14 huhtikuuta 2014

NOITAROVIOT JA PÄÄSIÄISKOKOT

Anno Domini 1697

Seisoin käräjillä ja tunsin miten päässäni humisi. Marketta Antintytär, joka oli vietellyt minut noituuteen osoitti minua ja sanoi minun lentäneen Anttilan pässillä Nivalan Laakkosiin ja sen jälkeen Haapajärven pappilaan pääsinmessun aikaan. Olin muka lypsänyt lehmiä, leikannut lampaan korvasta palasen ja tärvellyt vielä lypsylehmän utareetkin. Vanha, noitakonstein itsensä elättävä Kirsti Laurintytär vahvisti asian ja kertoi että olin antanut myös pienen lapseni hänelle ja käskenyt viedä sen Hornaan.



Lautamies Juselius kysyi jotakin, mutta en kuullut mitä hän sanoi. Minua huimasi ja väsytti tavattomasti. Sormeni olivat verillä ja murskattuja niveliäni särki mielettömästi. Avoimelta kuistilta paistoi kirkas syysaurinko käyden kipeästi silmiini. Kirsti Laurintytär ja hullu Greeta sanoivat surmanneensa pienen lapseni, kun sitä vietiin kasteelle. He olivat muka vaihtaneet lapsen toiseen ja tappaneet omani. 

Miksi kaikki valehtelivat minulle? Nyt minua odotti ehkä sama kohtalo kuin Pröttin Reettaa, joka poltettiin noitana vanha Karlebyssä vuosia sitten. Hänkin oli osannut loitsia, keitellä yrteistä voiteita ja parantaa tauteja. He olivat noitia, en minä. Lapsuudessa isoisä kertoi minulle mustasilmäpakanoista, Pohjolan tietäjistä ja Sattasen noidista, joita piti tarkasti varoa. Ne mustasilmäpakanat levittivät väärää oppia, katsoivat pahalla silmällä ja riivasivat ihmismielen. He olivat noitia, en minä. Kuulin miten kappalainen kehui kruununvoudille heidän tuodessaan minua kuulusteltavaksi, että ihmisten polttamisesta tuli paljon mustempi savu kuin mistään muusta. Minua alkoi oksettaa ja joku toi minulle vettä. Muistelin miten he nauroivat, että olisipa kerrankin ilo kuulla miten riivattu noita huutaa kun hänet poltetaan. Juselius vaiensi ankarasti porukoiden kiherrykset.

- Dordi kysyn sinulta viimeisen kerran, mihin lapsesi joutui, lautamies kysyi ankarasti.
- Lapsi kuoli nälkään ja tautiin, ärähti joku vihaisesti. Oliko se isä, mietin väsyneenä.
- Hiljaa! Dordi talollisen vaimo, onko totta että ratsastit Perkeleen luo Pääsinyönä?
- On, kuulin itseni vastaavan ja yleisö kohahti.
- Tunnustin sen Haapajärven kappalaiselle Jooseffi Kalamniukselle jatkoin väsyneesti ja minua alkoi itkettää. En ymmärrä miten olin lähtenyt Marketan hourupäisiin noitajuttuihin mukaan. Pyysin armoa oikeudelta.
- Marketta se usutti minut mukaan. He vaihtoivat pahanhengen tahdosta lapseni kastereissulla toiseen. Sen he kertoivat minulle jälkeenpäin. Lapseni oli terve ja kaunis, mutta yht'äkkiä se oli kuihtunut, sen pää ja vatsa olivat paisuneet isoksi ja se oli raukka huutanut kovasti, syönyt paljon ja kuollut. Sen takia he antoivat minulle vaihdokkaan. Oma lapseni on kuollut ja nyt siitä on tehty vielä taikavoidetta, jatkoin itkien. 
- He noituivat minutkin! Sen takia seurasin Markettaa, mutta kirkon yli lentäessäni putosin aidakselta kun eivät varoittaneet lentämästä  yli. Putosin ja loukkasin pahasti käteni. Marketta itse lensi Sarjan Pertulle ja sen jälkeen Hornaan, jossa riijasi Rietasukon kanssa koko yön.

Ihmiset hihittivät ja toiset kirosivat minut. Juselius hiljensi yleisön. Halusin oikaista itseni hetkeksi oljille ja unohtaa tämän mielettömyyden. Ihmiset kuolivat nälkään ja sairauksiin, mutta kirkonmiehet halusivat vain tehdä hulluja noitakokeitaan ja kiduttaa viattomia ihmisiä. Mieheni hakkasi minua, eikä hänen äitinsä ollut juuri kummempi. Valvoin öisin ja kävin lypsämässä salaa maitoa naapurin ometassa. Varastin sitä nälkää näkevälle pojallani. Kun hullu Greeta neuvoi miten pääsisin kolmesti muutetun aitan tai huussin katolta lentoon, päätin seurata Markettaa, koska arvelin noituudesta olevan hyötyä sairaalle lapselleni.

