TAUDIN JÄLKEEN

Nyt kun paljon odotettu, stressattu, rakastettu ja jopa vihattu JOULU on pikkuhiljaa siirtymässä Uuden Vuoden räjähtäviin tunnelmiin, voi hilpein mielin muistella kinkkua, joka vaati ainakin kolme paistokertaa kypsyäkseen kunnolla. Tai sitä, miten osa joulupaketeista oli tonttu Torvisella hukassa vielä aattona. Kaiken huippu oli se, että joulurauhan julistus, jonka Suomen Turku on julistanut keskiajalta lähtien, tuli kuunneltua arkisesti kaupan pihalla autossa eikä kotona kuten ennen.  Joulurauha julistettiin alkunperin pelkästään ruotsiksi, mutta Armon Wuonna 1711 tapahtui niin kamala onnettomuus, että se julistettiin rahvaanomaisesti myös suomen kielellä! Ja tämä käsittämättömyys jatkuu yhä edelleenkin:)  

Joulutunnelmaan valmistautuessa ja joulua odottaessa ihmiset käyvät sen seitsemän kertaa joulukonserteissa, kauneimmissa joululauluissa, adventtikirkoissa tai edes vesperissä, mutta minä jumalaton en ehtinyt edes aattoillan kirkkoon ja joulukirkossa nukahdan takuulla kesken veisuun, joten jätin testaamatta. Viime joulun alla kävin muistaakseni melkein näissä kaikissa ja olin ehkä vähän jumalisempi ja onnellisempi silloin - vai olinko?

Mutta jotakin onnellista ja kestävää oli tänä jouluna siinä että kylästelimme leppoisasti lapsenlapsen kanssa sukulaistaloissa aattopäivinä, maistelimme yhdessä pipareita ja kävimme pikku jouluostoksilla, jossa mietimme hyvin tarkkaan mihin kaikkeen 6-vuotiaan rahat riittävät ja mikä olisi mukava juttu isosiskolle tai pikkusiskolle, kaveria, isää tai äitiä unohtamatta. No, eihän se raha riittänyt millään, joten jossakin kohtaa oli pakko vähän jeesata:) Kaikilla muilla näkyi olevan aivan jumalaton joulukiire ja hössötys, mutta meilläpä ei ollut kiirettä mihinkään. Niin no, ehkä joulupullan tekoon korkeintaan. Jouluaaton tunnelman kruunasi kuopus perheineen ja sen jälkeen pyörähdimme vielä iltamyöhällä Villissä Lännessä,  jossa joulutohina oli allaolevan kuvan kaltainen:) Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja vaikka kuinka venyttää juhlatunnelmaa, on pakko uskoa että se keskeisin joulujuhla on auttamatta jälleen kerran ohi. 

Siitä huolimatta joulunaikaa on vielä jäljellä ja sehän kestää ainakin loppiaiseen asti. Vanha kansa puhui usein joulun arkipyhistä ja välipäivistä, jotka olivat vielä suurta juhla- ja vierailuaikaa. Varsinaisia kirkollisia joulunpyhiä oli alkunperin neljä, vaikka kirkko katsoikin karsaasti rahvaan liiallista vapaa-aikaa, mikä johti kansan vallattomuuteen ja huonoon elämään. Toisaalta runsaiden joulupyhien takia kirkko lämpeni tavallista useammin porukoiden ollessa pakotetut sanankuuloon. Jo 1500-luvulla Martin Luther, kuten myös Kustaa Vaasa olivat sitä mieltä, että turhan monet juhlapäivät aiheuttivat vain turmellusta ja velttoilua kansassa, mutta vasta vuoden 1741 valtiopäivät antoi tiukan määräyksen poistaa muutamia juhlapyhiä. Määräys jouduttiin kuitenkin äkkiä perumaan vastalauseiden ja raivostuneen kansan vuoksi. 

