaPoista
  6. Jes, taivis tämä vuotuinen Ajantietohan on luettu kyllä puhki moneenkin kertaan ja lisäksi vielä isän vanhat allakat, joista löytyi tietoa vähän joka lähtöön, harmi että nekin menetin:(!

    Ja Vilkunassa mainitaankin tuo vaahtokuu ihan erikseen ja omana lukunaan. Tuon Karkauspäivän tarkistin vikistä ja kolmea allakkaa apuna käyttäen laskin edestakaisin laskiaista ja pääsiäisen ajankohtaa, sen takia että jossakin ei ollut kuun syntymistä ollenkaan?? Yritin muistin ja parin asiasanan perusteella kirjoitella tätä ja tässä sitä nyt ollaan... Vilkuna mainitsee että kun Kansanomainen ajanlasku perustui taivaallisen kuun mukaisiin kuukausiin, niin joidenkin vuosien sisään sattui 13 kuunsyntymää etc eli vanha perimätieto voi hyvinkin olla sotkettuna sopivasti tähän Vilkunatietoon sen lisäksi että kaikki oli silloin 1960-luvulla vielä syntiäkin, joka minua niin kiinnostaa ja myöskin Sinua, siis tämä Vilkuna ja tietysti se syntikin:) Menipä taas overiksi?:)

    Perinteistähän Vilkuna on tämän kaiken koonnutkin ja se onkin varsin kattava, mittava ja hieno Erkki Tantun kuvittama jo 1950-luvulla ilmestynyt teos!!

    Olisi ollut kiva kirjoittaa yhdessä, jolloin tähän olisi tullut ortodoksinen aspektikin mukaan sovintosunnuntain jne muodossa, meidän pitäisi joskus tehdä yhteisblogi:)

    Tule hakemaan hernekeittoa täältä ja sano poistanko tuon hullun videon:)

    VastaaPoista
  7. Niin, se paastohan alkaa vasta tuhkakeskiviikosta. Tuohon loppulauseeseesi viitaten tiedustelisin (vaikka Sinun suhteesi en ole varteenotettava ja muutoinkin ikä ja ulkonäkö suojelevat tehokkaasti) ihan kaiken varalta, jos sattuisi joku sokea Reetta (painotus adjektiivilla), joka jo kaiken toivon heittänyt on, käymään tiellä vastaan ja viimeisenä mahdollisuutena tarrautuukin allekirjoittamattomaan, siis se kangas, pitääkö sitä olla oikein iltapukuun riittävästi vai riittäisiköhän sellaiseen roiskeläppätyyliin kuuluvan asusteen ainekset?

    VastaaPoista
  8. älä ihmeessä poista! sehän on mahtava, joku pikku japanitar harrastaa tosissaan suomen kieltä!
    yhteisblogi...sehän oiski kiva, kun mä en jaksa paneutua asioihin kuin pintapuolisesti, sä syventäisit niitä...mä en varmaa vuotuista ajantietoakaan koskaan ole lukenut kokonaan...palataan!

    VastaaPoista
  9. mulla muuten on vanhoja isän ja isän enonkin kalentereita tallessa...täytyiskin...
    joo ja tuota karkauspäiväjuttua en muistanutkaan..täytyykin mennä systerin (oon koiria hoitamassa ke-iltaan) kirjahyllylle, siel on niin vilkunat kuin schmemannin ihana pääsiäistä kohti vievä paastokirjajonkanimeä enmillään nyt...onneksi on guugle: suuri paasto! tietenkin.

    VastaaPoista
  10. Vaahtokuusta en ole koskaan kuullutkaan, alku- ja loppukuusta kylläkin ;)
    Luuvelli kuullostaa sanana ihan kamalalta kuin myös tämä kaakossa tunnettu hapanvelli. Ehkäpä maistuis hyvinkin mulle.

    Entäs tuo Matti? Kuka lie keksinyt sen panna kukkaroon, no tietysti se sama,joka pisti Lyytin kirjoittamaan.

    Teiltä kahdelta syntyis tosi ansiokas opus, olen varma!

