Lemmikit, luonto, historia, kirpputorilöydöt, kirjat, juhlapyhät, vuodenajat, noitavainot, sadut, perinteet, valokuvaus, Taina Marjasen tontut, noita-akat, jouluhullu kyökkipiika, juhannus, vappu, pääsiäinen, pyhäinpäivä, halloween, meri ja Pyhäjoki

torstai 19. kesäkuuta 2014

JUHANNUSKEIJUT

valkoiset ruusut, syreenit, juhannus

Juhannus ilman keijuja, ruusuja ja syreeneitä ei ole juhannus eikä mikään. Vähän yllättäin keijukaisjuhannus ei ollutkaan pelkästään allekirjoittaneen päähänpisto, vaikka aluksi niin luulinkin. Samaan johtopäätökseen ovat päätyneet monet muutkin keijujen kanssa Juhannusyönä kaiskanneet etenkin runoilijat:) Lumisade tai pikku pakkanen ei keijukaista haittaa ollenkaan, sillä ne tanssivat harsonkevyesti niin lumihiutaleissa kuin sinisillä usvaniitylläkin ja venevalkamien rantavesissä juhannuskesän maidonvalkeina öinä. 

Mutta yritäppä kuvata niitä pikku ryökäleitä, niin ne pyrähtävät oitis karkuun tai muuttuvat pelkiksi negatiiveiksi, kuten alla olevasta kuvasta voi havaita. Korkeintaan yksi tuhannesta kuvasta onnistuu jotenkuten, mutta senkin keiju valottaa ovelasti pilalle. Sitä, miten ne sen tekevät, ei minulla ole aavistustakaan! Tämäkin kuva näytti kamerassa tosi kauniilta, mutta kun latasin sen koneelle niin ABRACADABRA!  Se hävisi kuin pieru Saharaan ja tilalle tuli vain tämä hailakka vedos.

keiju, juhannuskeiju

Klikkaamalla edellistä taikasanaa pääset mustalle niitylle, johon voit taikoa oman kesäkukkaniittysi:)

Joka Juhannus vannon, etten piittaa ampiaisen aivastuksen vertaa näistä ilkikurisista olennoista, mutta silti löydän itseni luuraamasta ruusupuskan juurella tai hortoilemassa kuvalaatikon kanssa keskellä yötä pitkin kukkaniittyjä odottaen ihmettä - sitä, että vielä joskus onnistun vangitsemaan kuvaan sateenkaarisiiven ennenkuin se lehahtaa helisten lentoon:) Ehkä se onnistuu vasta vanhan Juhannuksen aattona. Tai kesäpäivän seisauksen aikoihin, joka sijoittuu tänä vuonna Juhannuspäiväksi:)

Pieni polku salainen viekottaa mua metsän syliin,
luonto kauneuttansa ympärilläni tuhlaa,
en kaipaa muiden seuraan meluisiin kyliin,
olen osa metsänväen juhannuksen juhlaa.

Pajulinnun suruisa laulu sieluani soittaa,
juhannuskeijut ihanimmat niityllä karkeloivat,
oravakin puun latvasta huomioni voittaa,
juhannusta lehdot järvet niityt, salot ja vuoret soivat.

E.A. Wiksten


kesäyö, juhannus, kesä, niitty
Kukkaisniityt kuin keijusen tukkaa,
sammalmättäät kuin pehmyttä nukkaa.
On korkean korkea taivaankaari
taikaa on täynnä yö mittumaarin.

Eeva Peltonen

Mittymaarja, keito keiju,
hiipii juhannuksen yöllä, suuret silmät unelmoi,
helmet välkyy, soljet soi,
mesikukka välkyy vyöllä

Larin-Kyösti

Koleahko pikkukesä (kevätkesä ennen Juhannusta) ei ole huono enne kesän kannalta, koska ennusteiden mukaan pikkukesä on ison kesän vastakohta. Alkukesän koleutta tosin sotki omituinen helleaalto, joka saattaa hyvinkin sekoittaa vähälumisen kesän ennustetta. Paarmoja ei ole vielä näkynyt, mikä on hyvä enne kesän kannalta sekin. Vilpoisia alkukesän ilmoja eivät entiset ihmiset moittineet ollenkaan, sillä lämpimän toukokuun jälkeen oli oikeastaan hyväkin että oli koleaa, jotta sato sopivasti karaistui "sillä vilu viljan kasvattaa, lämmin terän tekee."

