Lemmikit, luonto, historia, kirpputorilöydöt, kirjat, juhlapyhät, vuodenajat, noitavainot, sadut, perinteet, valokuvaus, Taina Marjasen tontut, noita-akat, jouluhullu kyökkipiika, juhannus, vappu, pääsiäinen, pyhäinpäivä, halloween, meri ja Pyhäjoki

perjantai 23. joulukuuta 2016

VALOA KANSALLE ♥

Monet haasteet ovat menneet ohi, mutta nyt on pakko toivottaa Hyvää joulua ❤️  ja mikäs sen parempi tapa kuin Makro - ja Teemahaaste:) Aiheena oli VASTAVALO.

Lumi, kaariportti, valo

valo, lumi, oksat, aurinko, winter, vastavalo

sinitiainen, talvi, aurinko



Kiitän Pieni Lintu haasteista ja toivotan kaikelle kansalle kaunista ja rauhaisaa jouluaikaa ~♥~ 


perjantai 2. joulukuuta 2016

PIMEYS

Pieni Lintu antoi MAKRO- ja TEEMA-aiheeksi PIMEYS. Olen aikoinaan kirjoittanut saman nimisen sepustuksen aiheesta, joten tässäpä sitä nyt on - kärsimystä koko rahalla  ~♥~ 


lyhty, pimeys, terassi, syksy, Karintie

tuli, liekki, nuotio, syksy, pimeys

kaariportti, pimeys, lumi, talvi, joulu, iltatunnelma

PIMEYS

Kivenlouhija hakkasi outoja sanoja mustaan graniittikallioon aivan mestauspaikan läheisyydessä. Hän hopeoi sanansa seoksella, jonka Alkemisti oli valmistanut hopeasta ja kuparista. Hän oli sulattanut siihen myös ikivanhan hopeamiekan tiivistääkseen seosta. Tätä pidettiin pahana, koska miekka oli Pyhä ja se oli ollut ikuisista ajoista asti Temppelin portaikossa. Se oli suojellut kansaa ikiajat, pitänyt sodat pois ja nälän kaukana. 

- Olisit käyttänyt fosforia, jupisi Louhija kuunnellen levottomasti kansan murinaa. 

- Fosforia ei ole kuin kissasi silmissä, sihahti Alkemisti halveksivasti ja kääntyi kansaan päin.  
- Miekkanne puhuu Teille vuoresta paremmin, hän jyrisi kansalle, joka vaikeni katsellen kirkkaita kirjaimia. Sen jälkeen pimeys alkoi lisääntyä ja kansa tuli levottomaksi, mutta sanat loistivat sitä kirkkaammin mitä pimeämpää tuli. 

- Niistä kolme on jo matkalla ja viimeinen odottaa Pimeyttä, sanoi Louhija hiljaa, mutta kuitenkin niin isosti että minäkin kuulin. Kohensin tulta ja katsoin jauhovakkaa, josta tekisin enää ehkä yhden leivän, en enempää. Tosin setäni, joka oli taikureista suurin saattoi löytää ruokaa, vaikka sitä ei missään enää ollutkaan. Setä pudisti varoittavasti päätään ja vilkaisi minua. 
- Hän on yksi valituista, sanoi joku ja kaikki katsoivat minuun. Setäni katsoi varottavasti ympärilleen ja porukka hiljeni. 
- Nyt nukkumaan, käski setä tiukasti. Kokosin tähtikarttani ja muistiinpanoni, joita olin kitkerässä talikynttilän valossa tuhertanut. Sammutin käryävän kynttilän ja nousin makuuparvelle, jossa lämpö viipyi melkein aamuun asti. Tuuletusräppänä oli ainut ikkunani ja sitäkin peitti nyt kylmän vuoksi paksu talja. Raotin luukkua sen verran että sain tervehtiä rakasta Lyyraani ja suurta Talvikolmiota, jotka loistivat vielä lohduttavan kirkkaina taivaalla. Kylmyys ja pimeys olivat saamassa Suuren vallan, silti tiesin että jossakin pimeässä loimotti lämmin valo, joka haki tilaa ja etsi meitä. Minua.  

