Lemmikit, luonto, historia, kirpputorilöydöt, kirjat, juhlapyhät, vuodenajat, noitavainot, sadut, perinteet, valokuvaus, Taina Marjasen tontut, noita-akat, jouluhullu kyökkipiika, juhannus, vappu, pääsiäinen, pyhäinpäivä, halloween, meri ja Pyhäjoki

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

PAPERINUKET

Reilut puolivuosisataa sitten Jumala piirsi kaksi paperinukkea. Toisen hän piirsi harjoitusmielessä vähän huitaisemalla vanhalle, huonolle pahville, eikä siitä kovin hääppönen tullutkaan, joten Jumala pudotti sen suosiolla roskakoriin, mutta nukke tipahtikin vahingossa sen viereen. Gabriel luuli nuken pudonneen epähuomiossa pöydältä ja leikkasi sen valmiiksi ennen kuin kukaan ehti estää. Arkkienkeli Barachiel kollasi vanhoja varastoja ja unohtuneiden sielujen komeroa, kun hänen käteensä osui kartonki, jota Jumala oli aiemmin kaivannut. Jumala innostui tasokkaasta kartongista niin, että piirsi siihen paljon kauniimman ja paremman nuken roskiin menneen tilalle. 

carola, paperinukkeJo leikkausvaiheessa huonompi nukke tärvääntyi niin, että Gabrieliakin hirvitti, mutta Hän ei tohtinut puhua asiasta mitään, vaan tipautti nuken pilvenhattaralle, josta sen kuului hypätä alas maanpinnalle. Kaunis nukke liihoitteli kohta perässä ja nuket tapasivat usein toisensa maan päällä. Ruma nukke luuli pienenä olevansa yhtä hyvä ja nätti kuin kaunis nukkekin, joka loisti alusta saakka ehyenä ja sievänä. Ruma nukke sai älyä ja keskittymiskykyäkin vain puolet siitä mitä kaunis nukke, mutta sen se pisti nokkelasti nuoruuden ja huikentelun tiliin, ennen kuin älysi ettei asia ehkä niin ollutkaan.

Kaunis nukke opiskeli yliopistossa ja menestyi työelämässä, sai ylennyksiä ja palkankorotuksia ahkerasta ja hyvästä työstään. Sillä oli hieno miljoonakoti, komea, rikas mies ja hyvin menestyneet lapset. Kauniilla nukella oli myös hieno, suuri suku, jonka keskellä hän oli saanut elää rakastettuna hyvän ja eheän lapsuuden. Sen vuoksi hänelle siunaantui hyvä itsetunto, ymmärtäväinen ja lämmin sydän, toisin kuin rumalle pahvinukelle, joka seisoi usein nyrkit pystyssä valmiina joko pakoon tai taisteluun tyhmä sydän turhaan pelosta läpättäen. Vasta paljon myöhemmin ruma nukke hoksasi miten paljon enemmän toiselle nukelle oli annettu kuin hänelle. Syyn täytyi tietenkin olla hänessä. Ruma nukke tuskaili usein huonoa pahviaan ja suvuttomuuttaan, mutta katkeraksi se ei halunnut tulla, eikä se onneksi osannutkaan, sillä eihän kenenkään terveys, varallisuus, onni, hyvyys tai kauneus ollut mitenkään siltä itseltä pois.

paperinukke, ruma nukkeKului vuosia ja paperinuket näkivät aina silloin tällöin toisiaan. Ruma nukke tunsi näyttävänsä tosi surkastuneelta kalliista voiteista tai kasvohoidoista huolimatta kauniin naturelli-nuken rinnalla. Kaunis nukke selitti järkevästi miten ihanaa oli olla lomalla ennen syksyä ja töitä. Ruma nukke nyökytteli ymmärtäisesti päätään, yrittäen unohtaa oman työttömyytensä ja onnettoman rahatilanteensa. Kaikki meni aina päin helvettiä sen hyvistä tai useimmiten huonoista yrityksistä huolimatta:) 

