Pieni Lintu haasteen aiheena oli
VAATE ♥
Velouria 1960-luvulta, äidin tekemä pyhätakki.
Tämän villapaidan tein miehelle joululahjaksi 100 vuotta sitten, mutta siitä tuli vähän kittana, joten esikoinen piti sitä enemmän kun kasvoi teiniksi. Se oli eräänlainen saavutus näin huonosaattoiselle käsityöihmiselle, joten säilytin sitä jälkipolville:)
Pienenä tyttönä, pienenpienenä tyttönä... Äidin tekemä kääntöesiliina, jonka hän surautti vanhalla polkusingerillä kun aloitin koulutien. Vaalea pikkuessu oli kahvinvärisen rusettimekon päälle tarkoitettu ja ullakolta löysin vielä rakkaan lapinlakkini, joka ei ehkä kuulu kategoriaan, mutta
♥♥♥
Oi, mitä vaateaarteita. Minullakin on tallessa joitakin lapsuuden vaatteita, äiti niitä ompeli sillä polkusingerillä, paitsi, että meillä taisi olla Pfaff-mekkinen.
VastaaPoistaKiitos Cheri 💜 Tikka ja Husqvarna-merkit muistan myös. Suomi ompelukone 1900-luvun alkupuolelta se muistutti aika paljon Singeriä. Kyllä ne äitit tekivät vain nättejä vaatteita, en ymmärrä missä välissä, kun työtä oli niin paljon.
PoistaArvokkaita mukavia muistoja on lapsuuden ajan vaatteet.
VastaaPoistaNuket ovat pukeutuneet juhlavasti.
Hienot vaate kuvat!
Nuket änkesivät viime kesänä mukaani, sain ne ystävältä ilmaiseksi. Meillä kummallakin oli muuttopuuhat, joten alkuun en innostunut, vaikka ne olivatkin kauniita. Tuuletin ne ja pesin vaatteet ja nyt pari nukkea kököttää olkkarissa, yksi lähti jo maailmalle ja yksi mököttää komerossa. Kiitoksia Liplatus 💜 Joko matkalaukut on pakattu:)
PoistaMatkalaukut odottavat jo pakattuna sohvan takana piilossa.
PoistaJännittänyt on lakkoilu, päästäänkö lähtemään, mutta tällä hetkellä näyttää ettei lakkoilu osu
koneemme lähtö ajankohtaan. Toki lentokentälle kannattaa mennä reilun aikaisin, jos matkatavara selvittelyissä on takeltelua. :)
Valoisaa maaliskuuta Sinulle! 🌞
Kiitos Liplatus ❤️ Ihanaa matkaa Sinulle! Kyllä pitäisi jossakin käydä jo pikkuhiljaa, mutta nyt on niin tautinen ja väsynyt olotilam, että sänky vetää useimmiten puoleensa, vaikka hampaat irvessä yrittäisi jotakin hommata:)
PoistaSuloisia nuo nuken pitsillä koristetut mekot.
VastaaPoistaIhanaa, kun sinuula on säilössä lapsuusajan vaatteita, niistä tulee varmasti lämpimiä muistoja.
Hienot kuvat!
Pitsissä on taikaa, sitähän tuunataan nykyään joka paikkaan. Lapsuusajan vaatteista nämä ovat tallessa ja yhdet kukkaiset villahousut, joissa oli mustat pitsit:) Muistot lapsuudesta ovat aika ristiriitaisia, mutta suurelta osalta onnellisia. Kiitos Sirpa 💜
PoistaNostalgisia ihanuuksia, aarteita!
VastaaPoistaPikku essuista tuli mieleen muutamia muistoja hyvinkin elävästi. En muista oliko kenelläkään muulla koulussa essua, mutta eipä se haitannut mtn. Rusettimekkojen lisäksi oli sentään hiihtohousut, mutta niistä on aika nolot muistot. Kiitos Susu 💜
PoistaYlimmän kuvan tumma lady on melkein yhtä tyylikäs kuin sinä!!
VastaaPoistaNo höpsistä pussiin, mut kiitos Timo 💜
PoistaVanhat vaatteet koukuttavat - muistot tulvivat mieleen ja niistä saisi elämänkerran, kun viitsisi kirjoittaa.
VastaaPoistaNiin tekevät 💜 Ne kertovat monia tarinoita ja elämänvaiheita, räsymatostakin sen usein huomaa. Hävitin vanhoja rytkyjä kotitalosta ja sitten hävitimme täältäkin, mutta aina sitä jotakin pistää talteen. Muuttovimmassa tulee laitettua kiertoon ja roskiin joskus turhankin paljon.
