KUVIA JA KUMMITUKSIA

Tässäpä kummitus vuosimallia 1958 vangittuna filmille Armon Vuonna 1992. Kuten kuvasta näkyy tämä sielu on erittäin häilähteväinen ja hyvin levoton. Tämän tyypin kummitusta kannattaa aina vähän varoa, sillä se kuuluu tyypillisiin räyhähenkiin, joilla on paha taipumus lennättää suutuspäissä esineitä mihin sattuu, sen lisäksi että se pitää aivan järkyttävää älämölyä eli kiljuu, kiroilee ja haukkuu. Sen turhaa suututtamista kannattaa harkita hyvin tarkkaan, sillä edellisen lisäksi se on hyvin pitkävihainen, arvaamaton, häijy ja erittäin pahantahtoinen otus.

Kummituksella oli aikoinaan itsensä kaltainen koira, jonka sukutaulu viittasi pahasti Baskervillen suuntaan, sillä erolla, että koostaan ja hulluttelu- taipumuksesta huolimatta koira oli erittäin kiltti ja hyväntahtoinen olento. Sillä oli verissä samanlainen kummittelutaipumus jo eläessään kuten emännälläkin.Tämä piirre on erityisen selkeä aidoilla, vakavasti asiaan vihkiytyneillä kummituksilla, jotka harjoittelevat sitä jo elinaikanaan kummittelu-tulevaisuutta silmällä pitäen:)

Rölli, joulu, juhannus ja pikkupennut

Alakuvassa kummitukset  ovat somasti yhteispotretissa ja ihmiskummitusta näyttää kovasti huvittavan koirakummitus, joka on vaihtanut ilmapallojen puhalluksen korinsärkemisoperaation kautta peruukkipelehdinnäksi. Eipä tästä kyllä osaa sanoa kummalla lienee hauskempaa? Ehkä kuvaajalla? Rölli oli tullut kuvan ottohetkellä vast'ikään uuteen kotiinsa Villiin Länteen ja on tässä yli vuoden ikäinen aikuinen koira, joka pentuilee ja opettelee leikkimään kuten talon tapoihin kuului:)

Ennen kuin kuvankäsittelyohjelmista edes haaveiltiin, vanha kamerani testasi asiaa uraauurtavasti omalla poikkitaiteellisella tavallaan:) Näitä negatiiveja ei kehitetty alkuun ollenkaan, mutta vaadin ne jälkeenpäin, koska ne vaikuttivat mukavilta,vaikka olivatkin valokuvausliikkeen ja filminkehittäjän mukaan täysin piloilla.

TITANIC: KUUKAUDEN KIRJA

Titanicin kohtalonyöstä tuli tänään 15.4.2012 kuluneeksi 100 vuotta. Kyseessä on lukuisista elokuvista, tarinoista ja kirjoista tunnettu laiva, josta kerrottiin ettei sitä itse Isä Jumalakaan upottaisi. Ennen Jumalaa paikalle osui kuitenkin jäävuori, jolta laivan upotus onnistui varsin helposti.

Löysin pikkutyttönä vintiltä roskien ja purujen seasta jännittävän näköisen kirjan, jonka paperikannessa oli joku ihmeellinen nimi: Titanic tai Titanicin kohtalon yö. Sitähän piti juoksujalkaa mennä näyttämään äidille. 

Yllättäin äiti innostuikin asiasta ja otti kirjan käteensä ja lupasi kertoa minulle sen tarinan. Hän kertoi, että laiva oli suuri ja siellä oli hyvin paljon jopa tuhansia ihmisiä, joista suurin osa hukkui kun laiva törmäsi jäävuoreen. Laivassa oli myös paljon hienoja tanssisaleja ja tanssiorkestereita. Äiti kertoi että he soittivat viimeiseksi Titanicin-hymniksi nimettyä sävelmää kun laiva upposi. Tämä sama sävelmä oli minulle hyvinkin tuttu Siionin lauluista nimellä - Sua kohti Herrani  - ja kauneutensa vuoksi se sopii erittäin hyvin juuri vainajan muistosävelmäksi, johon sitä aika paljon käytetäänkin.

 

Walter Lordin julkaiseman kirjan (A Night To Remember, 1955) suomennoksen löysin uudelleen joskus 2000-luvulla. Kirja sisältää autenttiset kuvaliitteet, matkustajaluettelot sekä pohjapiirrokset venekannesta ja pohjakerroksesta. Se oli paljon paksumpi kuin lapsuuteni ohut kirja, jonka enää vain hämärästi muistan. Suosittelen kirjaa kaikille Titanicista kiinnostuneille, itseäni kirjassa liikutti eniten se, miten vanha Carpathia otti hätäviestin tosissaan ja höyrysi kaukaa ainoana aluksena jäävuorista välittämättä paikalle. Se oli Titanicin vauhtiin verrattuna raskas ja hidasliikkeinen, mutta  tuona yönä se saavutti kuitenkin uskomattoman 17 solmun nopeuden, joka sen tyyppiselle alukselle niissä olosuhteissa oli melkein sula mahdottomuus, sillä jo 14 solmun nopeus olisi ollut huippu hyvä. Titanicilla oli jäävuoreen törmätessä 22 ½ solmun tappava vauhti. Solmu tarkoittaa meripeninkulmaa tai merimailia, joka on käytännössä 1.852 km tunnissa.

ELOKUVIA: Aiheesta löytyy Jean Nabulescon ohjaama (Brackett - Reisch - Breen) TITANIC-elokuva vuodelta 1953, jota voin suositella ja uudempi versio, myyntimenestys vuodelta 1997, James Cameronin ohjaama TITANIC on aivan ehdoton. Mielestäni uppoamiskohtausta olisi voitu kuitenkin lyhentää reilusti, sillä nukkemaiset alas tippuvat ihmishahmot tuntuvat pitkitettynä pelkästään kiusalliselta, eivätkä jaksa kiinnostaa katsojaa loputtomiin, vaikka todellisuudessa tilanne ehkä menikin juuri elokuvan kuvaamaan tapaan. Yksi pieni kohta mietitytti kaiken katastrofin keskellä, nimittäin se, että elokuvassa laivaan vietiin aika paljon lemmikeitä, mutta hyvin vähän niitä loppupeleissä juoksenteli yhtään missään? Sehän on tietenkin ihmiskärsimyksen rinnalla täysin mitätön ja epäolennainen sivuseikka.

Suosittelen klikkaamaan aiheesta myös TUHATELÄMÄÄ  blogia.