Allergia, puutostaudit ja muut viheliäiset vaivat iskivät kuin kuolema ja teipattu rumanukke alkoi miettiä tosi rumia juttuja. Se ajatteli joskus repivänsä itsensä pikku paloiksi ja heittävänsä palaset roskiin. Joskus se murehti sitäkin, että miksi se aikoinaan oli edes leikattu tähän maailmaan. Eihän se tiennyt Gabrielin hölmöilystä mitään. Kyllähän se ymmärsi, ettei ilman sitä olisi ollut kahta poikanukkea, eikä heidän pieniä lapsinukkejakaan, mutta repeämiä paikatessa se ei aina auttanut asiaa. Poikanuket olivat lähteneet jo omille teilleen, eivätkä välittäneet vanhasta pahvipää-äidistä pätkääkään. Ainakin niin ruma nukke joskus luuli ja ajatteli. Lapsinuket elivät omaa pikku elämäänsä omissa pikku kodeissaan ja yksinäisyys veti ruman nuken elämän välillä vaisuksi. 





Joskus railakkaat ja iloiset ystävänuket kutsuivat sitä erilaisiin tapahtumiin ja yhteisiin illanviettoihin. Silloin ruma nukke tunsi olevansa melkein yhtä sievä ja tykätty kuin muutkin. Joskus se erehtyi jopa tanssiaisiin, jossa se näytteli sujuvasti paljon nätimpää ja hupaisampaa nukkea kuin oikeasti olikaan, mikä monesti ihastutti ukkonukkejakin. Tanssissa sillä oli monesti kaksi vasenta jalkaa, mutta usein se sai paljon anteeksi kun vain jaksoi nauraa ja kuunnella kiinnostuneena kummastuttavia ukkonukke jorinoita. Eräänä yönä vanha teipattu nukke kuitenkin repesi ja nukkui valkoisiin pilven hattaroihin ikiajoiksi. Siellä se muuttui viimein kauniiksi ja ehyeksi, juuri sellaiseksi kuin se olisi pitänyt alunperin piirtääkin:)


31 kommenttia:

  1. Aivan ihana tarina! Ja tutut laulut, kiitos niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitokseni Sinulle Anja. Tuon vahanuken lauloi tunnetuksi Suomessa Ritva Palukka, jolta en muuta laulua muistakaan, mutta minulle tutumpi oli tuo Katrin esittämä versio, taitaa olla alunperin ranskalainen laulelma.

      Poista
  2. Hyvin elävän tuntuinen elämäntarina tuolla nukella:) Liekö kovin harvinaista, että useammatkin nuket haaveilevat miljoonakodeita ja rikkaista, komeista miehistä? Vaikka on vaikea kuvitella, missä tuon epäonnistuneen nuken mallikuva mahtaakaan olla, uskon, että me tavalliset, pienen pienet, melkein mitättömät ihmiset katselemme kuitenkin suuresti ihaillen niitä, joilla on kaunis tapa ajatella ja jotka osaavat ajatuksensa kauniisti ilmaista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa että tuo miljoonakoti oli lievää ylilyöntiä tässä tarinassa ja mikä se on kenenkin silmälle komeaa, sitä ei voi ikinä tietää. Onko se ehkä oppiarvo vai yhteiskunnallinen asema ja status vaiko ulkomuoto tai jopa ne kaikki samassa paketissa.

      Rumanukke näkee itsensä ehkä vähän eri tavalla kuin ulkopuoliset ja sen omat kolhut ja teipit rasittavat sitä ylenmäärin, minkä senkin hän mainiosti itse tietää, mutta tällä hetkellä ei voi/jaksa/pysty/viitsi tehdä asialle mitään. Alunalkaen ei näin tietenkään ollut, vaikka niiden aiheet olivatkin olemassa.

