Lemmikit, luonto, historia, kirpputorilöydöt, kirjat, juhlapyhät, vuodenajat, noitavainot, sadut, perinteet, valokuvaus, Taina Marjasen tontut, noita-akat, jouluhullu kyökkipiika, juhannus, vappu, pääsiäinen, pyhäinpäivä, halloween, meri ja Pyhäjoki

tiistai 26. lokakuuta 2010

TRICK OR TREAT

Kesäaika on loppumassa myös gregoriaanisen kalenterin mukaan, termisesti se lienee loppunut jo syyskuussa. Loka-marraskuun vaihde tuo luoksemme taas ikivanhan juhlan eli Pyhäinmiestenpäivän, johon liittyy erilaisia muistoja ja tapoja siitä miten sitä on eri aikoina vietetty. Pyhäinpäivän perinteisiin kuuluu poismenneiden rakkaiden ja omaisten muistaminen, mikä näkyy kauniina valomerenä pimeällä hautausmaalla.  Tapa on suhteellisen uusi -  se vakiintui vasta Toisen maailman sodan jälkeen, jolloin kaatuneita sotilaita muistettiin kynttilöin. 

Suomen ortodoksinen kirkko viettää Pyhäinpäivää Karjalan pyhittäjäisien ja Valistajien muistopäivänä, kun taas katolinen kirkko viettää poisnukkuvien uskovien muistopäivää ja luterilainen kirkko kunnioittaa vainajia, marttyyreita ja pyhimyksiä. Latinalaisessa amerikassa sama juhla on Kuolleiden päivä ja Brasiliassa ja Meksikossa se aiheesta huolimatta on hyvin iloinen ja riehakas  juhla ja vapaapäivä. Suomessa Pyhienmiestenpäivää on vietetty vuodesta 1955  liikkuvana eli 31.10 - 6.11. väliseen aikaan sijoittuvana, kun se aiemmin oli vakiintuneesti aina 1. marraskuuta.

Nykyaikainen Halloween-hömppä raadollisella trick or treat- ryydityksellä Amerikan malliin sekoitetaan usein virheellisesti pelkästään Pyhäinpäivään, jonka aattopäivään se vanhan perinteen mukaan sijoittuukin. Tämä vallaton ja harmiton kummitusmeininki tuo etenkin päiväkoteihin ja kouluihin sopivasti valoa ja piristystä pitkän ja  pimeän syksyn keskelle. Ja mitäpä siitä, vaikka alkuperäinen aihe olisikin vähän hukassa, sehän on tuttu ilmiö muidenkin suurien juhlien kohdalla. 

Halloweenin lisäksi sekaannusta varsinaiseen Pyhäinpäivään aiheuttaa usein vanhan kansan umpisuomalainen keksintö nimeltään kekri ja myös jakojuhla, joka kyllä ajallisesti sijoittuu samaan aikaan kuin itse Pyhäinpäiväkin, mutta on merkitykseltään ihan toinen, samoin kuin amerikkalainen Kiitospäiväkin, jota vietetään marraskuun lopulla. Pyhäinpäivä on vainajien ja sielujen päivä, kun taas edelliset olivat satokauden päättäjäisjuhlia, joihin liittyy riehakkuutta, erilaisia taikoja vainajien ja kummitusten lepyttämiseksi, mutta myös rauhaa ja kiitollisuutta päättyneestä satovuodesta, jota juhlitaan tietenkin hyvän ruuan ja etenkin juoman kanssa. Halloweenia juhlitaan anglosaksilaisen perinteen mukaisesti  31. lokakuuta.

Irlannissa tämä ikivanha juhla kulkee All Hallows Eve-nimisenä, mikä vastaa hyvin meidän Pyhäinpäivä-nimitystämme. Pakanallisen luonteensa vuoksi tätä juhlaa on yritetty hillitä kristinuskon historiassa monin eri tavoin, mikä lienee vain lisännyt tämän kummitusjuhlan suurta suosiota. Halloween elää edelleenkin värikästä, markkinapainotteista nousukautta, tosin  väreistä alkaa löytyä huolestuttavasti myös raskasta mustaa, joiden vaikuttimet ovat kovin arvaamattomia ja aivan toisenlaisia kuin ehkä harmittomalla O' Lanternilla.

Aivan varmaa kuitenkin on se, että ensi viikonloppuna kirkkomaalla liikkuu edelleenkin onneton Jack naurislyhty (huomaa ei kurpitsa, se kuuluu amerikkalaisiin hömppäfilmeihin) kädessään ja hakee ikuisesti omaa paikkaansa hautausmaalta. Tämän siitä saa kun Piru-retaleen kanssa kauppoja tekee. Lieneekö Faust varastanut tarinansa kansalta vaiko kansa Faustilta, ei ole tietoa. MUTTA ole varuillasi, sillä kohta ovesi takana voi olla joku... 

Trick or treat-kuva varastettu Nexus-sivustolta

19 kommenttia:

  1. Vietetty on kekrit nuotiolla nauriita paistellen nuorena. Kynttilöitä vietiin haudoille Kyllä.
    nää muut osiot on ollu lasten sirkusta.
    Ja tietysti se kepponen täytyy nähdä ja antaa vasta sitten se karkki.. mitä niitä nyt muuten jakamaan
    hyvä historian osio aiheesta. kiitos

    ja kivan näköinen noituus, on ihan sun näkönen!

