Lemmikit, luonto, historia, kirpputorilöydöt, kirjat, juhlapyhät, vuodenajat, noitavainot, sadut, perinteet, valokuvaus, Taina Marjasen tontut, noita-akat, jouluhullu kyökkipiika, juhannus, vappu, pääsiäinen, pyhäinpäivä, halloween, meri ja Pyhäjoki

lauantai 25. elokuuta 2018

PINKKU-MAMSELLI

Kuuma, kuiva, kirottu kesä vaihtui jo heinäkuussa syksyyn. Silloin en vielä tajunnut että tämä olisi viimeinen kesämme yhdessä.

Tassutit kauan sitten elokuussa suoraan sydämeeni. Samaan aikaan elokuussa monia vuosia myöhemmin lähdit kauas pois luotani. Kauniit meripihkan väriset silmäsi sammuivat ikuisiksi ajoiksi,  mutta niiden loiste ei sammu sielustani koskaan. Alkuaikamme oli vähän hankala astman ja allergiani vuoksi, mutta päihitimme ne yhdessä. Ajattelin että mieluummin vaikka kupsahdan, kun luovun Sinusta. Makasin usein kuumeessa ja yskin yökaudet. Vajaa kolme kuukautta siinä meni, kilotolkulla sumutteita, pillereitä ja pari antibioottikuuriakin. Siedättyminen vaati sisua niin Sinulta kuin minultakin. Mutta se kannatti sillä toit suuren ilon, onnen ja rauhan elämääni. Palautit uskon huomiseen ja teit pikku yksiöstäni kodin ❤️


kissa, Pinkku-mamselli, Pinkku, Irjan Pinkkuli

Nukahdin illalla kun kömmit tyynyni viereen ja heräsin iloisena tassujesi ääneen, jotka vaativat ulos.  Kaikki muuttui kertalaakista puoli vuotta myöhemmin kun Tintti-riiviö sotki seesteisen elämämme. Oli suuri erehdys ottaa se taloon, mutta surkeasti itkevä tyttökissa pakkasessa vei yöunet ja mielenrauhani. Se naukui sydäntäsärkevästi portailla tai ikkunanlaudalla, eikä suostunut naapurin hoiviin millään, vaikka sitäkin yritettiin. Löytöeläinihminen olisi sen kyllä jouluksi hakenut ja taivasosuutta tarjoillut Uuden vuoden jälkeen. Se olisi ollut helpoin ja paras vaihtoehto meille, mutta ei Tintille ♥  Toivoin, että ihme tapahtuisi ja sopeutuisitte edes jotenkuten yhteiseloon. Kuukausi meni kyräillessä ja Feliwayta suihkutellessa. Hetken kuvittelin jopa onnistuneeni. 
Pinkku kotona, Pinkku, Kissa ja ruusutyyny, Pinkkuli
Tintti oli suloinen kissa, josta tykkäsin kovasti, mutta hän ei sulattanut rakkauttani Sinuun. Kerran kun nukuit pahaa-aavistamatta sängylläni hyökkäsi Tintti kimppuusi. En ehtinyt edes väistää ja järkytyin sen hurjaa tappajailmettä. Sain pahat raatelujäljet reiteen itsekin. Erotin teidät heti ja pistin Tintin ulos. Menit kauhuissasi komeroon, johon tein Sinulle oman piilopesän. Hentomielisyyteni oli kääntymässä meitä kaikkia vastaan. Varoin pitämästä Teitä enää koskaan samassa huoneessa. Kun toinen oli sisällä, niin toinen oli ulkona. Rakensin terassille lämpimän nukkumapaikan ja terassivarastoon toisen. Tintti tyytyi nukkumaan myös saunassa, jossa herkuttelimme makupaloilla ennen nukkumaan menoa. Kerran Tintti pääsi kuitenkin vahingossa hakkaamaan Sinua niin, että pelkäsin menettäneeni Sinut lopullisesti. Etsin epätoivoisena joka paikasta ja huhuilin itkukurkussa iltaan asti. Ystäväni tuli avuksi ja yömyöhällä löysimme Sinut. Olit arka ja loukkaantunut sydänjuuria myöten. Kun luovuin Tintistä oli onnemme jälleen täydellinen.

