SYDÄNKUU

Säälimätön on usein Sydänkuun kuurainen koura. Se innosti Pakkaspoikaa vasaroimaan talon nurkkia ja takomaan ahkerasti jääsiltoja mereen. Pakkanen puhalsi kauniita kylmänkukkia ihmisikkunoihin ja puraisi reippaasti kiroilevaa herrarouvaa poskesta tai nenäpäästä kuullessaan jatkuvaa kiukuttelua siitä miten paljon vahinkoa se muka aiheutti. Joukkoliikenne jähmettyi, lentokoneet hyytyvät kentälle, automobiliilit ja vesiputket kamahtavat ikijäähän, ihmisrukat paleltuivat eikä maalämpökään enää toiminut.  Kummastuttava oli ihmismieli. Vesisadetta ne kirosivat, lämmin on niille liikaa, pimeys masensi ja valo otti silmiin. Tulisi nyt kerrankin kunnon talvi ne huokailivat ja kun se tuli, ne kirosivat jälleen.

Pakkaspoika hiipii hiljaa joelle, tainnutti kosken jääpitsin alle ja odotti hartaasti että edes neiti Aurinko viitsisi vilkaista sen talvista taidetta ennen kuin veti pilvipeitot korviinsa ja jatkoi talviuntaan. Pakkaspoika huitaisi kiukkuisena aidantolppaa. Mikseivät ihmisoliot keksineet pakkasen kestäviä leluja tai huolehtineet asioistaan niin, ettei turhia vahinkoja tullut. Erään jäätyneen talon tyttö itki vesiputkiaan, mutta oli onnellinen siitä, ettei pakkasella ainakaan katto vuotanut. Siinäpä oli pakkasen kestävää optimismia, joka nauratti Pakkaspoikaa niin että se vahingossa otti ja lauhtui:)

Sävel Maurice Jarre

Sanat Paul Francis Webster

Lara's theme elokuvasta Tri Zivago

Kaunis ja onnistunut on myös Saukin sanoitus tästä sävelmästä: "On jossakin, laulumme armahin, on alla jään, talvella toivokin"♥ Kannattaa kuunnella myös Kuusiston tai Grönin versio mikäli sävelmä kiinnostaa. Menen samoilla kuvilla Pieni Lintu-haasteeseen,  koska aiheena oli sopivasti TAMMIKUU! Sydänkuu on tammikuun entivanhanen nimi ja kuten kuvista näkyy - Kasvihuoneilmiö puree

JOULUKUU 2015

Kauan sitten kohistiin uudesta, oudosta tähdestä, mutta tänään uutisoidaan jouluun sattuvasta täysikuusta. Uusikuu, joka syntyi kuopuksen nimipäivänä 11.12. 2015, kasvaa täysikuuksi Joulupäivänä klo 13.11. Samainen ilmiö osui edellisen kerran Talvikuuhun Armon vuonna 1977. Istuin esikoinen sylissäni kirkkaana kuutamoyönä Volvo Amazonissa Alajoen mäellä ja odotin vanhempiani, jotka olivat jouluvisiitillä äitini lapsuuskodissa. Ihailin pikku nyyttiäni kuun valossa ja tunsin onnen lisäksi omituista huolta ja epävarmuutta. Mietin kai sitäkin, että osaanko olla tarpeeksi hyvä ja oikea äiti lapselleni. 

Sen jälkeen olen elänyt monia ihania kuutamojouluja, vaikka varsinainen täysikuu ei ole osunutkaan joulupäivään kuten tänä vuonna. Aattoaamusarastus vuodelta 1984 on jäänyt elävästi mieleen täysikuusta, joka loisti häpeämättömän komeana aaumutaivaalla. Se mulkaisi ohimennen appivanhempia, jotka suoriutuivat viime hetken jouluostoksille pikku kuopukseni kanssa. Seisoin portailla ja ihailin satumaista kuutamoa, jonka valossa anivarhain sytytetyt joulusoihtuni haalenivat olemattomiin. 

Tromssan tuomiokirkko (Tromsø domkirke) on rakennettu vuonna 1861. Siellä poikkesimme matkatessamme kohti ensimmäistä yhteistä jouluamme:)

Pieni Lintu antoi aiheeksi joulukuun, joten väsäsin väsyneenä kasaan jotakin aiheeseen liittyvää:)

Seuraava jouluun osuva täysikuu on vuonna 2034, mutta vähään tyytyneenä hyväksyn täysikuuksi sekä ennen että jälkeen joulupäivän mollottavan täysikuun, sillä jouluhan alkaa jo Tuomaanpäivästä ja kestää Nuuttiin asti:)

 Pinkkukin odottaa joulua :)

Joten eikun mantelit puuroon ja viimeiset kortit postiin. Sinivuorten yöt ovat jäämässä historiaan ja joulu on alkamassa. Toivon kaunista täydenkuun joulua niin säädyllisille kuin säädyttömillekin:) Alakuvassa ikivanha joulukortti jolla toivotan hyvää joulua kaikille ♥

Yläkuvassa Arnøyan kirkko kuun valossa ja alimmissa kuunvalossa kylpevä Sinivuorten yö:)

Ensimmäisessä kuvassa sain yökuvausapua, en olisi ikinä saanut pokkarilla vastaavaa ja luurikin on jo aika vanha ja vaatimaton.