Mandalan aihe oli hyvin jylhä ja lukkouttava. Aiheena oli Stonehenge, megaliiteista koottu pyöreä esihistoriallinen rakennelma, jonka hengen ja muodon sai itsekukin luoda omaan pieneen stonehengeensä. Enemmän kuin kopioitua rakennelmaa, halusin kuvata kuitenkin tunnetta. Pysähdystä ja onnea ajan keskellä. Kiviäkin täältä löytyy, mutta ne ovat petollisesti veden alla tai tuossa rannalta, joka ei tähän kuvaan mahtunut. Näkymä Sudenmarjasaaresta suoraan veneväylälle.
Kivettynyttä muinaismuistoa oikealla ylhäällä kun taas alhaalla on mielenkiintoisesti muovautunut kivenmurikka merkkinä merenpohjan kivistä. Olisiko ollut jopa työkalu? Kivet koristavat portaan pieltä, jossa sarviorvokit kukkivat ahomansikoiden kanssa edelleenkin:). Merenranta on kotini ja sinne kaipaan. Lokkien kirkuminen, aaltojen pauhina, lapsuusystävät, tyrnit ja venemoottorin sytkytys merellä, siinä on minun Stonehengeni:)
Upeat kuvat ja meri on syvälle juurtunut sieluuni, tykkään myöskin ♥
VastaaPoistaKivat ihkuja, keräilen itse joskus kun sopiva sattuu eteen.
Leppoisia kesän viime päiviä sinulle.
Kiitoksia Seijastiina ja samoin Sinulle. Meri oli elementti, jonka rannalta löydän syvän rauhan sieluuni, joensuistoista myöskin ja järveltä, mutta sinne minulle ei ole mahdollisuuksia useinkaan mennä. Kivejä keräilin aikoinaan perunapellollakin, vaikka niitä tuli koneen päällekin aivan helkkaristi, joten olisi luullut ettei enää suuresti kiinnosta.. tulihan sinne pajon muitakin aarteita kuten kelloja ja jopa tykinkuula.
PoistaJuuri oikein oivalsit mandalan vihjeen - ja jokainenhan saa ymmärtää sen omalla tavallaan.
VastaaPoistaMandalasi mukana minäkin pääsin meren aaltoja kuuntelemaan. Vaikka nyt minulla on vain rannan kalliot ja meri on monien kilometrien päässä, niin aina kaipaan katselemaan, miten aallot keinuvat rantakivillä.
Kaunis näkymä merelle ja porraspieleesi olet kerännyt kokonaisen rannan äänineen, muistoineen.
Hieno juuri näin :-)
Mandalahaaste on joskus aika vaikea, jos sitä ajattelee vain pelkkänä haasteena. Tämä aihe lukitti minut täysin, mutta sitten mietin missä löydän oman sisäisen rauhan. Metsä, meri, eläimet ja luonto ovat musiikin, taiteen ja kirjallisuuden ohella juuri niitä juttuja.
PoistaPortaanpieleen keräsin ennenmuinoin aika paljon kiinnostavia kiviä, mutta jätin ne Villiin Länteen kun lähdin. Pienosranta on tosiaankin ollut portaanpielessä, tosin nyt jo kovasti huoltoa vailla, merikaislat kuokin jo pois kun olivat ruohottuneet ihan liikaa ja kivetkin pitäisi käännellä ja laittaa niiden alusta uudelleen.
Tämä yläkuva herkistää minut....kaipuu ja muistot.ISOHALI <3
VastaaPoistaRakkaita halauksia Sinulle Myrsky!! Olen poiminut jonkun verran tyrnejä, niitähän on aivan valtavasti ja kävimme lapsenlapsenkin kanssa yhdessä lauantaina saaressa ja hänkin innostui poimimaan niitä kanssani:)Fraasasimme ja tein vähän huoltohommia. Lauantai olikin aivna ihana syyskesän päivä, lämmin ja aurinkoinen, kun lähdimme, jätimme korkealle kivelle roihut palamaan.