kissa, Pinkku-mamselli, Pinkkuli, kotipiha
Sitä ei sotkenut edes isompi Kulkukolli, joka tuli Jäämeren rannalta elämääni. Uuteen kotiin muuttokin sujui varsin hyvin. Jouduimme kuitenkin alkuun olemaan tohtina pissa- ja kakkareissullasi, koska naapurin Ökyruustinna ei ymmärtänyt, että entiset reviirit olivat menetettyä kamaa.
Pinkku-mamselli, uusi koti, kissa

Pinkku, talvi, kissa, Pinkku-mamselli, Millenium-kissa

Pinkku, kissa, Pinkku odottaa Irjaa suihkusta

Sinulla oli hassu tapa odottaa, että tulen elävänä suihkusta pois:) 


Kissa, Pinkku, Irja, kirja, historia, lukeminen

Lukeminen ja kiinnostus historiaan oli yhteinen harrastuksemme:) 


Pinkku, Ari, kissa, ilta
Pötkötit iltayöt aina tyynyni vieressä, mutta kun sait minut nukutettua,  siirryit vaivihkaa saunanlauteille ruusupatjallesi, sohvan nurkkaan tai nojatuolille, mutta viime viikkoina jokin muuttui. Et enää halunnutkaan nukkua sisällä, ellei ollut pakko.

Pinkku, kesä, Pinkun kesäpeti, sairaana

Kissa, kiipeilypuu, Pinkku, kesä
10 päivää ennen lähtöä
Helteillä nukuit vilposalla maitolaiturilla, sillalla tai autotallissa, vaikka parempiakin paikkoja oli tarjolla. Viilensimme Sinua helteellä silittäen märillä käsillä turkkiasi. Tajusin kipeästi että olit ehkä vakavasti sairas. Vajaa pari viikkoa ennen kuolemaasi mourusit oudolla äänellä portailla kun tulit pissareissulta. Juoksimme hätääntyneenä katsomaan. Toit leuhkasti kaksi myyrää ja vielä kolme päivää ennen lähtöäsi olit valvotusti yöjalassa pyyntireissulla.
Jos ukkosti tai oli koiranilma, emme jättäneet Sinua ulos, vaikka niin halusitkin. Erään yön torkuin puiden alla kanssasi, mutta yhtä usein pötkötin seinän vieressä lähellä Sinua. 


jäähyväiset, Pinkku rakas, Irja, kissa

Viimeisinä öinä raahasin patjan elokuvansohvan lähelle, jossa mieluiten viime aikoina nukuit. Olit siisti kissa ja Sinua hirvitti, jos unissa tuli vahinko. Meitä se ei haitannut ollenkaan, mutta munuaisesi olivat tuhoutumassa, eikä mikään apu enää auttanut Sinua.  Erikoisruokavaliokin tuli liian myöhään. Silitin Sinut usein uneen. Olit monesti hyvin viileä ja luulin että saisit vain nukahtaa siinä vieressäni ikiuneen. Kahtena viimeisenä päivänä et halunnut enää ruokaa juuri ollenkaan, et edes gourmet-herkkupaloja ja juominenkin loppui melkein kokonaan. Luulin aina että saisin pitää Sinut vähintäänkin 20-vuotiaaksi, mutta aikakellosi pysähtyi armotta 18 -vuoteen.
Pinkku-mamselli, kotikalliolla, kesä, elokuu, kissa
Vähän ennen kyyneleitä ♥ 
Reilu viikko sitten istuimme rakkaalla kalliollasi yhdessä, jossa yökkäsit elämäsi viimeisen kerran. Se särki sydämeni ja osa minusta kuoli mukanasi. Rukoilin ja toivoin hartaasti että saisit lähteä luotamme hiljaa ja kärsimättä. Mutta kuten hyvin tiedämme, Jumala on usein kovakorvainen suuren hätämme ja tuskamme edessä. 

Nukahdit viimein syliini ja unesi syveni eläinlääkärin toimesta. Sen jälkeen rakas, kultainen sydämesi pysäytettiin ja jäin mustaan syksyyn ja suruun ilman Sinua 💛

tuhkat, suru, lemmikin tuhkaus

Kiitän Lemmikkieläintuhkaamon Sannaa empaattisesta palvelusta 💜 Paikka on kaunis ja Sanna  tekee työtä koko sydämellä. Kiitos Raahen pieneläinklinikan Jarmo Hämäläiselle, joka jaksoi kuunnella hätääni ja Karvosen Lauralle. Kiitoksia myös Uotin Kaijalle, jolta olen vuosien myötä monia pika-apuja eläinystäville saanut ja samoin Kruusin Virpille.

