Lemmikit, luonto, historia, kirpputorilöydöt, kirjat, juhlapyhät, vuodenajat, noitavainot, sadut, perinteet, valokuvaus, Taina Marjasen tontut, noita-akat, jouluhullu kyökkipiika, juhannus, vappu, pääsiäinen, pyhäinpäivä, halloween, meri ja Pyhäjoki

perjantai 19. syyskuuta 2014

SYKSYÄ JA VIHREÄÄ

MAKRO- ja TEEMA-haasteet viheltävät niin vauhdilla ohi, että jään kokonaan jalkoihin:) Mutta vielä kerran kokoan itseni ja tarjoilen SYKSYN MERKKEJÄ ja VIHREÄÄ:)
kissa kippurahäntä, Pinkku, syksy, kirnu, Pinkkuli 
Tänä syksynä myrkynkeittäjä on innostunut sienestämään, eikä ihme sillä sieniä on todella paljon. Jää nähtäväksi, onko innokkaita sienisalaatin maistelijoita, sillä ehkä sinne eksyy jotakin muutakin kuin haperoita tai rouskuja;)  Oikealla esikoisen keräämiä karvaroiskuja, joita kyökkipiika ryöppäsi onnellisena eräänä syyskuisena iltana kissa kainalossa:)

kärpässieni, syksy, aurinko karvarouskut, sienen ryöppäys
vanha risuaita, Annalan museoalue, kesä

Juhannuskesän huikeaa vihreyttä kesäkuun lopulla Annalan risuaitatalkoissa. Osallistuin tapahtumaan pelkästään kameralla. Kiitos ystävien, jotka raahasivat minut tähänkin tapahtumaan:) Tässä vielä vanhaa aitaa.

52 kommenttia:

  1. Ihana tuo eka kisukuva! Vihreää löytyy edelleen ja siellä seassa punaisina hohtavat kärpässienet, aina yhtä kiva näky, kuuluu sarjaani suominostalgiaa :) Minultakin meni ohi risuaidan pystytys, näyttää helpommalta kuin onkaan, mutta jos olisi oma mökki niin varmaan tuonkin taidon opettelisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Sirokko, olen ollut saamaton näissä vastausjutuissa, mutta ihana "nähdä" Sinut täällä:) Risuaita ei valmistu ihan hetkessä ja omat valmistelunsa siinä on, ennen kuin varsinaiseen pystykseen päästään;) Muistan aina kuinka patistimme vaareja (isääni ja appiukkoa) tekemään riukuaitaa meille malliksi silloin kauan sitten, mutta tekemättä se jäi, eikä sillä nyt enää olisi merkitystäkään.

      Poista
  2. Tuon eläimen tunnistin - tosin vasta tekstissä olleen vihjeen perusteella. Sienistä ei allakirjoittamaton tiedä kuin jalka- ja hiivasellaiset enkä tiedä kannattaako niitä ryöpätä? Kiva kuitenkin lukea kivasti kirjatuista kesämuistoista:)

    VastaaPoista
  3. Meillä tänään syötiin lampaankääpiä, mies keräsi. Olivat niiiiin herkullisia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset Pieni Lintu:) Lampaankääpä on vähän omituisen näköinen, mutta kuulemma hyvän makuinen, se on kuitenkin jäänyt keräämättä, joko niin etten ole törmännyt siihen tai en ole ymmärtänyt hyvän päälle:)

      Poista
  4. Kertakaikkisen loistava kuva karvaisesta kaverista syysnurmikolla. Harvoin näkee kissaa noin kuvattuna. Loistolaukaus. Vähän jäin miettimään, että mikä pahus tuo punainen hökötys on kissan vieressä, onko se joku aataminaikuinen grillin esiaste vai mikä. Ja kuitenkin, eikö tuo kansi ole kuitenkin puuta. Mieleni meni aivan solmuun, ihan tippaleiväksi. Ja arvaahan kuka on kiroillut ja rankasti sittenkin. Metsät täynnä sieniä ja minä ihastelen kärpässienien kauneutta. Olen opetellut tunnistamaan nyt kaksi sienilajia ja yritys on kova löytää niitä. Suppilovahverot vain ovat hätäisesti katsottuna liian paljon seitikkien näköisiä. No, pakko yrittää ja vaikka sukkapuikolla kokeilla joka penteleen suppilovahvero, josko lakista olisi suora putki varteen. Risuaidassa on asennetta ja se sopii suomalaiseen maisemaan, onneksi edes jossain päin arvostetaan vanhoja kauneusarvoja. Simppu, tuo kissakaverisi kuva on kerrassaan ylittämätön...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissa kiittää ja minäkin kiitän tästä hurmaavasta ja hauskasta kommentistasi Pitsit. Suppelovahveron tunnet kyllä jalasta, mielestäni seitikeillä ei yhdy vaalea heltta sillä tavalla torvimaisesti jalkaan, mutta aina parempi olla varovainen. Emmin monesti itsekin, vaikka sienilaji olisi kuinka tuttu, koska se näyttää toisinaan niin erilaisilta eri-ikäisenä ja erilaisissa kasvupaikoissa ja värityskin ehkä vähän vaihtelee. Silloin on hyvä olla tietyt nyrkkisäännöt hallussa tunnistamisen suhteen tai sitten jättää ottamatta.

