Lemmikit, luonto, historia, kirpputorilöydöt, kirjat, juhlapyhät, vuodenajat, noitavainot, sadut, perinteet, valokuvaus, Taina Marjasen tontut, noita-akat, jouluhullu kyökkipiika, juhannus, vappu, pääsiäinen, pyhäinpäivä, halloween, meri ja Pyhäjoki

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

TALVI 2013 - 2014

talvi-ilta, auringonlasku, kirkkotarha, polku, ilta

Vuosi 2013 oli arvaamaton, sillä se vaihteli mieltään oikutellen niin kevään kuin talvenkin suhteen. Siitä huolimatta se tarjoili varsin kauniin, lumisen satutalven, pitkään jatkuneet jääkelit merellä, nätin kesän, uskomattoman aurinkoisen ja pitkän syksyn. Edellisen vuoksi en osannut odottaa Rva Marraskuulta muuta kuin sadetta ja pimeyttä. Myöskään joulukuun oikkuilu talven ja lumen suhteen ei tullut oikeastaan yllätyksenä, vaikka se harmittikin. Lumi taikoi odotuksia, märkä maa huurtui ja lumi peitti sen kauniiseen valkeuteen, mutta jo muutamaa tuntia myöhemmin vesisade huuhteli lumet pois kikkaillen viheliäisiä jääleikkejä yhdessä pienen ja pirullisen pakkasukon kanssa. Ilman kenkästoppareita ei tänä talvena ole ollut asiaa sivuteille, jos ei kaduillekaan. Itselläni on ollut kantalappu"piikkarit" kengissä jo Kaisan kaljamista (25.11.) lähtien ja niitä saa näköjään pitää juhannukseen saakka:)

Joki sai jääriitteen joulukuun alussa, mutta hullaantui jouluna tulvimaan kuin keväällä konsanaan. Myös meri ehti jäätyä parin kilometrin verran. Sen uutta jäätymistä saanee odotella kevättalveen.  Helmikuussa nyt viimestäänkin sen uskoisi jo jäätyvän. Säiden vuosittainen vaihtelu ja nykyinen sadekausi puhuttaa ihmisiä kovasti eri foormumeilla. Osa on sitä mieltä, että lumiset talvet ovat nyt iäksi ohi. Onneksi olemme menossa kuitenkin kohti uutta jääkautta, joten ehkä se kompensoi mukavasti tilannetta:) Tosin jääkausi tulee sen verran viiveellä, ettei ihmisrotu sitä enää ole näkemässä, sillä aikaa siihen kuluu vähintäänkin joku 30 000 vuotta. Silti uskoisin että todella suuria lumitalvia ja hyytävää kylmyyttä on vielä odotettavissa niin meille kuin vielä lapsenlapsillekin.
 

Mustia jouluja on omassa historiassa ollut muutamia, eli vuoden 1972 joulu oli musta koko maassa, mutta ilma oli huomattavasti kuivempi kuin nyt. Vuonna 1992 oli myös musta joulu ja eräänä aattoyonä varsin korkeat nietokset sulivat yön aikana kokonaan pois, mikä oli lievä järkytys, kun aattoaamuna kurkisti kartiinin raosta ja näki pelkästää mustia kynnöspeltoja. On uskomatonta, että niin suuri lumimäärä humahti yhdessä yössä olemattomiin, mutta maa ei ilmeisesti ollut juurikaan jäässä ja vesisade kadottaa uuden lumen paljon helpommin, kuin vanhan jäätyneiltä kenturalta. Tämän joulun vuosilukua en muista. 