PoistaKauniit madalat. Tyrnikuva näyttää jo hieman syksyä.
VastaaPoistaKiitoksia Arleena, niin minustakin... olen yllättynyt miten syksyiseltä elokuu on tuntunut verrattuna viime vuoden elokuuhun. Ehkä se johtuu siitä, että kesä kiirehti etuajassa hyvin monella tapaa.
PoistaIhastuneet kiitokset näistä mandaaloistasi, Mustis!
VastaaPoistaOikein kaunista ja hyvää viikonloppua sinulle.♥
Kiitoksia Aili ja kaunista viikonloppua Sinullekin, kesä vaihtuu syksyyn joka tarkoittaa venetsialaisia eli sytytämme valoja ja kynttilöitä pitkin rantoja, huomenna on kuulemma kaunis sää, joten Hiekkasärkkien ohi tullessa niitä kannattaa varmasti ihailla.
PoistaUpeita ovat! Ihanan värinen orvokki kivien keskellä... ihan sydämeen sattuu!
VastaaPoistaOrvokit kukkivat vielä kovasti tuolla kivikossa, tosin kuvaa varten kasasin tiettyjä kivejä ympärille ja mielestäni tähän kuvaan sattui syvyyttä ihan mukavasti. Pelkästään ylhäältä kuvattuna olisi tullut paljon latteampi vaikutelma. Kiitos Petriina.
PoistaKaunista on.
VastaaPoistaHuomasin myös rannalla kävellessä, että on jo tyrniaika. Jospas tänä vuonna olisi aikaa kerätä talven varalle, eihän niitä tartte syödä kuin pari saadakseen tarvittavan määrän C-vitamiinia.
Kiitoksia Orvokki, huomasitko oman kuvasi:) Tyrnit ovat ylikypsiä jo monin paikoin, lauantainakin särkyivät osa jo poimiessa, mutta jossakin varjon puolella ja pohjoisrannalla saattaavat olla juuri nyt sopivia. Ne ovat tosiaankin oikeita C-vitamaiini-pommeja, tosin siemenistä saatavaa öljyä ei ilman käsittelyä voi oikein hyödyntää. Onneksi sitäkin on saatavissa, sillä juuri siemenissä on tyrnin paras anti.
PoistaPuhuttelevat kuvat!
VastaaPoistaKiitoksia Kaisa, aika merellistä meininkiä tahtoo tulla, saa nähdä milloin saan enemmän näitä metsätunnelmia aikaan:)
PoistaKauniita ovat molemmat. Kivihulluna tykkään alimmasta, mutta tyrnit... ne on terveellisiä.
VastaaPoistaKivissä on aina taikaa, ja niistä on moneksi, kivikkopenkit ja erilaiset kiviryhmät ovat tyylikkäästi tehtyinä vaikuttavia. Tyrnejä on tullut popsittua jo etukäteen ja pakkasessa ne odottavat talven tuiskuja, tosin talvellakin niitä voi poimia, jos niitä nyt enää sitten löytää. Linnut ja etenkin orava olivat tyrnipensaikossa touhukkaana:)
PoistaHienot mandalat! Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaKiitoksia Kukkaistyttö, samoin Sinulle mukavaa venetsialaisviikonloppua:) Minä ehkä menen lapsenlapsen käymään merellä ja Sudenkorento-sudenmarjasaarella huomenna, kun on luvannut vielä kaunista säätä.
PoistaEhdit kuin ehditkin mukaan! Olet tehnyt ja ajatellut kauniit mandalat! ..lokkien kirkuna, se kuuluu merenrannan kesään! Sinulla on myös tarinankertojan ihana lahja! Riemukasta syyskuun alkua!
