Lemmikit, luonto, historia, kirpputorilöydöt, kirjat, juhlapyhät, vuodenajat, noitavainot, sadut, perinteet, valokuvaus, Taina Marjasen tontut, noita-akat, jouluhullu kyökkipiika, juhannus, vappu, pääsiäinen, pyhäinpäivä, halloween, meri ja Pyhäjoki

lauantai 8. kesäkuuta 2013

PUUVENEEN TARINA

"Laivan teki haltija sellaisen, että maata se kulki ja ilmaa ja vettä." Satukirjan ihmelaivan tavoin minäkin opin tuon aivan helposti ja kuljin matkoillani vieraisiin kyliin ja niin outoihin latoihin, että Poste restante tuotti emännällekin pientä päänvaivaa. Tässä minut on jo onnellisesti löydetty ja pääsin samantien "telakalle". Emäntä lotrailee onnesta soikeana lainaruutansa kanssa, joten tässäpä on hyvää aikaa ottaa ultaviolettia kylkeen ja muistella menneitä.

Kuulun Kurikkalan venesukuun ja synnyin Himakakylän veneveistämöllä taitavan Lauri-venemestarin luomuksena vuonna 1994 - apupoikana toimi nykyisen omistajani isä Niilo Niemelä, joka halusi lahjoittaa veneen tyttärelleen. Viimeisen uimakesäni - 2005 - jälkeen pötkötin kyljet puutuen vuositolkulla pimeässä riihessä Villin Lännen rajamailla, missä pääskyt ja varpuset pitivät minua hävyttömästi paskahuussina samalla kun ikävä Herra Pöly ja utelias vanhapiika Sotku vuokrasivat hienot lautani ja kauniit kaareni ahneille sukulaisilleen. Leväkerrostuma kuivettui ajan myötä tiukasti köliin kiinni ja vaivun pikkuhiljaa kuolemansyvään horrokseen. Uneksin merestä, auringosta ja rannasta. Entisistä lämpimistä kesistä, uimareissuista ja isäntäväen vierasporukoiden merimatkoista.  

Uneni jatkui pitkään ja vasta vuosisatoja myöhemmin havahduin ilahtuneena kirkkauteen, mukavasti tuttuun ääneen ja käteen, joka silitti hellästi kokkaani. Pääskyset lennättivät poikiaan, joten syyskesä oli jo ovella. Pettymys kirahti kölini kautta perätuhdolle asti. Ikävöin kipeästi ulappaa, laineita ja moottorin hyrinää, joka kuljetti minua kevyesti eteenpäin. Minut luvattiin viedä syntymäkylän rantalatoon, mutta jostakin syystä en sinne päässytkään, vaan tein välilaskun syntymäkotini navetan ja liiterin välikköön, missä ikäloppu tukkireki ja vanhat kiesit toivottivat minut tervetulleeksi. He rupattelivat iloisesti menneistä ajoista ja kummastelivat sitä mitä ihmettä tein paikassa, joka oli eläkeelle siirtyneiden työkalujen viimeinen saattokoti. Sanoin olevani hyllytetty ikävuosista tai kunnostani huolimatta ja että hevosvoimia minäkin tarvitsin päästäkseni eteenpäin. Sen jälkeen meillä olisi riittänyt juttua vaikka talven yli, mutta syksyllä joku miehenköriläs siirsi minut rantalatoon, jossa vaivuin heti talviuneen.

irja tervaa, veneen tervaus, kevät, kotiranta

Kevään tullen havahduin ja odotin sydän sykkyrällä tuttujen askelten ääniä. Varmasti ne kohta lähestyisivät latoa ja huolisivat minutkin mukaan. Kuuntelin satamalaiturin iloisia ääniä ja odotin vuosi vuoden jälkeen - turhaan. Tunsin itseni likaiseksi ja ikivanhaksi. Viereinen vene kertoi olevansa väärän puun kautta vähän samaa sukua ja se tarinoi minulle merestä, lokeista ja saaristosta, kunnes kyllästyin sen jorinoihin ja lähdin rengasmatkalle naapurikylän rantalatoon, josta emäntäni minut viimein löysi. Tässä hän nyt puunaa ja tervailee minua kuin silloin ennen, mutta jonkun asian hän unohti tykkänään ja tervakin oli paksua kuin terva, kun se aina pihtailee ohenteissa ja säästää väärissä paikoissa. Mutta annan sille anteeksi sillä olen kaivannut niin pitkään näiden käsien kosketusta ja tervan tuoksua.