Yhdeksän koivun oksista olen vanhan tavan mukaan taas kerran juhannusvihtani tehnyt. Neitseellisissä nuoruudessa se oli tehokas tapa parantaa naimaonnea, mutta enää sillä ei saa aikaan edes vähäistä mielenkiintoa, soidintanssista puhumattakaan:) Mutta mihinkäs vanha koira tavoistaan pääsee. Juhannuskuusta en ole sentään hommannut, kuten vanhana aikoina tehtiin Pohjanmaalla. Se karsittiin melkein latvaa myöten ja se toimi juhannussalon tavoin, joka on tuttu tapa ainakin Ahvenanmaalla ja Kustavissa. Portaan pielen koivutkin taitavat jäädä kaunistamaan metsämaita.  Alla olevan runon tuomi-sanan kohdalle voisi vaihtaa vaikka syreenit sillä ihmettelen missä päin Suomea tuomi olisi kukkinut juhannuksena, ehkäpä saaristossa?
Heilu keinuni korkealle,
nythän on juhannusilta, mesimarja maistaa
ja tuomi tuoksuu
ja kuulas on taivahan silta!

Toivotan mukavaa, kaunista ja vähälumista Mittumaaria kaikille:)

24 kommenttia:

  1. Kauniita kesäkuvia. Juhannuksessa on taikaa ja keijuja
    Mukavaa Juhannusta sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Sinulle Arleena, kylmässäkin Juhannuksessa on taikaa ja kuten sanoin keijut eivät pakkasta pelkää, tosin plussan puolella on oltu komeasti tämäkin Jussi.

      Poista
  2. Kiitos - samoin Sinulle myös ihanaa Mittumaaria :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ollut ainakin vähän erilainen Juhannus kieltämättä, Juhannuspäivä meni aamullisen koiralenkin jälkeen pötkötellessä, turhan aikaista väsymystä.

      Poista
  3. Hyvää juhannusta sinulle, mustis. Keijujen kanssa tai ilman.
    Enpä ole täälläpäin koskaan kuullut puhuttavan juhannuskeijuista, ehkä se onkin sikäläinen tuttavuus.
    Kun olin lapsi, olimme veneellä katsomassa rantakokkoja ja ilotulitusta. Tulitteet jäi ajan myötä, kokot jäivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Orvokki, kivoja muistoja löytyi omasta lapsuudestasi, ilotulitus tuntui juhannuksen yhteydessä minulle aika vieraalta, mutta juhannuskokkoperinne on tullut tutuksi, tosin meillä se ei ollut juhannuksena, kuten siellä etelämpänä, rannikolla tai Karjalassa.

      Keijujuttu tulla tupsahti omasta pikku päästä, jonka jälkeen törmäsin tai oikeastaan huomasin, miten paljon samasta aiheesta on tehty keijurunoja, joten ei tämä niin uusi keksintö sitten ollutkaan:) Mutta eipä ole muutenkaan mitään uutta auringon alla.

      Poista
  4. Keijut vei muutaman kirjaimen? Hauskaa juhannusta Mustis,minä leijailen valkoisten pallojen kanssa juhannus yön ja näen varmaankin aamulla ainakin keijuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Valde. Keijut nyt ovat vähän sellaisia:)

      Golf on vienyt sydämesi, sitä ei voi kukaan nainen omistaa:) En ehtinyt toivottaa hyvää swingi-meininkiä (”Hyvä swingi ei luo ymmärrystä, mutta ymmärrys luo hyvän swingin”) tai hole in onea, mutta toivottavasti näit keijuja:)

      Golf on muuten hieno laji, mutta tiesitkö että golfpallojen maatuminen kestää suunnilleen puolen prossan ajan plutoniumista tai muista raskaista ydinjätteistä eli jopa 1000 vuotta!!! ja lahjoittaa maaperään ei toivottuja aineita? Onneksi on keksitty BioGolfTiit:)

      Poista
    2. Hieno tuo vika kappale. Nyt pääsen sanomaan mielipiteenri golfista näin mutkan kautta serkkuni miehelle, joka elää golfille ja golfista!

      Olin aivan jo unohtanut tuon 'vilu viljan kasvattaa...'

      Meillä oli länisrannikolla kylässä aina juhannussalko eli kai se tapa on aika yleinen länsirannikollakin.

      Poista
    3. Kiitos Leena, minulla on paha tapa mennä luihin ja ytimiin joka asiassa ja muistin yht'äkkiä lukeneeni jostakin, että golfpalloja on jäänyt lammenpohjiin ym ihan tajuttomia määriä. Nykyään keräämiseen kiinnitetään enemmän huomiota ja taisi olla vähän epähienoa Valdea kohtaan ottaa puheeksi koko juttua, mutta en vain malttanut:)

      Vanhat sanonnat tulevat kummasti mieleen yhä useammin, tuo salkojuttu oli yleistä jossakin päin Suomea, mutta ei meillä. Koivut olivat portaanpielissä ja kokko poltettiin pääsiäisenä, ei juhannuksena. Ehkä jossakin merenrannan kalliolla saattoi olla kokkotulikin jopa Jussina, mutta harvemmin.

