LASKIAISTA ja LUUVELLIÄ:)

Siinä missä Fredrika Runebergin turhan kuuluisa mies - se Johan Ludvig - mussutti  nimikkotorttujaan - ahmi Ruotsin herkkusuukuningas Aadolf Fredrik laskiaispullia RAAHEN SEUDUN mukaan varsin kohtalokkain seurauksin! Pullaohje ja varsinainen tarina löytyvät sinisen linkin takaa.

Päivitystä 16.1.2015: Eipä löydy linkkien takaa enää mitään, joten kerron halukkaille, että Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik kuoli ylensyönnin aiheuttamaan halvaukseen mässäiltyään reippaasti kaviaaria, hummeria, savusilakkaa, hapankaalia ja samppanjaa minkä jälkeen hän massutteli vielä 14 laskiaispullaa, jotka siihen aikaan tarjoiltiin maidon kera. Vähemmästäkin sitä ihminen veivinsä heittää, ehkäpä tuo pullamössö oli jo vähän liikaa? Edellä luvattu laskiaspullaohje löytyy nyt  TÄÄLTÄ!

Näiden pullien ohella kelpaa herkutella vanhan ajan luuvellillä, jota ennen keitettiin teuraseläinten sorkista/ luista tai hernerokalla, jota teet helposti isonkin annoksen, kun laitat huuhdotut herneet illalla/aamulla likoamaan ja kypsytät joko savuluiden tai ruskistetun jauhelihan kanssa. Suolaa maun mukaan, sipuli ja mausteet. Kannen alla lievässä lämmössä hernekeitto kypsyy muiden hommien ohella kuin itsestään. Kyytipoikana käytetään perinteisesti ohrarieskaa (rasvarieskaa) tai näkkileipää ja päällysruokana on perinteisesti ollut pannukakku ja hillo, johon nykyään sotketaan kermat ja vaahdotkin mukaan:)

LUUKEITTO vanhaan malliin, ohje on vapaasti mukailtu keittokirjan ja äidin oheen mukaan

1 1/2 kg Ruskeutettuja (ruskistettuja) paistiluita
3 l itraa  Vettä
1 1/2 dl ohraryynejä (kokonaisia)
1 rkl suolaa
Vajaa litra perunoita, pieni lanttu, pari porkkanaa ja 10 maustepippuria

Luut paloitellaan ja laitetaan kylmään veteen tunniksi kiehumaan, osa siiviloidään kasariin ja lisätään ohraryynit ja kun ovat melkein kypsiä, lisätään (koristeveitsellä) paloitetut juurekset. Kun ne ovat kiehuneet pehmeiksi, siivitään loppu luuliemi joukkoon ja annetaan kiehua vielä pikku tovi. Maustetaan suolalla ja persiljalla (minä laittaisin kyllä selleriä) ja siinäpä se luuvelli sitten onkin:)

Laskiaisen ajankohta ja paastoon siirtyminen määräytyy aina pääsiäisen mukaan, joka on kevätpäiväntasauksen jälkeen ensimmäisellä täydenkuun viikolla. Laskiaissunnuntaista on seitsemän viikkoa Pääsiäispäivään ja varsinainen Laskiaispäivä on laskiaissunnuntain jälkeinen tiistai, jos nyt aivan oikein laskettelin:)

Kevään ja syksyn tasauspäiviin sekä kesän ja joulukuun seisauspäiviin voit perehtyä paremmin Petteri Huuhkan sääsivuilla. Tämä helmikuun ja maaliskuun välinen aika laskiaisen molemmin puolin tunnettiin ennen muinoin VAAHTOKUUN nimellä ja sanonnat vaahtokuu vaikein, viittasi vielä kovan talven jatkumiseen, ruokavarojen uhkaavaan hupenemiseen ja sen tehokkaaseen säännöstelyyn ja tietysti kevään odottamiseen. Toisaalta taudit tappoivat niin ihmisiä kuin eläimiäkin, eikä helmikuu "kinosten käärittäjä" paljon armoa valon lisääntymisestä huolimatta vielä tuntenut.

Työpaikan ikkunasta helmikuussa 2012

Laskiainen on vanhastaan ollut suuri riemu- ja riehajuhla ennen paastoon laskeutumista ja siihen mennessä oli ennenmuinoin kehruutyöt saatava päätökseen jo senkin takia että valon lisääntyessä voitiin aloittaa tarkat ja enemmän valoa vaativat kudontapuuhat niin kangaspuissa kuin muutoinkin. Suuria ja meluisia töitä oli laskiaisena muka vältettävä eli jauhinkivien kolina ja kirvestyöt olivat kovasti pannassa. Lasten imetyskin oli kuulemma pahasta, mikä omituinen taikausko menee kaiken ymmärryksen yli jopa allekirjoittaneella.