      Minä kiitän Mr Anonyymiä varsin kauniista kommentista:)

      Poista
  3. Kiitos ihastuttavasta tarinasta, Mustis! ♥
    Oikein hyvää viikonloppua ja elokuun alkua sinulle! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Aili:) Ukkonen ja sateet lopettivat tämän hurmaavan ja helteisen heinäkuun. Toivottavasti aurinko hellii meitä vielä elokuussa ja syksylläkin. Kaunista viikonloppua ja mukavaa elokuuta myös Sinulle.

      Poista
  4. Tämä tuntuu kipeästi ihan oikealta elämältä, aina ei elämä kohtele kaikkia yhtä hyvin. Tai ehkä emme vain osaa sopeutua ja nähdä elämän hyviä puolia.
    Lopulta ruma nukke sai hyvän osan ja iloitsee siitä, onnellinen loppu siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Arleena, varsin hieno kommentti, on suuri lahja nähdä elämässä hyviä puolia silloinkin kun niitä ei enää kovin paljon ole jäljellä. Elämä on aika harvoin oikeudenmukainen jos sitä mitataan yksilötasolla niin ihmismaailmassa kuin tuolla luonnossakin. Luultavasti rumanukke on nähnyt elämän valoisat ja hyvät puolet aikoinaan jopa paremmin kuin hopea- tai kultalusikka suussa syntyneet.

      Poista
  5. Sinullapa oli poikkeuksellisen mukaansatempaava tarina elämän koettelemuksista. Hyvä sinä mustis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia Orvokki. Tarina syntyi siltä istumalta kun tapasin taas kerran erään kauniin naisen, joka on läheinen ja kallisarvoinen niin ystävänä kuin suvun tuomana tukenakin:)

      Poista
  6. Paperinuket ovat kivoja ja tarinasi oli elämän makuinen! Muistan lapsuudessa nähneeni paperinuken Armi Kuuselasta jossain viikkolehdessä, Hän oli silloin todellinen "julkkis"... Taitaa olla vieläkin?
    Kaunista ja lämmintä elokuuta Sinulle Mustis! Heinäkuu helli lämmöllään meitä kylmän kesäkuun jälkeen, ennusteet elokuun alkuun ovat ainakin helteisiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Armi Kuusela tulee muuten Muhokselle elokuussa! Kaikki paperinuket räähkääntyvät iän myötä, mutta Armi on tehnyt sen kauniisti. Toivotaan että elokuu jatkaa heinäkuun mallia ja jos ei, niin syyskuu on sitten ainakin kaunis ja lokakuu ilman muuta, viime syksynä ne olivatkin uskomattoman kirkkaita ja ihania kuukausia molemmat. Kiitokset HaxeL.

      Poista
  7. Rauhaa ja rakkautta Mustis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä tarvitaan koko maailmaan Waltsu ja ottaisin mielelläni osani niistä itsekin. Kiitoksia toivon sitä samaa Sinulle:)

      Poista
  8. Hieno tarina! Muistin papeprinuket, pojan ja tytön, jotka piirsimme itse erään koulutoverini kanssa ja joiden asustevalikoimaa täydensimme aina tilaisuuksien ja tilanteiden mukaan. Mahdollisesti loimme heille elämäntarinankin, mutta sen olen unohtanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset Petriina. Näihän sitä ennen leikittiin, oi niitä aikoja..Nämä paperinuket olen leikannut aikoinaan Seura lehdestä ja niitä on minulla muutamia vieläkin, löysin ullakolta:) Piirsimme itse niille vaatteekin niiden valmiiksi piirrettyjen lisäksi ja kuvasin sen koko paperinukkekasan, mutta se jäi jostain syystä julkaisematta.

      Poista
  9. Surullinen tarina, mutta niin hieno. Aivan kuin oikea elämä. Maailma on tosiaan epäoikeudenmukainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Risa, se oli kauniisti sanottu. Tarinat kantavat kirjoittajan omaa historiaa ja elettyä elämää, sen kirpeuttä ja kipeyttä. Myös onnea ja haaveita, niitä voisi olla enemmänkin.