PoistaIhastuttavia nukkeja, suloisia lapsuusmuistoja ja hienon villapaidan olet neulonut, kaunis.
VastaaPoistaMinullakin lapsena neljän tuulen lakki ja revontuli -aiheinen lapin villapaita, äidin neulomana molemmat, vaan ei enää tallessa :-)
Kiitos Maahinen 💜Nuket ovat tosi kauniita, sain ne viime kesänä. Revontuli villapaita oli varmasti ihana, ajattelen että siinä oli sinistä, keltaista, punaista ehkä vihreääkin. Tuo villapaita oli ensimmäinen, sitten tein isälle vielä erilaisen ja muutamia raitapaitoja olen neulonut itselle niin koulussa kun nuoruudessakin.
PoistaKauniita ja käytännöllisiä vaatteita ja ihania muistoja :)
VastaaPoistaKiitoksia Tuta 💜 Ennen vanhaan essuissakin oli kivoja ideoita, kuten tuo kääntöjuttu, essu on molemmin puolin oikeinpäin. Niin nätisti taskut ja saumat on ommeltu.
PoistaSomia vaatteita :)
VastaaPoistaLämmin kiitos Pieni Lintu 💜 Milloinkahan pysyisin mukana niin, että olen heti ensimmäinen. Olen väsähtänyt ja potenut pitempään flunssaa ja nyt taas viime viikolla tärähti päälle.
PoistaNuket ovat kuin pikku naisia hienoine tamineineen.
VastaaPoistaKutomisesta ja virkkaamisesta en oikein koskaan innostunut. Äidin singerillä kyllä ompelin itselleni joitain kesämekkoja. Yhden villatakin kylla virkkasin itselleni ja se oli vielä keltainen väriltään. Taitaa olla vieläkin jossain kaapissa vähän käytettynä.
Vaatteet on mun aatteet-filosofiaa vieläkin hekumoin. Omimmillani taitaisin olla lady-tyyppi. Ei enää vaan jaksa.
Hei Rip 💜 Ihana kun kommentoit pitkästä aikaa. Nämä nuket ovat kyllä kuin prinsessoita hienoine mekkoineen. Victoria ja Elizabet jäivät, Daniela taisi löytää uuden kodin.
PoistaLady-look on vaativa rooli, toiset kasvavat siihen alusta asti, ehkä sitäkin tuli muka vähän leikittyä ja tietyt etiketit ovat tärkeitä minulle yhä edelleenkin, vaikka sitä ei heti uskoisi, koska on tullut niin paljon pohja noteerauksia viimeisen 10 vuoden aikana. Eihän se lady Sinusta mihinkään karkaa, mutta tervetuloa meidän luonnonlasten iloiseen seuraan:)
Voi mitä aarteita sinulla onkaan ullakolla. Ihanaa, että on tallessa omia pieniä vaatteita. Voi kumpa olisi minullakin, mutta pikkusisko piti ne sitten loppuun, ja jos joku reuna jäi ehjäksi, äiti leikkasi matonkuteiksi.
VastaaPoistaNäinhän se usein kävi, että matonkuteita niistä tehtiin 💜 Eräs uskomattoman nätti kukkamekko ja unelman ihana kesäruusumekkokin menivät räsymattoalttarille, monen muun ohella. Omat siskoni jäivät entiseen elämään, ja olinkin kuopus. Muistan että äiti teetti omasta vanhasta takista minulle takin. Se on jäänyt mieleeni.
PoistaVoi mitä aarteita sinulla onkaan! Upeita pitsiasuisia rouviakin. Minulla taitaa olla tallessa yksi essu lapsuudesta, ennen ne äidit teki kaikki vaatteet. Vähän jäi jäljelle, kun lapsia oli monta ja vaate kiersi päätyen lopulta räsymattoon. Minähän vuonna muuten hiihtohousut tuli, ei niitä ainakaan minulla ollut vielä alle kouluikäisenä.
VastaaPoistaTuon näköistä Lapin myssyä en ole ennen nähnytkään.
Kiitoksia Sirokko 💜 Hiihtohousut tulivat joskus 1960-luvulla, minulla oli eräänlaiset jo ensimmäisellä tai toisella luokalla (aloitin koulun 1965) ja ne perikleen ingaolkaimet. Tuo lapinlakki ei taida olla ihan oikeaoppinen, mutta semmoseksi ne sitä sanoivat. Olin 3.5 vuotias ja hurmasin kuulemma naapurin isännän tällä lakilla ja varovaisella hymyllä.
PoistaIhnaia aarteita :) Melkein aika pysähtyi, kun noita katseli....