Vuonna 1772 Kustaa III  uskalsi viimeinkin toteuttaa aikeen ja sehän sopi loppujen lopuksi kansalle paremmin kuin hyvin, vaikka sillä ei ollut aikomustakaan luopua hyvin ansaituista pyhistään:) Kun enää ei ollut puolipakollista kirkkoon menoa, se alkoi viettää niinsanottuja pikkupyhiä, jolloin kaikki raskaampi työ ja aherrus oli melkein sopimatonta, mutta erilaiset leikit ja talkoot sopivat niihin kuin kirves hakkuupölkkyyn. Ja talkoitten jälkeen maistui aina sahti ja huikka paloviinaa, jonka jälkeen olo oli höyhenenkevyt ja unelmat todellisia. Nämä arkipyhät istuivat tiukasti kansan muistissa aina viime vuosisataan asti ja vasta nykykansa on unohtanut ne kokonaan. Heidän joulunsa alkaakin vasta jouluaattona eikä Tuomaanpäivänä kuten ennen muinoin ja kestää korkeintaan Tapaniin, jos aina sinnekään. Kaikilla on kiire jouluun ja yhtä kiire siitä pois.

                                                                                                                                                             

Monet ovat olleet töissä niin jouluna kuin välipäivinäkin ja osa on paennut joulua aina ulkomaille asti. Mutta juuri nyt on oikea aika miettiä Uuden Vuoden taikoja, valmistautua Loppiaistanssiaisiin ja viivähtää vielä hetki menneessä joulussa joulusävelmien ja ajatuksien myötä. Itse jätän joulun ja tohinan taakseni aina haikein mielin, eikä minua lohduta tieto siitä, että kuvan kaltainen joulutunnelma ripakinttutonttuineen toistuu vuoden päästä taas uudelleen tai oikeastaan jo paljon aiemminkin. Sinne tuntuu olevan loputtomasti matkaa, vaikka nykyään joulut ja juhannukset vaihtuvatkin tosi nopeasti verrattuna entiseen, jopa niin ettei aina mukana pysy. Kertooko se iän mukana tuomista vuosirenkaista vai pelosta että kaikki loppuu ikäänkuin kesken, vaikka vuodet ovatkin keränneet taakkaa harteille kuin salaa, mikä alkaa jo kovasti painaa. Ehkä se joskus painaa niin paljon, että siitä voi mielihyvin luopua? Mutta vielä nyt katson odottavasti Uuteen Vuoteen ja varovasti myös uuteen jouluun, johon voin luottaa kuin vanhaan ystävään.

P.s. Jäi muuten mainitsematta kaiken jouluhössötyksen ohessa se, että luokseni pyrähti aatonaattona ihan oikea Joulukärpänen. Kovin oli kankea ja liikkui vaivalloisesti, joten pistin sen miettimään syntyjä syviä kukka-asetelmaan, mutta kuten kärpänen ainakin, se kiittämätön haihtui kuin tuhka tuuleen. Vanhempi polvi saattaa muistaa samannimisen joululehden, joka ilmestyi vuosina 1927 - 1967 Aatamin ja Eevan päivän kunniaksi:)

TAUTI NIMELTÄ JOULU

Vanhan joululaulun mukaisesti helinää ja helskettä riittää viimeisinä päivinä juuri ennen joulua, sillä jokavuotinen tauti nimeltä Joulu on iskemässä koko kansaan! Oirekuvaan kuuluu, että kaikki kaapit pitää siivota ja hankkia täpötäyteen lahjoja. Mieluiten lahjat värkätään tietysti kokonaan itse tai ainakin paketoidaan. Matot pitää pestä, ikkunat puunata, ommella uudet verhot tai puhdistaa/pestä vanhat, mankeloida ja silittää lukuisat joululiinat, lakanat ja siivota koko tietysti tönö katosta lattiaan ja varasto myös. Puhumattakaan lanttu-, porkkana-, maksa- tai perunalaatikoiden, maustekakkujen, piparien, torttujen, piirakoiden, öölannin leipien, limppujen, karkkien, rosollien, joulukalojen ynnä muiden työläiden herkkujen valmistamisesta jo hyvissä ajoin ennen joulua, ettei sitten tule vihonviimeistä joulunpunaista paniikkia kun on enää Kol-me, Kak-si, YK-SI ja WABOOM!!! ei yhtään yötä jouluun! 