- Niistä valkoinen, punainen ja musta ovat jo irti, kuului Louhijan ääni. Vedin paksun tilkkutäkin korvilleni ja yritin olla kuulematta mitään. 
-Kun Hallava lähtee, olemme mennyttä, sanoi joku. Ääni oli niin karhea ja ruma, ettei se ei voinut olla kukaan muu kuin Numa, vanha, arpinen soturi, jonka käsissä oli ihmeellinen voima. Hän pystyi pysäyttämään kymmenen miestä tai hevosvaljakon vain parilla harkitulla liikkeellä. Numa toi mukanaan aina pelkoa ja kuolemaa. Ja Hän tuli paikalle silloin kun tarvittiin miekkaa ja kirvestä. 
-Tytössä on Voima, kuulin Alkemistin sanovan ennen nukahtamistani. Siinä Hän taas oli, suoraan edessäni hohtaen kuolemaa ja kylmyyttä. Itse Pimeys oli tullut hakemaan sieluja. Seisoin vartiossa kuolleiden majan ovella, missä äitini nukkui viimeistä untaan. 
-Pimeytesi ei ole rakkautta suurempaa huusin ja tunsin miten pelko jähmetti veren suonissani kun valmistuin taisteluun. Musta ja hyytävä tuska lävisti minut kuin liekki ja heräsin kylmyyteen ja hirvittävään kauhuun. Mutta syvällä sisälläni tiesin, että vaikka olin voimaton Ison Mustan edessä, rakkaudelle se ei voisi ikinä mitään. 

Aamu sarasti ja miehet lojuivat penkeillä. Katsoin tyhjiä leilejä ja lukuisia pulloja vihaisesti ja iskin niitä kiukutellen koriin kun raskas käsi laskeutui olalleni. 
-Tyttö, tyttö elämä on lyhyt ja joskus se vaatii ryypyn jos parikin, raakkui viskin hajuinen ääni korvani juuresta. Pyörähdin ympäri ja katsoin suoraan Numan jäisiin silmiin, jotka olivat täynnä villiä naurua. Soturi otti korin kädestäni ja tarjosi tilalle miekkansa. Se oli suuri kunnia kaltaiselleni pikkutytölle ja hämmentyneenä punnitsin raskasta miekkaa kädessäni hakien edes jonkinlaista hyökkäysasentoa. 
- Ole valmiina ma chere. Saat elämäsi oppitunnin ja se alkaa nyt, hän sihahti kiskaisten käteensä paksun puukepin. Kyyristyin väistöön mutta liian myöhään. Kipu jysähti käteeni kuin moukari ja miekka putosi kolisten lattialle. Joku urahti ja kiroili unissaan. Soturi astui miekan päälle ja kohotti puukepin kurkulleni. 
- Sinä kuolit, hän totesi tyynesti. Tuijotin miekkaa ja käskin sitä. Katsoin Numan jäisiin silmiin ja keskityin, mutta vastassani oli vain harmaata seinää, kunnes yht'äkkiä huomasin piiskan. Se lojui ihan käteni ulottuvilla. Ehtisin ehkä yllättää Numan koska hän oli niin ylivertainen ettei osannut olla varuillaan. Iskin kuin salama ja isku osui suoraan Numan kasvoihin samalla kun puukeppi iski keveästi, mutta kipeästi sormilleni pudottaen ruoskan miekan viereen. 
- Aivan oikein, hallitset sitä mikä ei ole kuulu minulle, ehkä siten hallitset myös muita, hän totesi tyynesti. 
- Ulos, hän käski ja seurasin kiltisti perässä. Mitä hyödyttää taistella soturia vastaan, jolla on puukepakko ja minulla vain miekka. Tiesin lopputuloksen jo ennen aloittamista. Harjoitus tekee ehkä oppitytön, mutta ei koskaan mestaria ajattelin kun Numa tanssitti minua miten halusi. Vain kerran sain kiskaistua pienen naarmun hänen käteensä.

Tähtitaulukot kertoivat Suuresta tähdestä, joka oli ilmestyvä pian. Tähti oli ennustusten mukaan vapauttava kaikki kansat pimeydestä ja vangitseva pedon niin että kaikki ne, jotka halusivat uskoa valoon pelastuisivat. Tutkin kirjoituksia ja tajusin yht'äkkiä mitä Louhija oli tarkoittanut. Ratsuista viimeinen - Kuolema oli jo lähtenyt. Taudit, nälät ja sodat olimme kestäneet, mutta tätä emme enää kestäisi. Pimeys oli saapunut.

