PÄÄSIÄISVIIKKO

PALMUSUNNUNTAI - hiljaista viikkoa edeltävä pyhä - aloittaa oman "pesah-aikani" ja virittää minut pääsiäistunnelmaan. Tänä vuonna tunnelma on jäänyt lievän alakulon alle, eikä mikään tunnu oikein miltään. Lenkillä kävin ystävättären kanssa ja keräsimme vähän pajunkissoja. Koivunoksat minä höppänä siitepölyallergikko olin upottanut ämpäriin jo aiemmin muistelemaan miten hiirenkorvia tehtiin. Vielä iltasella kuljin pitkin ihania kantamoisia pajulampaita kutsuen:)

KIIRASTORSTAI

Tämä tuttu peltoaukea on kuvattu koiralenkillä, jossa koira innostui ajamaan pahamaineista kiiraa takaa. Se pakeni heti paikalta vieden synkkyyden mennessään antaen tilaa valolle. Ilta oli tosi kaunis ja kuulas, mutta ilmeisesti kiira karkasi melko kauas, ehkä kokonaan toiseen paliskuntaan tai ainakin 10 peninkulman päähän koira mukanaan:) Tämä johti tulikivenkatkuiseen kiistaan aiheesta kumpiko on enemmän reikäpää, koira vaiko emäntä? Jätän sen lukijan harkittavaksi, koira tuli kuitenkin sopivaksi katsomansa ajan kuluttua kiltisti takaisin autolle.

Kiirastorstaina kävin Himangalla vanhempieni haudalla ja lapsuusystäväni luona, josta sain ihania rahkapullia mukaani. Ostoksien jälkeen siivoilin, leivoin ja paistoin paistin, joka ei koskaan ole lammasta - karitsasta nyt puhumattakaan - sillä käytin tarkoitukseen nimismiehen lehmää:) Mämmit ja muut herkut kuuluvat asiaan, kuten myös lohi, joka jää yleensä pääsiäispäivään, ellei sitä syödä jo perjantaina:)

Lapsuuden jokisuuta ja merenrantaa

PITKÄPERJANTAI oli niin uskomattoman kirkas ja kaunis, etten muista samanlaista pitkiin aikoihin ja se on vanhojen sääennusteiden mukaan varma hallan merkki kesällä. Lähihaudoille vein kynttilät ja uudet kukat, koska pakkanen ja aurinko olivat yhteistuumin rutistaneet ne rumiksi kuten muidenkin hautojen terassinarsissit ja muut aiemmin tuodut kukka-asetelmat.

Safööri vei koiran hoitolaan ja haki sinisilmäpojan hetkeksi mummon luo. Koska lauantaina kaikki muut lähtivät jo omille teilleen rikoimme pitkäperjantain paastomenyyn mässäilemällä aamuisen pinaattikeiton lisäksi muutakin raskasta ja ravitsevaa herkkuruokaa:)

LANKALAUANTAI

Lankalauantain mökötys loppui piilomunien ja munapiilojen etsimiseen samalla kun Trulli äkkäsi suolapatsaaksi jähmettyneen kissansa, joka hyppäsi malttamattomasti kaulukselle hippuillen lentomatkaa yhdessä taikaluudan kanssa. Luuta naputteli jo hermostuneena oven pieltä:)
- Kyöpeliin tässä ei enää kohta ehditä, se narisi kiukkuisesti.
- Että pitikin olla niin kurja kohtalo kun joutui märisevälle ja itseään säälivälle noita-akka-hyypiölle kyytipojaksi, suri luuta. Lohdutin Luutaa että parempi itkuiikka kuin raivopääkiukuttelija.
- Niinhän sitä äkkiä luulisi, jupisi Luuta itsekseen.
- Se Raivopäinen lienee vuorotteluvapaalla kihersi kissa luudalle ja minua sapetti suunnattomasti. Ovat ne viheliäista porukaa, nämä noidan parhaat ystävät:)

Trulliakka kotiutui pikku pesäänsä jo hyvissä ajoin ennen puolta yötä.