    VastaaPoista
  11. Hupsista heijaa laskettelin taas lapsuusmäkiä ja onhan näitä laskettu vieläkin aina kun on ollut hyvä sää. ja lunta sopivasti. Muksuja pitää raahata ylös ja pienempien kanssa on paras laskea itsekkin:)) En muista luuvellejä syöneeni, ja pullatkin on tulleet vasta myöhempinä vuosina. Tuo pyörivä pölkkykelkka on myös minulle outo. Ei ollut meillä päin. Kymijoki ei ollut riittävän jäässä koskaan ja järveä ei ollut. Tarkastin , että olen lukijana, et ole vaan huomannut kun olen vaihtanut profiilikuvaa aina silloin tällöin , se sammakko oli kyllä paras;)) Taitaa olla mukava loma ja lepostelupaikka tuo linkki mistä oli kuvasikin.. näytti vanhalta kunnon kartanolta.Punainen talo ja perunamaa;)) Suomalainen unelma, kyllä me ollaan vaatimaton kansa:)

    VastaaPoista
  12. Anonyymille vastaan että kaikki ajallaan, tämä paastokin kosinnoista nyt puhumattakaan niin ja ehdottomasti siihen iltapukuun, laitan toiveet sitten myöhemmin..aika hassuttelija tunnut kyllä olevan, äläkä nyt toivoasi kuitenkaan heitä:)

    VastaaPoista
  13. joo tuohon edelliseen vähintään iltapukuun;)) minun sivulla pieniä sanoja on sinulle jotakin ...

    VastaaPoista
  14. Kiitos taivis, minusta se oli hauska silloin, nyt en jaksa enempää, mutta kiitän siitä mitä sanoit niin hienosti syventämisestä et cetera.. ymmärrät varmaan etten ole kirjoitustuulella nyt mutta huomenna jo varmaankin..

    Anjuusa miten hupasesti sen sanoitkaan, ne lienevätkin kuukauden tärkeimmät kohdat? Pitänee houkutella tuo Taivis joskus hänellä kun on tietoa vakkansa alla vaikka muille jakaa, voitaisiin tehdä vaikka kaksikielinenkinkin:)

    VastaaPoista
  15. Pyörivä pölkkykelkka, mikä osuva nimi aikkis, itse en ole laskiaistunnelmissa nyt ollenkaan, parit pullat söin ja hernerokat huiviin heitin .. Jotenkin ajattelin että tuo vanhanajan luuvelli voisi kiinnostaa useimpia mutta, mitä sitä nyt hulluja, itseäni se ei kiinnosta tietenkään, vaikka luita olisi vielä ollutkin.. oikeastaan se on aika karmea juttu, kuten elämä itsekin?

    Kiitoksia aikku, laitan sen tänne kun jaksan.

    VastaaPoista
  16. Hernerokan, pannukakun ja laskiaispullat ymmärrän, mutta Luuvelli?
    Taitaapi ollakin sitä paastonajan evästä. ;)

    Napakelkan olen "entisessä elämässäni" muutamana talvena rakennellut järven jäälle. Työstä se kävi alueen puhtaanapito lumesta, kun sitä eräänä talvena tuli runsaan metrin!

    Hyviä juttuja, joita ei kaikkia ole pitkään aikaan muistanutkaan.
    Jotain uuttakin asiaa taas tarttui korvien väliin...Kiitos!

    Hyvää Laskiaistiistai-iltaa!

    VastaaPoista
  17. Karkauspäivä jäi kokonaan edellisestä pois!
    Se on ko. päivänä syntyneille hauskahko asia, kun vuosirenkaita tulee vain joka neljäs vuosi lisää. Synttäreiden viettokin tulee huokeammaksi, vai tuleeko sitten juhlittua rankemmin? ;)

    Puhelimen pidän kiinni ja menen syviin metsiin piilopirttiin, varmuuden vuoksi!!! ;D

    VastaaPoista
  18. Luuvelli mitään paastoruokaa ollut, herkullista ja siinähän oli vaikka ja mitä kasviksiakin mukana, puhumattakaan lihan ja luun herkullisesta mausta ja kuinka onnellisia olivatkaan koirat saadessaan jäätyneiden mattorättiensä taka heinäläjäänsä vielä näitä köyhtyneitä luitakin ja saattoipa joku hyvä emäntä antaa vähän muutakin.. kovaa oli koirankin elämä silloin..

