Kansallinen Pelastakaa lapset-liike syntyi suffragettiskandaalien värittämässä Englannissa vuonna 1919, jolloin Eglantyne Jebb sisarineen perusti Save the Children Fund-säätiön. Heidän taholtaan saatiin aikaan myöskin "Lapsen oikeuksien julistus" joka ennakoi myöhemmin julkistettavaa YK:n Lapsen yleisoikeuksien sopimusta. Ester Hällström, myöhemmin Ståhlberg, oli tutustunut Tanskassa kasvatuskotijärjestelmään joskus 1910-luvun paikkeilla, mikä esimerkki sai hänet perustamaan sodan runtelemaan Suomeen Koteja kodittomille lapsille-yhdistyksen vuonna 1922. Yhdistys muutti nimensä Pelastakaa Lapset ry:ksi 1945. Yhdistyksen pääasiallinen tehtävä oli sijais- ja adoptiokotien järjestäminen sodan tai jonkun muun syyn vuoksi orvoiksi ja kodittomiksi jääneille lapsille. Myöhemmin toimintaan kehitettiin Lasten hätäapurahasto ja kummilapsitoiminta. Pelastakaa lapset ry on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton lastensuojelujärjestö. Lasten Päivän säätiö perusti 1950-luvulla Linnanmäen huvipuiston ja Pelastakaa Lapset ry on säätiön perustajajäsen.
Vuonna 2000 Pelastakaa Lapset ry liittyi osaksi Save the Children-järjestöä ja sen jälkeen sitä onkin ryvetetty olan takaa. Pelastakaa Pedofiilit-nimiparodiointi sai sakkotuomion syyskuussa 2009. Sen jälkeen haittaohjelmahuorat jylläsivät Pelastakaa Lapset ry-sivustolla niin että sitä syytettiin jopa lapsipornosta! ja kaikesta muustakin potaskasta mitä nämä linkit monikansallisten - jos nyt yksityisten- sivuille lykkäävät. Sivut joutuivat tästä syystä Googlen estolistalle vuonna 2010. Haittaohjelmahuorien sutenööribisnes kukoistaa komeasti edelleenkin, eikä näiltä paskahousuilta ainakaan ahkeruutta puutu niiden keksiessä mitä pirullisimpia koukkuja, tehdäkseen bisnestä haittaohjelmien estoon tarkoitetuilla, piirun verran alamittaisesti toimivilla ohjelmillaan, niin että jatkorahastus on varmasti taattu.
Viimeisin syytös, jonka luin puhdasoppiselta Save the Children-vihaajalta oli kirjoitus Uusi Suomi blogissa 13.4.2013. Se sivusi musiikkibisnestä, jossa Save the Children kukoisti KID-sing-laulukilpailun yhtiökumppanina, jossa lapsia ja heidän oikeuksiaan kirjoittajan mukaan riistetään järkyttävästi. Näin voi tietysti ollakin, sillä bisnes on aina bisnestä. Samassa yhteydessä mainittiin myös Seura-lehden kannanotto, joka rajoittui pelkästään laulukilpailuun ja sen mentaliteettiin.
Lapsibisnes on aina ja ehdottomasti tuomittavaa, mutta kummallista tässä on se, että samainen mies säälittelee pedofiilimyönteisen kirjoittajan saamaa sakkotuomiota, jonka syyn takia hän myös kyseenalaistaa (lue mustamaalaa) järjestön toimintaa. Äkkiä ajateltuna vähän ristiriitaista, josta tulee väistämättä mieleen se, että ehkä hän pitääkin pedofiliaa pelkkänä yksilön oikeutena, eikä lainkaan rikoksena? Alkuperäisessä "parodiassakin" muistaakseni vähän tähän suuntaa kehuskeltiin. Musiikkibisneksen yhtiökumppanuus ei mielestäni ole ihan näin hirvittävä juttu riistostaan huolimatta.
Kuva kuuluu ansiomerkin mukana tulleeseen todistukseen, joka koristi kotini seinää aika kauan ja minusta se kuvaa hyvin sen aikaista brändiä mikä yhdistyksellä silloin oli. Nythän logo on kansainvälistymisen myötä ihan erilainen ja sitä voi käydä ihailemassa joko mainitsemassani Uusi Suomi blogissa tai yhdistyksen omilla sivuilla.
Kuvalupa maksusiirtolapun mukana tulleeseen Colin Cowleyn ottamaan liikuttavaan ja kauniiseen kuvaan myönnettiin ensialkuun puhelimitse, mutta peruttiin myöhemmin tarkistuksen jälkeen pois, kun selvisi että kuva oli tarkoitettu pelkästään yhdistyksen omaan käyttöön. Ehdein sen kuitenkin tällätä tuohon postauksen alkuun ja julkaistakin, joten en tiedä näkyykö se jossakin hakujutuissa vieläkin.