Pinkusta on tuhansia kuvia, joista oli hyvin vaikea valita kun joka ainut kuva sumeni epäselväksi.  Osallistun surujutulla KOTONA -haasteeseen. Lemmikin menettämistä olen käsitellyt kliinisemmin ja ehkä tietopuolisemminkin LÄHTÖAIKA-tarinassa vuosia sitten. 

62 kommenttia:

  1. Myötäelämistä <3 Tuo viimeinen palvelus ystävälle on niin vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Repu. Kun ottaa lemmikin, ottaa aina myös suuren surun.

      Poista
  2. Kirjoitit hyvin kauniisti rakkaan Pinkun poismenosta. Se on aina yhtä vaikeaa.
    Teit kaikkesi loppuajan helpottamiseksi. Kävin saman läpi pari vuotta sitten mopsimme kanssa. Ikävä on vieläkin. Pitkä oli yhteinen taipaleenne.
    Kyyneleet tulevat väkisin tätä lukiessa. Onneksi jää muistot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Maahinen. Lemmikin poismeno jättää aina syvän jäljen, surun ja tyhjyyden.

      Poista
  3. Otan osaa.
    Hienosti kerrottu kissatarina.
    Kun lemmikki lähtee, niin se on kova paikka, myös miehelle.

    Parempia päiviä toivotellen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Timo. Pinkku jätti syvän loven sydämeeni ja koti tuntuu nyt tyhjältä ja jotenkin kylmältä. Onneksi Ari-lemmikki auttaa kummasti.

      Poista
  4. Luin joka sanan sydän riipien. <3 Miten kauniisti kerrot kissaystävästä ja ikävä ei poistu, muuttaa vain muotoaan. Voi, että hän oli upea kissa. <3

    Halauksia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydämellinen kiitos Tiia. Pinkku oli elämäni kissa, jolla oli ankea historia ja kova elämä takana ennen kuin eksyi terassilleni. Eikä hän suinkaan loikistellut pyyntireissuilla yökausia, kuten tuosta viime hetken jutusta voisi ehkä ajatella.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos Katja-ystäväni kaikesta tuesta ja ystävyydestäsi. Itkupilli yrittää ryhdistäytyä.

      Poista
  6. Suloinen kissa. Itse jouduin luopumaan kissastani vuosia sitten, kun allergisoiduin sille niin pahasti. Varsin samalta se menetys tuntui, vaikka tiesin kissan saaneen hyvän kodin (en suostunut sitä lopettamaan vaan etsin uuden omistajan sille). Ikävä silti jäi. Paljon voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä on lemmikin menetys tavalla taikka toisella, jouduin aikoinaan luopumaan samasta syystä, mutta jostakin syystä kuvittelin että siedättyisin Pinkkuun. Helppoahan se ei ollut ja sairaalaan lähtö monta kertaa kortilla, hyvä että jaksoin jotenkuten huolehtia kissasta, kauppaankaan en jossain vaiheessa kyennyt kun henki oli niin ahtaalla, mutta joku hulluus ajoi silloin jaksamaan. Enää en jaksaisi. Lämmin Kiitos Craft Cee.

      Poista
  7. Itkin kun luin tätä. Kirjoitat niin kauniisti. Muistin omat kolme kissaamme, joista jouduimme yksi toisensa jälkeen luopumaan.
    Otan osaa suruusi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Risa, aina kun sanat tavoittavat jonkun omakohtaisia kokemuksia, kuten Sinun kissasi, joista tuli moninkertaien suru - tuntuu että juttu on enemmän kuin Pinkun muisto. Kirjoittaminen ei ollut helppoa eikä kuvien valinta tuntunut onnistuvan ollenkaan.

      Poista
  8. Kirjoitat kissaystävästasi todella sydämellisen rehellisesti ja liikuttuuhan tästä.
    Muistot ja kuvat jäävät ja niihin voi aina halutessaan palata. Suru on raskas kantaa ainakin aluksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Rip. Tämä vaikutti jotenkin karulta ja ankaralta, oli tarkoitus laittaa vain nätti runo ja kuva, mutta.

      Poista
  9. Kaunis postaus itketti. Itse jouduin luopumaan rakkaasta Hani-koirasta muutama viikko sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Hani-koira, hän sai hyvän kodin ja elämän luonanne.

      Poista
  10. Voi, surullista. Iso hali sinulle.