    Niin kannattaa olla varuillaan, mutta kyllä minä sen hamekankaan tai vastaavan jollakin konstilla saan:)

    VastaaPoista
  19. Hupsista, vallan mielenkiintoista tarinaa taas blogissasi. Taas viisastuin melkoisesti. Tietysti, nyt kun karkauspäivä lähestyy ja hamekankaista on aina pienoinen pula, pitänee harjoitella kunnon kosinta ja varmistaa, että tulee taatusti kieltävä vastaus ja sitten eikun kangasta kinuamaan, koko pakka eikä mitään pieniä tilkkuja.

    Miten, Anonyymi taisi olla jo varustautunut karkauspäivään, tuleeko kangas 100%:sen varmasti, jos vaikka kosisin, siis koko pakka ja kaupan kalleinta, ja pitsit päälle...:)

    VastaaPoista
  20. Hellurei Pitsit ja hellät tunteet, luultavasti anonyymi sen antaa ihan mielellään, koska taidan tietää tämän miehen sanansa pitävyyden oikeinkin hyvin?? Miehet eivät ehkä nyt tajua kuinka vaarallista on puhua näinä aikoina yhtään mitään:) Itse ajattelin kosia vielä varattujakin kaupanpäälle niin ainakin tulee niitä hamekankaita, se taitaa kyllä olla vähän laitonta?:)

    VastaaPoista
  21. tuohan oli hyvä idea, että varattujakin voi kosia... ainakin niitä joilla ei oo sormusta..ja voisin antaa varman vinkin jonka mieli tekis niin kovin , mutta no se pakka ja pitsit päälle tulis kyllä--

    VastaaPoista
  22. Mukavasti palauttii kirjoituksesi mieleeni lapsuuteni mäenlaskut ja luuvellien syömiset. Ohrasuurimoita ei äitini laittanut velliin, vaan pottua, porkkanoita, naurista ja sipulia. Mausteena maustepippuri ja suola. Muita mausteitapa ei kaapissa liioin ollutkaan (lisäksi jauhettu valkopippuri).
    Oman maatilan tuotantoa olivat kaikki raaka-aineet, luontaistaloudessa kun eleltiin.

    Karkausvuoden mielsin lapsena hassusti. Mummolan pirttissä kortteerasivat hieltä ja pihkalta tuoksuvat talvi savottalaiset, miehiä oli pirtin täydeltä. Heitä kokkasi eläväinen Maija.

    Yhtenä pimeänä talvi-iltana satuin hyyshin perillä käydessäni, porstuaan tultuani näkemään Maijan ja savotan miehen riijaavan.

    Pelästyneenä 6 vuotiaan renkulaisin silmin menin mummoni helmoihin köökkiin, ihmetellen mistä on kyse.
    Mummoni siihen tuumasi, että "Maija siellä kosii, kun on karkausvuosi. Karkausvuotena vaisella on lupa kosia miestä".


    Näkyi olevan porsaan savuluita Prismassa kaupan, pitänekkö jonain päivänä täräyttää luuvelliä.

    VastaaPoista
  23. Ok aikku vinkkejä otetaan mielellään vastaan sillä kyllähän hamekankaita aina tarvitaan, tosin kunnon farkut tarttisin paljon ennemmin kun entiset mieluisat hajoaa jo jalkaan:)

    VastaaPoista
  24. Taitavat olla aika samanlaisia nämä kokemukset kaikilla meillä maaseudun lapsilla olipa juhla mikä hyvänsä?

    Ja kiitos vain itsellesi Liplatus, muistan itsekin elävästi nämä kortteerimiehet, sillä naapurissa niitä oli aika useinkin, tosin enemmän näitä caterpillari-miehiä, osa oli vanhoja ja naimisissa, mutta eivät suinkaan kaikki:)

    Jes eikun savuluita kattilaan ja keitoksi:) Tämä luuvelli taisi olla joka paikassa vähän eri muunnoksilla, tuossa oli edustettuna tuollainen 1940-luvun versio, lihasoppa klimppeineen oli kyllä paljon tutumpi kuin tämä itse luuvelli, joka oli tuttu oikeastaan enemmän vain laskiasmäestä.