    VastaaPoista
  2. Kiitos vain, noidan näköinen olen, mutta ylläoleva onkin pilakuva:) Ja edelleen vien kynttilöitä haudalle..

    VastaaPoista
  3. Tunnustan rehellisesti,että en ole koskaan ymmärtänyt tätä Halloween-hömppää.Ehkä se on osa vasemmistoperintöäni ettei kapitalistiseen amerikanmalliin tarvitse elää:)))Kepposia sen sijaan osaan kyllä keksiä koska vaan....Ja aina löytyy aihetta iloon ja mukavaan yhdessäoloon.Malmin hautausmaalla varmasti käydään myös.

    VastaaPoista
  4. Minusta on hieno tapa, Pyhäinpäivä, joka "antaa luvan" viipyä menneessä ja muistaa. Olen ottanut tavakseni sytyttää muistokynttilät. Laitan tuikkuja suurelle alustalle, ja yritän muistaa kaikkia, jotka vielä muistan!

    Kehno olen kepposissa, mutta karkinsyönnissä väittäisin kuuluvani ainakin kahdeksantoista parhaan joukkoon... no ainakin pikkukotikaupungissani... tai ainakin omalla kadullani.. no hyvä on, ainakin siinä talossa jossa asun!

    VastaaPoista
  5. Tuli ihan "pyhäinen olo" arkiaamun keskelle...

    VastaaPoista
  6. Jostain syystä edelliseen päiväykseksi tuli eilis ilta, vaikka nyt on 27.10. klo 8.30

    VastaaPoista
  7. edellisen kommin johdosta:
    mene ulkoasuun, sieltä asetukset -> muotoilu ja aikavyöhyke GMT +2 helsinki - niin saat blogisi suomen aikaan.

    VastaaPoista
  8. Meidän kaikkien historia on vähän erilainen ja siitähän se rikkaus sitten syntyykin.. isäni, joka oli monien muiden tavoin raskaan sodan käynyt, piti pelkkänä uuden ajan hömpötyksenä näitä kynttilöitä vielä joskus 60 - 70-luvullakin? Mutta tottuihan se sitten pikkuhiljaa, vaikka oikea jästipää junttura olikin.

    Keppostelemisiin siis rakas myrsky, mutta pidä varasi:)

    VastaaPoista
  9. Juurikin näin Anna, omaisia tai muita voi muistella ihan itsekseenkin ja sytyttää kynttilän vaikka parvekkeelle, ikkunalle tai kuten sinä pieneksi valomereksi, hieno ajatus.

    Hmm, karkit taitavat olla meidän ikäisten heikkouksia, olisiko ollut niin ettei lapsena saanut karkkia kuin ehkä jouluna (no minä ehkä sain) mutta naapurin 9-lapsinen perhe ei.

    VastaaPoista
  10. Voi kiitoksia Petriina, se oli kauniisti sanottu, hmm.. taidan ihan muilla vyöhykkeillä:)

    VastaaPoista
  11. No älä nyt viitsi TT, olet vain kade kun olen tyynellä merellä:) Mutta ok, muutin kun kerran huomautit, missä se Oulun aika on kun tuo Helsinki on niin syrjässä:)

    VastaaPoista
  12. Palvelusväki maaseudulla ,vietti römppäviikkoa samaan aikaan...ainakin täällä Pohjoisessa.
    Silloin piikojen ja renkien pesti päättyi ja lomaa oli se yksi viikko .

    VastaaPoista
  13. ole ihan rauhassa tyynellä merellä tai taivaitten takana toisilla planeetoilla - mutta stadi ja oulu on tässä suhteessa ihan samalla linjalla, villi länsi vain ties missä - lännessä :)

    VastaaPoista
  14. Heitämpä harjaa ? Oulusa sama aika ku Kempelees ,,,

    VastaaPoista
  15. Niinhän se oli Vikke ja tutulta kuulostaa.. silloin sai mennä sukuloimaan, tanssaamaan tai vaikka ryyppäämään ja tietenkin vaihtaa pestiä, puhumattakaan että jollakin kumman opilla tämä römppäaika saatettiin jossakin venyttää jopa kahteen viikkoon, tiedä sitten onko Vilkuna keksinyt sen omasta päästään:)

    VastaaPoista
  16. Jes TT, tässähän se on mennyt mukavasti lapsukaisten kanssa tähtien tällä puolella Villin Lännen kupeessa...ja nyt on uurastettava eilen aloitettu hirvenronkka loppuun:)

    VastaaPoista
  17. Oletko Jupe ihan varma? Minusta nämä aikavyöhykkeet vaihtelevat aika kovastikin juuri näillä seuduilla... tosin talviaikaan on vain siirryttävä tahtoi tai ei, tähän loskaan ja paskaan sieltä ihanasta kesästä.

    VastaaPoista
  18. Mikkelinpäivästä pyhäinpäivään, sehän aika se kekri on. Ei kiitos Halloween..
    Muuten, miksiköhän kun kommentoit mun Rakkauskirjettäni, kivastkin mielestäni, se joutui hyväsyttäväksi..?

    VastaaPoista
  19. Ei aavistustakaan ulleriina, olen varmaan boikotissa vähän siellä sun täällä.. niin Mikkelihän oli yksi tärkeä syysetappi ja ainakin silloin joutivat ne akat kuoppaan ja nauriit tupaan vai miten päin se nyt menikään:)

    VastaaPoista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän - kiitos 💜