    VastaaPoista
  11. Osanottoni. Kissasi oli kaunis ja sai elää pitkän ja hyvän elämän, saman ikäinen kuin Otto kissani kun se piti nukuttaa pois. Kauniisti kirjoitit rakkaan kissasi tarinan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael. Pinkku eli karskimmin ja kaltoin kohdeltuna aikaisemman elämän, hänet otettiin huostaan, mutta elämä oli sielläkin kai epätyydyttävää. Lapsenlapsi hänet näki kerran ja kielsin antamasta herkkuja, mutta hellyin kun oli niin nätti ja arka kissa. Luvalla sain omakseni. Otto-kissakin eli pitkän elämän...

      Poista
  12. Niin kaunis elämä oli Pinkulla ja kauniisti sen meille tiivistit. Niitä kultaisia tassunjälkiä jäi sydämeesi. Jaksamista eteenpäin.

    VastaaPoista
  13. Vastaukset
    1. Kiitoksia Pieni Lintu. Pinkulla oli kaunis paita ja valkoiset tassut.

      Poista
  14. Kaunis kertomus kissan kuolemasta. Olemme kokeneet samat tunteet kaksi kertaa. Sillä erotuksella, että meidän kaivatut perheenjäsenemme ovat olleet koiria. Pablo ja Rosina. Molemmalla oma elämäntarinansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisukka. Lemmikit ovat aina ystävistä parhaita. Suruun ei totu koskaan.

      Poista
  15. Osanottoni rakkaan lemmikkisi poismenon johdosta.
    Pinkulla ja muilla karvaisilla ystävillä on hyvä olla lempeässä huomassasi.
    Jaksamista Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Liplatus. Hiljaisuus täällä on osaksi Pinkun aiheuttamaa, osaksi vain muuta väsyä.

      Poista
  16. Myös osanottoni Pinkun menettämisen takia.
    Voin samaistua suhun, koska Oton kuolemasta ei ole kauaa aikaa, tai tuntuu, että olisi ollut justiinsa, vaikka onkin jo useita vuosia.
    Mutta vieläkin sitä jää muistelemaan lämmöllä useasti ja ikävä on vieläkin.
    Voimia sulle, ikävä on pitkään ja kaipauskin.
    Niin kaunis postaus oli Pinkun elämän loppuajasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nätti tuo Otto-nimi, sopii myös lemmikille. Pinkun elämä lävisti omani kummallisen syvästi. Suuret kiitokset Harakka.

      Poista
  17. Surullinen, mutta samalla hyvin kaunis tarina kissan ja ihmisen ystävyydestä. Muistot ja kuvat jää lohduttamaan sinua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Seita, vaikka nyt ei tunnu siltä, tiedän että joku kaunis päivä olen pelkästään kiitollinen ja onnellinen ajasta, jonka sain viettää Pinkun kanssa.

      Poista
  18. Ihana ja koskettava kissatarina <3 Surulla on aikansa <3 Lemmikistä luopuminen on vaikeaa mutta se on viimeinen rakkauden teko, mitä voi omalleen tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seidenspinner. Viisaasti sanoit: "Luopuminen on viimeinen rakkauden teko" - jotenkin se vain tuntuu niin hirvittävältä, vaikka tietääkin että harva lemmikki kuolee ilman kipuja itsekseen.

      Poista
  19. Lemmikit on enemmän läsnä omistajan elämässä kuin kaverit ja tutut. syntyy kiinteä suhde joka on pyyteetöntä ja vilpitöntä iloa tuottavaa, Suru on silloin todellista, syvempää on kuin osa itsestä menisi mukaan. Aika parantaa ja nostaa muistoja. Minulla ei ole enää omaa kissaa eikä koiraa, mutta kun kaikilla lapsilla on kissoja ja koiria, minulla on niille aina paikka kun tarvitsevat hoitopaikan, vaikka minusta tuntuu että niin kissa kuin koirakin hoitaa minua. Tulevat vessaankin perässä ja katsovat että tulen varmasti pois. Muistot ei kuole Irja. nauti nyt viileistä päivistä nyt jos koska on ihanat ulkoilu säät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Kaisu Marjatta. Rakkauden ja kiintymyksen määrä on aina suhteessa suruun. Kissan kehräystä on tutkittu ja sen on huomattu rauhoittavan ja rentouttavan myös ihmistä. Unohtui sanoa, että vessareissut olivat meilläkin monesti yhteisiä:) Pinkku raapi oven takana kun sulkeuduin vessaan, joten pakkohan se oli päästää avuksi:) Kun on aika lähteä kuolevat muistomme, ellemme ehdi siirtää niitä eteenpäin. Minulla on paljon kerrottuja muistoja - jos omiakin - jotka ovat monien vuosikymmenien takaa. Elämme niin kauan, kun joku meidät muistaa.