Joulu 2007 on jäänyt kipeästi mieleen surun ja yksinäisyyden jouluna, joka sekin oli melko lumeton, mutta muistelen että aattona oli kuitenkin kuiva, mukava pakkassää, ehkä vähän lunta tai ainakin kuuraa, se jäi mieleeni kun kävin koirien kanssa metsälenkillä.  Nämä talvet olen elänyt Oulun alapuolella ja muistan lapsuuteni hurjat lumimäärät ja 1960- luvulla olikin aivan huippumäärät lunta. Yksi kylmä talvi on jäänyt mieleen 1985 - 1986, jolloin saapastelin Kuopiossa. Kylmyyden kokeminen saattaa liittyä myös pakolliseen liikkumiseen ilman autoa, ilmoista huolimatta, kuin todelliseen pakkaseen.

Vuonna 2013 Suomessa oli aika vähän myrskyjä, reilu kymmenkunta, tosin loppuvuoteen sijoittuivat myrskyt jäivät laajojen sähkökatkosten ja vahinkojen vuoksi hyvin mieleen, jonka vuoksi vuosi ehkä mielletään myrskyvuodeksi. Eino aloitti 17.11. jonka jälkeen Oskari jatkoi 2.12. ja myös Lucia-neito innostui 13.12. Seijailemaan railakkaasti helmat hulmuten, tuoden vähän lunta mukanaan. 18.12.2013 ennustettua myrskyä ei tässä huomannut juuri ollenkaan? Vertailuna esitän vuoden 1995, jolloin oli peräti 38 myrskyä ja eräs myrskyistä jäi mieleeni melko myräkkänä, hyvä ettei lumi tullut ovista ja ikkunoista sisään, takaovikin oli räystäitä myöten lumen peitossa.
koivikko, myrskyn jälkeen

En hössöttäisi vielä kasvihuoneilmiön takia, koska sääsyklit kulkevat 100 - 200 vuoden aikataulussa toistaiseksi aika maltillisessa käyrissä. Edellinen nykyistä paljon lämpimämpi jakso sijoittui 800 - 1400 luvulle, jonka jälkeen tuli niinsanottu pieni jääkausi, joka jo 1600-luvun loppupuolella näytti todellisen mahtinsa. Suomessa kuoli ihmisiä nälkään ja kylmyyteen, Thamesilla luisteltiin ja pidettiin hilpeästi markkinoita 1800-luvulla. Ilmasto on tästä ajasta lämmennyt pikkuhiljaa uudelleen ja suurin muutos on kieltämättä tapahtunut 1900-luvulla. 

Maailman laajuiset sodat ja pari atomipommia kivihiiliteollisuuden ja saasteiden lisäksi ovat edesauttaneet asiaa, mutta tilanteeseen vaikuttavat 23 000 vuoden ilmastoprekessiojaksot kuin myöskin auringon aktiivisuus ja sen pilkut, jotka säätelevät maapallon lämpötilaa pilvisyyden ja otsonikerroksen vaihtelun myötä. Mannerlaattojen ikuinen liike aktivoi maanjäristyksiä ja tulivuorten purkauksia, joilla on positiivisen paineen säätelyn lisäksi tunnetusti hyvinkin katastrofaalisia vaikutuksia niin ilmakehään kuin maanpinnallekin.  Ulkoapäin tuleva suurin uhka maapallon elämälle on mahdollisen meteoriitin jysähtäminen maahan. Jupiter sai huomattavan lommon poskeensa kesällä 2009, jonka muistan siitä syystä että mainitsin siitä ensimmäisissä blogitekeleissäni. Sitä, miten se mahdollisesti voisi vaikuttaa viiveellä säätilanteeseen on tullut mietiskeltyä. Taitaa olla vähän kaukaa haettua? 

Mannerjäätiköiden sulaminen ja sademetsien rajut hakkuut tulevat vaikuttamaan edellisten lisäksi huolestuttavasti maapallon tulevaisuuteen. Jääkauden jälkeen maailma oli paljon vetisempi paikka, joten tämän sortin suuntaus voisi olla aika katastrofaalinen tälle pallolle ihmiskuntaa, luontoa ja eläimiä ajatellen. Tehtaat, liikenne, jätteet ja saasteet tulevat olemaan meille tarpeeksi suuri ongelma ilman sotia tai luonnonkatastrofejakin. 