Kerroin vielä, että Marketta Antintytär koputti ikkunaani ensimmäisen kerran 16 ½ 96 ratsastaen talon alimmalla hirrellä tai Anttilan mustalla pässillä. En jaksanut muistaa sitä tarkasti. Kuulin naurua. Kuka nauroi, mietin kaatuessani lattialle. Muistin yön kun pidin pientä sairasta lasta sylissäni. Eihän sitä kukaan tappanut, se kuoli syliini. Siitäkin minua syytettiin ja mies löi ja potki niin, että menetin hampaani, toinen käteni murtui ja kylkeeni vihlaisi jokaisella henkäyksellä. Raahauduin viimeisillä voimillani Kirsti Laurintyttären luo. Se oli suuri virhe. Nyt minulle rakennettiin omaa roviota, jossa tulisin palamaan, ellen jaksaisi leikkiä hullua loppuun saakka.

                                             *************************

Dordia ei teloitettu, hänet vapautettiin syytteistä vuoden 1699 kesäkäräjillä, koska katsottiin että Dordin tunnustus johtui mielisairaudesta. Ehkä hän joutui vaivaistaloon, jonne monet huutittomat ja hullut siihen aikaan laitettiin. Ehkä hänen vanha isänsä piti hänestä huolta, tai joku muu sukulainen? Marketta ehti kuolla oikeudenkäynnin kestäessä ja Kirsti joutui vannomaan puhdistusvalan, joka vaadittiin vakuudeksi, ettei hän ollut noita. Tarinassa mainittu Kaustisen Juopperissa asunut Kreeta Prött luultavasti mestattiin Kokkolassa 4. päivä huhtikuuta 1679.

Edellinen tarina perustuu tositapahtumiin ja Kalajoen syyskäräjiin vuonna 1697, jolloin Dordi Malisen juttu oli ensi kertaa esillä. Kuvitteellisen kertomuksen Dordin noitaoikeudenkäynnistä tein Annikki Viirilinnan dokumentin pohjalta joka julkaistiin Keskipohjanmaassa 9.4.1971. Tarinan yksityiskohdat sopivat stereotyyppisiin noitatarinoihin, joilla ihmiset ennen viihdyttivät ja peloittelivat toisiaan takkatulien äärellä tai pärevalkean alla iltapuhteen aikaan. Saalemin oikeudenkäynnit Amerikassa tapahtuivat samoihin aikoihin eli 1600-luvun loppupuolella, jolloin myös Ruotsissa ja Tanskassa oli mittavia noitaoikeuskäyntejä. Joten kokkotulet paloivat ahkerasti myös siihen aikaan:)

Paholaisen riivaamiin ihmisiin ja heidän outoon käytökseensä on etsitty järkisyitä, joista esimerkiksi torajyvämyrkytys ja erilaiset sairaudet kuten Ecomonin tauti (eräänlainen lintujen levittämä unitauti) tai Huntingtonin tauti (tunnetaan paremmin tanssitaudin nimellä) ovat olleet ehdolla. Suurin syy oli kuitenkin kirkonmiesten suuri ja pelottava valta, inkvisitio, jota aivan aiheestakin pelättiin. Taikausko ja joukkohysteria ruokkivat pelkoa ja saivat ihmiset helposti syyttelemään toisiaan sen takia etteivät itse olisi epäiltyjen listalla.

kokko, nuotio, pääsiäinen


Anno Domini 1967

Kevättalvella kiskoimme kieli vyön alla kaksostyttöjen kanssa metsänrannan hakkuualueelta havunoksia pellolle. Apuna meillä oli vetokelkka ja kaksosten velipojat, jotka osasivat lahjonnan, kiristyksen ja uhkailun jalot taidot:) Salmiakkijauheen ja hoputuksen innostamina raadoimme kuin hullut, mutta siitä huolimatta tuleva kokkomme näytti mitättömältä havukasalta eikä pääsiäiseen ollut enää paljon aikaa. Ilta-aurinko laski kun isä tuli Laurin veneverstaan kautta katsomaan hommiamme ja minä julistin että mepä tehejähänki tähä kylän isoin kokko. Hän katsoi meitä hilpeästi alaviistoon ja olin kuulevinani ikäänkuin naurua kun hän kääntyi kotiinpäin. Kehtasikin nauraa tulevalle suurkokollemme. Kaiken lisäksi minua kenkutti sekin, että yhteinen kokkomme piti tällätä naapurin talon taakse niin ettei se näkynyt meille ollenkaan. Piti mennä navetan taakse pellolle ja siitä vielä hyvän matkaa Maakarin mäelle, ennen kuin edes näki missä pikku risukasamme kökötti.  Huono oli sellainen kokko ja pojathan sen loppujen lopuksi omivatkin itselleen pilkaten lapsellista innostustamme. Väsytti ja harmitti koko homma.