VastaaPoistaKiitoksia Tilapuodin emännälle 💜 Onhan näistä jo muutama vuosi vierinyt, tuntuu hassulta että näistä ajoista on jo yli puolivuosisataa:)
PoistaMinulla on tällä hetkellä päällä äidin kutoma villatakki, joka on lämmin kuin mikä ja kauniin värinen.
VastaaPoistaEi palella.
Luin tuolta ylempää, että sinullakin on ilmeisesti tämä saamarin flunssa, joka kestää ja kestää aina vaan. Juuri kun se vaikuttaa loppuvan, se lähettää inhottavan keuhko-jutun, joka saa aikaan röhkivän yskän, jolla ei ole loppua. Voimat se vie.
Lämpimästi kiitos Liisukka 💜 Nyt on ottanut lujille näiden "lastentautien" (korva-, kurkkukivun etc) kanssa, yskä oli alkuun hakkaavaa ja se muuttui yöyskäpuuskiksi tai kun suunnitteli maatepanoa niin helvetti alkoi. Mutta nyt alkaa pikkuhiljaa (pitää koputtaa puuta) ab-kuurin jälkeen tuntua siltä että elämä voittaa. Perussairautena minulla astma (ja allergia) josta normaalisti veisaan viis, eli en edes huomaa olemassa oloa, mutta tämmösistä taudeista se ei tykkää ollenkaan.
PoistaIhana että Sinullakin on äidistä konkreettinen lämmin muisto, tervehtymistä ja valoisaa kevättä Liisu💜
Miten sulla on säilynytkin nämä vanhat muistorikkaat vaatteet? Essua minä jouduin pitämään alakouluikäisenä. Oi että se hävetti silloin.
VastaaPoistaNeulepaita on hieno. Melkein saatan poimia itselleni tuon mallikuvion! Minulla on ihan oma muistokin neulepaidoista. Kudoin vuonna -86 pojalleni (12 vuotiaalle silloin) punaisen pvillapaidan joululahjaksi. Hän ei sitä pitänyt, koska oli punainen, joten olen pitänyt itse ja se on vieläkin käytössä.
Jostain syystä olivat säilyneet ullakolla vuosikymmeniä, osan otin talteen aiemmin, mutta lapinlakki ja villahousut löysin muutama vuosi sitten) Tiedä vaikka olisi ollut joku rusettimekkokin jossakin, mutta ne taisivat siivousoperaatiossa tuhoutua, kun en pystynyt pölysellä ullakolla lajittelemaan, pääasia että sai tyhjennettyä suurimman osan. Mallikuvio oli helppo, värit ihanat, sen takia kai päädyinkin siihen. Toisessa isälle kudotussa oli jo vähän konstikkaampi. Olet kyllä aika sutjakka, jos 12 vuotaan pusero menee vielä päälle.
PoistaOlin koko kouluajan tyttökoulumaisesti puettu, mulla oli liivihame, banlon paita ja sukkahousut ja oli kyllä sitten vaalean vihreät jamekset isompana kevätreissulla (sain itse valita värin) ja voi että ne oli ihanat, sopi anorakkiin hienosti:) Kiitos Aimarii 💜 siitä vain mallia ja puikot heilumaan:)
Onpa kauniit nuket ja essukin on niin söötti, niin söötti, että
VastaaPoistaEikös tuon villapaidan kuvio muistutakin Jussi-paitaa, joka oli vuosikymmeniä sitten muodissa (no muodissa ja muodissa, mutta hyvin yleinen). Tais meilläkin olla sellaiset pienenä. Essua en ole koskaan pitänyt, mutta ehkä se ei kaupungissa ollut tapana. Muuten oli niitä söpöjä vaatteita ja rusetit ym. kaikkea kivaa vanhanaikaista :)
Lämmin kiitos Orvokki 💜 Essu on tosi pieni, tuntuu hassulta että se edes mahtui 3.5 vuotiaalle, olin varmaan vähän kitukasvunen. Tuo villapaidan kuvio muistuttaa jussipaitaa, tosin jussissa on selkeämpi salmiakkikuvio. Niin, ne rusettimekot ja hiuksissa toiset, joita pojat aina kiskoi auki, uh että se suututti:)
PoistaVoi, miten kauniita vaatteita sulla onkin täällä esillä!
VastaaPoistaMuistan, kun äitini neuloi meille kaikki vaatteet ja noita essuja muistan pitäneenikin.
Mutta jostain syystä mä tykkäsin niistä, äiti teki niistä niin kauniita.
Vai olinko niin pieni,etten ymmärtänyt vielä hävetä?
Olipa hieno vastaus haasteesen, niinkuin sulla aina onkin!