Pääsiäisaamuna ihailin miten aurinko nousi tanssien taivaalle. Kauniimpaa pääsiäistä en varmasti koe enää ikinä:) Toivoin kuivaa ja aurinkoista pakkassäätä, joka taikoisi ihanat kantohanget. Niitä en muista montaa kertaa pääsiäisen aikana edes olleen. Joskus lapsena kiidimme potkurilla pitkin peltoja ja vainioita ja voi sitä vapauden riemua kun pääsi ilman esteitä vaikka ja mihin. Sen jälkeen muistan parit kantohanget juuri pääsiäisaikaan. Silti en saanut lähdettyä edes kokolle, enkä edes suuremmin nauttinut hartaasti toivomistani kantamoisistakaan. Tänään istuin yksin terassilla ja kuuntelin lintujen laulua, naapureiden ääniä ja kevättä. Hiljaisen viikon iltakirkot tämä jumalaton jätti kokonaan väliin kuten pääsiäiskirkonkin ja ne ovat yleensä kirkkovuoden ainoat juhlat - jouluajan lisäksi - jolloin käyn varmasti kirkossa.

Allekirjoittanut trulli lenteli viime pääsiäisenä ahkerammin ja räppäsi tämän kuvan Kalajoen sillan paikkeilta lentäessään ohi pääsiäislauantaina 2011. Lähemmäksi tätä kokkoa en uskaltanut mennä, sillä tämä alue kuuluu seutuun, jossa sudet surutta tapetaan ja noita-akat poltetaan :)

PUHALLUSMUNISTA KOLUMBUKSEEN:)

Ennen muinoin munat haettiin kanalasta räpättävän kanalauman ja vihaisen kukon keskeltä selitin lapsenlapselle. Miksei niitä ostettu kaupasta, keskeytti lapsi silmät ymmyrkäisenä. Apua, miksei niitä muuten ostettu, oliko niitä edes kaupassa mietin pää kuumana. Koska kanalan munat olivat paljon parempia keksin nokkelasti, lankematta ollenkaan selitysten upottavaan ja kaikkinielevään suohon. Jostakin kumman syystä väite läpäisi yllättäin miksi-miksi-seulan uskottavuuden, koska sain rauhassa jatkaa juttuani. Mietin hölötyksen ohella miten mahdotonta urbaanilapsen on edes käsittää aikakautta, jossa munat tipahtivat kanojen pyllystä suoraan ruokapöytään, maito lypsettiin lehmien tisseistä käsin ja makkarat rustattiin omin käsin tapettujen eläinten suoliin. 

Samalla palasin ajatuksissani lapsuuteen ja muistelin miten vaikea oli ohittaa tiukeasti uhitteleva kukko ja etsiä munat kaakattavan kanalauman keskeltä. Myös rikkoutuneet munat tuli ottaa talteen, etteivät ne houkutelleet rottia tai tauteja paikalle ja osaksihan niitä saattoi vielä käyttää hyväksikin. Meillä ei ollut kanoja, mutta pääsin kokeilemaan taitojani naapurin kanalaan. Sinne piti kuulemma ottaa mukaan keppi, jonka tarkoitus oli minulle täysin epäselvä. Olin nähnyt naapurin isomman tytön tekevän niin, joten seurasin esimerkkiä. Sanoin kukolle 6-vuotiaan ehdottomuudella että istu ja paikka, jolloin aapiskirjakukon kaltainen komea ilmestys kellahti pelkästä hämmennyksestä persuuksilleen ja katseli nätisti päätään kallistellen kun ryöväsin sen pikkurouvien munat parempaan talteen. Vain yhden kerran se sanoi varoittavasti groogh, jolloin äkkäsin uskomattoman terävän nokan vaarallisen lähellä kättäni ja tappavan pitkät kannukset aivan silmieni tasolla. Kohosin vähän ylemmäksi ja kopautin vaistomaisesti kepillä maata, jolloin kukko muina miehinä tepasteli kauemmaksi ja katseli sieltä enemmän uteliaana kun vihaisena ryöstöpuuhiani. Lähtiessäni taputin sitä hyväksyvästi jonnekin kaulan seutuun ja kehuin että hyvä poika, enkä ole koskaan nähnyt kukolla hölmömpää ilmettä. Melkein kuulin miten se säälivästi moitti kanoille että "Tyttöraasu, ei taida erottaa kukkoa koirasta:)" Kot, kot" vastasivat kanat nauraa kihertäen, paitsi se yksi, joka suri pikkutipujaan.