Vähänko minusta nyt tulikin hieno, kiillän kuin koppakännäri ja sieluni laulaa! Viimeinkin pääsin veteen. Ihmiset kiistelevät siitä, vuodanko ehkä liikaa, mutta itse olen niin onnellinen etten saa sanotuksi edes sitä, että vaseliinilla voisi korjata haljenneen pohjalautani:) 
irkun vene, vene vesille




Genteleman kuvaa minua ja laituria hakevaa emäntää, jota ottaa koko lapsetus päähän. Häpeällisen tyhmiltä vaikuttavat kyllä molemmat kuten videostakin hyvin näkyy, mutta kai se on pakko alistua tilanteeseen ja varsinkin soutajaan, joka ei edes tiedä mihin on menossa:) Kun he lähtivät aloin hitaasti, mutta varmasti vajota. Hätäännyn itseni ja moottorin puolesta, mutta sama mies, joka kerran kööräsi minut latoon, tuli hätiin ja pelasti tilanteen. Hän voiteli haavani umpeen ja vesihän on tunnetusti vanhin voitehista ravistuneelle puuveneellekin, joten ehkä pääsen jo huomenna Sudenkorento-Saareen eli Joonan karvolle.
soutaja, vene, Rahjan saaristo
Hyi olkoot, mikä reissu! Särkivät moottorin ja soutivat vielä kivillekin. Merivesi oli kyllä huippumatalalla, reilut puoli metriä alempana kuin normaalisti, joten annan tämän kerran heille anteeksi. En olisi kyllä ikinä uskonut, että kokenut naisihminen ja vanhan merenkävijän tyttö osaa olla melkein yhtä tyhmä kuin maakrapu Gentleman.

He vetivät minut pitkälle Sudenkorentosaaren rantakivikkoon, vaikka pistin tiukasti hanttiin. Sitä saa, mitä tilaa mietin juuttuessani liejukkoon, josta emäntä lykkäsi minua tyrät rytkyen irti ja ukko uitteli turvasaappaita rantamatalikossa ähertäessään minua illalla vesille. Raskas lastikin purettiin ennen kuin irtosin ja matka kotisatamaan saattoi alkaa. Minulla oli tietysti hillittömän hauskaa siihen asti, kunnes kivet raapivat jälleen hienoa hipiääni. Kyllä nuo hullut minut tänä kesänä vielä hukuttavat, ei kai sille mitään mahda. Mutta mitäpä ei vene tekisi emäntänsä vuoksi, joka kaipaa Muistojen mökille. Uhraa vaikka elämänsä, sillä tiedän miltä tuntuu, kun kukaan ei tule, vaikka odottaa ja odottaa. Aivan kuin se pieni Mökkikin saaressa, joka odotti paljon kauemmin kuin minä:)

P.s. Kiitän lainatrailerin omistajaa veden äyskäröinnistä ja muusta huollosta ja toisia ystäviä huoltopesu mahdollisuudesta. On se ihmeellistä että maailmassa on näin ihania ihmisiä 💛

51 kommenttia:

  1. Vesille venhosen mieli, niin se on...
    Työtähän varmaan teetätti, mutta upea vene sieltä kehkeytyi esille. Näyttää olevan tukevaa leveää tekoa, ei ihan pikku laineet hetkauta.

    Kaunista videokuvaa otti gentlemanni. Jälestähän iloitset kuvaamisesta, vaikka kuvaus hetkellä pitää hanttiin pistää..;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Vesille venosen mieli tervaisiltaki teloilta,
      mieli neien miehelähän korkeastaki ko'ista.
      Sitä itken, pursi raukka, vene vaivainen, valitan:
      itken viejäistä vesille, laskijaista lainehille.." Tämä vesille venosen mieli oli työnimenä tälle jutulle, mutta jostain syystä vaihdoin sen?