The Happy End:)

lauantai 29. lokakuuta 2016

KELTAINEN

keltaruusu, keltainen, makro

Makro ja teema-aiheena oli KELTAINEN. Pelkästään värinä se herättää minussa aika ristiriitaisia, jopa negatiivisia tunteita.

lemmikki, hiirenvirna, päivänkakkara, nätkelmä, keltainen

Keltainen on monissa kulttuureissa ilon, vaurauden, aristokratian, vallan. kunniallisuuden  ja kauneuden attribuutti. Uuden elämän, valon, hedelmällisyyden ja kullan symboli. Omassa elämässäni keltainen liittyy tyttövuosien muotijumpperiin, hääkimppuun, pääsiäisaikaan, kesäkukkiin, viljapeltoihin ja kissoihin. Se liittyy myös jouluun, sillä keltainen on entivanhasten olkikoristeiden, joululiinojen, taulujen, korttien hieno pääväri sinisen ja punaisen ohella. Ruispellon keltainen läikehtii kauniisti edelleenkin joulukodin himmeleissä ja olkipukeissa.

Goottiajan Euroopassa keltainen miellettiin porttoihin, joiden asusteet, keltaiset huivit, vyöt ja hameet, erottuivat iloisesti harmaasta massasta. Keskiajalla väri liitettiin hulluuteen, rikollisuuteen, ruttoon, teloituksiin, orjiin ja kuolemaan. 1500-luvun Englannissa suruvärinä oli keltainen. Juutalaisvastainen rasismi otti värin käyttöön  jo 800-luvulla keltaisten turbaanien pakkokäytön myötä . Perinnettä jatkettiin myöhemmin keltaisilla hatuilla ja sen jälkeen olikin natsi-Saksan keltaisten tähtien vuoro.

Keltaista käytetään varoitusvärinä niin liikenteessä kuin lääketieteessäkin, missä viimemainitussa keltainen kolmio mustalla pohjalla vaatii hoitohenkilökunnalta normaalia suurempaa varovaisuutta veritartuntavaaran vuoksi.

keltainen ovi, hirsiseinä, punamulta, valo, kukkaniitty, pyhäjoki

penkki, kissa, keltainen kissa, sininen penkki


paperinarumatto, äidin matto, paperimatto
Äidin kutoma vanha paperinarumatto
Keltainen on inspiroinoinut monia viisunikkareita ja lauluntekijöitä vielä nykyäänkin, yksi suosikki on Keltainen toukokuu. Keltaruusu lienee kuitenkin se tunnetuin ♥ 

 


keskiviikko 5. lokakuuta 2016

KOLLAASI

Pitkästä aikaa osallistun Pieni Lintu-haasteeseen ♥ Aiheena on kollaasi lempiväreistä. Erilaiset värisävyt ja niiden heijasteet ovat mielestäni kauniita ja täydellisiä kaikki. Keräsin kollaasiin tiettyjä sävyjä, joissa oli sopiva vivahdus minua, parhaat värisävyt löydän aina luonnosta. Kollaasi on pelkkä harjoitustyö. Takapiruna toimi Ari, joka sopivasti helpon ohjelman minulle netistä etsi ja käyttöohjeet päähän takoi:) Pienen väännön jälkeen sain tällättyä muutaman kuvan, joiden värimaailma miellytti omaa silmää. Mitään väriskaaloja tai taitoa tästä on turha hakea.

ruusu, siili, juhannusruusu,valkoinen syreeni, meri, auringonlasku, perhonen, lyhty, valo

Väri on auringosta tai muusta valosta tulevaa sähkömagneettista säteilyä ja värisävy määräytyy aallonpituuden mukaan. Värihavainto perustuu kolmeen asiaan: Valonlähteeseen, kohteeseen ja siihen miten verkkokalvojemme sauvat ja erilaiset tapit eli L-, M-, S-tyypit reagoivat valoon. Tämä on vain yksi totuus monien joukossa. 