Lapsuudesta muistan railakkaat huroo-huudot persmäkilaskettelupaikoilla. Niiden myötä toivottiin meidän äidille pitkiä pellavia ja hienoja hamppuja, mutta teidän äidille oikein kurjia ja huonoja:)  vaikka pellavien ja hamppujen merkitys olikin 1960-luvulla hämärtymässä jo meiltä lapsilta. Eihän niitä enää juuri loukuteltu muualla kuin kotiseutujuhlien työnäytöksissä, alan opistoissa tai elokuvissa. Mutta joenjäälle rustattu hoijakka, huijankelkka (hojakka) tai niinsanottu napakelkka, oli yksi laskiaisen ja talven kohokohta ja siinä jos missä sai mahanpohjaa kivasti huikaisevat kyytit.

Yhtä tärkeä tapahtuma talvella ja etenkin laskiaisena oli mäenlasku myös suksilla. Alkutreenit tehtiin Maakarin pikkumäestä ja myöhemmin Huhtasuvanteen jokitörmältä tai Kukkulan kivikkorinteestä. Kukkulanmäestä sain monet kipeät ämmät ja pahimmat silloin kun pojat urakalla yllyttivät siihen hemmetin hyppyrimäkeen. Minähän yllytyshulluna hyppäsin ja luulin lentäväni vähintäänkin kuuhun:)

Mutta totuus on tarua ihmeellisempää joten löysin itseni kivikosta ja ne luuvellit kipeästi kankun puolelta. Sauva katkesi ja suksikin meni poikki ja voi kun se poikia nauratti kun he rallattivat: "Se oli miehen työ, ja mulla säästyi häntäni, en sitä mä vielä syö.." samalla kun joku puolustellen säesti että "Hulluhan se oli kun hyppäsi." Viheliäinen ja pitkä oli se kotimatka, vesi valui silmistä joka askeleella ja suksenpala roikkui käsipuolessa. Nämä ämmät eli kaatumiset mäessä piti korjata laskemalla uudelleen kaatumatta, mutta ikinä en sitä ämmää korjannut, enkä korjaa!

Laskiaisen jälkeen koitti paljon odotettu Matin päivä 24. helmikuuta. Seinustaa lämmittävän auringon ja yöllisen pakkasen jälkeen Matti taikoi räystäisiin pitkiä jääpuikkoja. Joko näiden jääpuikkojen tai auringon lämmittävän vaikutuksen vuoksi sanottiin usein, että nyt Matti narraa lapsia seinustalle. Toistin äidiltä kuulemaani viisautta myös omille lapsille ja erään kerran kuopus huusi innoissaan, että nyt se Matti nauraa niitä lapsia seinään. En muista miten siinä kävi, mutta ainakin itse nauroin matit omiin silmiin, eikä lapsi tykännyt ollenkaan. 

Matin päivä on muutenkin täynnä erilaisia uskomuksia. Olen kuullut lapsesta asti sanontoja että Raakku-Matti räkyttää, joka viittasi varisten ja harakoiden ilmestymiseen pihamaille ja paskakeoille. Teräaseita ei vanhan kansan mukaan ollut suotava Matin päivänä käyttää, oliko niin, että kesällä pistelivät käärmeet tai sai haavoja sirpistä tai kirveestä jos niin teki. Myös sanonta: Matti (maaliskuu)maata näyttää viittasi jo lohdullisesti vaahtokuun kevääseen, jolloin aurinko sulatti riihen seinustaa ja suojapaikkoja. Matti väisteli tehokkaasti myös vanhoja piikoja, siirtymällä karkausvuonna yhden päivän eteenpäin ja ne, jotka jäivät raatikkoon eli hylkytavaraksi saivat tilaisuuden, elleivät nyt ihan avioon, niin ainakin hienoon hamekankaaseen!

Nykyään karkauspäivä on vasta helmikuun 29. päivä, johon se siirtyi ikivanhalta paikalta Ruotsin mallin mukaisesti vuonna 1998. Vielä on mahdollista paeta ja hyvää aikaa mennä piiloon, sillä ainakin omat silmäni tähyilevät jo uhkaavasti varteenotettavia sulhasehdokkaita!