      Gentlemannia lapsetti, mutta kieltämättä tuo airoilukuva olikin nättiä katsottavaa jälkikäteen. Kiitoksia Liplatus, kivasti sopi nimimerkkisi tunnelmaan:)

      Poista
  2. Kyllä hieno tuli veneestä, vau!
    Ja ei ookkaan ihan pikkupaatti, vaan oikein tuhti ja iso merenkävijän vene.
    Näyttäis varmaan meiän oranssi vene pieneltä teiän veneen vierellä.
    Mutta me mennäänkin sillä vaan joella.
    Ja oikein Kurikkalaista sukuakin vielä, tiedätkö, mun äitini oli kotoisin Kurikasta.
    Ja video oli kiva ja hauskakin. Hyvä,että gentlemanni kuvasi sua, sitä on kiva myöhemminkin katella.
    Hyvää viikonlopua sinne mökille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vain tullutkin Harakka. Tämä on suhteellisen pieni vene oikeiseiin kalastajaveneisiin verrattuna, ehkä 5 ja puoli metriä, mutta uppoama on samalla tavalla sopiva ja silti vene liukuu kevyesti myös soutaessa. Minulla oli pieni virhe tuossa sanassa, eli Kurikkalasta oli kyse, ei Kurikasta joten anteeksi tuo tahaton harhaan johtaminen. Kurikka on hieno paikka ja eikös ne siellä puhu jo aika leveästi ärrän päälle?

      Siivoilin vuosikymmenen paskat pois ja tulimme takaisin maalle, pari kertaa päiväselti kävimme saaressa ja yömyöhään koiran huolto ja lenkitys, vaikka olisi siellä voinut jo yöpyäkin..

      Poista
    2. Kurikasta kotoosin ja kropsua eväsnä.
      Sieltä se oli minunkin emoni kotoisin, Mosselonmäeltä.
      Ennen sielä sorvattihin pinnalavittajanjalakoja,
      nykyään ei kai niitäkään.

      Poista
    3. Kurikkalaasta hommaa, aivan varmaa ei ole miten taipuu:) Minusta sikäläinen murre on tosi mahtavaa, leveää ja vähän leuhkaa..

      Poista
  3. Toivotan kaikkea hyvää kesän tuleville reissuille, arvoisa puuvene! Kylläpä sinusta tuli kaunis!

    Olipa mukava tarina lukea, odotin ihan jännityksellä miteen veneen käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parahin kiitokseni Vikki, yritän tehdä parhaani pitääkseni nämä maakravut pinnalla. Merenkulkutaitokin kun on laji, joka näköjään helposti unohtuu. Toivotaan että he kesän myötä kehittyvät pikkuhiljaa, vaikka ei näistä oikeaoppisia merenkulkijoita tule ikinä. Riitelevät vain poijujen ohitussuunnista ja väylistä ja täräyttävät kiville:)

      Poista
  4. Ihan tippa silmässä seurasin veneen tarinaa. Niin monta surullista venettä lojuu unohdettuina tuolla pitkin rantoja. Hienosti veneen kuitenkin kävi ja se sai arvoisensa kohtelun ja emännän ja isännän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Tiitsa, aika paljon veneitä hylätään, joskus syynä voi olla isännän menehtyminen tai vaikka vanhuus, joka estää huolehtimisen, eivätkä jälkipolvet välitä siitä tuon taivaallista, toisaalta nuoret ovat usein huolettomia omissakin kamppeissa ja naisihmisen on hankala köörätä raskasta venettä edes trailerille.

      Tämä on minulle rakas paatti, mutta aika on ollut sellainen, ettei sillä ole ollut pitkään aikaan käyttöä.

      Poista
  5. Jopas jotakin! Hauskan tarinan olet veneen "tuntemuksista" kirjoittanut. Toivottavasti suotuisat tuulet nostavat vedenpinnan taas normaalikorkeuteen, että pääset sinne sudenkorentosaareen helpommin...;)

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Rip, minua vähän ärsytti kun hain laituripaikkaa ja vene vuoti sivusta kuin seula ja mietin sitäkin että se olisi kannattanut jättää laskupaikalle matalaan veteen turpoamaan, mutta veneitä laskettiin koko ajan, joten tiellähän se olisi sielläkin ollut.