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

TAKE IT OR LEAVE IT

ruusu, pinkki, pinkki ruusu

Tähän kesään on mahtunut räväkän pAri-suhteen lisäksi työtä, tuskaa ja remonttia. Siinä vilahti lämmin ja kaunis Mittumaarikin historiaan ja saman tien koko kesäkuu. Juhannusruusut ja syreenit aloittivat kukintansa juhannusviikolla ja ilma oli täynnä huumaavaa tuoksua, liverrystä ja pörinää. Terassin mörjäsin aattopäivinä kuten aina ennenkin, mies uurasti remonttipaikassa ja tunteet kuumenivat monta kertaa jo ennen juhannussaunaa! Vihta vääntyi juhlakaluksi satakielen säestyksellä sääskipilven keskellä kesäyössä. Juhlan kruunasi mummun kaunotar, joka tupsahti iloksemme juhannusaattona, Tämä oli neljäs tai viides yhteinen "tyttöjuhannus" ja vaikka kuinka toivoisin, tiedän että kaunokki karkaa kohta käsistä. Juoksukilpailu aamuyössä oli huikea juttu -  viikinki hävisi häpeällisesti hilkun verran ja sai tuomarilta ankarat nuhteet:)

Juhannuskeitto jäi keittämättä, mutta sitä saimme juhannusvisiitillä Rahjan ihanassa kartanossa ja Kärrymäen komeassa talossa ♥ Hiekkasärkkien juhannushulinaa vilkaistiin ohimennen sillä meillä oli jo tulenpalava kiire ystäväperheen grillijuhliin:) Pakollinen koivukin raahautui juhannusyön aamutunteina portin pieleen:)

juhannusruusu, ruusu, kesä


Kesäkuun lopussa tulin itseni ikäiseksi eli ikäni ja syntymävuoteni ovat viimeinkin balanssissa. Mitä vanhempi olet, sitä nuorempana olet vuosikymmenesi ikäinen - jos olet syntynyt 20. vuosisadalla! Siitä huolimatta en olisi halunnut syntyä esimerkiksi 1940-luvulla, puhumattakaan  nyt 1980-luvusta, sehän olisi tiennyt vielä vuosikymmenien turhaa odotusta:)

pioni, neilikka, vaaleanpunainen pioni

Osallistun pinkki-kuvillani PIENI LINTU- haasteeseen. Haasteen aiheena oli VAALEAN PUNAINEN. Alakuvan peltoa kaunistavat kesän kuumimmat hitit eli PINKIT PAALIT! Paalimuovin hinnasta osa menee rintasyöpäyhdistyksen tukemiseen. Suosio on ollut valtava, kiitos viljelijät 

pinkit paalit, heinäpaali

maanantai 16. toukokuuta 2016

TOUKOKUU


krookus, kevät

Keväthaasteet lentävät ohi kuin ohjukset. En ehdi enää vauhtiin mukaan, joten tempaisen epätoivon vimmalla kaksi yhden hinnalla ja vastaan PIENILINTU haasteeseen TOUKOKUU ja PEHMEÄ!

Munkit vaativat pari klikkausta, latasin vain lyheyn raakakopion:)


kimalainen, toukokuu

kääretorttu, appelsiinitorttu

Pinkku, kissa

kissa, uroskissa

Pinkku-mamsellin poikaystävä, jonka bongasin vahingossa kuvatessani siilien rietasta kevätrilluttelua. Komistus vikittelee perimiehiseen tapaan muitakin naikkosia aina kun silmä välttää:)

perjantai 15. huhtikuuta 2016

HUU, HUU HUHTIKUU!

kevät, huhtikuu, ari, kynnöspelto, vettä pellolla

Olipa poika pieni tai iso, se ei voi vastustaa koskaan rapakoiden ja lätäköiden kutsua:) Tekosyynä voi olla vaikkapa sopiva kuvakulma. Lepän kukinta on parhaimmillaan ja niin kaunista kun se onkin, se ärsyttää minua sanan varsinaisessa merkityksessä. Atshii....silmät valuivat kyyneleitä, enkä enää näe mitä kuvaan:)

leppä, kevät, sänkipelto, pelto, huhtikuu



Makro- ja teema-aineena oli HUHTIKUU ja aiheen antoi PIENI LINTU.