Silloin katsotaan kuka jouluhullu siellä vielä kiroilee rusettien ja pakettien kanssa keskellä kirkasta yötä ja miettii pää savuten antaisiko tämän snufferin vanhalle tädille, johon sopisi  se nätti kynttilä, joka, joka - missä hiivatissa se nyt on? Herranen aika, sehän taisikin jäädä kauppaan! Voi paskat, mitä tähän nyt keksii? Laittaisiko varalle ostetun patalapun ja ottaisi Esterin paketista sille kynttilänjalan kaveriksi, eikä välitä Esteristä mitään? Tai tekee äkkiä tontun vanhasta kaapinnupista ja löytökarvasta. Harmi, ettei paperiakaan ole enää riittävästi. Voisikohan siivouksissa löytynyttä 1900-luvun hyllypaperia tai ruttusta viimevuotista käyttää, joka oli niin nättiä, ettei sitä hennonut laittaa roskiin. Ja mihin sekin paperi nyt joutui, tuliko nakattua kuitenkin siivouksessa pois. Voi ei ja Aaro-setäkin on unohtunut kokonaan, mutta sehän  onkin niin itsekäs vanha paviaani, ettei siinä käynyt kuinkaan. Paljon suurempi suru on kuopuksen peli, jota ei löydy enää mistään. Hullun tuurilla sen voisi vielä lähikioskilta saada. APUA!! Ave Maria Gratia plena, Dominus tecum virgo serena ja Isämeidät samaan läjään ja vähän kiroilua, niin kyllä se varmasti pukinkontista löytyy:) 

Ja kuusikin on vielä metsässä ja sähkökynttilän letkut ja johdotkin ihan sotkussa - eivätkä edes toimi hemmetti, vaikka viime jouluna vielä toimivat ihan hyvin. Ja mistä peevelistä näitä enkeleitä ja tonttuja oikein riittää ja mihin tämänkin vanhan kellon lykkää - Se on pakko tällätä johonkin, muuten ei tule oikea joulu! Onneksi kuitenkin muistin ajoissa joulukortit k a i k i l l e - paitsi yhdelle lapsuusystävälle, mutta sillehän voi viedä vaikka glögipullon tai hienon kuusikynttilän vielä aattona, samoin kuin naapurikylän Lissullekin. Onpa näitä kortteja tullut taas paljon! Miten tuokin koulukaveriryökäle nyt muisti, vaikka ei normaalisti muista, enkä varmasti lähettänyt sille. Ja Iida-tätikin, voi hiivatti vieköön. Mikä sen osoite nyt oli ja mistä sen nyt tähän hätään löytää!!  Lusikkalaatikotkin on vielä siivoamatta! Help me! Auttakaa nyt vähän pliis!

Taudinkuvaan kuuluu, että se paranee heti joulun jälkeen ja naiset sairastuvat siihen miehiä helpommin ja heillä oireet ovatkin yleensä paljon vakavampia ja rajumpia kuin miehillä. Tähän sairauteen ei ole vielä keksitty hoitoa tai rokotetta, mutta osa vanhemmasta ikäluokasta on voinut saada immuniteetin sairastettuaan sitä jo monta kertaa. Tosin virushan voi aina muuntautua vuosien ja vuosikymmenienkin mukana, joten sairastettu tautikaan ei aina takaa sitä, etteikö siihen voi sairastua uudelleen:)

Lapsuusystäväni oli käynyt joulun alla tervehtimässä työkavereita, jotka olivat kovasti udelleet joko hän on joulun tehnyt? Hän oli vastannut EI, koska ei tiedä miten joulu ylipäätään tehdään. Ehkä hän on tavallista fiksumpi tai sitten hänellä ei ole vielä tartuntaa, sillä hänen mielestään joulu tulee ilman turhia hössötyksiä - kuten myös pääsiäinen tai Juhannuskin:) Outo tyyppi. Itselläni on kuitenkin niin vakavat oireet, että ne viittaavat pahasti siihen, ettei taida tämäkään joulu tulla valmiiksi ennen joulua, vaikka hössöttäisin yökaudet. Eikä ainakaan Tuomaan päiväksi, joka ikivanhan sanonnan mukaan joulun viimeistään tuopi. Nythän se tuo mukanaan täydellisen kuunpimennyksen, joka näkyy 21.12.2010 klo 8 - 9 aamulla myös täällä Villin Lännen rajamailla. Joten kohti todellista pimeyttä olemme menossa vielä hetken ennen Suurta Valkeutta:)

http://www.youtube.com/watch?v=s8ZR5atWCik  ( Linkki sisältää vanhanajan mukavaa joulutunnelmaa Enyan kauniin äänen kantamana. Suosittelen erittäin lämpimästi.
Kuva  Wallpapers and Backgrounds - Desktop Nexus