      Vene oli tilasyistä väliaikaisesti siirretty naapurikylän latoon, mutta lato oli vähän hakusalla kuten isäntäkin, jolla oli avaimet:) Oli hupaisa seikkailu sekin.

      Poista
  7. Tää on NIIIIIN ihanasti kerrottu tarina , taas kerran,että....!!!!!<3 <3
    Sieluni silmin näen ja kiitos näistä nauruista,jotka tekivät minulle todella hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Myrsky:) Kyllä minua on nolottanut tämä meidän pelleily vesillä, isä häpeäisi varmasti silmät päästään. Pakko ajaa tuo reitti jonkun viisamman perässä, josko se sitten hahmottuisi, merenpuoleinen väylä olisi vähän syvempi, mutta me kun me tykätään kivikoista niin kovasti. Naapurinisäntää nauratti kun kuuli että ajoimme sokan heti särki, mutta vesi on tosi alhaalla, enkä yksin jaksa näin raskasta moottoria käsitellä, käyntiin saaminenkin on konstikkaampaa kuin vanhan ruohonleikkurin, jossa siinäkin pitää nykkiä, ryypyttää, potkaista ja kiroilla, mennä sisälle ja yrittää sadattamalla uudelleen ja avot sitten se lähtee:)

      Poista
  8. Pääasia, että tulit kuntoon ja pääsit merille, mitä nyt parista mustelmasta. Kyllä ne kesän aikana oppii, miten sinua kohdellaan kunnioittavasti.
    Lupaava kesän alku ja hieno tarina :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo se että pääsin pitkästä aikaa taas veteen, vaikka edes satamaan, sai sydämeni laulamaan. Voin turisuttaa siellä muita veneitä ja kuunnella kuka on käynyt Kallassa ja kuka ehkä Säären muoria katsomassa. Ehkä olisi paras tyytyä vain siihen sillä minulla on hirvittävä epäily, etteivät nämä kyllä opi, emäntäkin on istunut pikkutyttönä vain kyytillä ja soudellut hyljejollalla saaristossa, joten eihän se raukka tajua väylistä ja nykymoottoreista yhtään mitään, vanhaa olympiaa se joskus leikisti ruoriohjasti, mutta se taisi olla vapaalla ulapalla.

      Kiitoksia Uuna:)

      Poista
  9. Upeasti kirjoitettu tarina upeasti entisöidystä veneestä ja nätistä soutajasta! Valitettavasti video ei mun laitteillani auennut. Moni muisto puuveneellä soutelusta minunkin mieleeni tätä lukiessani juolahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soutaja on piiloutunut lasien taakse, jotka ehkä vähän petraa ja kuvakulma on sopivasti armollinen:) Harmi ettei video näkynyt, se oli yhtä pöhölö kuin tekijätkin ja on alkukuva onkin musta mutta alaosassa olevasta vasemman puolisesta nuolesta klikkaamalla sen pitäisi kyllä näkyä.

      Kiva että tuli muistoja mieleesi Petriina, joki, järvi, meri, laiturit ja veneet kuuluvat olennaisesti kesään. Monesti mökille pääsee jo tietä pitkin, joten vene saattaa olla vain huvitusta varten, mutta tälle mökille ei pääse ja hankalasti on vesi pakenemassa ja mataloitumassa, joten ruoppasta sinne on pakko tehdä, lupa siihen jo on, mutta ruoppaajaa ei. Linnunpesintä aikaan sitä ei voi edes tehdä.

      Poista
  10. Tulipa veneestä hieno, tervaa sen olla pitää. Toivottavasti jo seuraava veneily sujuu ilman kolhuja pohjaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vain tullutkin, kaappasin 10 litran tervapöntön kaupasta mukaani, mutta tarpeeksi ohennettuna olisi 5 litraakin ehkä joten kuten riittänyt. Ennen poltettu terva oli tosi mustaa ja tuoksuikin niin ihanasti, tämä nykyinen on enää haalea hajua sen rinnalla. Entivanhasta tervaa piti lämmittääkin ennen kuin se suostui pensselin alle. Kiitoksia Anja.