Susityttökuva Desktop Nexus, Jänöjussin mäen lasku  ~♥~ You Tube ja  laskiaispullaohje Dan sukkerin sivulta. 

Lähteet: Kustaa Vilkunan vuotuinen ajantieto.

TARINA JATKAA KULKUAAN BLOGISTANISSA...

Usva aloitti tämän tarinan 04.01.2012 omassa blogissaan. Tarinan alkuun ja mukaan pääset  täältä (Usva). 

Allaolevasta linkistä pääset Pitsin tarinaan ja hienosti kokoavaan osuuteen, joten tervemenoa sinnekin:)

(Pitsit sekaisin)

Tarinaa ovat kuljettaneet nimimerkit: Aina, Kiirepakolainen, Lastu & mies, Aimarii, Kaanon, Sirokko, Simpukka, Famu Falsetissa , Mayo, Ari ja Pitsit sekaisin, joka ojensi ystävällisesti valtikan 

Plaza de Mustis-blogille , jossa soppaan lisättiin vain vähän mausteita ja jäätiin odottamaan keiton kiehumista:)

Tuijotin rosoista peiliä ja miestä, joka kääntyi hitaasti tärisevän taskulamppuni valossa minua kohti. Hän oli kuin sekoitus oopperan kummitusta ja huikaisevaa charmia, sillä toinen puoli hänen kasvoistaan oli jotenkin ruhjoutunut. Sitä lukuunottamatta hän oli ehkä komein näkemäni mies.

- Laske se hiilihanko alas, hän ärähti ottaen lampun kädestäni, jolloin tajusin vaistomaisesti ottaneeni vähän kättä pitempää Biblian lisäksi. 

- Kaarto käski käväistä, mutta unohti kertoa, että vieraat tapetaan saman tien, hän urahti hieroen aiemmin loukkaamaansa silmäkulmaa ja poskipäätä.

-  Vieraat eivät yleensä ryntäile keskiyöllä kuin rosvot, äsähdin takaisin vetäisten ovea auki. Auts! Aurinko pilkisti esiin ja kirkas lumihanki otti silmiini. Paksut pölyiset verhot olivat pimentäneet huoneen melkein pilkkopimeäksi, joten olin nukkunut todella kauan.

-  Olet ehkä kuullut tarinoita tästä Midnight Sun-ilmiöstä mies nauroi hävyttömästi katsellen silmiään siristellen aurinkoon.

 - Riippuu vähän siitä, mitä merkitystä haetaan, äsähdin harmistuneena. Olipa pirullinen mies, harmi etten täräyttänyt sitä saman tien hiilihangolla ohimoon. Käännyin äkeästi katsomaan ja huomasin tuijottavani suoraan poliisikomissaari-läpyskään. Niinpä tietenkin, niitähän täällä hyppäsi kuin vilkkilässä kissoja, eläkeikäisiä nimismiehiä ja virkaintoisia käytössä kolhiintuneita poliisitarkastajia. Mikä ihme niitä tänne veti.

- Kaarto loukkasi eilen vähän itseään, joten lupasin kurkata ohikulkiessani tänne ja kun vaikutti niin hiljaiselta niin ajattelin poiketa.

- Oletko ihan varma tästä ajattelupuolesta, kysäisin viattomasti, vaikka minua vaivasikin aivan tajuttomasti Kaarron loukkaantuminen. Mies tuijotti minua hetken hyytävillä poliisisilmillään ja harppasi autolleen.Tupsu sähisi ja kiukutteli, josta arvasin heti, että  lähettyvillä täytyi olla myöskin koira, joten otin sen syliini. Koira oli irti auton vieressä ja odotti paikallaan. Se näytti ihan oikeaoppiselta schäferhund-susikoiralta, mutta mitä ihmettä se teki tuon hullun miehen kanssa. Kissa kainalossa menin portaille katuen tökeryyttäni, mutta auto kaasutti jo tiehensä ja kirosin Kaarron alimpaan hiilihankomestaan. Pitikö sen lähettää idioottiapupoikia asialle sen lisäksi että loukkasi vielä itseäänkin. Harmitti koko juttu, oma ränsistynyt olemukseni ja etenkin se, että mies suivaantui ihan pikkuasiasta. Yleensähän ne vain tykkäävät kun lyö perheraamatulla päähän ja uhkailee vähän hiilihangolla:) Pesin jääkylmällä vedellä kasvoni ja mietin miten helppoa olisi jos voisi huuhdella itsensä myös sisältä, pois turhat muistot kuin roskat. Tarjoilin hieman kampaa takkuiseen tukkaan ja siistittyäni itseni ihmisen näköiseksi lähdin Tupsu korissa takaisin putiikkiin. 

