Elokuu alkoi kohdallani suru-uutisella, eikä viime vuoden elokuu ollut yhtään helpompi. Ennen rakastin elokuuta, alkavaa sadonkorjuuaikaa, tummenevia iltoja ja Laurin kyyneleitä. Lauri itkee edelleenkin pitkin taivaita, kokoaa laumoja kasaan ja pääskyt puhelinlangoille. Se aloittaa myös ikävän kyyhkysen pyynnin ja laittaa lapset kouluun.
Näillä eväillä aloitin koulutieni 1960-luvulla Himankakylän pienessä kansakoulussa. Laskukirjan hurmaava kuvitus on Eeli Jaatisen ja satuaapinen on Maija Karman kuvittama. Molemmat kuvittajat ovat suuria suosikkeja edelleenkin. Karman hieno kuvitus tuli tutuksi myös silloisesta uskontokirjasta. Helmitaulukin oli tarpeen, tosin se seisoi omilla jaloillaan ja oli paljon isompi kuin alakuvan vastaava retrolöytö. Koulu alkoi aamuhartaudella ja päättyi virteen. Eikä paras tunti aina ollut ruokatunti:) Se selviää myöhemmin.
Ruokarukouksen jälkeen otettiin esille voimapaperiin käärityt voileivät ja pieni maitopullo. Puuron tai keiton keitti topakka kouluntäti Helmi. Hän patisti yläluokan pojat jo aamulla hakemaan hellapuut valmiiksi. Kun myöhemmin saimme leivät koulusta, tappelin usein hänen kanssaan juuston syömisestä oksentamiseen asti. En saattanut millään syödä paksua juustonpalaa, mutta se vain oli pakko, joten piiloittelin sitä milloin mihinkin. Pulpettiin, essun taskuun tai virsikirjan väliin:) Kerran se putosi essun taskusta puolapuiden juurelle kun roikuimme puolapuissa. Helmi löysi sen ja kysyi ankarasti miten se oli sinne joutunut. Selitykset olivat vähän hukassa ja eikä itkukaan ollut kaukana.
Kansakoulussa oli yksi opettaja, joka luotsasi koko koulua. Ensiluokalleni siunaantui maailman ihanin opettaja - Pirkolan Tuula. Veistonopettajana eli poikien käsityöopettajana toimi Toivo Keiski. Peruskoulu-uudistus ehti hipaista meitäkin ennenkuin saimme päästö- eli nykykielellä päättötodistuksen.
Tutuiksi tulivat myös koulun opetustaulut, etenkin Ebba Masalinin hienostuneet, mustapohjaiset kukkataulut ja uskontoon liittyvät kauniit kuvat. Itselläni ei tällä hetkellä ole muita kuin ylläolevan kaltaisia, joten on tyydyttävä rantakäärmeen anatomiaan. Näillä kuvilla osallistun Pieni Lintu VASTAVÄRIT-haasteeseen.
Ja koska terassin ampiaispesäkin on jo historiaa, tällään kuvia ampiaisesta, joka viihtyi luonani aika pitkään. En arvannutkaan mitä elikoita pesässä vielä oli kun irrotin sen paljain käsin terssin kaiteesta:) Tässä poseeraa Viimeinen Mohikaani, joka viihtyi hyvin munakennossa vanhassa pesässään. Tuli aina uteliaana katsomaan kun toin apilankukissa kastetta tai laiton nokareen hunajaa. Olisi tullut kädellekin, mutta minulta puuttui rohkeus. Tuo toukka ei ole ampiaislapsi missään vaiheessa. Niiden merkitys ei selvinnyt minulle. Elleivät ole jotakin loisia?
Selityksiä: Laurin päivä on elokuun 10. päivä ja silloin alkaa meteoriparvi Perseidien ilotulitus taivaalla. Ne ovat peräisin Swift-Tuttle komeetasta ja vanha kansa kutsui niitä Laurin kyyneleiksi. Laumojen kasaaminen tarkoitti lintujen syysmuuttoon valmistautumista.
