MINUN RAKKAAT

Viime vuoden loppu, jouluaika ja osalta alkanut vuosikin on ollut surullista ja kipeää vuoristorataa elämässäni. Käännyin Jumalan puoleen syvässä ahdistuksessa, kuten usein aiemminkin elämässäni, vaikka en sitä erikoisesti ole tuonut julki. Olen miettinyt paljon sitäkin, minkä arvoinen on parannus, jos sen tekee pelosta. No minä tein sen kauhusta kankeana ja voi olla, että maanpäällinen palvelusaikani jää tässä suhteessa aika lyhyeksi. Onneksi minulla ollut ihania tukijoukkoja, jotka ovat vakuuttaneet että olen yhtä arvokas Jumalalle kuin hekin, pitkänmatkan kulkijat.

Pohdin vuosia, miksi en jo nuorena valinnut oikeaa tietä, vaan tallustin raskaasti maallista taivalta mielestäni väärin valinnoin, vaikka omatunto kolkutti joka värssyn välissä. Ihailin uskovia ystäviä ja välillä oli niin paha olla, että sen huomasivat monet kaverit ja ystävät jo pitkän aikaa, mutta en vain jaksanut vaihtaa oikealle kaistalle.  Nyt kun se tapahtui, tuli heti uusia pilviä taivaalle. Ymmillä on kasvain jalassa, jonka huomasin vasta tänään. Kun pääsemme lääkärille olemme viisaampia senkin suhteen.

Olimme katsomassa puunkaatoja Hannes-myrskyn jälkeen ja siellä ne minun rakkaat ovat💛

Sähköt olivat poikki laajasti poikki ja eräiltä ystäviltä jopa 73 tuntia! Onneksi heillä oli puukiuas saunassa, joka toi vähän lämpöä huusholliin. Retkikeittimellä tekivät ruokaa, vesi onneksi tuli, kynttilät valaisivat illalla ja patteriradio pelasi. Kännykät pystyi lataamaan autossa, sitten kun sähköpiuhojen ohi pääsi. Täytyy ihailla miten jotkut osaavat varautua tähän haavoittuvaan digiaikaan. Meillä on vanha leivinuuni, josta on tietysti hyötyä. Aggregaatti on ollut mielessä monta kertaa, mutta eipä vain ole tullut hankittua sitäkään. Polttoainettahan se nielee paljon ja on isoääninen, mutta hätätilassa hyvä apu.  

Maailman politiikan ja Trumpin hullutukset jätän viisaammille. Sen verran kuitenkin sohaisen kotimaan uutisia, että susilahti näin laajassa mitassa on ihmetyttänyt. Kun ihmisen jälki näkyy radikaalisti luonnossa, se tuo aina uusia ongelmia. Joku toinen laji lisääntyy holtittomasti toisen kustannuksella, tässä tapauksessa ehkä hirvet ja kauriit ja/tai toinen peto. Ilpo Kojola tekee asiasta tutkimusta.

Positiivista tänä alkaneena vuonna on se, että suku lisääntyy pienellä pojalla ja me Arin kanssa otamme papin aamenen. Ja loppuvuodesta se, että kultainen Oliver kävi lohduttamassa mummoa joulun välipäivinä. Lapset kävivät jouluna muutenkin.

Hyvää, siunattua vuotta kaikille💛