Kun tulin koulusta kotiin tikkutiistai-iltana, näin isän läjäävän loppuun kaluttuja lampaankerppuja, risuja ja vanhoja romuja pellolle. Äiti nauroi iloisesti, että siitä tulee nyt Sinulle ihan oma kokko. Katsoin äitiä suu auki, mutta olin oppinut, että se kannatti pistää äkkiä kiinni, ettei se höläyttänyt mitä sattuu sopimatonta. Tuohan oli pelkkä romuläjä, eikä mikään kokko mietin savun synkeästi. Kaiken lisäksi Isä-pöljäke öyssäsi sinne vielä ruumenia, pari vanhaa luutaa ja rikkimenneen tonkkatelineenkin. Tein kiukustuneena läksyjä ja suttasin kumilla niin, että vihkon sivu meni rikki. Ajattelin kaikkia rumia paskanmarjoja, mitä mieleeni ikinä tuli. 

Mirri istui vakiopaikalla koulukirjan vieressä ja yritti leikkiä kynälläni, mutta käskin sen vain ankarasti vahtia mitä romuläjällä tapahtui. Se katseli kaunista kevätiltaa akkunasta, eikä puhunut minulle enää mitään. Taru-koirakin nukkua torsotti tuvan penkillä välittämättä ihmisten toilauksista tuon taivaallista. Äiti siivoili touhukkaana ja ehdotti että vanha nukkeni ja rikkimennyt vieterikoirakin joutaisivat kokkoon. Katsoin hartaasti vanhaa Maija-nukkeani. Sen guttaperkkapää oli murtunut ja hymykin oli himmennyt olemattomiin, mutta silti se oli minulle edelleenkin hyvin rakas, paljon kalliimpi kuin uusi hieno Sinikka, jonka olin saanut toissa jouluna pukilta. Maija oli ensimmäinen oma nukkeni. Se oli odottanut minua hienot samettivaatteet yllä kun tulin uuteen kotiini. Paha oli siitä luopua. 

Isä tuli sisälle ja huikkasi iloisesti: "Huomena lähetähän tyttö hakkiolle rekipelin kans." Hakkiolla käynnin tuloksena kokkoni komistui ihan silmissä ja kohosi melkein taivaisiin saakka:) Naapurin pojat katsoivat touhua vähän kadehtien, vaikka kehuivatkin että ompas tytöllä komea kokko. Olin niin onnellinen, että nakkasin surutta rakkaan Maijani, samoin kuin aarteistani kalleimman vieterikoira Turrenkin kokkoon. Äiti oli iloinen päästessään rikkimenneistä leluista, mutta jälkeenpäin minua harmitti niin, että tirautin monta kyyneltä muistellessani iki-ihanaa Maijaa ja pikkuista, iloisesti haukkuvaa vieterikoira Turrea, joka oli kulkenut mukanani niin kauan kuin muistin. Paljon kauemmin kuin Maija.

Tämän jälkeen, jos ennenkin, on elämässäni ollut monia onnellisia ja tunnelmallisia pääsiäisiä ja kokkotulia. Lapsuuden pääsiäisajasta muistan sen, miten jokaisella pellolla oli kokkotuli jonka savu ajoi vertauskuvallisesti pahaa pois, sillä lankalauantai oli pitkäperjantain tavoin vielä suuri pimeyden juhla. Mutta jo kokkoiltana riemuittiin tulevasta ja iloinen mekastus täytti illan. Saunan jälkeen jokainen kynnelle kykenevä lähti ihastelemaan tulen loimutusta ja taivaalle lentäviä kipunoita. Kokolla paistettiin perinteisesti makkaraa ja miehet saattoivat ottaa jossakin ilolientäkin, meillä päin se ei ollut tapana. Kestohankia pitkin oli helppo juosta vastavierailulle naapurin kokoille Ojalaan, Veistolaan, Keiskille, Alataloon ja aina Riutalle asti. Vähän isompina tuuskasimme hiiltyvässä kokossa omenia ja paistoimme tuhkassa vanhan tavan mukaan perunoitakin. Ja ainakin kerran poltin housun lahkeen kun innostuimme tuohustamaan liian lähellä tulta:)

Viime pääsiäisenä kävin kotikyläni kokkotapahtumassa Himankakylällä. Sinne uskaltaudun ehkä tänäkin vuonna, jos luutani suostuu lentämään reippaat 500 kilometriä:) Kokkotulien polttaminen pääsiäisenä ei ole pelkästään pahojen henkien tai noiten karkoittamiseen tarkoitettu perinne. Sen taustalta löytyy paljon vanhempi tapa eli pelloilla palavat tulet ovat olleet eräänlainen rituaali, jolla haluttiin taata hyvä karjaonni ja viljasato, sen vuoksi pellolle uhrattiin polttamalla sitä, mitä siinä oli kasvanutkin eli etupäässä olkia ja ojanpientareen kerppuja. Pääsiäiskokot ovat olleet aiemmin tunnettuja ainoastaan Keski-Pohjanmaalla, mutta sielläkin oli paikottain oikukasta vaihtelua, sillä esimerkiksi Perhossa ei poltettu pääsiäistuleja ollenkaan, vaan juhannusvalkeita, kun taas Kokkolassa poltettiin roviolla jopa noitia:)

pääsiäinen. luuta, kirnu, terassi
Toivotan kaunista ja mukavaa pääsiäisaikaa ja kokkoiltaa kaikille:) Älkää polttako hihoja, lahkeista nyt puhumattakaan:)