VastaaPoistaHei Sini ja kiitoksia ihanista sanoistasi. Ehdin juuri ja juuri tähän haasteeseen, mutta en saa näköjään enää vastatuksi kommentteihin, kuten olin aikoinaan ajatellut/luvannut, tosin silloin ei ollut niitäkään kovin montaa:)
PoistaJa kiitoksia, samoin Sinulle aurinkoista ja mukavaa syyskuun aikaa, täällä ilmat suosivat edelleenkin.
Mandalasi ovat hienoja ja niin se on: Siellä Stonehenge missä sisin ja ajatukset. Paikka, joka on rakas, sinne haluaa ja siellä mieli rauhoittuu.
VastaaPoistaKiitos Aina. Lähdin siitä, etten pysty toteuttamaan alkuperäisajatusta, joten hain oman paikan ja ajan, jossa taivas ja maa yhtyvät vedeksi:) Siellä sielu lepää ja mieli rauhoittuu. Ihmisten maailma ja hälinä ovat vetäneet jouseni aina takakireiksi.. se ei välttämättä näy päällepäin ollenkaan:)
PoistaLapsuuden maisemissa kasvaa voimavara, joka ei koskaan lopu. Muistoja riittää aina, vaikka rannan aallot olivivatkin jääneet kauaksi.
VastaaPoistaKivimandalasikin on kaunis, kivet kertovat omaa tarinaansa.
Lapsuuteen ja omaan kotiin palaa mielessään usein, muistoihin sekoittuu romantiikka ja tunnetta, joka muuttaa sen hetkisen totuuden kauniimmaksi kuin se ehkä olikaan. Monet uudet onnen ajat sieltä kuitenkin löytyvät. Mieli oli uusi ja kaikki oli ennenkokemattoman jännittävää, vailla tulevia, karvaita pettymyksiä. Lapsuuskavereita oli niin kiva nähdä ja porisuttaa että naurattaa vieläkin.
PoistaMamma mia, mikä mandala!
VastaaPoistaKalahti jopa minulle, ainaisanarkistille.
t Pedro
Kiva juttu Pedro, sukelsit merelliseen meininkiin kuten kunnon merisotilaalle kuuluukin, pulp:)
PoistaKun tyrnipensaan takaa merelle tuijotat, kuulet rantakivien laulavan merenlauluja. Noille hetkille on aina sija sydämessäsi.
VastaaPoistaKiitos Aimarii:) Tyrnipensaan takaa kuvasin sen hetkistä tunnelma, johon toivoin kyllä enemmän terävyyttä, mutta siitä huolimatta kuva tuo esille päivänpaisteisen tunnelman ja aivan uskomattoman tyrnisadon. Kuvailin lautturin saapumistakin, mutta vähän liian kaukaa kuvasin, joten verkkokalvoille jäivät ne paremmat kuvat.
PoistaLuonnon hyvänolon voimautus kumpuaa kauniista stonehengestäsi.
VastaaPoistaKivet kovat, mutta lempeitä rakkaudellisia muistoja antavat.
Mitähän onkaan oikealla ylimmässä kivessä, nuo jäljet...
Kivet ovat kivenkovia ja tänään öyssäsin niitä satamäärin pois kun siivoilin alustaa, yksi 40 litran tynnyri oli jo täynnä ja lisää isompia kiviä polun varrella ja ämpärillinen pikkukiviä ja muita roskia ja vasta puolet pienoiskivikkoa on purettu. Tuossa ylimmäisessä kivessä oikealla on ruosteenkaltaista juostekivettymää, löysin usein samantyyppisiä perunapellolta ja pellothan ovat vanhaa merenpohjaa. Ikäänkuin kasveja tai hyönteisiä painuneina kiviin?
PoistaOlet pysäyttänyt ajan näissä kuvissa! Katsellessa ihmismieli rauhoittuu näitä luonnon taideteoksia ihmetellen...No tietysti kuvaajallakin on osansa;)
VastaaPoistaKiitoksia. Pysähtynyttä tunnelmaa:) Helppo kuvata valmista taidetta vaikka kuvaaja onkin täysi tohelo, mutta ehkä näistäkin voi hämärästi kuvitella jotakin? Kauniin syyskesän päivän Sudenmarjasaarella.