jäiden lähtö, kevät, joki, huhtikuu

pelto, saapas, multa, kevät

kevät, käenkaali, makro

jääriite, kuurankukka, kevät

Hip, hap, huu, nyt on huhtikuu! 
Pakkasherra kaiken yötä 
ahkeraan on tehnyt työtä; 
eilen pehmennyt, hanki vahv`on nyt. 
Lapsoset, pojat, tyttöset, nytkös hangen hartioilla 
hauska leikkisill`on olla tuolla armaassa aamuilmassa. 
Nähkää, voi, kun on kirkas koi! 
Kiteet timanttien lailla hohtaa metsissä ja mailla. 
Sali kuninkaan ei oo moinen vaan. 
Kuulkaa, kuin kiuru sulosuin, kaukaa tullen ensi kerran 
kunniaksi luonnon Herran laulaa: ”Liriluu, kesään on vain kuu!”

Kuvan runo Saima Harmaja ja laulu P.J. Hannikainen.

perjantai 8. huhtikuuta 2016

SUMUJEN TYTTÖ

Lisäys 10.4.2016: VOI PYHÄT PYSSYT! Tämä julkaisu otti ja karkasi toissapäivänä ja se harmittaa aivan vietävästi! Tämä oli pelkkä raakakopio, jota en ajatellut julkaista ainakaan NYT. Kirjoitin sen syksyllä omaksi ratoksi kun viikinki häipyi. Ihanien kommenttien vuoksi en halua tätä kuitenkaan poistaa, vaikka ensin niin ajattelin. Perjantai oli aika raskas päivä, jonka takia sekoilin koko rahan edestä:) Lisäksi hurmaava mies ja välillä remonttikin pistävät pääni pyörälle ~♥~ 

SUSIEN SISKO

Kuljin hiljaa lokakuun aamussa. Tiesin missä ne olivat. He, jotka vuodattaisivat veremme tähän tundraan. Vielä eilen katsoin väsyneenä inkvisiittorin tunteettomiin, kylmiin silmiin ja luulin ettei minua pelastaisi enää Isä Jumalakaan. Maineeni oli minua isompi ja ihmisten kateus suurempi kuin kuolema. Ja kaikki vain sen vuoksi että tunsin pari yrttiä ja muutaman marjan. Hullu on ihmismieli, sillä he, joita olin auttanut, kääntyivät minua vastaan. Menetin toisen kynteni, mutta kipua suurempi oli hyytävä pelko siitä, miten kestäisin tämän kaiken, murskatut nivelet ja uudet kivut. Miten jaksaisin raahautua rampana noitakokeeseen tai jopa telapyörään ja roviolle. Kesken viiltävän kivun maailmani täytti kirkonkellojen helisevä soitto ja savun haju. Kaikki pysähtyi. Jumala kuuli huutoni ja minut vapautti sota, Yht'äkkiä kiduttajani tarvitsivatkin minua. Sumujen tytärtä, susien siskoa.

 Näin heidät paljon ennemmin kuin he huomasivat minut. Kohotin käteni ja pyysin tuulia avuksi, meren sumua ystäväksi ja suon savuja turvaksi. Sankka usva levisi ympärillemme ja sen suojassa etenimme vielä hetken. Sumu suojeli sotilaita olennoilta, jotka olivat tulossa meitä kohti. Tiesin heti etteivät ne olleet varjageita, vaan joitakin muita. Paholaisia. Pelottavia Pohjan miehiä, joiden maine sai ihoni kananlihalle. Varoitin jo lähtiessä ettemme tulisi koskaan palaamaan. Sain valita vapauden kuolla. Vilaukselta näin vaaleat hiukset ja parran. Siniset silmät ja uskomattoman hymyn, joka halvaannutti minut paikalleni. Kuka voi hymyillä niin kauniisti tappaessaan. Unohduin katsomaan ja se hymy sinetöi kohtaloni . Varottamatta sivulleni kohosi punatukkainen rumilus. Sen jälkeen tunsin vain kipua ja tiesin kuolevani. Sumu hälveni kun kaaduin ja tähdet upposivat silmiini. Kylmyys hiipi jäseneniini ja jostakin kaukaa kuului suden ulvontaa. Usvien takana odottivat sudet. Veljeni.


lauantai 2. huhtikuuta 2016

KEVÄÄN MERKKEJÄ

Huutiton Neiti Kevät keikisteli puolipukeissaan nurkan takana ja heitti iloisesti arpaa rouva Auringon, Sadetuulen ja hampaita kalisuttavan Pakkaspojan kanssa. Se kahlaili hilpeästi tulvavesissä ja lompsutteli surutta vetisillä pelloilla hihitellen hävittömästi pakkaspojan häviölle. Se vastasi kaikuna joutsenten töräyksiin ja nauroi räystäät kyyneliin.  Joskus harvoin se pirautti kyyneleen tai parikin kun pieni livertäjä vaikeni ikuisesti ikkuna-illuusion kirkkauteen.