Munajutuista ehkä kurjin tapahtui alakouluikäisenä kun äiti lähetti minut naapuriin munia hakemaan ja varoitti moneen kertaan ettet sitten matkalla särje ainuttakaan munaa. No enpä tietenkään, pistin varan vuoksi vielä juoksuksi, ettei mitään katastrofaalista vain ehtisi tapahtua, mutta kuinkas ollakaan! Yht'äkkiä olin rähmälläni niiden peevelin munien kanssa, jotka pikkuhiljaa valuivat lammikoiksi kuraiselle tielle. Polveeni sattui, mutta suurempi vahinko olivat tietenkin ne hemmetin munat. Rukoilin koko kotimatkan että Jumala korjaisi ne niin ehyeksi kuin Hän vain osaisi ja annoin pussin äidille hyvinkin toiveikkaana asian suhteen. Äiti suuttui kuin myrskynmerkki ja silloin uskoni Jumalan kaikkivoipaisuuteen sai melkein yhtä suuren kolhun kuin polvikin:)

Munajutuista hauskin on ehdottomasti aamu, jolloin heräsin kuopuksen suukotteluun ja kiljaisuun: Ihana muna! samalla kun hän narautti hampaat äidin uniseen nenänpäähän. Jostain syystä se ei silloin naurattanut yhtään, mutta miestä sitäkin enemmän. Mutta kuten hyvät jutut aina, niin tätäkin on naurettu monet kerrat jälkeenpäin. Minkä sille voi, jos on munanokaksi syntynyt.

Äidiltä kuulin ensi kerran myös uppomunista, joita harrastettiin joko ennen tai jälkeen sotien, kun isompien munaerien saanti kerralla saattoi olla kiven alla. Uppomuna tarkoitti munien tavallista pitempää säilytystä, eli munat ladottiin lasipurnukoihin ja päälle kaadettiin vedellä laimennettu vesilasiliuos. Toinen tapa säilöä isompia munaeriä oli suolakalkkiliuos, joka ihan samalla tavalla kaadettiin munien päälle. Näin munat säilyivät tarvittaessa pitkäänkin viileässä paikassa, josta niitä voitiin tarvittaessa käyttää vaikkapa pitoleipiin tai juhla-ajan leipomuksiin. 

Nahkamuna on ilmiö, joka tapahtuu joskus nuorelle tai toisaalta hyvin vanhalle kanalle, jolloin munaan ei muodostu kuorta lainkaan. Joskus kyseessä saattoi olla kalkinpuute, mutta yleensä kysymyksessä on jonkun sortin "hätämuna", joka pullahtaa säikähdyksen tai jonkun muun syyn takia liian aikaisin. Munankuoria muistan kyllä rouhitun kananruuan sekaan. Naapurin isäntä velmuilikin lapsille, että kanat osaavat korjata ne ehyiksi jälleen.

Munat säilyvät viileässä, eivätkä välttämättä tarvitse jääkaappisäilytystä ( 12 - 14 astetta). Paras paikka jääkaapissa on sen lämpimin osa ja munat säilytetään mieluiten omassa pakkauksessaan tylppä pää alaspäin ja suositeltu bäst före-päivä voidaan reippaastikin ohittaa ainakin 1- 2 viikolla.

Muniahan on toki muitakin kuin nämä kotoisen kanalan valkeat tai kirjavat munat, sillä ennen aikaan tuli pääsiäsen seudulla kauppoihin muunmuassa ihastuttavia pieniä viiriäsen munia ja uutta olivat silloin myös ruskeat munat, jotka söivät silloisen sipulikuorivärjäysbravuurini melkein kokonaan. Toisaalta, jos haluaa tehdä niitä edelleenkin, niin punasipulin tai keltasipulin päällimmäisiä kuoria keittovaiheessa kattilaan ja valkoiset munat sekaan, niin saat helposti tummanpuhuvia ja kauniisti punertaneita munia. Jos haluat marmoroida, niin rikot loppuvaiheessa vähän pintaa. Jotkut käyttivät myös väriä päästäviä lankoja, joita kiedottiin munien ympärille antamaan niille toivottuja värisävyjä ja toiset  turvautuivat punajuuriliemeen, mustikkaan etc. Konsteja lienee yhtä paljon kuin tekijöitäkin. Lisäksi 1980-luvulla oli täkäläisissä kaupoissa myynnissä koristevyöte, joka liimautui kiehuvassa vedessä hienosti munan kuoren päälle ja valehtelin monet kerrat ihastelijoille silmät kirkkaina että itse olen ne maalannut:) Tarkemmin katsellessa vieraat kyllä aina hoksasivat huijaukseni.