PoistaKuvaat läheltä. Silloinkin, kun kuvaat poispäin, kuvaat kohti. Se on taitavaa :)
VastaaPoistaKiitoksia Peikko, jäin miettimään pitkäksi aikaa näitä sanoja, tulin onnelliseksi siitä, että olen onnistunut jossakin, koska sanot sen juuri näin.
Poista:)
PoistaSanojen solinaa, muistojen laulua.
VastaaPoistaKiitoksia Ari. Sanat solisevat muistoja ja verkkokalvoille on tallentunut auringonkuvia vedessä, lämpö ja kirkkaus huikaisee ja jostakin kuuluu laulurastaan selkeä liverrys.
PoistaLöysin vaienneen laulajan mökkini portaalta ja muistin kesällisen kauniin laulun, jota luulin kyllä satakieleksi..
Sinulle olisi haaste, pyörähdätkö sivullani?
VastaaPoistaKiitoksia kyllä:)
Poistavoima mandaloita molemmat.. voimia tarvitsenkin juuri nyt.. kiitos.. pitkään jatkunut sairaus jaksoni on puuduttanut ajatuksetkin, en jaksa paljon mitään.. kurkistelen ystävien blogiin siinä kaikki.. nyt taas levolle ja sormet ristiin. voi hyvin mustis
VastaaPoistaToivon Sinulle voimia ja parempaa aikaa Katris. Kyllä sairastelu vie aina voimat vähiin, tilaa ei jää paljon muulle, mutta mukavaa että siitä huolimatta jaksoit kurkistella tännekin. Minunkin pitäisi jo nukkua, mutta uni ei vain tule, tämä on kyllä huonoa unilääkettä, on tehty tutkimuksia siitä, että jos on myöhään koneella, niin unenlaatu on tosi huonoa sen jälkeen ja nukkuminen myöskin, joten ehkä nytkin olisi parempi laskea vain lampaita...
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaOn se jännä miten lapsuuden maisema liimaantuu ihmiseen koko iäksi. Minulla se on lakeus. Missään muualla ei aurinko paista niin kirkkaasti, eikä silmä lepää.
VastaaPoistaJuurikin näin Tuulento, lakeus ja lainehtivat viljapellot ovat kyllä vertaansa vailla ja miten kauniisti sen sanoitkaan.. "missään ei aurinko paista niin kirkkaasti":) Mikähän siinä muuten on, että aina kun yritän nimimerkistä kurkata sivullesi, saan vastaukseksi, ettei blogia ole olemassa? Joskus olen klikannut vanhaa vuodatusta, mutta nyt en nyt muista, löytyikö sieltä mahdollinen johtolanka?
VastaaPoistatyrninmarja mandala aivan mahtava varavoimala ja kun viel keräät marjat talteen, niin konkreettisestikkin saat niistä elkisiiriä päiviisi. itseltäni on myös jäänyt muutamia mandaloita väliin, aina vaan ei ole inspistä osallistua.ja sinua siteeratakseni, nyt olis taas aika kallistaa pää tyynylle, hyvää yötä MUSTIS ja kiitos kommentistasi;)
VastaaPoistaVoi kiitoksia Ilona, kyllä niitä on tullut vähän kerättyäkin, tosin enemmänkin olisi voinut;) Aina ei jaksa tai saa aikaiseksi näitä haasteita vaikka olen tätä mandalajuttua yrittänyt jotenkuten tehdä. Parhaillaan on marja-, omena- ja sieniaika käsillä ja lisäksi aurinkopäivät ja -illat kutsuvat kovasti luontoon ennen kurjia sadekelejä, ehkä niitä ei tänä syksynä tulekaan:)
Poista