"Tonttupa yön alla lattian. kultakenkiä naulaa, kuuletko iskuja vasaran kun hän lyö sekä laulaa.." Lapsuusajan joululaulun kultakenkiä ei tämä tonttu saanut aikaan, kunhan nyt jotakin turhanaikaisia nyhersi, leipoi, puunasi ja tuunasi. Joulutauti olikin remissiossa aika pitkään eli pahemmat oireet alkoivat vasta Lucian päivän aikoihin, mutta sen jälkeen tauti iski kuin kuin kuolema:) "Tuleeko jouluni jouluksi, saanko kaiken valmiiksi?" Pikkuhiljaa olen tajunnut ettei joulua tehdä eikä se ikinä tule tekemällä valmiiksi:)
Joulun odotukseen ja jouluun kuuluvat myös jouluaiheiset kirjat, josta nostan tällä kertaa esille Aki Pulkkasen Pohjolan joulu -kirjan, jossa on jouluisia perinteitä ja hurmaavia muistoja kekristä Nuuttiin. Kirja ilmestyi jo viime vuonna, mutta on hintansa väärti vielä pitkään tulevaisuudessakin.
Monenlaista on tonttupajassa ahkeroitu tänäkin vuonna, mutta kaikkeahan ei voi vielä kertoa, koska H-hetkeen on vielä hetki aikaa. Sen voin paljastaa että tonttukammarissa syntyi ensi kerran mustatonttu:) Lieneekö syynä ollut synkkä syksy ja ikävät ilmat. Joulun ihme tapahtui kuitenkin aatonaattoiltana, jolloin pyhäjokinen pimeys muuttui valkeudeksi. Aattoyö oli niin kaunis kun luonto oli pessyt kasvonsa lumella, että sitä piti kyökkipiian paketoinnin ohella kurkistetlla monta kertaa. Kuvan laitan myöhemmin, nyt en enää ehdi, MUTTA
Toivotan kaikille oikein rauhaisaa ja onnellista joulunaikaa ja lohtua heille, joilla on raskas ja yksinäinen joulu 💛
"On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa, kun yhtä puhdas itse olla voisin, näin sydämeeni joulun teen" - laulu soi mielessä...
Musta ja raskas syksy on pikkujoulujen myötä vaihtunut riemuisaan adventtiaikaan. Tuttava- ja ystäväpiirissä olleet raskaat surut värittyvät tummina raitoina omaankin elämään. Joskus tuntuu väärältä iloita, kun tietää lähimmäisen elävän kovaa ja ankaraa suruaikaa.
Adventti on vanha perinne, joka omalla kohdallani kulminoituu ensimmäiseen, iloiseen adventtisunnuntaihin. Silloin otan joululautaset esille, teen ensimmäiset joulutortut, laitan kynttelikköön neljä kynttilää, joista ensimmäinen syttyy kun juomme aamukahvit valkeaksi tuukatulta pöydältä. Ensimmäinen adventtikynttilä symbolisoi odotusta.
Riisipuuro kuuluu myös asiaan, mutta tänä vuonna se tuntui tyssäävän siihen, ettei kaapissa ollutkaan puuro-Risellaa. Vain riivattuja pitkäjyväisiä riisejä. Onnistui ihan hyvin ja adventtini oli pelastettu -kiitos Arin- joka meinasi että voihan sen keittää niistäkin. En päässyt adventti-vesperiin, joten hoilasin Hoosianna-hymnin katsoessamme televisiointia Kokkolan kirkosta. Kuorosta bongasin heti sukulaistyttöni Mallan 💛
Toisena adventtina hiljennytään kristillisen mallin mukaisesti rukoukseen ja paastoon, mutta itse virittäydyn valheelliseen tunnelmaan, eli siihen, että jouluun on vielä monta, monta viikkoa, joten voin huoletta lueskella joulukirjoja, katsella jouluaiheisia elokuvia, aloittaa askarteluja ja käsitöitä. Lykätä jouluhulluutta vielä hetken:) Toinen adventtikynttilä onkin jouluilon sytyttäjä.
Kolmatta adventtia on vietetty Johannes Kastajan muistoksi ja kynttilä syttyy joulurauhan symboliksi. Neljäs adventti on omistettu Neitsyt Marialle ja silloin sytytämme rakkauden kynttilän ja joulu on jo ovella.
Marraskuun pimeydessä hoksasin myyjän, joka myi Weisten vanhoja tonttuja, tontturivejä ja ihania joulutauluja, mutta myöhästyin harmittavasti huudosta. Ystävällinen myyjä kokosi minulle lohdutuspaketin samalla rahalla ja eräänä päivänä ennen postilakkoa paketti saapui kotiin. Laatikko oli täynnä huikeita löytöjä. Näillä kuvilla osallistun Color therapy-haasteeseen.
Viimevuosien tonttuovi-hullutukseen en ole lähtenyt mukaan, mutta eräänä päivänä tämä hurmaava pikku tonttu hevosenkenkä ovineen odotti minua kirpputorilla 50 centin huikeaan hintaan, joten lankesin loveen että rämähti:) Pientä tuunausta ja oma tonttuoveni on valmis.
Tonttuja värkkään itsekin, joten olen erittäin kriittinen niiden suhteen, mutta tässä pikkutontussa oli kaikki kohdallaan huovutuksia myöten. Nätempää otusta saa hakea. Toivotan valoisaa joulunalusaikaa kaikille ja voimia heille, jotka kahlaavat raskain askelin kohti yksinäistä ja suruisaa joulua 💛
Joulun odotukseen ja jouluun kuuluvat myös jouluaiheiset kirjat, josta nostan tällä kertaa esille Aki Pulkkasen Pohjolan joulu -kirjan, jossa on jouluisia perinteitä ja hurmaavia muistoja kekristä Nuuttiin. Kirja ilmestyi jo viime vuonna, mutta on hintansa väärti vielä pitkään tulevaisuudessakin. 
Monenlaista on tonttupajassa ahkeroitu tänäkin vuonna, mutta kaikkeahan ei voi vielä kertoa, koska H-hetkeen on vielä hetki aikaa. Sen voin paljastaa että tonttukammarissa syntyi ensi kerran mustatonttu:) Lieneekö syynä ollut synkkä syksy ja ikävät ilmat. Joulun ihme tapahtui kuitenkin aatonaattoiltana, jolloin pyhäjokinen pimeys muuttui valkeudeksi. Aattoyö oli niin kaunis kun luonto oli pessyt kasvonsa lumella, että sitä piti kyökkipiian paketoinnin ohella kurkistetlla monta kertaa. Kuvan laitan myöhemmin, nyt en enää ehdi, MUTTA