Munaruokalajeista hollantilainen muna on yököttottänyt aina eniten, häränsilmä ihastuttanut  ja kivimuna vihastuttanut, koska niin helposti unohdan ajankulun:) Strutsin munaa en ole ikinä maistanut, mutta yksi muna vastaa kuulemma kahta tusinaa kananmunaa, joten siitä saa jo useamman kääretörtun, munakkaan tai täytekakun ja kuoresta upean koristeen, joten mihinkähän strutsilaan sitä suunnistaisi. Käärmeet ja pingviinit saavat kuitenkin pitää munansa samoin kuin kotoisat vesilinnutkin. Niissähän on sitäpaitsi kyse jo poljetuista munista eli tulevasta jälkeläisestä kuten useimmiten oli vanhanajan kanalassakin. Ellei kyseessä ollut se kuuluisa tuhkamuna:) Ja kun aiheena on muna, ei tätä juomaa sovi unohtaa eli tarjoilen perinteinkään munatotin juhlaversiona. (Suora linkitys ei jostain syystä tsuostunut yhteistyöhön joten kopioin ohjeen Elisa netin sivulta.)

Eggnog eli munatoti 

• 4 dl maitoa
• 2 dl kermaa
• 2 munaa
• 2-3 rkl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• 2 dl viskiä, brandyä tai rommia
• muskottipähkinää
• Kuumenna kermamaito höyryäväksi. Vaahdota munat ja sokeri. Lisää joukkoon kuuma maito ja alkoholi. Raasta pinnalle muskottipähkinää. Lähde: Marja Lammi / Digital Donna Oy

Keitettyjen munien lisäksi pääsiäistä koristavat monen sortin suklaamunat, joko yllätyksillä tai herkullisilla täytteillä, joista historiallisin on Fazerin Mignon, joka on pitänyt komeasti puoliaan jo reilusti 115 vuotta uusien, kauniiden tulokkaiden rinnalla. 

 Arabian suolasirotin

Koristeellisia pahvikuorimunia saa nykyään suhteellisen halvalla ja nätisti pidettynä ne kestävät vuodesta toiseen pelkkänä rekvisiittana tai sitten ne voi käyttää pikkuyllätysten tai herkkujen piilopaikkana, jonka voi lahjoittaa lapsenlapselle, trullille tai viedä vaikka ystävälle.
Fantastisia munafiguureita löydät kynttilöistä, kivestä, puusta, lasista tai posliinista, joista viimeksimainitut ovat monesti erittäin kauniisti koristeltuja - kuten Fabergénin kuuluisista niinsanotuista Tsaarin munista hyvin muistamme. Koristemunia voi valmistaa helposti itsekin hankkimalla valmiita aihioita, joista styrox-, puumateriaali tai puristemassa lienevät käytetyimpiä. Ja tietenkin niitä voi tehdä paperimassasta vaikka itse. 

Puhallusmunat ovat tuttuja jo lapsuudesta, eihän silloin muita koristemunia edes tunnettu. Kanamunan päihin tehtiin reiät ja muna puhallettiin ulos. Sen jälkeen kuori värjättiin ja laitettiin rairuohon sekaan. Pääsiäisruohon voi kylvää mainoisti ohrasta tai kaurasta, jolloin ruohosta tulee paljon jämäkämpää ja sen voi hyödyntää jälkeenpäin vaikka kissalle, joille se usein maistuu rairuohoa paremmin. Itse olen käyttänyt myös Papin harha-askelkukan eli rönsyliljan pieniä harha-askelmia, joista tulee vähän erilainen mutta silti kiva pääsiäsruoho.

Paras muna taisi kuitenkin olla herra Kolumbuksella, se saa porukat sekopäisiksi vielä nykyäänkin seisovien muniensa kanssa etenkin seisauspäivän aikoihin ja joskus muulloinkin. Ja ellei muna seiso, pitänee tehdä kuten arkkitehti Brunelleschi aikoinaan täräyttäessään munan niin räväkästi pöytään, että se seisoi ilman kotkotuksia:) Tämän munavariaation kunnian vei kuitenkin Kolumbus - sillä ratkaisu tunnetaan usein vain  hänen nimellään. Nyt noidalla meni sormi suuhun ja hän miettii pää kuumana tulivatko suunnilleen kaikki mahdolliset munat ja niiden materiaalit nyt mainituksi.

LISÄYS: Oli pakko lisätä PITKÄMUNA, joka uutinen on jäänyt hukkavuosiini, sillä se on minulle uusi tuttavuus. Olen ehkä syönyt tätäkin mallia, koska ravintola-alalla se on ollut jo vuodesta 2008.  Ja koska munauksista on kyse, niin viimeisin versio häipyi linkitysten, mallinnusefektien tai teksivärin hakuvaiheessa munien taivaaseen, joten yritin fiilata jutun kuten se julkaisuasussa oli alunperin, mutta ehkäpä joku osio jäi tästä vielä poiskin.

Kanakuva Nexus, Fazerin Mignon-video juutuupetusta ja muut kuvat omia.

Lisäys: uusittu pitkämuna linkki, koska edellinen hävisi.