      Poista
  5. Keijuja en ole nähnyt, vaikka niitäkin etsiskelen, kuten myös joka juhannusyö kukkivaa sanajalkaa. Löytymättä on toistaiseksi.
    Taianomaista juhannusta sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Aimarii:) Kiva kun toinenkin keijuhullu, sananjalka jäi tänä vuonna vähän toiseksi, viime vuonna se oli kovastikin tapetilla, vai oliko se ehkä toissa vuonna kun sananjalkojen keskellä juhannusyönä vaelsin:) Siinä olisikin sellainen kuolemankouran lahja ettei paremmasta väliä; oppisi kaikki kielet, taiat ja näkymättömyyden salatkin:)

      Poista
  6. Hyvää Juhannusta toitettelen Mustikselle.
    Keijuillaan, ja kenties vielä kokkoillaanki juhannuksen jälkeenkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän Maksia. Nyt on kesäpäivän seisaus ja munatkin seisoivat ja tarkoitan nyt vain ja ainoastaan kanamunia:) Tarkoitatko ehkä Venetsialais-tuleja tällä myöhemmällä kokkoilulla?

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Suuri kiitos Sinulle Marizan, toivottavasti omasikin on sujunut perinteisesti mukavissa merkeissä, eli hyvää seuraa, juomaa ja ruokaa:)

      Poista
  8. Peikko pelasi keijujen kanssa korttia koko yön. Ne ryökäleet petkuttivat ja peikolle jäi pelkkä häntä. Aika rönttejä ovat, ja sorjia kuin mitkä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellurei peikko, kävin juhannusyön hämärinä tunteina sivullasi ja olin vähän hämmentynyt viimeisestä tarinasta, joten en osannut jättää tassunkuvaani sinne, sananjaloista puhumattakaan. Olivatpa onnekaita keijuja, tänään uskaltaudun peikkometsään uudelleen ja katson avautuuko tarinasi ehkä eri tavalla tai sitten joku muu juttu.

      Poista
    2. tarinat ovat joskus ihan peikkoa :)

      Poista
    3. Niinhän ne pitää ollakin, olen vain välillä rajoittuneessa mielentilassa:)

      Poista
  9. Juhannus oli ja meni kokkoineen, keijuineen kaikkineen. Kylmääkin piti ilmojen puolesta, onneksi, sillä kukaan ei tainnut hukkua vesillä!
    Mukavan tarinan olit taas kehittänyt, totuuden siemeniäkin taisi olla kätkettynä siihen...mene ja tiedä? ;-)
    Hyvää alkavaa Isokesää Mustiskalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta että kylmässä juhannuksessa oli jotain positiivistakin:) Aina sitä kuitenkin odottaa ja yhtä nopeasti se onkin sitten ohi, oikeastaan koko alkukesä toukokuusta alkaen solahtaa aina liian pian ohi. Iso kesä alkanee vasta vanhan Juhannuksen jälkeen, koska lämmintä ei ole vielä näkynyt:) Kiitos Halex.

      Poista
  10. Monenmoista ennustetaan luonnon käyttäytymisestä.
    Aikoinaan kun vanhemmillani karjaa oli, niin noilla luonnosta lukemisilla oli suuri merkitys.
    Nythän alkavat unohtua, kun ei niitä täällä kaupungissa tarvi.;)

    Suloisen keijun olet onnistunut taltioimaan.
    Kaunis luonnonniitty, ns. joutomaa kuva.

    Mukavia kesäisiä päiviä Sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Liplatus:) On totta, että Ihmiset lukivat enteitä ja luontoa ennen ihan eri tavalla kuin nykyihminen, nyt tajuamme vain, että jaa taas siellä sataa, vaikka meteorologi lupasi aurinkoa:)

      Joskus isä sanoi etteivät vanhat merkit pidä enää nykyään paikkansa, minulla on kyllä vahva epäily, etteivät ne tainneet aina ennenkään pitää, mutta tuulen, pyryn ja sateenkin ennustaminen olikin tärkeintä ja nehän voi ennustaa vieläkin kun vilkaisee taivaalle. Lisäksi monet sanonnat ovat mielessä jotka povasivat ilmoja. Sen lisäksi entiset ihmiset laittoivat aina varauksia, jonka takia joku ennuste onnistui aina:)

      Luonnonniitty on kuvattu vähän ennen Juhannusta tullessani pari kesää sitten Karjalasta kotiin.

      Poista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän - kiitos 💜