      Poista
  11. Niin hieno tarina veneen vuosia kestäneestä horroksesta. Vene sai arvoisensa kohtelun ja pääsi sille kuuluvalle paikalle liikkumaan vesille ja tervaus teki sille niin hyvää. Toivotan mukavia venereissuja.
    Siirryn katsomaan nyt videosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämäntilanteeni vaikutti myös veneen kohtaloon, mutta toivotaan että se pärjäilee rantasatamassa sateesta huolimatta, sillä reippaan 50 km päähän ei tule joka hetki lähdettyä vettä äyskäröimään.

      Tervasin viimeksi kesällä 2004 tai 2005, joten oli kyllä jo korkea aika. Kiitoksia Aimarii, menen ensihätiin vaikka soutelemaan, ystävätär jo sinne houkutteli, sillä moottori lähti sairasmatkalle etelään.

      Poista
  12. Kyllä paattia on varmaan naurattanut monta kertaa seuratessaan sun touhujasi. Hyvinhän pärjäsitte ja kesä on vasta alkupuolella, kyllä te vielä yhdessä opitte parit kivet kiertämään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti Anjuusa ja vaikka vene tunnetusti tykkää, kun sillä ajetaan, niin tätä venettä saattaa naurun ohessa vähän hirvittää:) Ja laitetaan hartiat töihin niin kyllä se vene liikkuu ilman potkuriakin, ei tuo matka saarien välistä puikkimalla niin mahdoton ole ja viikon kun treenaisi ei tuntuisi enää missään, toivotaan että merivesi vähän nousee, niin tohtii paremmin yrittää.

      Poista
  13. Ihan merikelpoisen veneen mitat. Tuolla pärjää jo kovemmassakin aallokossa. Hienoa, että vene sai uuden elämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Harry, tämä on uppoamarunkoinen merivesivene joka ei plaanaa sillä tavalla kuin pikaliippari tai kevyt vene. Uppoamaton ei tämmöinenkään ole, eikä niin jykevä kun kunnon kalastusvene, mutta pikku aallokkoa se ei edes huomaa ja isompaan tuuleen ei näillä taidoilla lähdetäkään.

      Poista
  14. Virtuaalinen ja ystävällismielinen läpsäytys veneellesi ja tarinallesi, hyviä souteloita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu Plätty ja kiitoksia läpsytyksistä. Muistatko laulun "Sun kanssas tahdon sunnuntain ongelle.." tosin tässä on vain yhdet hankaimet ja airot, joten vuoroista täytyy tapella:) Mokin siivoukset sain jo tehtyä, uuden kaasulieden vietyä ja uunin peltikin suostui viimein toimimaan, joten siellä kelpaa jo asustaa, ellei huippumukavuuksia vaadi. Muurahaisten kanssa otin lujasti nippuun, koska heillä oli harhakuvitelma siitä että voisivat olla vaikka alivuokralaisia.

      Poista
    2. Ei tuu mieleen tuo laulu. Sinä oot vähän ahkeroinu :D Meillä ei oo enää puuvenettä vesillä, se eka venekin on "kukkaveneenä" ja kaverilla on vanaha lasikuituvene, jota mun ei tartte soutaa, kattelen vaan maisemia.:)Iliman noita alivuokralaisia minäki oon pyrkiny asustelemaan.
      Meinaakko laittaa mökin ihan talaviasuttavaksi?

      Poista
    3. Sunnuntaista jäi kokonainen a-kirjain johonkin rantapusikkoon, lisää se, niin saatat ehkä muistaakin? Mauri Antero tätä joskus hoilaili:)

      Sinulla on tosi kaunis kukkavene ja hienosti hyödynnetty idea, sitä olen ihastellut usein. Mökki olisi kiva saada vaikka talviasuttavaksi, mutta, mutta.. tynnyrisaunojakin keväällä katselin, mutta aika arvokkaita ovat meikäläisen rahapussille, sehän se helpoin olisi ollut, mutta josko tuon saisi jonkun orjaporukan tekemään saunan, niin värkit olisi koko lailla jo valmiina paikan päällä.