Lisäys 21.4. Uskomatonta, mutta näinkin voi käydä! Himankakylän kokko jäi noita-akka yhdistyksen iloksi polttamatta kokonaan. Ankara puuskittainen tuuli ja kuivuus estivät sen mutta arpojen ja makkaran myyntiä ne eivät estäneet, joten trulli nakkasi kissan luudalta ja kasasi sen voittoja täyteen ja hurautti tyytyväisenä kotiinsa:)
Kuvan lähetti lapsuusystäväni



Yläkuvan Noita on pöllitty Desktop Nexus-sivustolta

49 kommenttia:

  1. Onpa sinulla, Mustis, pääsiäistaiat ja -menot hyvin hallussa; kiitos huikeasta postauksesta!!
    Pääsiäiskokkoja ei meillä Itä-Suomessa ollut, se on nähdäkseni pohjalainen tapa. Meillä sen sijaan harrastettiin karjataikoja, mummoni Kaisa Liisa Juvonen oli tunnettu niistä.

    Oikein hyvää hiljaista viikkoa sinulle, Mustis! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Aili, hyvät karjataijat olivatkin ennen muinoin tarpeen. Kokkoperinne oli ennen hyvinkin paikallinen keskipohjanmaalainen tapa, nythän se on saattanut levitä jo laajemmallekin? Hiljainen viikko hurahti ohi nyt vähän huomaamatta, sillä tikkutiistaina matkasin Leppävirralle siskolle ja keskiviikko olikin taas matkapäivä:)

      Poista
  2. Tuo keko -kokko, jota muistelit, tuo mielenkiintoisen piirteen ihmisluonnosta. Se alkujaan pikkuinen kokko, josta voit olla ylpeä, ei vertailujen myötä enää ollutkaan ylpeyden aihe. Kaltaisilleni, joille ei ole suotu ylpeilyn aiheita, on sen sijaan kasvanut parhaimmillaan ihailu, huonoimmillaan katkera kateus toisten suuria ja kauniita saavutuksia kohtaan.
    Vertaamattoman onnellista pääsiäistä toivottaen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydämelliset kiitokseni Anonyymi. Omistussuhde, näkyvyys ja koko vaikuttivat valitettavasti tässäkin vertailussa jonkun verran, kerrontatapa toiset mokomat, mutta enemmän kuin koko, siihen vaikutti kuitenkin kokon likietuinen sijainti:)

      Silti jäin miettimään hienoa oivallustasi, jonka tästäkin tarinasta sait aikaan, en tosin ihan tätä kuutta päivää sitä miettinyt, sillä siihen määrään mahtui pari matkapäivää, Kyläreissu siskolle, koiran huoltoa ja muuta pääsiäiskäsi - ja mämmikoura hösseliä:) Katkeruus ja kateus vievät kalatkin vedestä, joten sen turhempia tunteita ei kai maailmassa olekaan ja luultavasti ne ovat Sinullakin hyvin vähän esillä?

      Poista
  3. Hieno postaus,hyvää pääsiäisviikkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Ritva, niinhän tuo on matalalentoa pitänyt, etten ole tännekään juuri ehtinyt, tosin pariin mielenkiintoiseen juttuun piti kommentoida. Toinen pääsiäispäivä on vielä viettämättä, ihana ilma on ollut tänään, tosin vähän kolea tuuli.

      Poista
  4. Luuta on siinä jo valmiina, joten kohta pääset lentoon. Onneksi aika on muuttunut, etkä enää joudu roviolle.
    Oli se hurjaa aikaa. Kyllä siinä selväpäinenkin muuttui noidaksi, kun tarpeeksi kiusattiin.

    Oikein hyvää pääsiäisenaikaa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin enemmän kuin ilahtunut että eksyit tänne Uuna:) Lentelyt sujuivat aika hyvin, eivätkä kokkotulet suuresti tänä pääsiäisenä trulleja pelotelleet. Noituudesta syytettiin ihan viattomia ihmisiä, sillä ei kai noitia olekaan kuin saduissa. Suhteellisen helposti leimattiin ja jo pelko vaikutti niin, että ihminen murtui aika pian ja ellei niin pitkäaikaiset ristikuulustelut ja kiduttamiset saivat kovemmatkin luut kyllä pehmenemään:) Noidalla oli usein vain kaksi vaihtoehtoa, eli kuolema ja kuolema, joten vaihtoehdot olivat aika vähissä:) Silti teloitettuja noitia oli isosta syytettyjen määrästä huolimatta suhteellisen vähän.