Tällä sinihatulla oli kovasta tällistä huolimatta onni mukanaan. Pitkän aikaa se nuokkui takkini suojassa kunnes pyrähti penkille ja siitä pöydän kautta kaariportille.


sinitiainen, irjan kuva, makro

Tämä  pieni sirkku nukahti hoivasta huolimatta uuden kotimme ikkunan alle. Näillä kuvilla ja sanoilla osallistun  PIENI LINTU makrohaasteeseen.


keltasirkku, kuollut lintu, irja, makro

kevätpelto, vettä pellolla, tulvapellot

räystäät, jääpuikot, kevät

kokko, irjan kuva, pääsiäinen

Tarkempaa tietoa kirkkopoltosta TÄSTÄ!

Kaikesta huolimatta - keskellä usvaa ja sadetta - mustien peltojen keskellä seisoo jälleen valoisa neiti Kevät ~♥~ 

lauantai 26. maaliskuuta 2016

PÄÄSIÄISTÄ

pääsiäisnoita, noidat, irjan noidat, trullit

pinkku, kissa, Pinkku pinkerton nukuu, nukkuva kissa, Pinkkuli


kuu, kuusi, lumi. talvi


noita, trulli, itse tehty noita-akka
Rakopöönäpannu kouraan, kissan ryökäle tarakalle ja luuta kohti kuuta:) Jokainen itseään kunnioittava noita ehtii työn, loman tai vaikka nyt remontinkorjauksen keskellä hurauttaa kohti Kyöpeliä. Eihän se Narnian sinivuoria korvaa, mutta käy lohdutuksesta. Kuvan pomminpurkaja-look on noitamaailman viimeistä huutoa ja vanhanajan leddinsit on syytä kiskaista jalkaan, sillä ohuen yläpilven päällä käy aina vilponen haipakka.

Huutittoman hauskaa pääsiäistä niin ohilentäneille kuin loveen langenneillekin 
💛
Warokaa liian alhaalla lentäviä trulleja! Luudalta pudonneet kissat voi ottaa talteen, hoivata kuntoon ja viedä hätätilassa vaikka löytöeläinkotiin. "Isoja kulkukolleja"kannattaa silti vähän varoa, sillä niistä voi tulla ikuinen riesa 
kissa, Tintti, kevät, kissa katolla, kevättaivas

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

LÄPINÄKYVÄ

LÄPINÄKYVÄ oli PIENI LINTU-haasteen aihe tällä kertaa. Lasimestarin tyttö leikkii blondia ja yrittää kuvata jotakin lasin läpi:)

irja, lasin läpi

Kuva ei aina onnistu veden, lasin jos linssinkään läpi, matkajännityksestä huolimatta älysin ottaa alemman kuvan ennen pilvien hälvenemistä.

lento, aamurusko

joenpohja kivet, vesi, kivet

Joenrannan vesi oli yllättävän kirkasta syyskesällä 2015.

maanantai 29. helmikuuta 2016

KISSAT PISTOKSISSA


Neljä pitkää vuotta odotin, että saisin täydentää hamekangasvarastoni! Mutta sitten tuli tuo hemmetin "norski" hunajakieli, joka pilasi kaiken, eikä nyt auta muu kuin kulkea vanhoissa farkuissa koko loppuikä:)


Helmikuu on täynnä monenlaista juhlaa Runebergista laskiaiseen ja abihulinasta Matinpäivään, mikä taas karkausvuonna huipentuu vanhojenpiikojen, eronneiden ja leskien riettaaseen riehapäivään, josta 19.2.2012 kirjoitin seuraavasti: 

"Matti väisteli tehokkaasti vanhoja piikoja, siirtymällä karkausvuonna yhden päivän eteenpäin ja ne, jotka jäivät raatikkoon eli hylkytavaraksi saivat tilaisuuden, elleivät nyt ihan avioon, niin ainakin hienoon hamekankaaseen! 