Kierrätysjätteen hyödyntämiseen voi itse kukin omilla pikku valinnoillaan vaikuttaa ja nyt joulun aikaan tapetilla on ollut esimerkiksi metallituikkujen uusiokäyttö. Pienistä puroista tulee iso virta, vaikka sitä ei heti uskoisikaan, varsinkin jos lajittelee itse ja naapuri vetelee railakkaasti hälläväliä tyylillä:) Ymmärrän silti, ettei kaikkien usko riitä lajittelun tärkeyteen ja virheitä tulee meillä kaikilla laiskuuden tai tietämättömyyden vuoksi. Myös itselläni. Kulutushysteria on nyt tullut tiensä päähän ja se vaatii meiltä kaikilta luopumista ja uutta asennoitumista paljon vähäisempään ja valikoivampaan elämään.  Puhtaan juomaveden suruton käyttö suihkussa ja käymälöissä riipaisee joka kerta, mutta ilmeisesti ihminen on suuressa viisaudessaan halunnut säästää suuret kustannukset putkiston uusimisessa ja ehkä se on jopa mahdotonta. Pesemiseen  ja paskan huuhtomiseen riittäisi kyllä vähemmänkin puhdas vesi.

Ydinvoimalaa en maininnut ollenkaan, koska elämme pakollista ydinaikaa, jolle ei kai ole tehtävissä enää mitään. Maailman noin 500 voimalaa ja ainakin yhtä monta ongelmaa kun ovat kirkkaasti pienen ymmärrykseni ulkopuolella ja pelkään pahoin etteivät viisaammatkaan aivan heti keksi ratkaisua tähän ydinpulmaan. Perämeren luonto on osaksi mennyttä kalua, kun Hanhikiven voimala jysähtää käyntiin, sillä rehevöityminen lisääntyy ja eliökanta auttamatta tuhoutuu/muuttuu. 

Kyseinen Hanhikiven voimala olisi syytä rakentaa tietysti mahdollisimman korkealle, sillä tulevaisuuden skenaario lupaa merivesien nousua jopa 6 - 8 metriä, mikäli ennusteet jäätiköiden sulamisen suhteen toteutuvat. Tämä skenaario ei kuitenkaan tule ihan heti vastaan mutta varan vuoksi ajattelin vetäytyä pikkuhiljaa Kuusamon korpimaihin, etteivät varpaat ensimmäisen vuoroveden jälkeen kastu. Ja sieltähän voisi löytyä vaikka luntakin, toisin kuin tämän hetken rannikon Sademaasta:)

Julkaisemastani kuvasta, tuli uudelleen paranneltu Gift-versio Googlen sivulta, joten hyväksyn sen tähän. Yläkuvassa oikopolkuni kirkkotarhaan. 

Edellistä aihetta olen sivunnut myös kuvitteellisessa IRKKULANDIAN UUTISVUODOSSA hyytävän skenaarion myötä, jota en suosittele heikkohermoisille:)

23 kommenttia:

  1. Mustis, kiitos hienosta postauksesta:)
    Monenmoisia talvia sisältyy itsekunkin elämään, niistä kaikista on selvitty hengissä - toistaiseksi!
    Ihanat kuvat oli valinnut postaukseesi...
    Oikein hyvää vuoden 2014 jatkoa sinulle, Mustis ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia itsellesi Aili:) Ehkä pahimmat talvet koettiin kaikella tapaa sodan aikana, mutta minäpä en niistä tiedä mitään. En ollut edes suunniteluasteella vielä silloin, mutta monella tasolla sota vaikutti vielä pitkään ihmisten elämään aina 1960-luvulle asti. Tämä talvi vaikuttaa kyllä aika viheläiseltä sähkön-, aurauskulujen etc säästöistä huolimatta. Pakkasta on luvassa joten ehkä tuo ikuinen vesisadekin vähän hellittää?

