Kansallinen Pelastakaa lapset-liike syntyi suffragettiskandaalien värittämässä Englannissa vuonna 1919, jolloin Eglantyne Jebb sisarineen perusti Save the Children Fund-säätiön. Heidän taholtaan saatiin aikaan myöskin "Lapsen oikeuksien julistus" joka ennakoi myöhemmin julkistettavaa YK:n Lapsen yleisoikeuksien sopimusta. Ester Hällström, myöhemmin Ståhlberg, oli tutustunut Tanskassa kasvatuskotijärjestelmään joskus 1910-luvun paikkeilla, mikä esimerkki sai hänet perustamaan sodan runtelemaan Suomeen Koteja kodittomille lapsille-yhdistyksen vuonna 1922. Yhdistys muutti nimensä Pelastakaa Lapset ry:ksi 1945. Yhdistyksen pääasiallinen tehtävä oli sijais- ja adoptiokotien järjestäminen sodan tai jonkun muun syyn vuoksi orvoiksi ja kodittomiksi jääneille lapsille. Myöhemmin toimintaan kehitettiin Lasten hätäapurahasto ja kummilapsitoiminta. Pelastakaa lapset ry on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton lastensuojelujärjestö. Lasten Päivän säätiö perusti 1950-luvulla Linnanmäen huvipuiston ja Pelastakaa Lapset ry on säätiön perustajajäsen.
Vuonna 2000 Pelastakaa Lapset ry liittyi osaksi Save the Children-järjestöä ja sen jälkeen sitä onkin ryvetetty olan takaa.Viimeisin syytös, jonka luin puhdasoppiselta Save the Children-vihaajalta oli kirjoitus Uusi Suomi blogissa 13.4.2013. Se sivusi musiikkibisnestä, jossa Save the Children kukoisti KID-sing-laulukilpailun yhtiökumppanina, jossa lapsia ja heidän oikeuksiaan kirjoittajan mukaan riistetään järkyttävästi. Näin voi tietysti ollakin, sillä bisnes on aina bisnestä. Samassa yhteydessä mainittiin myös Seura-lehden kannanotto, joka rajoittui pelkästään laulukilpailuun ja sen mentaliteettiin.
Lapsilla tehtävä bisnes ehdottomasti tuomittavaa, mutta kummallista tässä on se, että samainen mies säälittelee erään rikollisen saamaa sakkotuomiota, jonka syyn takia hän kyseenalaistaa (lue mustamaalaa) järjestön toimintaa. Äkkiä ajateltuna vähän ristiriitaista, josta tulee väistämättä mieleen se, että ehkä hän pitää lapsiin kohdistuvaa rikollisuutta pelkkänä yksilönoikeutena, eikä lainkaan rikoksena? Alkuperäisessä "parodiassakin" muistaakseni vähän tähän suuntaa kehuskeltiin. Musiikkibisneksen yhtiökumppanuus ei mielestäni ole ihan näin hirvittävä juttu mahdollisesta riistosta huolimatta.
Ylläoleva kuva kuuluu ansiomerkin mukana tulleeseen todistukseen, joka koristi kotini seinää kauan ja minusta se kuvaa hyvin sen aikaista brändiä mikä yhdistyksellä silloin oli. Nythän logo on kansainvälistymisen myötä ihan erilainen ja sitä voi käydä ihailemassa joko mainitsemassani Uusi Suomi blogissa tai yhdistyksen omilla sivuilla.
