KONTRASTIA

Olipa kerran pieni, villi satamakaupunki eräässä Blogistania-nimisessä maassa. Satamaan purjehti monta kertaa päivässä suuria tuoksuvia hedelmälaivoja, joiden raskaat lastit sekoittivat mukavasti sataman elämää. Niiden lisäksi satamassa oli myös pienempiä, hyvin arkisia hinausaluksia, jotka olivat tietenkin välttämätön paha meriliikenteen sujumiseksi. Öisin satamaan saapuivat usein isot, komeat, mustat tankkerit ja vaaralliset ja salakavalat sukellusveneet. 

Satamakaupungin iloinen ja letkeä elämä houkutteli paikalle kaikenmaailman rupusakkia, kulkureita ja monia muita onnenonkijoita. Yksi kurjimmistä oli mustiin pukeutunut onneton leski, joka vokotteli jokaista kohdalleen osuvaa miehenpuolikasta. Kun hän liikkui kaupungissa niin miehet vaihtoivat silkasta pelosta äkkiä kadun toiselle puolelle, joten eipä ollut mikään ihme, jos hänen oli vaikea löytää varteen otettavaa sulhaskandidaattia:) Tuotapa mustiin pukeutunut leski ei juuri surrut, sillä menneisyys painoi vielä lujasti harteita, minkä vuoksi hän aina vertaili mahdollisia ehdokkaita entiseen hurmaavaan mieheensä, särkien siten sydämen jos parikin, joita sai vahingossa pyydystettyä tappaviin ansalankoihinsa.

Hän oli kuitenkin varsin mitätön tekijä Susimetsässä rymyävään häijyyn otukseen verrattuna, joka viritteli päivät pitkät ansarautoja isojen susiparkojen pään menoksi. Kaikki tunsivat hänet myös tietyn värisestä ihokkaasta, jonka joku äidinisä oli ommellut hänelle joskus 100 vuotta sitten. Hän oli tunnettu myös skandaalinkäryisistä jutuista, joita hän avoimesti ja erittäin mielellään retosteli kaikelle kansalle:)

Blogistaniaa kaunistivat monet muutkin Eedelvaistytöt ja Violat, joista erikoisesti yksi erottui joukosta hillittömällä tanssitaudillaan. Taivaalla olevat Tulet ja itse sataman Myrskytuulikin ihastelivat monen muun tavoin Violan mieletöntä chaivausta ja joku saattoi jopa kadehtiakin mokomaa meininkiä:) Hämähäkkileskeä ei hetkauttanut pätkääkään nuorempien tai muuten viehättävämpien kukkien tai kyyhkysten nimiä kantavien naikkosten suosio, monensortin Helmiäkin sieltä löytyi Intiaanityttö-tanssivanveden lisäksi ja taisipa siellä olla yksi aikojen alusta viettelyksestä hyvin tunnettu hedelmäkin:)

Lisäksi Blogistaniassa asusteli paljon upeita täysi-ikäiseksi tulleita leidejä, joiden osaaminen, viisaus ja ulkoinen muoto päihittivät helpostikin pikkuruiset, leuhkat ja usein vähän ylimielisetkin ruusunnuput. Sieltä löytyi myös saluunakansaa viihdyttävä rempsakka Laululintunen ja useita vähintääkin kaksikielisiä Seireenejä, joiden kutsu oli monien merimiehien suloinen surma. Lievää levottomuutta aiheutti myös Repokalliolla ulvova yksinäinen, joka itsepintaisesti väitti kuuluvansa Lupusten sukuun:) Ja kuten saduissa aina asui linnoituksessa lievästi pahansuova, suhteellisen harmiton kaunis Syöjätär, joka oli höppänä siinä mielessä, että  hän haastoi riitaa vähän kaikkien kanssa, aivan toisin kuin meren äärellä oleskeleva lahjakas, arvonimistä huolta pitävä Madame Quu, joka halusi vetäytyä välillä syrjään turhasta hälinästä.    

Blogistania-maassa eleli myös monen sortin Gentlemanneja onnettomien Susihukkien lisäksi ja ne, mitä mustapukuinen leski ei ollut onagerillaan ampunut tai joita Susimetsän pahantahtoinen Olio ei ollut teilannut kuoliaaksi, olivat tietysti vapaata riistaa joka Ellille ja Santralle. Jäljelle jääneet muutamat harvat, kiivaasta ajojahdista laihtuneet yksilöt tai arat piileskelijät joutuivat usein koville kun niitä metsästävät nätit Satamaruusut innostuivat tappelemaan niistä. Monesti Ruususet kuitenkin vain kiltisti vaihtelivat  ja varastelivat niitä salaa toisiltaan. Miehillehän oli yksi lysti, kuka heitä milloinkin helli tai hoivasi, pääasia oli, että sai rauhassa ryypätä ja rellestää kun siltä tuntui ja mennä sitten kotiin, jossa odotti aina lämmin syli ja kylmennyt soppakattila tai sitten toisin päin:)

Musta Hämähäkkileski seisoi usein kalliolla ja katsoi kaihoten merelle ja odotti...