      Poista
  2. Oletko sinä taikonut lumisateen? Säätila on asia joka taitaa puhuttaa ihmisiä kaikkein eniten maailmassa. Se on aina ajankohtainen, eikä loukkaa ketään. Se on hyvä puheenaihe, kun ei muuten tiedä, mistä juttua alottaisi.
    Myös minun muistissani on monenmoista talvea, mustia ja loskaisia, lumisia ja kovia pakkastalvia.
    Tämä, mitä parhaillaan eletään, kuuluu sarjaan kummalliset.
    Isä on kertonut olleen joskus -20 tai -30 luvulla tai noiden vuosikymmenten taitteessa semmoinen talvi, että itäisessä Hämeessä kylvettiin ohraa helmikuussa. Kuulema satoa ei saatu, Syksy tuli äkkiä, eikä kesäkään kuulema kesästä käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen Aimarii, edes virtuaalisen:) Pikaparannuksena tuli, joten hyväksyin oitisi. Mielenkiintoista kuulla, että Hämeessä on kylvetty ohraa helmikuussa joskus lämpiminä vuosikymmeninä ja voi vain kuvitella ettei sato ollut kummoinen.

      Rukiin voi kylvää juhannusrukiina tai ennen nauriin ottoa syyskuussa ja myöhemminkin, mutta en muista miten sadot menivät, mutta kuhilaat muistan vieläkin koska jossakin talossa tehtiin kaikki vanhaan malliin, jonka vuoksi näin riihipuinninkin koulumatkalla. Silloin se tuntui vähän hullun hommalta, koska puimatanner oli jo kovasti käytössä, mutta nyt se värittää kivasti kokemuksia.

      Pisti vähän miettimään, että josko tästä ei tämän kummempaa talvea tulekaan ja kesäkin on sen jälkeen sateinen ja vilponen niin taitaa olla parasta unohtaa koko Kuusamo ja muuttaa etelän aurinkoon appelsiinien alle.

      Poista
    2. Voitko kuvitella, minä muistan lapsuudestani, että olen saanut olla kerran mukana riihenpuinnissa. Varstoilla mätkittiin rukiinolkia riihen lattialla, että jyvät varisivat.

      Poista
  3. Silmä suorastaan lepäsi katsellessaan lumisadetta tämän mustaharmaavihreän nykymaiseman sijaan. Isoja lumimääriä en todellakaan kaipaa pyöräilijänä, vaikka katseleehan valkeaa ihmettä ikkunan takaa ihan mielellään.
    Hieno historiikki talvista....sinä osaat vaikka mitä!
    Ps. Uusi vuosi 1963 oli lumeton, joskin pakkasta pikkuisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Anjuusa:) Minullekin riittäisi kuiva, pieni pakkasilma, vähän kuuraa ja PALJON lunta. Jouluna en niitä sen kummemmin enää kaipaa, joulu on joulu Sademaassakin. Ihailen että uskallat pyöräillä talvella, itse olen niin arka, että pyöräilen vain kesällä. Nyt on kaikki jäätkin jo sulanneet, joten ihan hyvin voisi yrittää, tosin lupasi pakkasta jo huomiselle? Loppiaisaattona oli kevyen liikenteen väylä ihan kaljama-jäätiköllä kun kävin kaupassa.

      Olisi kiva kuulla paikka ja vuosi, missä oli lunta ja missä ei, sillä se vaihtelee aika paljon. 1963 olin kokonaista 5 vee ja minusta tuntuu, että jouluna oli lunta ja että meressä oli jäätäkin? Mutta muistan kyllä erään joulun, kun naapurin tytön kanssa surtiin ettei tule lunta, olisikohan ollut juuri tämä vuosi, vai suliko lumi sitten Uudeksi Vuodeksi pois?