      Tuo punainen pömpeli on muuten vanha kirnu, ns. kampikirnu. Mäntä eli pystykirnut ovat ehkä tunnetumpia, mutta kampikirnu oli jo vähän "kehittyneempi" versio ja sillä sitä tuli jo aika sukkelasti voita, riippuen tietysti pyörittäjästä;)

      Poista
  5. Sä olet siellä tehnyt sienien kanssa aika hommaa, mutta voi että, kun ovatkin niiiiin hyviä, että nam!
    Kissakuva on niin söpö!
    Hyvää syksyn jatkoja sulle oikein paljon, ja kiitos, kun olit käynyt blogissani !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva Harakka että eksyit tänne, olen käynyt ihmettelemässä useinkin että missä luuraat:) Sieniä on ollut niin paljon että tyhmempikin myrkynkeittäjä on löytänyt nyt omansa. Haperoilla herkuttelin aiemmin, sitten kangassienillä (en tykännyt niin paljon) ja nyt olen pari ämpäriä ryöpännyt ja suolannut talven varalle. Puolukoista osa vielä perkaamatta, laiskottaa.

      Poista
  6. Mitähän tuo kissa Sinulta kysyy, kun kuvaat "parempaa" päätä? Sienistä tunnistan kärpässienen, karvarouskuja olen joskus nähnyt, kuten tuonlaista riukuaitaakin... Hyvää syksynjatkoa Mustiskalle! ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, se keikisteli kivasti ja leikki lehtien kanssa:) Se seuraa usein hyvinkin tarkasti mitä hommailen. Kärpässienet "kukkivat" puistikossa runsaasti, eri lajeista tunnistin ruskokärpässienen ja tuon tavallisen. Kiitoksia, kaunista syksyä sinnekin ja rakkaita terveisiä sille toiselle harmaalle ja karvaiselle:)

      Poista
  7. even if we have warm summerdays, autumn is coming !
    happy weekend

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you very much Marty. Yes, it's rather cold today, there is terrible wind and
      the weather is rainy:( Lowely autumn:)

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitoksia Satu, kissaus jäi elämääni, se vain tuli lupaa kysymättä, enkä enää osaisi olla ilman;) Toisaalta mihinkään kauemmas en nyt pääse.

      Poista
  9. Kissa kurkkaa olkansa yli, että mitä se Emäntä siellä hommaa.
    Punainen kärpässieni on kyllä kaunein sieni. Siitähän on vaan silmälle iloa, ei passaa suuhunsa lykätä.:-)

    Kauniita kuvia.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se ihmettelee että kylläpä se jaksaa kuvata. Rusko kärpässieni ei ole ihan yhtä loistavan värinen kuin tämä punakärpässieni ja luulen että panttereitakin oli tuossa pihamaalla. Kärpässieniäkin on 24 erilaista! Kiitoksia Liplatus:)

      Poista
  10. Voi mikä 'laukaus', kissasi on mainio kuvassa. Häntä kysymysmerkkinä ja katse suoraan katsojaan kyselee paljon katsojalta!