      Poista
  15. Tassunjälki ison hymyn kera. Iki-ihana puuveneen tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puuvene kiittää ja toivottaa oikein hyvää ja kaunista kesää kesäkruunuihmiselle:)

      Poista
  16. Hieno vene ja hienoa, että pääsi vielä palvelemaan emäntäänsä. Laiturikin lopulta vissiin löytyi. Kiitos kivasta tarinasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, veneen paikka olikin jo tiedossa näin maalta katsottuna, mutta jokisuulta soutaessa kaikki näytti niin erilaiselta, vene vuoti ja kuvaaja pällisteli aivan missä sattuu, niin luulin jo että se oli siinä. Isäni teki tämän veneen naapurin Laurin kanssa, joka oli pienen kylämme veneenveistäjä, tunnettu hyvästä mallista ja tasokkaasta työstä, jonka vuoksi tämä vene on minulle erittäin merkityksellinen.

      Poista
  17. Vene ja hänen emäntänsä osaa kertoa hauskoja tarinoita, niitä on ollut ilo lukea! Kiitos tästä komean meriveneen tarinasta, Mustis!

    Toivon että soutelet vielä tänä kesänä monta kertaa emäntäsi kanssa sinne meren saareen..:))

    Hauskoja päiviä eli viikkoja tässä kesäkuussa teille molemmille☺

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Aili:) Tarinankertoja on vähän väsähtänyt tähän virtuaalimenoon, jonka takia monet ansiokkaat jutut, kuten juuri Sinullakin on, se katsoo vähän viiveellä, on kai pitänyt paussia muutenkin ja seuraillut pelkästään yläpalkin lintumaailmaa, jos aina sitäkään.

      Minä odotan Kyllä innolla milloin hän taas tulee ja sinnehän se saareensa änkeää ilman muuta:) Saunasta haaveilee ja kunnon haminasta laitureineen.

      Poista
  18. hyvä tarina mustis, nyt vain venhon iha usseemmin hoivaten:)) Mökki saaressa on kiehtova, kukapa sinne ei tahtoisi..siellä on varmasti rauhallista ja ihana keskittyä vaikka uusiin tarinoihin, niihin elettihin..parhaisiin mitä ihmisellä
    voi olla.kaunista suvea toivotellen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Katris ja niinhän se täytyis teherä. Se saari on aika ryteikköinen muurahaisten valloittama rantasaaristo, hyvin luonnonvarainen paikka, josta lauturi ja venevalkama puuttuvat vielä tykkänään, ne nyt pitäisi tietysti tehdä. Saaren lähellä on lintujen pesintäpaikkoja ja siellä kasvaa suojeltava ruijanesikko tyrnien lisäksi. Joka sellaisesta tykkää niin unelmapaikka, viimeiseen 10 vuoteen en ole juuri siellä käynyt, vain kerran pari tyrnissä.

      Poista
  19. Olipa hauska tarina ja hienoa, että vene pääsi vesille. Videokin oli kuin suoraan Suomi-Filmin kulta-ajoilta ujostelevine Suomi-neitoineen.
    Noin upea paatti ansaitsisi persoonallisen nimen, pelkän "puuveneen" sijaan.
    Vaikkapa emäntänsä mukaan: Mustis. Mustaltahan tuo kuvissakin näyttää.
    Hauskaa kesää,
    toivoo Pedro

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään kuvata itse, mutta kuvattavana en välitä olla ollenkaan, koska olen niin ruma että peilit ja kamerat aina särkyy, ukollakin taitaa olla jo kolmas kamera menossa, mutta omapa on asiansa:) Reibaanien taakse kun piiloutuu, niin näyttää MELKEIN ihmiseltä.