Nykyään karkauspäivä on vasta helmikuun 29. päivä, johon se siirtyi ikivanhalta paikalta Ruotsin mallin mukaisesti vuonna 1998. Vielä on mahdollista paeta ja hyvää aikaa mennä piiloon, sillä ainakin omat silmäni tähyilevät jo uhkaavasti varteenotettavia sulhasehdokkaita!"

Näin uhosin neljä vuotta sitten ja osa hamekankaista on vieläkin saamatta ja pari kosintaakin hyväksyttiin, mikä sai minut pakokauhun valtaan, mutta nyt kävi tosi hullusti  ~♥~ En ehtinut edes kosia:)
Hurvattoman hauskaa karkausvuoden jatkumista niin säädyllisille kuin säädyttömillekin rotuun tai sukupuoleen katsomatta 

lauantai 13. helmikuuta 2016

LUPERCALIAA JA YSTÄVYYTTÄ

ruusut, sydän, irjan kukat

Jo muinaiset roomalaiset viettivät hurjaa Lupercalia-juhlaa, jota voidaan pitää on nykyisen Ystävänpäivämme esiäitinä. Vanhat tarinat kertovat, että piispa nimeltään Valentinus, vihki joka värssyn välissä salakavalasti rakastavaisia avioliittoon koska hän tiesi miten haitallisesti lemmenleikit vaikuttivat miesten sotimisvimmaan. Tästäkös sotapäälliköt riemastuivat niin, että vaativat keisarilta tappokäskyä piispalle - eikä keisarin auttanut muu kuin totella ja tuomita kurja, sodanvastainen Valentinus-rukka kuolemaan. Aikakirjojen mukaan tämä tapahtui 14. helmikuuta vuonna 269. Näin Valentinuksesta tuli rakastavaisten suojelu- ja nimikkopyhmimys ja päivästä Valentinen päivä.

Lupercalia-ajoilta peräisin on myös hillittömän hauska perinne, joka sai alastomat, sudennahkoihin pukeutuneet miehet (ensialkuun pappishenkilöt, sillä kyseessä oli alunperin uskonnollinen riitti) rellestämään pitkin kyliä ja kärryteitä ja piiskaamaan kohdalle osuvia naikkosia nahkaremmeillä takamuksiin! Tästä eivät naisihmiset olleet moksiskaan, sillä vanhojen uskomusten mukaan se lisäsi hedelmällisyyttä. Tätä hulvatonta ilottelua edelsivät armottomat uhrijuhlat Palatinus-kukkulan Lupercalia-luolassa jossa tunnelmaan virittäydyttiin tappamalla vuohia ja koiria:(


1300-luvulla ystävänpäivä kulttuuri kukoisti Ranskassa ja Englannissa lemmekkäitten arpajaisleikkien muodossa, joiden meininki saattoi olla hyvinkin vapaamielistä. Ajansaatossa lemmenleikit siisteytyivät rusettiluisteluksi, mitä täti-ihmiset katsoivat lornettiensa takaa jo paljon suopeammin. Suomessa Valentinen päivää on vietetty 1960-luvulta asti - tapahtumilla kerättiin varoja Pelastakaa Lapsen ry  toiminnalle. Meillä Valentinen päivä on enemmänkin ystävyydenpäivä kuin rakkauden juhla. 


kissa, Pinkku, kissansilmä, valo, Pinkkuli

Ystävyys tuo mieleeni lapsuusystävät, kouluajan bestikset ja yhteiset salaisuudet, suuret sydänsurut ja runovihkojen ajanhampaan jyrsimät värssyt. Se tuo mieleen nuoruuden kämppäkäverit, kirjeenvaihtoystävät ja unelmat onnesta. Parhaiten aikaa on kestänyt loru, joka on tuttu jo sotavuosilta ja siihen liittyi ohje: Jos et ole ystävä, lue vain joka toinen rivi:) 

Sun ystäväsi, armaani, 
mä aina olla tahtoisin. 
En koskaan olla tahtoisi, 
sull uskoton ja petturi. 
Se ois mun suurin iloni, 
jos oisit aina luonani. 
Jos kuolo sinut korjaisi, 
niin murhe minut murtaisi. 