Siihen aikaan neulottiin villavaatteet ja ommeltiin paljon kotona ja teetettiin ompelijattarilla juhlamekot. Muistan miten jännittävää oli pruuvaus eli esisovitus kun nuppineulat pistelivät mekossa ja harsinlankoja piti varoa ja näki jo vähän mikä hienous on tulossa. Kiitoksia Harakka 💜 Se oli kauniisti sanottu. Punaista mekkoa ei ollut koskaan, siitä olen vähän katkera:) Vain sinisiä, vihreitä ja kukallisia ja tuo lapsuuden maitokaakaon värinen
PoistaJaaha nyt sinun ikäsikin tuli esille ja olet ikäiseksi virkeä kirjoittaja :)
VastaaPoistaKomian kaunista vaatetusta!
Niin miksi en olisi;) Enhän minä ihan ikäloppu vielä ole, taisin kertoa ikäni jo viime kesänä aika tarkasti kun sanoin olevani syntymävuoteni ikäinen:) Muistan miten äiti huokaili kerran että kylläpä tuokin kuoli nuorena - paljon alle viiskymppisenä - meinasin kuolla nauruun ja sanoin että häh, sillähän on toinen jalka ollut haudassa jo kauan:) Jopa 30-vuotias jätkä oli täysi vanhus kun itse oli 16 - 20 vee, taisi olla semmonen tunne, ettei elämää ole 25 vuoden jälkeen ollenkaan. Kiitoksia Lauri 💜
PoistaOnpa kauniita vaatteita ja kauniit kuvat. - Luetko puutarhakirjoja? Blogissani on neljän ihanan puutarhakirjan arvonta. Käyhän kurkkaamassa. Mukavaa viikon jatkoa Pihakuiskaajan puutarhasta.
VastaaPoistaKiitos Anneli 💜 Kun muutin Villistä lännestä lähemmäksi kylän pintaa lahjoitin puutarhakirjani pois, joten nyt olisi tilausta hyvälle puutarhakirjalle. Kävin kurkistamassa ja toivon onnistuvani arvonnassa:)
Poistahttps://fi.pinterest.com/pin/436849232575424696/ Löytyi haulla wolf paw and human hand ;)
VastaaPoistaHellurei Sus'jolkottelee, kiva että kuvan alkuperä löytyi. Suuret kiitokset 💜
PoistaNukeillasi on ihastuttavat asut,ja sinulla on muutenkin kauniita muistoja vaatteiden muodossa:)
VastaaPoistaFröökynät ovat tosi hienoissa mekoissa, saimme nämä lahjaksi eräältä ystävältä viime kesänä. Kiitoksia Jael 💜
PoistaHei Irja. Kiva kun kävit osallistumassa arvontaan blogissani. Minäkin liityin lukijajoukkoosi. Kiva saada uusia blogikavereita. Ollaan yhteyksissä.
VastaaPoistaAnneli ❤️Suru-uutisenne pysäytti minut niin, etten osannut reagoida siihen mitenkään. Jos jaksat tai haluat olla yhteydessä voit kirjoittaa tai soittaa minulle. Voimia suureen suruunne. Sp-osoitteeni on irjaviirret@gmail.com.
PoistaIhana kun jaoit tuon kuvan pikkuessusta! Minun pitää kokeilla tehdä tuommoinen. Tulee mieleen Eemelin pikkusisko. Ja ihan supersöpö tuo sinun myssy huopakoristeineen.. Tämä sinun postaus on täynnä inspiraatiota! <3
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoistasi Teresa 💜 Tuo essu on kyllä niin pikkuruinen, että itseäkin ihmetyttää miten se on voinut 3.5- vuotiaalle mahtua. Lapinlakki ja sininen suojapuku ostettiin ihan vartavasten kun lähdin maailmalle:)
PoistaPeräti sympaattinen kokoelma vaatekappaleita; romanttista pitsiä, nostalgiaa, itsetehtyä... ❤️
VastaaPoistaLämmin kiitos Rita 💜 Pitsit ovat kauniita ja ajattomia aina, niitä on ollut minulla läpi elämän riippumatta siitä onko se ollut trendikästä vai ei, ellei muualla niin ainakin verhoissa ja lakanoissa. Velouri on tullut muotiin uudelleen, tosin 1960-luvun kangas oli paljon jäykempää ja paksumpaa kuin nämä nykylirukkeet.
PoistaKiitos Irja, kelpaa noita vaatteita ja nukkeja esitellä: hienoja ovat!♥♥
VastaaPoistaKiitos itsellesi Aili ❤️ Toipumista ja voimia, olen ollut ihmeissäni missä olet:)
Poista