"Tupsu" Desktop Nexus

Tupsu katsoi minua korissa keikkuen ja sanoi lyhyesti NAU, mikä tarkoitti joko sitä, että aamiainen minulle heti tai sitä, että osaan kyllä kävellä itsekin, enkä välitä näistä logistiikkapalveluista vähääkään. Antiikkiliikkeen kaapista löysin vielä yhden tonnikalapurkin jonka annoin Tupsulle samalla kun laitoin kahvia itselleni ja haaveilin turhaan korvapuusteista, joita Kaarto oli eilen tarjoillut. Ihana kahvintuoksu täytti pian koko putiikin ja Tupsu hieroi pikkunenäänsä jalkaani vasten. Ehkä kahviaikani houkuttelisi naapuriliikkeen Paulin käymään ja saisin herkutella tänäänkin tuoreella pullalla tai ehkä jopa leivoksilla. Toisaalta voisihan sitä hakea parit berliinit vuorostaan jo itsekin. Silitin kissaa ja mietin miksi minua häiritsi koko ajan tämä epämääräinen ja omituinen tunne jostakin, ikään kuin lause tai nimi, jota et saa millään päähäsi. Kurnau, vastasi Tupsu katsoen minua kauniilla silmillään. Oliko se ehkä runo, josta muistin vain katkelmia"..takaa vuosien, näen rakkauden.. liekki raiskatkoon, unen, huomisen..."  Tai ehkä se pelkkä uni tai muisto jostakin aivan muusta.

"On varjot väistyneet ja huolet Rosemary" välähti päähäni yht'äkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Muistin viime öiset kuiskeet ja varjot, johon tämä nimi ehdottomasti liittyi ja joka toi niin elävästi mieleen lapsuuteni ruskeapukuisen naisen ja Amalian arkisen olemuksen. Ehkä juuri hän oli Rose, mietin yht'äkkiä kovin varmana asiasta ja katsoin ajatuksissani antiikkiliikkeen ikkunasta ulos, samalla kun katseeni sivusi hajamielisesti oven vieressä olevaa hyllykköä. Ja pysähtyi siihen kuin naulittuna. Vanhan kellon ja lehden alta pilkotti jotakin punertavaa. Se oli aivan ikkunan alla lähellä ovea. Tuijotin uskomatta silmiäni. Siinä se nyt oli! Ruusurasia, jota olin etsinyt kuin hullu. Miksi en sitä aiemmin tuossa nähnyt? Se ei kyllä takuulla ollut siinä vielä eilen. Kello kilahti ja joku tuli kauppaan, mutta minä tuijotin vain typertyneenä rasiaa ja sanoin hajamielisesti päivää. Hieno rouva mittaili suu supussa hyllyjäni ja aivan toisin kuin hatturouva hän vaikutti hyvinkin ylimieliseltä, suorastaan sulkeutuneelta nutturakampauksineen ja huiveineen.

- Pitäisi olla jotakin romanttista ja pikanttia, hän tuumi ylhäisesti vilkaisten minua pitkään. 

- Kuten soittorasia, kuulin itseni sanovan konemaisesti, ikäänkuin joku muu olisi puhunut suullani.

- Juuri niin, ilahtui suppusuurouva. 

- Kas tässähän se onkin, hän huokasi ojentaessaan kätensä kohti ruusurasiaa.

- Ei sitä, kiljaisin ja tarrasin lujasti hänen käteensä, jolloin rasia putosi hänen kädestään lattialle. Kansi särkyi ja omituisen tuttu musiikki alkoi soida päässäni ja minua huimasi ja pyörytti yht'aikaa samalla kun mielessäni hakkasi lause: "Takaa vuosien, näen rakkauden, on varjot väistyneet.." Rouva katsoi kauhistuneena kun otin hänestä tukea ja kuulin hänen sanovan ikäänkuin...

Ja tästä jatkaa  VALOKKI, ole hyvä. Luovutan mieluusti valtikan osaaviin käsiisi :)

(Ylläoleva kuva  ja pikkuinen kissa on varastettu Desktop Nexus-kuvavalikoimista.)