      Poista
  20. Niin koskettava kuvasarja koskettavine teksteineen. <3 Lemmikkieläimeen voi kiintyä erittäin syvästi ja luopuminen tekee kipeää. Osanottoni! Jaksamista Sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Piipe, sanasi olivat aidot ja koskettavat.

      Poista
  21. Oi miten söpöläinen seuralainen sinulla / teillä on ollut 🖤

    Olen ihan höpsiksen väsynyt työviikon jälkeen - luulen nähneeni että jätit minulle kommentin,
    mutta nyt en näekään sitä missään. Olenkohan seonnut pahastikin? 🙂

    Hyvää viikonloppua 🌹

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Rita. Pinkku-mamselli oli meille molemmille rakas ja tärkeä, Arin ottamista kuvistakin sen huomaa - kuvat on otettu niin, ettemme edes tiedä että joku kuvaa meitä. Laitoin kommentin aikaisempaan postaukseesi. Olen niin alavireinen että jaksan juuri ja juuri kommentoida johonkin. Iloa ja intoa uuteen työviikkoon toivotellen.

      Poista
  22. Voimia, ihana kirjoitus, itkin myös lukiessani tätä, oman koiran poismenosta jo muutama vuosi, mutta yhä ikävä. Onneksi on muistot <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos että jaot surusi. Suru lemmikistä on usein syvää ja viiltävää ja se tulee HETI ilman shokkivaihetta, mielestäni hieman toisin kuin ihmissurussa. Itselläni siihen liittyvät kuitenkin klassiset surun merkit surun ja ikävän lisäksi eli ahdistus, syyllisyys, alakulo, jopa pelot. Syyllisyyttä ei aina ymmärrä, Pinkun kohdalla sitä ei ainakaan olisi tarvinnut kokea muuten kuin siitä syystä, että olisi voinut enemmän auttaa mahdollista kipua ja tehdä ratkaisun vielä aiemmin.

      Poista
  23. Hei Mustis! Jostakin syystä tulit mieleeni. Ja voi ei, rakas kissasi on lähtenyt taivaaseen. Lämmin tervehdykseni ja alakuloinen syksyn alku muuttuu kauniiksi muistoiksi. Ihan tuo matolla lojumiskuva <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Kaari että muistit ja vielä vanhalla nimelläni:) Maton raahasin alleni usein, en tiennyt Arin kuvaavan meitä, silitin Pinkkua niin paljon viime aikoina. Se oli vähintä mitä pystyin enää tekemään ja Pinkku tuntui jotenkin rauhoittuvan siitä. Sukuun syntyi pieni poika, joka toivottavasti nyrjäyttää alakuloni vähän toiseen suuntaa. Suruni kestävät aina pitkään ja luopuminen on minulle vaikeaa.

      Poista
  24. Lämmin osanottoni, rakkaan Pinkun poismenon johdosta. Hieno tekstisi sumeni monta kertaa lukiessa. Teillä oli vahva ystävyys ja huolenpito puolin ja toisin. 18 on jo kunnioitettava ikä ja niin monta onnellista vuotta. Voimia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Cheri. Meillä oli erikoisen vahva ystävyys ja vuorovaikutus puolin jos toisinkin. Muiden lemmikeiden kohdalla ei aina näin tiukkaa tunnesidettä ole ollut, Riitu saattoi olla samantyyppinen - vaikka kaikkia olen tietenkin itkeä tuhertanut ja surrut hyvinkin pitkään. Entinen omistaja kertoi, ettei Pinkku osoittanut erikoisempaa kiintymystä häntä - jos ketään muutakaan kohtaan, eikä hän saanut oikein otetta siihen. Alkuun Pinkku olikin arka ja varautunut - jos tuli vieraita niin vilahti äkkiä piiloon. Eipä mennyt pitkä aika kun jo tervehti vieraat ja tälläytyi heti kahvipöytäseuraksi tuolille - jos nyt viitsi nousta päiväunilta. Oli kova keskustelemaan ja hänellä oli hyvin laaja skaala kurnutuksista vaativimpiin naukuihin.