      Poista
  5. Hieno postaus Mustis! Jepualla pääsiäiskokosta sai muinoin kansa oikeasti nauttia myrkkyä, kun roviolla oli hirvittävä kasa renkaita. Mutta nyt kävi niin ikävästi itselleni Palmusunnuntaina, että virpojat olivat joutuneet kääntymään tyhjintoimin, kun en muistanut laittaa munia joulusukkaan ovelle, niinkuin joskus. Olin kansalaisopiston karaokekurssin päättäjäisissä baarissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, nämä renkaat unohdin kokonaan, nehän ovat olleet muotia aina, hyvä kun otit puheeksi:) Tosin silloin 1960-luvulla, ne olivat kai kultaakin kalliimpia ja äiti teki myöhemmin traktorin takarenkaisiin mahtavia kukkapenkkejä:)

      Harmittavainen juttu, että pikku virpojat joutuivat palaamaan tyhjin käsin... Lappeenrannan liepeilläkin kävi Palmusunnuntaina kaksi ihanaa virpojaa. Muita en tänä vuonna nähnytkään. Pääsiäislauantaina tuli ovelle vain Jehovan todistaja, jolle miesystävä ei oikein lämmennyt. Kyllähän omatkin menot ovat tärkeitä ja usein kaikki kiva sattuu päällekkäin. Kiitoksia Anne-Riitta:)

      Poista
  6. Olipa mielenkiintoista luettavaa.
    Meillä täällä Keski-Pohjanmaalla pääsiäiskokot ovat traditio. Aikoinaan niillä on käyty. Kun olen asunut muualla ei kokoista ollut tietoakaan, mutta taas nyt pitää lähteä katsomaan missä kokkoja on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Arleena. Vähän pelotti näin rajulla aloittaa, vaikka se mielestäni sopikin aiheeseen. Kokkoilta oli myrskyisä ja hyvin tuulinen ja kuivan sää takia monissakaan paikoissa kokkoa ei edes poltettu. Siinä mielessä harvinainen juttu. Toivottavasti Sinulla oli parempi tuuri:)

      Poista
  7. Pääsiäiskokkoja ei minun lapsuudessa poltettu, mutta tarinoitasi oli kiva lukea.
    Hyvää pääsiäisviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Millin. Hyvin paikallinen taitaa olla tämä perinne, mutta ehkäpä meidän keskipohojanmaalaisten myötä rajat ovat muuttuneet vähän väljemmiksi tässäkin. Aika myöhään rustailen vastauksia, mutta parempi myöhään jos silloinkaan. Mukavaa kevättä Sinulle, valpuri puskeekin heti pääsiäisen jälkeen.

      Poista
  8. Kauniit kuvat olet valinnut eikä yhtään pelottavia. Huikea teksti.

    Voi aikoja, voi tapoja erilaisine juonitteluineen.
    Noita sanana elää edelleen ja sitä voidaan käyttää myönteisessä tai kielteisessä muodossa tänäänkin.
    "Olet sinä aikamoinen noita" saatetaan sanoa, jos olet valinnut jotain arvauksen perusteella oikein.
    "Senkin noita" , josta mieleeni tulee vähemmän miellyttävä olo.

    Mitäs nämä nykyään pinnalle ponnahtaneet mentalistit oikein ovat, taikurin ja noidan yhdistelmiäkö.
    Yliluonnollinen/selittämätön kiinnostaa välillä enemmän tai vähemmän enkä tiedä onko niissä totuutta nimeksikään.

    Hyvää pyhien aikaa, Mustis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Rip, kuvat olivat hyvin kesyjä ja noita salaperäisen kaunis. Kivasti hoksasit tuoda esille noita-sanan eri puolia. Tarkoittanet ehkä näillä mentalisteilla velhoja tai viccoja, joiden oppi lienee enemmänkin elämänkatsomuksellinen. Vicca-uskomus tai -uskonto ei ole mitenkään toista vahingoittava vaan perustuu kunnioitukseen ja siihen, että kaikkea voi kyllä tehdä, mutta ketään ei saa vahingoittaa. He harrastavat rituaaleja, loitsuja ja magiaa. Karkeasti viccaluokitus jakautuu uusvicca-suuntaukseen ja traditionaaliseen, alajaottelua on vieläkin tarkemmin, mutta se olisi jo varmaan postauksen pituinen juttu:)

      Yliluonnollinen on aina kiinnostanut ihmistä, mutta joskus kannattaa palata maan pinnalle ja ajatella että pöytä on pöytä ja penkki on penkki:) Kaunista kevättä Sinulle Rip.

      Poista
    2. Moi Mustis. Noista mentalisteista tuli tuossa mieleeni lähinnä Noora Karma. Mitä lie magiaa.

      Poista
    3. Juu, Karjulan Noora, taitava tyttö ja taikuriksi hyvin menestynyt. En ole tutustunut tyyppiin sen tarkemmin, kauniit tytöt ovat ilmeisesti uskottavampia maagikkoinakin kuin vanhat rumat luuta-akat:) Kiitoksia Rip.

