Mämmikouran pääsiäisrekvisiittaan kuuluvat Fazerin kukkopurkit, joita olen joskus tänne kuvannut. Taidan tyytyä kolmeen purnukkaan:) Heidelillä on myös hienoja suklaarasioita ja erään kerran ostin peltisen pääsiäismunan, jonka lahjoitin ystävättärelle. Nyt harmittaa, etten ostanut itsellekin, koska vastaavia ei enää saa mistään. Tekoäly luo myös kauniita ja satumaisia kuvia, kuten alla olevasta näkyy.
Enpä olisi nuorena uskonut että 1950-luvulla alkunsa saanut keinoäly, jolle vähän naureskeltiin, varastaa pikku hiljaa tieteet, taiteet, teollisuuden ja ihmismielenkin. Pähkäilen usein tekoälyn laajenevaa roolia ja mietin, että mihin ihmistä edes kohta tarvitaan. No sotimiseen tietenkin:) Tekoälyn suurmaa on nykyään Kiina, jonka edessä olemme jo muutenkin polvillamme.
Ari älytekomies tilasi minulle yllä olevan satukuvan piparkakku muottien ohella. Ihan samoja muotteja näin moninkertaisella hinnalla myynnissä lähikaupungissa. Onko se väärin, jos tilaa halvemmalla vai pitääkö ostaa sama tuote kalliilla kotimaasta. Jos ajatellaan eettisesti ja humanitäärisesti, niin mihin esimerkiksi lapsityövoima häviää välikäsien tai jälleenmyynnin myötä. Kotimainen alkutuotanto on silti ehdoton valintani ja ykkösprioriteettini monin tavoin.
Lapsuudessa pääsiäiseen kuului kokon, mämmin, rairuohon, munien ja tipujen lisäksi se, että äiti teki myös pääsiäispiparkakkuja. Tämä muisto inspiroi niin, että päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Mutta. Raju noro ehti ensin ja kamppasi minut rumasti kanveesiin. Kesti vähän aikaa ennenkuin jalat kantoivat ja teki pahaa edes katsoa muotteja, jos mitään muitakaan pääsiäisjuttuja. Pikkuhiljaa innostuin kuitenkin uudelleen ja pyöräytin paraisten taikinasta piparit. Koristelin osan vihreällä, kun ei muuta väriä sattunut olemaan.