      Poista
  10. Voi sinua Mustis,taidetaan olla jokainen jollain tapaa risa paperinukke onnen
    murusia täällä ajassa keräämässä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa Bike, sitähän me olemme kaikki - enemmän tai vähemmän. Toivon Sinulle onnea elämääsi, luulen että Sinulla on nyt sen aika:)

      Poista
  11. Elämä on ihmeellinen, sitä ei voi täysin ohjata. Vaikka joissakin asioissa voimme itse paljonkin vaikuttaa mitä raittia mennään. Ulkoinen kauneus ei ole tärkeintä, kunhan osaisimme ja jaksaisimme säilyttää sisäinen kauneuden.
    Kertomuksessasi on niin paljon pohtimaan pistävää, että kelailen välillä tekstiä taaksepäin.

    Musiikki kipaleet istuu postaukseen mainiosti.

    Hyvää elokuuta Sinulle Mustis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset Liplatus. On surullisesti totta, että jokainen on oman onnensa seppä monella tapaa, valintamme vaikuttavat myös läheistemme ja niiden ihmisten valintoihin, joiden kanssa elämme. Tuo ulkoinen habitus on monestikin katsojan silmässä, sillä me näemme hyvin eri lailla sen ulkoisenkin kauneuden.. mutta sopivasti silmään passaava, jolla sydänkin paikallaan niin sehän loukuttaa heti.

      Poista
  12. Tassunjälki tähän.

    Liikuttunut olen ja hyräilen tuttuja nukkejuttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mustarastas, nämä kappaleet ovat nostalgisia ja jotenkin rakkaita monille ikäisilleni. Tuo Fredin nukke pieni tuo mieleeni jostakin ajan jostakin kaukaa, kun olin vähän nuorempi ja siinä mielessä ehkä parempi nukke:) Sisältä olen ollut aika paljon samanlainen aina, eli kehitystä ei ole juurikaan tapahtunut:)

      Poista
  13. Paperinuket ovat ihania. Pitäisiköhän yrittää tehdä sellainen itse, ja vaatteita, kuten lapsina tehtiin? Minulla on pari pientä tyttökaveria jotka varmaan innostuisivat moisesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sehän olisi kiva idea, innostuvat varmasti. Oma tekema voittaa tehtaan nuket varmasti. Nyt on myös tosi kauniita prinsessanukkeja, joihin törmäsin kirpparilla, mutta näitä vanhoja sieltä ei löytynyt, omani kun ovat aika huonolla liimalla kasattuja ja vähän huonokuntoisia. Tynin Seijalla ei ollut vielä taustaa ollenkaan. Kiitoksia Rita:)

      Poista
  14. Spot on with this write-up, I absolutely feel this amazing site needs a great deal more
    attention. I'll probably be returning to read through more,
    thanks for the info!

    My blog - Www.youtube.com

    VastaaPoista
  15. Eino Leinon vastaus tähän!
    Minä oli alussa. Minä kasvoi luona Kaikkivallan ja kaikki oli se Minä.
    Minä on maailman ajatus, työn tulos tuhannen voiman, alku, loppukin elämän.
    Muut on muotoja: sisällys ylin vaan on yhteisjärki.
    "Intruder"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Anonyymille, Leino ei ollut paha vastaus ollenkaan, mutta runo jatkuu varsin osuvasti edelleen, joten vastaan säkeistöllä:

      "Mennen maailmat syleile,
      astu kautta aikakautten,
      tao päälles taistopaita
      raudasta rakkaimman halusi,
      hopeasta haavehesi,
      kuparista kuolon uhman,
      kullasta sydänkuvien,
      piistä synkän itsepinnan."

      Poista
  16. Nukketarina on hyvin paljon ihmislasten kohtalon kaltainen.. leikattu ja liimattu on monesti, kunnes katoaa valkoiseen pilveen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Aikku, tätä on elämä usein, toisilla ehkä enemmän kuin toisilla, mutta kukaan ei siltä kokonaan välty ennen Valkoisia pilviä:)

      Poista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän - kiitos 💜