kissa, Tintti, kissa nukkuu
Parhaimpiin ja uskollisimpiin ystäviini ovat lapsuudesta asti kuuluneet kaikenkarvaiset ystäväni   Hopeankirkkaat haukut, monet kiehnäykset, pohjattomat nappisilmät ja kipeät lähtöajat. Ne opettivat minulle jo varhain että suru on hinta, jonka aina maksamme rakkaudesta. Elokuvat, kirjat ja  sävelmät kertovat kauniisti ystävyydestä ylirajojen, yksi monista on tarina KETUN JA KOIRAN ystävyydestä, kannattaa katsoa:)

ATC-kortit, enkuli,

Myös virtuaalimaailman ystävät ovat merkinneet minulle paljon. Emme ehkä tapaa milloinkaan livenä, mutta elämä valottuu monin eri tavoin blogipäivityksistä, musiikki- valinnoista, valokuvista, tarinoista, haasteista tai maalauksista ehkä jopa paljaampana kuin liveystävien vastaava elo. Yllä olevassa kuvassa ihastuttavat ATC-vaihtokortit Enkulin käsityö-blogista  Eli haasteet voivat olla myös käsinkosketeltavia - konkreettisia. Myötäelän virtuaaliystävieni onnenhetkiä tai suuria suruja usein hyvinkin syvästi. Joitakin blogiystäviä olen tavannut livenä ja ystävyytemme on jatkunut monesti syvempänä sitten somessakin. Tapaaminen voi olla myös hyvin kohtalokasta. En arvannut itsekään mihin jouduin, kun eksyin vuoden 2012 alkupuolella erääseen blogiin Usvan tarinahaasteen myötä. Se sinetöi kohtaloni  

Ystäväni muistavat minua muutenkin kuin punaisten sydänten päivinä, sillä ystävyyden päivä on joka päivä. He auttavat pyyteettömästi kun olen pulassa, he nostavat kun olen maassa ja sitä olen viime vuosina ollut luvattoman usein. He iloitsevat kun olen onnellinen, he saavat minut tuntemaan itseni arvokkaaksi, hauskaksi ja kauniiksi. Ilman ystäviä maailma olisi valoton ja tylsä paikka elää. Ystävät eivät ole sitä varten, että täytät heillä tyhjyytesi ja pimeytesi, eikä ystävä ole pelkästään surusi tai hätäsi kaatopaikka, vaikka omani ovat joutuneet kokemaan paljon sitäkin. Hyvä ystävä ymmärtää myös nurjat puolesi ja antaa Sinulle huutia kun olet sen tarpeessa:)

Olen onnekas että olen saanut pitää monet lapsuusystäväni ja monia muitakin matkan varrelta löytyneitä kultaisia noutajia:) Ystävyys saattaa tuoda elämääsi myös raskaita menetyksiä ja tummia sävyjä. Muutama vuosi sitten lupasin olla vierellä kun tulee aika ja valvoa kuolevan ystäväni luona. Elämäni tosin oli jo muutenkin pirstaleina miehen äkillisen ja pahan kuoleman jälkeen, joten koin ystävän raskaan hyvästijätön pikemminkin elämää eheyttävänä kuin särkevänä voimana. Lupa lähteä oli ehkä suurin apu minkä pystyin hänelle enää antamaan. 

Myös työn kautta olen solminut todella arvokkaita, ihania ja kestäviä ystävyyssuhteita, jotka ovat olleet elämässäni kultaakin kalliimpia.  Vanhimmasta sisarestasi on tullut myös ystävä, vaikka meillä ei yhteistä historiaa ole kuin pieni hetki. Pidän neljää lapsenlastani ja " varalapsiani" parhaimpina ystävinä ja lahjoina mitä elämä on minulle antanut. Ystävyyssuhteet muuttuvat ja vaihtuvat elämäntilanteiden mukaan, mutta sydänystävät pysyvät kuin täi tervassa:)  Yläkuvan kauniin kukkakimpun sain vuosia sitten ystävättäreltä.

Sydämellinen kiitos kaikille ihanille ystävilleni  Ja Sinulle. Rakkaimmalle ~♥~