    Kiitos postauksesta, ja hyvää viikonloppua sinulle & kissallesi, Mustis ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, hyvä että se oli vain kameralaukaus;) Häntä on kyllä aina kivasti kippuralla. Komerosta on löytynyt jo lempipaikka jonne laitoin paksun peiton, mutta yöksi vönkii viereen. Suuret kiitoksemme ja toivomme mukavaa syksyaikaa Sinulle Aili:)

      Poista
  11. Vihreä väri ei kuulu ihan mun lemppareihin, mutta luonossa se on ykkönen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihreässä on paljon eri sävyjä, on kevään vihreää, myrkyn vihreää, havun vihreää etc. ja olet oikeassa että luonnossa se on kaikista eniten IN. Viheriäisessä nuoruudessa meinasin ostaa jopa vihreäsävyisen häämekon, kun tykkäsin vihreistä vaatteissakin, mutta päädyin sitten kuitenkin perinteisesti vaaleaan. Nyt en mielelläni pukeudu vihreään, riippuu tietysti onko joku murrettu kaunis sävy.

      Poista
  12. Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo, oli tarkoitus laittaa ihan toinen kissakuva, mutta jotenkin tämä alkoi tuntua niin hupaisalta, minulla oli varmaan 10 eri vaihtoehtoa kun oli kaunis, lämmin ja aurinkoinen syyspäivä.

      Poista
  13. Sieniä on ollut ihan kiitettävästi, niistä saa monenlaista herkkua.
    Sopivat värit haasteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieniä on tullut kuin sateella ainakin. Oikeastaan kuivan kesän jälkeen se oli vähän yllätys, mutta rihmastothan odottavat vain sopivaa hetkeä. Olisi kiva tuntea enemmän sieniä ja hyödyntää niitä myös kuivaamalla jne.

      Poista
  14. En ole vielä ehtinyt sienimetsään, mutta lupaavalta vaikuttaa! Oikeastaan kantarellit ovat lempilapseni! Muut ovat matojen! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Milena, toivottavasti ehdit vielä sienestämään, kanttarelleja voi löytää myöhäänkin, mutta luntakin on luvannut ja turhan vilpoisia ovat jo yötkin. Luultavasti se tästä vielä lämpenee ja tulee mukavat syysilmat ennen kuin talvi painaa päälle.

      Poista
  15. IHANAN VIHREÄÄ TUOSSA ALIMMAISESSA KUVASSA <3 MUKAVAA SYKSYÄ SINULLE MUSTIS :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Ronja, siinä on nuorta vihreyttä, jota on vain alkukesästä ja kevätkesän huikeina valoisina aikoina. Nyt tuntuu haikealta kun kevät livahti alakulossa ohi niin etten nauttinut kuten ennen. Yölinnun huilumainen laulu jäi kyllä eri tavalla mieleen kuin koskaan aiemmin.

      Poista
  16. Uskomattoman vihreää ja rehevää ja mitkä sienisaaliit, vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla museoalueella olikin rehevää varsinkin tuolloin juhannuksen jälkeen ja vielä syyskuun päivinäkin oli pihalla kesäistä, mutta eipä ole enää. Sieniä sain ihan kivasti, mutta enempikin olisi voinut ahkeroida. Kiitoksia Susu:)

      Poista
  17. Syksy saa ja sienet. ja on hyvä muistella vihreää kesää. Risuaitaa tekisi mieli kokeilla mökillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Risuaita on kaunista ja aika kestävää, jos sen kunnolla tekee, harmittaa etten saanut ladattua kuvia silloin kesällä tapatumasta, ei vain muka ehtinyt tai viitsinyt:) Mökille sopisi varmasti hyvin.

      Poista
  18. Sienisalaatti? Kuulostaa herkulta! Upea tuo eka kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sienisalaatti on herkku, jota en voi vastustaa, nyt sain maistaa ystävällä sienitahnaa ja ai että se oli vasta hyvää. Jotkut laittavat majoneesia tai kermaa joukkoon, mutta pelkkä sipulisienikin on ihan hyvää. Yleensä tein sienisalaattia jouluksi ja suuremmiksi pyhiksi joskus nuorempana, mutta nyt voisin syödä sitä lihan asemasta vaikka joka päivä. Kiitos Matkatar:)

      Poista
  19. Tuo risuaita puhutteli minua kovasti, kaunis kuva ja tunnelma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Ritva:) Se tuli heti mieleen kun mietin näitä vihreitä kuvia. Mukava oli tunnelmakin silloinkin kun sitä tehtiin. Oli parhain kesäaika, mitä kaunein päivä ja hyvät ystävät seurana.

      Poista
  20. Vastaukset
    1. Tämä taisi mennä uuden alta pois, mutta osaksi aita olikin jo huonoa. Vanhassa aidassa on silti ajan patinaa ja sitä kauneutta, jota uudessa ei vielä ole.