      Poista
    2. 1963 asuttiin Hesassa ihan Kirurgin vieressä. Muista sen hyvin kun spuglailin odotellessani heinäkuussa -64 syntyvää kuopusta.
      Mulla on tapana merkata lämpötilat kalenteriin, isältä peritty tapa (aika kiva!)
      Tässä nyt odotellaan talvea tulevaksi, vielä satelee vettä , +3. Tänäänhän sen piti tulla ;)

      Poista
    3. Niin, sellaiset ajat jäävät kyllä mieleen ja säät myöskin. Minäpä vierailen oitis Sinulla ja katsastan kaikki kalenterit, kun isäni kalenterit ovat joutuneet kadotukseen, mikä oli suuri järkytys minulle, koska luulin että olivat puuarkussa, joka oli viety myöhemmin säilytykseen. Ullakko siivottiin päällisin puolin rojuista ja ihan joka paikassa en pölyn vuoksi ollut, joten pelkään pahoin, että jos siellä olivat, niin joku tohutossu on voinut ne vahingossa nakata jätesäkkiinkin, jota kyllä vähän epäilen..

      Talvi rysähti kertalaakista tänne 10.1. ja pakkaset paukahtivat - 15 asteeseen, jota tuuli ja vinkka vähän parantavat. Samalla tavalla tuli kuin toissa joulun alla keskelle vesisadetta ja luntakin on.

      Kiitos tiedoistasi Anjuusa:)

      Poista
  4. Hienoa pohdintaa, Mustis, ja hyvää uutta vuotta Sinulle! Jäin miettimään minne ihmisrotu katoaa uuden jääkauden alussa ja milloin vihdoinkin ymmärrämme, ettei meillä ole varaa sotiin, mikäli aiomme pysyä hengissä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Milena ja samoin Sinulle valoisaa ja leppoisaa Vuotta. Jos ajatellaan, että tämä pallo olisi saastumaton ja ihmisiä olisi paljon, paljon vähemmän, eikä mitään ydinkeksintöjä tai muutakaan radikaalia keksittäisi vielä pitkään aikaan vaan Ihmiset kaivaisivat juuria maasta ja mietiskelisivät mitä tehdä omituisilla möykyillä (kiviä) mitä maasta löytyy ja ihmettelisvät miten se putoaa kädestä, yhä kauemmaksi ja kauemmaksi:) niin ihmisen aika olisi paljon pitempi, kuin se nyt tulee olemaan, olettaen ettei avaruudesta tulevaa meteoriuhkaa olisi ja mannerlaatat malttaisivat mielensä.

      Anyway, jossakin vaiheessa se keksisi taas pyörän ja halkaisisi atomin ja sitten alkaisi sama kilpajuoksu...joten 10. 000 vuodessa olisimme ehkä taas melkein samassa pisteessä:) Ihmisrodun luonnollinen häviäminen olisi ollut mahdollista ehkä 50 000 vuotta tai ehkä 5000 vuotta sitten, jos sopiva luonnonkatastrofi tai jääkausi olisi osunut kohdalle. Sehän olisi olisi ollut onnellisempaa koko pallolle:) Tänään se on liian myöhäistä... ehkä me palaamme osaksi isompaa kokonaisuutta, ehkä vain katoamme olemattomiin?

      Poista
  5. Mielenkiintoista tarinointia, niin monenlaista mahtuu elämään joulua ♥
    Kuvat kauniit mieleen jäävät.
    Hyvää alkanutta uutta vuotta sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarinat elävät kanssamme ja me jaamme ne lapsillemme. Ensimmäinen kuva oli mielestäni onnistunut siinä mielessä, että se vangitsi kerrankin sen tunnelman, joka silloin oli ja että kännykän valo riitti juuri ja juuri. Joulut, pääsiäiset ja juhannukset jäävät eri tavalla mieleen, kuin joku muu aika, paitsi jos se sattuu hääpäiväksi tai surujuhlaksi. Sen takia kannattaisi pitää sääallakkaa. On mielenkiintoista vertailla faktaa ja faktaa kuin mutua..