      Veneelle piti antaa alkujaan nimeksi Irkku, mutta jostakin syystä se sitten jäi, ehkä Kiistakapula voisi olla myös hyvä nimi:P

      Kiitoksia Pedro, kaunista kesää Sinulle ja perheellesi, jokos se tänä kesänä olisi kahvin ja konjakin paikka:)

      Poista
    2. Parahin Mustis (ei se vene-Mustis): Silimät on sielun peili, älä ny hyvä ihiminen mee aurinkoklasien taakse lymyhyn. Kauneus on katsojan silmissä, ei sinun.

      Poista
    3. Ai jaa, sitäkö se olikin, minä olen vähän jo ihmetellytkin ja kieltämättä jotkut osaavat katsoa myös linssin läpi eri lailla kuin toiset(lue tyttöystävät:)) Mutta kyllä minun täytyy ajatella kanssakatsojiakin, sen verran minulla on vielä sielua ja empatiaa jäljellä:)

      Poista
  20. Vautsi mikä juttu!
    Elämänhaluinen vene jaksoi odottaa ja odottaa, kertakaikkisen pitkäpinnainen paatti.
    Paljon kesäistä yhdessäoloaikaa toivotan teille: Mustis ja Kiistis ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin veneellä on vähän pitempi pinna kuin emännällä, toivon itsekin pääseväni vielä kesän mittaan saareen ennen vuokralaisten tuloa, sitten ei viitsi enää häiriköidä, tosin ulkosaaristossa on myös eräs mökki, joka ei ole omistuksessa, mutta jos sukulaismieheltä ruinaa, niin saattaisi päästä joskus yöksi sinnekin. Kiitoksia Ullis ja kaunista kesää pohojanmaalle.

      Poista
  21. Oi, kovasti muistuttaa venho isoäitini venettä malliltaan. Olen varma siitä, että mainioita kesäretkiä on pian venholla edessä. - Ja seikkailuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Famu. Voi olla että malli on kertautunut hyvinkin vanhoista kalaveneistä, jota perinnettä Lauri veneentekijä sitten vei komeasti vuosikymmenet eteenpäin. Toivon pääseväni tietysti vielä veneilemään, mutta niimpä tuo kesä tuntuu karkaavan käsistä ihan huomaamatta.

      Poista
  22. Pakko mun on vielä laittaa tähän lainaus Paolo Coelholta,kun se NIIN sopii tämän purren tarinaan,eli:"Vene on varmimmassa turvassa silloin kun se on satamassa,mutta ei veneitä ole rakennettu sen vuoksi".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaasti sanottu, näinhän se on, mutta täällä päin on taas satanut paljon ja koko ajan on huoli siitä että kuinka täynnä vettä se oikein on, mutta ei ole ollut nyt mahdollisuutta kaikkien muiden huolien ja asioiden takia lähteä sitä asiasta tehden katsomaan.

      Kiitos Myrsky, kaunista Juhannusviikkoa Sinulle, minä sutailin terassin lattian tänään ja kyllä siilit ovat pahalla päällä, kun haisee vernissa. Eilen illalla myöhään lapsenlapsen kanssa katsoimme miten ne tappelivat kuistilla, tai muuten vain ottivat nippuun.

      Poista
  23. Tämä on aika huikea tarina ja varmaan niin totta kuin olla voi :) Onko tarinat totta, pitäisikö käyttää muotoa kertomus. No olkoon jään sitä pohtimaan - pakko oli kuitenkin lukea loppuun saakka, niin mielenkiintoiseti sen kirjoitit :) Juhannuksia sinnekin...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia Selma, yritin värkätä pikku juhannustarinaakin, mutta iholleppa jää. Kyllä tämä kertomustarina pohjautuu tosijuttuun, tosin vene ehkä vähän värittää, eli vuosisata voisi olla vaikka 7 vuotta, joka veneen iässä tuntuu ehkä paljolta. Villilänsikin on oikeasti olemassa, tosin aiemmin se oli nimetty miehen mukaan ja hän sanoi että tee nyt edes pelto, joita sain nimetä EU-papruihin, itsesi mukaan, mutta niimpä se jäi, kunnioitin vanhoja nimejä, että yksi ainoa kurja 20 aarin pala, joka on nyt hevoshaka, on omalla nimelläni:)

      Poista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän - kiitos 💜