      Poista
  21. Ihana kisuli keskellä vihreyttä. Kivat kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pähkäilin aluksi, etten muuta vihreää tarvitsekaan, mutta tulin sitten katumapäälle ja lisäsin aiemmin otetun kuvan jonon jatkoksi. Kiitos RaijaAnnikki:)

      Poista
  22. Kesä on mennyt, mutta kyllä syksyssä on oma viehätyksensä. Voi mikä kuva kissasta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset Aina, ehkä tänä syksynä tajuan syksyn haikeuden pitkästä aikaa, eilen oli myrskysää ja tuuli kovasti, mutta tänään paistoi aurinko ja siilit ovat parveilevat ojan lähellä ja terassin tuntumassa, ihan pienenpieni raukkakin siellä norkoili, ehdein sysätä tonnikala-annoksen sille, ennen kuin muut ahmatit tulivat, nämä pienet etsivät ruokaa vielä pakkasillakin, sen olen huomannut, sinnittelevät viimeiseen saakka. Taidan olla ainoa joka niille enää safkaa kantaa:)

      Poista
  23. Peikon miälestä siänet ovat erisherkullisia. Niillä voi tehdä kaikenlaista muutakin kuin pelkästään syödä. Vaikka keittää liäntä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä taisi sieniaika mennä jo ohi:( Jos saisi joskus kerättyä niin paljon, että riittäisi talven yli, kuivaisi varastoon, keittäisi keittoja, tekisi salaatteja etc niin ettei lihaa tarvitsisi juuri ollenkaan. Kiitoksia Peikolle, eikö hän aijo lientä lipittää ollenkaan???

      Poista
    2. Se oli seitikkiliäntä, ei ollenkaan hyvänmakuista. :)

      Poista
    3. Niin ja erittäin hyvää värjäykseen, luulin ehdottaneeni sitä, siis värjäystä, mutta eihän täällä ole halaistua sanaa koko asiasta. Ufotko sen vei:)

      Poista
  24. Mustis, kiva hypähtää välillä tänne sinun väriekstaasiin! Tällä kertaa tein loikan tänne isonpeikon kautta, missä oli myös sieniä ja sanaekstaasia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Liisu. Peikon kiviltä onkin hyvä loikkia sinne tänne ja takaisin:) Siellä oli varsinaiset seitikkibakkanaalit, melkein kävi kateeksi. Ja kummallisinta oli tuo värjäys, sillä luulin muka vihjailleeni siitä jotakin, mutta en ollutkaan. Vähän sama juttu, kun katson kännykästä viestin ja luulen vastanneeni vaikka olen vain lukenut;)

      Poista
  25. Kesän vihreys on muisto vain, mutta ihana muisto, kun lumi on täällä maassa.
    Kissakuva on viimesen päälle magee otos, melkein näen kissan katseessa paheksuntaa.
    Sienet ja risuaita on molemmat niin yes. Opettelin tuntemaan näitä pohjoisemman Suomen sieniä, sillä suppiloita, enkä kantarellejä täältä löytänyt, opin keräämään mustavahakkaita, jotka olivat tosi herkullisia ja herkkutatteja.
    Risuaitaa opettelin joskus tekemään ja kyllä teko onnistuikin, Kuvan aita kuvauksellinen, kelpasi sitä kuvata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissa on tässä vielä oma itsensä, mutta tänä iltana tuli komea musta kollin ryökäle joka takuulla raiskasi raukan ennenkuin ehdin hätiin. Karvoja oli isoja tukkoja ja mamselli oli tosi järkyttynyt ja meni loukkaantuneena sängyn alla. Maanittelin ja supsuttelin niin viimein uskaltautui sohvalle omalle paikalleen, maitokaan ei kelvannut. Ja se, jos mikä on jo melko kumma juttu,

      Risuaitaa ei aivan joka tyttö rakentelekaan, joten olet kyllä melko pakkaus naiseksi, tietysti jos tekniikan osaisi ja värkit olisi valmiina lähellä, niin saattaisi jonkunlainen häkkyrä tulla itselläkin:) Tuo mustavahakas on itsellekin myös uusi tuttuus, en ole sitä kyllä kerännyt mutta jos vastaan tulee, niin nyt ymmärtää ottaa.

      Täällä on vain vettä ja märkää, mahtavaa että Teillä on jo lunta! Se valaisee pimeyttä, en kyllä tänne odotakaan lunta, sillä eipä se täällä pysy. Kesästä on enää haaleat muistot.

      Poista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän - kiitos 💜