      Poista
  9. Hieman vieraat on noi pääsiäiskokot ajatuksena, Miellän ne juhannukseen. Juu, tarkkana on oltava kohta alkaa noidat lentelemään luudillaan. Hyvää tulevaa pääsiäistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Harry, Juhannusvalkeat lienevätkin tutumpia useimmille, myös helavalkeat tai helluntaitulet ovat paikallisia juttuja? Toivottavasti säästyit noita-akkaharmeilta, tänä vuonna useimmat trullit jäivät nyt kokonaan polttamatta, ilmankos pääsiäinen on ollutkin niin levoton:)

      Poista
  10. Huomenta. Hieno stoori jälleen kerran.
    Kerkesin muuten asiasta kolmanteen jo hieman odotteleen loitsun-sun lukujas.
    Kyllä joka pääsiäiseen kuuluu pikkunen noita-akka.
    Kenties pieni tipu, kana, tai jopa kalkkuna.
    Kyllä sama peli oli länsi-eteläisen suomen puolessa.
    Ei pääsiäsikokoista muuta tietoo kuin puheet, ..et jossain päin pohjanmaata niitä pruukataan.
    Katolisissa maissa pääsiäinen on se suurin juhla.

    Hyvää pääsiäistä toivottelen
    ja taidan täs piipahtaa samalla hieman alemmallakin tasolla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että joku on loitsujani ihan jo kaivannutkin. Melkein tuli hyvä mieli Maksi, jos nyt äkäpässi noita-akalta sellaista voi odottaa:) Tipu, kana ja kala kuuluvat pääsiäiseeni, kalkkuna ei niinkään. Ortodokseille pääsiäinen on todella suuri juhla, mutta sitä se on myös ev.lut-kirkon jäsenille. Paastoahan meillä ei samalla tavalla ole kuin katolisen kirkon piirissä, mutta kyllä Pääsiäispäivän jumalanpalveluksessa näkyi varmaan sama ilo ja riemu kuin heilläkin.

      Monet kokkoillat viettäneenä, piti tyytyä tänä vuonna kuivaversioon. Eli kokko jäi polttamatta kokonaan:(

      Poista
  11. Eihän se rikkinäisyys rakkautta vähennä, suruhan siinä tulee luopuessa.

    Mukavastihan Pääsiäiskokko elävöittää kevään aikaa.

    Muistan että aikoinaan Meillä Pohojois-Pohojanmaalla polteltiin peltoja vasta joskus toukokuulla, jotta kasvu riehaantuisi.
    Niin tahi, kulotustahan se oli. Pääsiäiskokkoja en nähnyt.

    Mukavaa kerrontaa on postauksesi.

    Hyvää pääsiäisen aikaa Sinulle!:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riikimennyt ei todellakaan vähennä rakkautta, melkein päinvastoin. Samat virheet toistin sitten omiean lapsieni kanssa:( Niin tämä kulotus onkin varsin ihanaa ja se savun tuoksu. Sekin on lapsuudesta tuttua, Olen kulottanut usein ja mieheltä ryöstäytyi tuulen mukana kerran melkein metsään saakka ja pahalla päällä ja nokisena tuli, kun en huutoa kuullut. Nyt on niin ennätyskuivaa, että kulotuksen kanssa saa olla aika varuillaan. Jotakin elämästä puuttuu kun ei sitäkään enää saa tehdä, tosin roskia kerran poltin naapurin kanssa vielä vuokralla ollessanikin takapihalla, kumma kun ei piipaa-auto tullut..

      Kaunista kevättä Sinulle Liplatus.

      Poista
  12. Hyvää Pääsiäistä Mustis:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitoset Helmiina. Sinulla on nyt ihana kevät ja pääsiäinen varmaan myös. Onnellisia ja lokoisia kevätkesän päiviä, nyt on aika nauttia ja ottaa rennosti:)

      Poista
  13. Oikein hyvää pääsiäistä sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellurei Kiki, pääsiäinen on ollutkin oikein mainio, kiitoset Sinulle ja ihanille jorinoillesi:)

      Poista
  14. Voi jee, kiitos lukuhetkestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Arnoyan Ari, lukuhetken karmeus tuntui alun alkaen itsestäni turhankin roisilta, mutta ehkä pikkuhiljaa rohkaistuin ja jätän ikuisen mielyttämishaluni jorpakkoon ja revitän ihan miten haluan:)

      Poista
  15. Hyvää Pääsiäistä ja kiitos vierailustasi :)
    Pääsiäiskokko ei ole kuulunut minun lapsuuteeni, kokkoja poltettiin vain Juhannuksena. Aikuisiällä kokoilla on tullut käytyä ahkerastikin, kun ne ovat pikkuhiljaa levinneet tännekin päin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se kokkoraja taitaa kulkea tiukasti tästä välistämme, mikäli oikein ymmärsin. Kokkoperinne on kiva juttu, mutta monistakin kokkoporukoista tunnen jo vieraantuneeni täysin, Villissä lännessä ei ollut näkynyt kokkoa ollenkaan.. Kotikylällä kävin pikimmiten, mutta kuivuuden ja puuskaisen, rajun tuulen vuoksi sitä ei voitukaan polttaa. Kiitoksia Selma.

      Poista
  16. Johan oli taas juttu.