      Kaunista ja valoisaa Uutta Vuotta Seijastiinalle:)

      Poista
  6. voi vitsit mustis darling miten sinä jaksat kirjoittaa mahtavia pitkiä kunnon juttuja!
    hyvää tätä vuotta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunista Onnen vuotta ja lämmin kiitos Sinulle Taiviskulta. Välillä tämä on yhtä tervanjuontia, helpoimmin tulevat jutut suitsait kuten tämäkin ja joulujuttu, mutta jotkut taas lötköttävät luonnosasteella pitkään, aikaa ja tupakkia on kuitenkin niihinkin uponnut, mutta selfcontrol ei päästä kaikkia läpi ja toiset poistan kokonaan, osaa kuvittelen käyttäväni ehkä joskus, mitä ei sitten tapahdukaan ja osa on karannut ufolandian mustiin syvyyksiin, eräskin julkaisua vailla oleva pitkä höylätty versio tuli jostain syystä tyrkylle kun poistin tyhjiä luonnoksia ja sinne meni että vilahti. Monta päivää oli tyhjä ja typertynyt olo.

      Poista
  7. Miksi lapsuuden talvet olivat aina runsaslumisia? Kun niitä muistelee, ei lumettomuutta ollut Turun seudullakaan silloin. Vai onko meillä korvien välissä suodatin, joka karsii vetiset talvimuistot?
    Nyt olette sen kunnon talvikelin saaneet sinne Pohojanmaalle ja siitä lienet onnellinen...;)

    Sääsyklit on normaalia, olkoonkin syklin kesto/pituus minkälainen tahansa. Minusta tuntuu, että nykyihmiset ovat hätäisiä tekemään johtopäätöksiä esim. sään lämpenemisestä. Odottaisivat nyt muutaman sata vuotta tai enemmän, jotta pysyvä tilanne vakiintuisi...
    Läntisen naapurimaan luontoihmiset haraavat Hanhikiven voimalan rakentamista vastaan, vedoten meren lämpenemisellä ja sen vaikutuksilla luontoon/kalakantoihin. Aikamoiset lauhdevesipäästöt pitää tulla Perämeren lämpenemiseksi ja naapurin rannikolle on sataviisikymmentä kilometriä matkaakin! Oliskohan taas sitä naapurikateutta? ;)

    Kiva juttu, Hyvää loppuvuotta Mustikselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ne aina olleetkaan, mutta kun itse oli pieni, niin metrinkin lumikinos näytti vuorenkorkuiselta.. Pohojanmaallon komia talavi, pakastaki rapiat -15:) Tykkään että tammikuussa on tammikuu eikä kesällä.

      Syklit vaihtelevat ja pitkässä juoksussa on aina monenlaista, mutta kuten jo yllä mainitsin, niin kyllä h.sapiens on tehnyt parhaansa pysyvän kasvihuoneilmiön saavuttamiseksi. Kerrankin Hurrit muuten ovat ihan oikeassa, sillä kyllähän se varmasti mereen vaikuttaa, mutta onhan siitä jo vähän aikaa, kun Svea-mammalta lupia kyseltiin.

      Natura on kummallisen hiljaa? Tuli mieleeni sekin, että kun vähäisetkin sähkökatkokset aiheuttavat jo niin suurta haittaa, niin mitäpä sitten, jos tila olisikin pysyvä ja ulkona paukkuisi lähemmäs 30 astetta pakkasta?

      Putket läsähtäisivät jäähän ja lämmitysjärjestelmät poksahtelisivat kerrostaloissa, niin holotnahan ihmisille siinä tulisi. Sairaaloista en puhu mitään. Seuraavan suveamisen jälkeen kaupan pakastealtaat sulaisivat ja ihana mädännyt haju leviäisi pikkuhiljaa jokaisen nessuun..Ryöstely, ruuan hankinta laittomasti ja sota vedestä alkaisi välittömästi. Kansa ryntäisi takaisin luontoon ja sotisi myös asumuksista. Niistä missä vielä on takka ja mahdollisuus elää viikkoja tai ehkä kuukausia.