Perhoskuvaus on jäänyt aika vähiin ja sekin mitä yritin, tykästyi kuvaajaan niin ettei kuvaamisesta tullut mitään:)
Kesäkuu karkasi käsistä kun sähläsin Saaren koululla kuvaten irtaimistoa ja kiintokalusteita Kiertonet-myyntiä varten. Kiertonet on julkisten organisaatioiden "huutokauppakamari" jonka käyntikorttina on hyväntuulinen ja ihana Tarja. Idean isä on Pekka Kallunki, jota harmitti kun käyttökelpoista tavaraa menee suoraan roskiin, mikä kuormittaa ympäristöä ja tuo julkishallinnolle ylimääräisiä jätekuluja. Kiertotalouden avulla tavara menee uudelleen käyttöön virastoille ja yksityistalouksiin. Kiertonetin Isona plussana on NÄKYVYYS, joka mahdollistaa kalusteiden ja muiden artikkelien myynnin myös suoraan asiakkaalle.
Vähän kadutti etten kaupannut kunnon rytinällä enemmän kiintokalusteita - lievästä kiellosta huolimatta - muusta materiaalista puhumattakaan - tosin minikyökkejä lähti kiitettävät kahdeksan kappaletta ja risat päälle. Nuo iki-ihanat pallolamput jäivät kuitenkin kattoon, vaikka lupa niiden markkinointiin viimein heltisikin. Dali-linkitettyjä opaali-led lamppuja järjestelmässä oli 40 kappaletta. Aika oli vähän kortilla ja lamppujen kytkennät sen verran kommervekkejä, ettei niitä ilman ammattimiestä olisi voinut sarjana edes pelastaa. Enkä usko että minkään yrityksen olisi kannattanut sähkömiestä tuohon edes palkata, koska yksikkö ja sen järjestelmä olivat mahdollisesti jo vanhanaikaisia. Palloja sinänsä olisi voinut hyödyntää yksityiskäytössä pelkkinä lamppuina.
Alempana toisenlainen "pallo" eli Ailakki joka on nyytännyt siemenensä pikku ruukkuihin. Minusta nämä ovat olleet viehättäviä lapsesta asti.
Purkutyömaa, oppilaat ja koulun tyhjennys kuvauksen ja myynnin alussa tuntuivat aika sekavalta sen lisäksi että tilanne eli ja muuttui koko ajan. Kuvattuja tuotteita ei yht'äkkiä saanutkaan myydä, koska niitä jatkokäytettiin tai ne kiinnitettiin muualle. Vahtikoiran tavoin vartioin myynnissä olevia tuotteita ja lätkein epätoivoisesti lappuja kalusteisiin. Ilman sydämellistä Kaisaa 💛 ja Anjaa olisin ollut täysin hukassa ja vasta viikon, kahden päästä tajusin monet jujut, jotka olisivat vauhdittaneet myyntiä ja kierrätystä. Huutojen jälkeen luovutin tavarat, tein käteiskauppaa ja kenkkäsin kirjoja sun muuta kampetta ilmaisjakeluna jopa roskalavalta ihmisille:)
Olen kiitollinen Pyhäjoen kunnan Anterolle ja Hellu-pomolle, jotka mahdollistivat minulle tämän työn. Kiitokset erikoisesti teknisen puolen Aimolle ja kiinteistöpuolen Pekalle ja pojille sekä kunnan sielulle - monitoimityttö Annelle, joka on ollut erittäin tärkeä tukihenkilö minulle alusta asti. Eivätkä hommat toimisi mitenkään ilman itc-Juhoa. On mennyt pitkä aika siitä, kun tunsin tekeväni kivaa ja mielekästä työtä armottomasta sählingistä huolimatta. Arin apu oli tietysti korvaamaton, sillä hän toimi "navigaattorina", uurasti kaappien, minikyökkien, naulakoiden yms irrottamisessa ja antoi kantoapua asiakkaille raskaissa siirroissa. Oli ilo tutustua mitä ihanimpiin ihmisiin ympäri Suomen! Yksi heistä oli Järki Särki hunajamies Ari:) Lämmin kiitos kaikille ostajille, ilman Teitä työni olisi ollut täysin turha.