      Poista
  25. Voih, osanottoni. Itse olen joutunut kolme kertaa hyvästelemään eläinystäväni. Se ei todellakaan ole helppoa. Voimia sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Tupu. Pinkku jätti ison tyhjyyden elämääni. Ei tämä ollut ensimmäinen kerta omassa elämässäkään - en edes muista montako kertaa olen raskaita ja kipeitä jäähyväisiä lemmikeille jättänyt ja jokaista olen surrut raskaasti ja kauan.

      Moskun suhteen tein raskaan päätöksen yli kolme vuotta sitten - ystävätär kuskasi kun hain koiran lomapaikasta ja vein sen eläinlääkärille. Yksin. Makasimme yhdessä hoitohuoneen lattialla ja Mosku nukkui rauhallisesti syliini. Moskiitto ei ollut elämässäni niin tiiviisti kylki kyljessä kuin Pinkku, vaikka olikin ajallisesti kauemmin. Moskun merkitystä olen monesti miettinyt, hän tuotti minulle ehkä enemmän huolta ja tuskaa kuin iloa jo elinaikanaan, puhumattakaan siitä, miten koira itse koki jatkuvat hylkäämiset ja erot. Viimeisinä kertoina Mosku ei enää halunnut lähteä pois luotani ja se viilsi sydäntäni ja unelma yhteisestä vanhuudestamme mureni.

      Poista
  26. Niin kauniisti kirjoitit,vaikka en sitä kyynelsumun läpi kunnolla nähnyt edes lukea♥ Osanotot ja voimia ikävään♥ Halauksia♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Päde. Tämä oli kovasti raskas aihe, mutta se oli pakko kirjoittaa Pinkun vuoksi ja Pinkulle ♥

      Poista
  27. Hei, ihan sattumalta eksyin tänne ja pakko kommentoida koska nukutimme myös meidän rakkaan kissamme syyskuussa ikiuneen. Hän sai nukahtaa syliini lapseni ja minun silitellessä, rankka kokemus. Itkin 2 päivää, sitten se vain loppui, jäljellä on ikävä ja muistot joita vaalin sydämessäni.
    Olen miettinyt että miksi itkin vain nuo pari päivää, olisin halunnut itkeä kauemmin mutta alan ymmärtää että kissamme oli myös vanha, eli monivaiheisen elämän eri elämäntilanteissa ja oli hyvin rakastettu. Olen siitä kaikesta onnellinen ja hyvilläni. Hän söi viimeiseen asti ja kävi tarpeillaan laatikossa, ei vain enää jaksanut kävellä, nukkui ja laihtui... vanhuus otti voitin, ei sairaus...

    Jaksamista syksyysi !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos että kerroit oman kissasurusi Tuikku. Koen suruni aina hyvin itsekkäiksi koska minun on vaikea luopua siitä mitä rakastan. Tunsin usein niin, että Pinkku annettiin minulle kun elämä tuntui raskaalta ja yksinäiseltä, vaikka samalla tein raskaan valinnan suhteessa Moskuun, jota en kyllä olisi voinut pieneen yksiöön ja sen pihapiiriin ottaakaan. Nyt olen kiitollinen ajasta, jonka sain jakaa Pinkun kanssa. Hänellä oli ihmeellinen kyky saada oloni hyväksi ja seesteiseksi.

      Valoisaa syksyä.

      Poista
  28. Osanottoni suureen suruusi ♥

    VastaaPoista
  29. Kaunis ja koskettava kirjoitus <3 Voimia ikävääsi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Hensku ... Pinkkua on ikävä aamuin illoin.

      Poista
  30. Nämä tarinat aina riipaisevat. Ihmisen ja eläimen välinen kiintymys on niin syvää ettei sitä aina tahdo oikein edes ymmärtääkään. Kauniisti sanoiksi sen kuvailit.

    VastaaPoista
  31. Lämmin kiitos Sari. Eräänä aamuna tuli mieleen että nyt hirvittävä eron ja jäähyväisten hetki on takana, eikä enää koskaan kultaisen Pinkkuni ja minun edessä. Se tuntui laihalta lohdulta, vaikka tiedän ettei Pinkkuli olisi enää jaksanut enempää, ehkä menimme äärirajoilla jo heinäkuussa... jossittelu on aina turhaa, silti teen sitä. Olen tehnyt aina.

    VastaaPoista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän - kiitos 💜