    Kiirasta torstaina ja pitkää perjantaina,
    toivottelee Pedro.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiirastorstai mennä hupsahti kiiraa jahdatessa ja illalla tuli pojanpoika vielä vauhdittamaan asiaa, joten pitkä perjantaikin kulahti ohi mennen. Huomispäivänä ihmettelemme edelleen pääsiäisajan keskeisintä teemaa:) Kaunista ja mukavaa kevättä Pedrolle, vappusimat odottavatkin jo nurkan takana kuten aina, jos pääsiäinen sijoittuu loppupuolelle huhtikuuta.

      Poista
  17. Aivan upea postaus Pääsiäisestä. Hieman eriävän mielipiteen sanon Perhon kohdalla.
    Lapsuudessani kotikylälläni ala-Perhossa poltettiin pääsiäiskokkoja. Kotikyläni onkin vain pari kilometriä naapurikunnan rajasta. Pääsiäiskokot ovat kuulemma tulleet uudelleen "muotiin" viime aikoina siellä, oltuaan poissa jopa vuosikymmeniä.

    Myöskin lehmien utareiden tervaus ja hännän leikkaaminen ovat tuttuja vanhempien kertomuksista. Usein lapsena myös me pojat pukeuduttiin pääsiäistrulleiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio Shamani, siis ala-Perhossa poltettiin, mutta ylä-Perhossa ei:) Mielenkiintoista että ovat olleet poissa kuvioista näinkin kauan. Katselin eilen ohi ajaessamme että siellä missä vuosikymmenet asuin, ei ollut myöskään kokkoa, ilmeisesti nuoremmat eivät enää talkoile sillä tavalla kuin me vanhemmat ennen, tai siis mieshän se talkoili ja naapurit, itse tein kerran vain noita-akan luudasta ja vaatteista tuuraamaan itseäni:) Tien varrella pellolla monesti poltettiin ja tuttuja ja oudompiakin siihen iloon riitti.

      Tervaa käytettiin usein haavojen hoitonakin, olisiko kysymys ollut siitä, vai oliko sillä joku huono merkitys? Hännät leikattiin ja ilmeisesti eläinten nahanpaloja kirnuun pahassa mielessä nakattiin, moninaiset olivat pahat tavat silloin, jos ovat nykyäänkin:)

      Kiitoksia Shamani, olen nähnyt aivan ihania trulleja, myös poikia, kerran otin kuvankin kahdesta tosi kauniisti pukeutuneesta trullityttärestä, mutta kun en saanut kysytyksi lupaa kuvan julkistamiseen, en voinut sitäkään julkaista ja se on harmi.

      Poista
  18. Mielenkiintoinen postaus kaikkinensa. Pääsiäiskokot eivät ole minulle tuttuja, mutta kaikenlaisista noitakepposista muistan hämärästi maaseudulla puhutun, ammoin lapsuudessani. Taikausko on niin osa ihmistä, ettei se sivistyksenkään myötä kokonaan katoa, saa vain toisenlaisia ilmaisumuotoja, pseudo-tieteellisiä selityksiä yms. Täällä noituus on vielä hyvin elinvoimaista, sitä harrastetaan varsinkin maaseudulla mitä erilaisimpiin tarkoituksiin, siihen uskotaan vakaasti ja se herättää pelkoa oppineissakin ihmisissä, syvään juurtunut perinne, sanoisin. Niin syvään, että edes islam, joka sen harjoittamisen kieltää ja jonka oppeja muuten sokeasti seurataan ei ole sitä pystynyt voittamaan. Voisi melkein päätellä, että paholaisen pelko on suurempi kuin jumalan pelko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Sirokko. Taikausko on varmasti jo kromosomeissa, niin tiukasti se ihmisessä istuu. Siellä on takuu varmasti eritavalla värikästä ja aivan erilaista kulttuuria kuin kesyssä koto-Suomessamme. Ja tuo mitä sanoit: "että Paholaisen pelko on suurempi kuin Jumalan pelko" oli erittäin viisaasti sanottu, Minusta tuntuu että se on aina ollut niin?

      Pääsiäiskokko iski sopivasti ihmisiin, joille se oli sekä tuttu että vähän oudompi kuulopuheiden perusteella tunnettu traditio ja koska rovio liittyi sopivasti noitiin, niin ymppäsin sen löyhämielisesti tähän noitaoikeuskäyntiin:)

      Poista
  19. Mielenkiintoista luettavaa kiitos siitä.Meillä tänään myös poltettiin kokkoa mutta tosin vain
    tarkoituksena siivota piha-aluetta,eli risusavottaa lasten kanssa.
    Mieleeni tuli lapsuudesta pääsiäispahan tekemiset ,mistähän poikaset
    olivat sellaisen perinteen keksineet ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että kiinnosti Bike. Roskien poltto ja kulotus kuuluuvat hyvin olennaisesti kevääseen. Harmittaa etten enää asu omakotitalossa maalla, jossa näitäkin kevätiloja sai/joutui harrastamaan:) Pääsiäspaha ei auennut minulle ollenkaan, ellei se ollut sitten väännös pashasta? Tai ehkä he polttivat polttolasilla kuloa ja saivat aikaan isomman roihun kun oli tarkoituskaan:) Pääsiäisporsaasta olen kyllä joskus kuullut, mutta se lieneekin vanhempi juttu, eikä tarkoita ollenkaan sitä mitä nimen perusteella voisi luulla:)