Juhannuksen kesä painoi päälle - kasvimaa, piha, istutukset, puuliiterihommat sun muut siivoukset odottivat joka välissä tekijää. Kaikki oli ihanasti rempallaan, eikä löytynyt juuri kivutonta kohtaa kun pyörin valoisassa kesäyössä UniJukkaa metsästäen:)
Kuolinpesän jakohommat ja kauppakirja-asiat ovat työllistäneet viranomaislupien ja vakuuksien siirtojen vuoksi enemmän nyt kuin koskaan aiemmin. Ikinä ei ole ollut näin kinkkistä ja väsyttävää projektia, vaikka 12 vuoden sisään onkin mahtunut monta tuskaa ja hammastenkiristystä. Vuokralainen otti hatkat kesäkuun lopussa, joten siivoilimme ja fiksasimme yksiötäni sisältä ja ulkoa. Loppusilaus ja maalaus on vähän kesken ja kylppäri odottaa uutta allaskaappia. Vieraita on käynyt ahkerasti - jopa Norjasta asti, joten Arikin sai treenata kielitaitoa. Itse kyselin toiveikkaana dujuuspiikfinish ja sönkötin english-svenska-käsimerkki-finskatalade niin että heikompia hirvitti. Kyllä olisi aika mennä preppauskurssille, sillä niin harmittaa oma kielitaidottomuus, epävarmuus ja suppea sanavarasto. Harmi vain, että oppi valuu samantien päästä kuin vesi hanhen selästä:)
Ampiaispesä odottaa terassilla toimenpiteitä ja kasvaa kasvamistaan. Eräänä päivän tuijotin tyrmistyneenä kun uusi ärhäkkä ampiaisukupolvi surahti pesästä. Uudet kuningatarvauvat ja kuhnurit ovat ilmeisesti jo kennoissa. Tuhopistiäinen näytti vierailevan pesällä ja hanslankarit olivat äkeissään myös minulle. Kuvailin pesää kaikessa rauhassa, kun yksi amppari alkoi hulluna tanssia ikkunalla niin että kiinnitin tyhmästi huomioni vain siihen. Se oli ilmeisesti jonkinlainen koodikieli, sillä silmänräpäyksessä surahti soturilauma kimppuuni. Ampiaiset määräsivät suunnan ja minä vauhdin, pari ehti pistää ja kamerakin särkyi. Hyvästi terassikesä, tuonne ei ole enää asiaa, hyvä jos ulos ja sisälle pääsee:)
Se on kuitenkin suruista pienin, sillä heinäkuun alussa tulipalo tuhosi naapureidemme kodin. Ari kuvasi paloa ja minä seisoin järkyttyneenä pellon reunalla ja otin myös muutaman kuvan. Siihen tuli toinenkin naapuri ja yhdessä ihmettelimme miten tulipalo voi roihahtaa niin äkkiä. Ihmiset kritisoivat kuvausasiaa, mutta jälkeenpäin kuvia on pyydetty jopa palon tutkimista varten. Tulipalo on aina suuri aineellinen ja henkinen katastrofi, jolla on hyvin pitkät jäljet, vaikka ihmisvahingoilta säilyttäisiinkin. Muistot ja elämä palavat hetkessä tuhkaksi, eikä niitä mikään vakuutus ikinä korvaa.
Toivotan turvallista heinäkuuta, hyviä heinäpoutia ja loma-aikaa kaikille 💚 Itse mietin pää pölisten jatkanko dynastyhommia syksyllä vai jäänkö virkaheitoksi. Täytyy kai miettiä sitäkin, mitä rupeaa isona tekemään. Käpyjä ja marjoja voisi sitä odotellessa keräillä:)