    VastaaPoista
  25. juu kyllä farkutkin on hyvä vaihtoehto, eiköhän se ole neuvottelukysymys. kato nyt että et kosi sellasta joka sanoo juu juu rakas justiinsa juu. ja jäät viel ilman pöksyjäkin:)) mikä ihmeen houkutuslintu sulla on syöttinä, sitä ei oo eikä aukee, kiusaat kunnon ihmsiä, niiku minua senkin mustis;))

    VastaaPoista
  26. WHAT PART OF NO (Don't You Understand) Load Oz Malo

    niih undestat? missä tää luuraa????

    VastaaPoista
  27. Aiheellinen kysymys katris, hän meni varmaankin kosikelemaan niitä tilityksiä:)Sorittelua ja siltä se varmaan tuntuukin, mutta en tiedä miten ne karkailevat aivan omia aikojaan nämä kirjoitukset nykyään, eivätkä usko äitiä yhtään:)

    VastaaPoista
  28. Kaiken näköisiä juonia täällä punotaankin, mutta niin minäkin! Hankin itselleni salaisen numeron varmuuden vuoksi... ;D

    VastaaPoista
  29. hyvä gandaf vai mikä Jahvetti?;))
    nauratti oikein että salaanen numero..tuleeko nii hirveesti kosintoja, täytyypä pistää vauhtia enne ku numero vaihtuu;))

    niin mustis kiruttajani, kysyit mihinnä se runo.. tota Usva tekee taikojaan niillä, hänelle on luovutettu siis annettu virallinen suostumus muokata kaikki saamansa runosäkeet just niiku haluaa.. alkaa jännittää jo miten hän taituroi kaikki eri riimitykset.. kyllä hän osaa.. ite kopion ja kattelin tähän astista saalista, huhuh huh.. on töitä..mutta nokkela näkee heti mikä temmaa mihinkin..

    VastaaPoista
  30. Niin kyllähän niitä voi riimitellä tosin itse tykkään vapaamuotoisesta joka sekin vaatii kuitenkin silmää ja itse kirjoitin/kirjoitan mielelläni lyhyellä tanka- ja haikumitalla. Pitääpä katsoa..

    VastaaPoista
  31. Tassunjälki ole hyvä :)
    Matinpäivee vietettiin myös meillä, kun on omasta takaa tuo Matti, vaikka usein myös kukkarossa.
    Siitä se kevät lähtee ja huomenna se vasta alkaa.
    On odotettavissa muuttolintuja pikkuhiljaa, kivaa aikaa ♥
    Mukavaa tarinointia sinulla taas, ja hyvää tietoa, kiva juttu.
    Kivaa tuokoon myös maaliskuu tullessaan ja iloa sinulle.

    VastaaPoista
  32. Kiitoksia Seijastiina. Matti omasta takaa on hieno juttu, tosin ei kukkarossa!! Kävin lintujasi kuuntelemassa ja ihailemassa, tosi tasokkaita luontokuvia rustailet ja se perhonen on edelleenkin hakematta:) Täällä sataa nyt vettä, yök,yök ja ihana talvi on mennyttä, mutta viikonlopuksi lupasi taas pakkasta, joten hankiaisia odotellessa, nehän ovat aina mukavia ja antavat liikkumavaraa aivan eri tavalla...

    VastaaPoista
  33. Tassunjälkeni...tässä.
    Sun kirjoituksia lukiessani, mulle tulee aina sellanen "Liisa ihmemaassa" olo.
    Ai, miksikö !? No, kun moni asia on turun puolen kasvatille, uusi ja outo.
    Lämpöisiä kevät päiviä Sulle.
    Mulla on täällä muuton valmistelupuuhat menossa. Pääsen ihan uuteen, vasta valmistuvaan kotiin. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia vierailusta Kepa:) Liisa Ihmemaassa-olotila on hyvin tuttu itsellekin. Tykkään lukea outoja tarinoita ja ihmettelen maailman menoa ja useinkin haen kaninkoloa mihin hypätä:)

      Ihana että pääset samanmukaisesti uuteen kotiin. Kaikki on puhdasta, eikä rasittavia käytön jälkiä ole missään mitä pitäisi heti ruveta siistimään tai peittämään. Muutto on monella tavalla raskas rulianssi, voimia siihen. Sinulla on muutenkin niin puuduttava aika takana.

      Poista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän, kiitos:)