      Poista
  20. Kiitokset kaikille ihanille kommenttaattoreille:) Noita-akka lennossa ja luuta kunnossa, mutta palajan vastausvakkani kanssa tuota pikaa paikalle, joten näkemisiin:)

    VastaaPoista
  21. Olenko lukenut "huitaisemalla", kun ei selvinyt minulle pääsiäiskokkojen merkitys täysin? Tehtiinkö ne alunperin noitien polttamista varten vaiko noitien pelotteeksi?
    Etelä-Suomessa on yleensä vain juhannuskokot keskikesää juhlistamassa.

    Hyvät tarinat, kiitos ja hyvää pääsiäisen jatkoa Mustiskalle;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet huitaissut ilmiselvästi sillä " Kokkotulien polttaminen pääsiäisenä ei ole pelkästään pahojen henkien tai noiten karkoittamiseen tarkoitettu perinne, sen taustalta löytyy paljon vanhempi tapa eli pelloilla palavat tulet olivat eräänlainen rituaali, jolla haluttiin taata hyvä karjaonni ja viljasato. Uhrattiin pellolle polttamalla sitä, mitä siinä oli kasvanutkin eli etupäässä olkia ja kerppuja." sepustin loppuvaiheessa. Luultavasti uhritulet olivat ennen näitä noitarovioita?

      Juhannuskokolla en ole ollut koskaan, joten kukahan tarjoilee sellaisen nautinnon ensi juhannuksena. Kiitokset ja hyvää Juhannusta Halexille:)

      Poista
  22. Kiitos mukaansa tempaavasta kertomuksesta ja kokkojen historiasta. Näin karjalaisena tuo kaikki on miulle täysin vierasta siksi oli mielenkiintoista tutustua teidän perinteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Kosotäti, kiva kuulla, omatkin juureni ovat osaksi sieltä Karjalasta, mutta elämä heitti minut pohojanmaan lakeuksille jo aika pienenä, jonka vuoksi tunnen useinkin olevani ei-mistään-kotoisin. Keskipohjalaiset perinteet ovat silti minulle kotoisia ja tärkeitä. Joten ehkä ihminen on enemmän sitä missä elää ja kasvaa, kuin sitä missä syntyy?

      Poista
  23. Kiinnostavaa luettavaa. Luin kaikella antaumuksella. Omakohtaisesti muistan lapsuudestani, että kodin navetassa oli käynyt trulli. Lehmiltä oli leikattu häntäkarvoja, kaipa karjaonnea oli haluttu viedä.
    Noitavainoista olen lukenut ja joskus 8-tietä pohjoisesta etelelään päin ajaessa on näkynyt pääsiäiskokkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin niin ja sen vuoksi niitä nahkanpaloja leikeltiin ja jopa talon kirnuunkin pudoteltiin, että talon onni menisi ja trullin oma onni paranisi. Siihen aikaan kun olin lapsi ei tämmöistä enää tapahtunut. Kokot paloivat nytkin Rahjan nuorisoseuran pihalla ja Kalajoen sillan kupeessa, josta otin joskus kuvankin.

      Suuret kiitokset Aimarii, tästä pitäisi jo pikkuhiljaa edetä muihin tunnelmiin, mutta niin on vain jankissa mieli ja muutenkin .. luntakin on kuulemma satanut melko reippaasti siellä täällä, tosin ei meillä, mutta yöpakkasia on ollut ja siilitkin ovat heränneet jo aikoja sitten. Tappelivat ja möykkäsivät terassin alla yhtenä yönä, vaikka vähän ruokaakin sinne tänne olen vienyt.

      Poista
  24. Olipahan mielenkiintoista luettavaa. Olen myös lukenut Kalajoen historiasta tuon Malisen Dordin tarinan.
    Pääsiäiskokkoa meilläkin poltettiin, siihen kerättiin välistä kaikki talon turhat roippeet mukaan ja iloisesti paloi. Tenavat juoksi pitkin kylää kokolta kokolle katsomassa kenellä oli komein kokko.
    Viime pääsiäisenä jäi kokko polttamatta kovan tuulen takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Sinikka:) Dordin kohtalo lienee tuttu juttu kaikille täkäläisille ja löytyyhän se historiikeista. Pääsiäiskokkoon kerätään kaikki mahdolliset romppeet osaksi kai vieläkin.

      Ajeltiin pääsiäislauantaina Kalajoella ja Himangalla, jossa molemmissa jäi kokot polttamatta kuivuuden ja kovan tuulen vuoksi, tosin jokirannalla Kalajoella paloi ja Rahjan kylän nuorisoseuran pihalla, joten ihan kokottomaksi emme jääneet:)

      Poista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän - kiitos 💜