      Joten siinä mielessä ydinvoima-aikamme kaipaa sähköä, paluuta entiseen ei enää ole, sitä, miten tilanteen voisi vielä pelastaa, ei tässä pollassa juurikaan säteile:) 100 vuotta sitten kaikki olisi ollut vielä toisin... Hyvää alkanutta vuotta Sinulle ja onnea talon myyntiin:)

      Poista
  8. these images are very beautiful ! wish you a happy new year

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Marty <3 samoin Sinulle. Jäin ihailemaan kuviasi/kuvaasi, en ole käynyt pitkään aikaan, olen keskittynyt vain Plazalle, jos aina siihenkään:)

      Poista
  9. Tervehdys naapuripitäjästä. Nyt on kaunista katseltavaa pihalle, oravat kisailee keskenään ja linnut lentelevät lintupuussani. Pihalla komeilee vielä joulunaikaisen jätkänkynttilä "raamit", oli komea. Pakkasta on 22 astetta. Sinun tarinasi ja muistelosi ovat aina niin mielenkiintoisen ihmeellisiä, että kiva on lukea, kun vain viitsii tässä tietokoneen ääressä istuskella.Palaillaan taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Plättyskä:) Vähän tämä taas levisi kun entisen emännän leipä ja paisui turhankin pitkäksi joten oli varmasti kahlata asti.

      Teillähän on ollut komeat lukemat, joko mun mittari on rikki tai sitten se ei suostu nousemaan yli 20 asteen:) Linnut käyvät tuossa portaanpielessä vaihtelevasti, ei mitenkään ahkerasti vielä, toissapäivänä tuli itse tikkakin osingoille. Myös mustavalkonaukumanni käy ihmettelemässä joskus terassin elämää, nätti on kissa ja kova "keskustelemaan":)

      Mukavaa talven jatkoa sinne lintupuumaailmaan, voi olla, että pyrähdän vielä Karjalan maille ennen helmikuun heläystä. Mut törmäillään sitä ennen tai sen jälkeen:)

      Poista
  10. moiskis vaan ei mitään lisättävää kuvaukseesi, hyvin kerrottu ja hienosti kuvitettu kertomus. Vaihtelevaa on ihmisen elämä, jos miettii elämän radan nousuja ja laskuja niin minulla ne on hurjempia kuin sääkartan kiemurat. Kaikesta kuitenkin selvitään, virnettä naamaan ja toivoa paremmasta..heh on tää ihminen vaan positiivinen, kaikki meinaan toivoo joka uusvuos parempaa ja parempaa, ja joskus se tuleekin. viime vuosi oli ihan kiva, nykyisestä ei vielä tiedä, ja se on hyväkin jää jotain yllätyksiäkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Aikku. Kohtalaisen vaihtelevaa on ollut, vaikka kyyhötän paikallani aina kun on mahdollista. Monesti on toivoteltu entistä parempaa uutta vuotta ja mitenkähän olisi käynyt ilman niitä toivotuksia, koska niidenkin kanssa tuli jysähdettyä kerran tai parikin päin helvettiä:) Onnea kannattaa aina toivotella täydestä sydämestä, sitä ei ole ikinä kenelläkään liikaa? On hyvä, ettei tiedä tulevasta mitään, koska jos tietäisi, ei monesti jaksaisi elää. Toiveet ja unelmat kun ovat usein korkeammalla kuin todellisuus ja tosipaikan edessä tulee monesti vielä rimakauhu. Hyvää alkanutta Vuotta Sinulle ja onni kulkekoon vierelläsi.

      Poista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän - kiitos 💜