Lemmikit, luonto, historia, kirpputorilöydöt, kirjat, juhlapyhät, vuodenajat, noitavainot, sadut, perinteet, valokuvaus, Taina Marjasen tontut, noita-akat, jouluhullu kyökkipiika, juhannus, vappu, pääsiäinen, pyhäinpäivä, halloween, meri ja Pyhäjoki

tiistai 3. joulukuuta 2013

YÖPAITALAKKI

A.D. 1965.

Syysteurastusten jälkeen tulivat kipakat pakkaset. Äiti ompeli Irenen villalakkiin kangasvuoren flanellista, jossa oli himmeitä kukkasia. Onnellisena tyttö pisti lakin päähänsä ja lähti kouluun. Vesilätäköt olivat jäässä ja jalkojen alla ratisi mukavasti. Koulutien koivikossa punoitti vaisu aurinko. Kohta varmaan sataisi lunta, ehkä jo tänään.

Naapurin Samuli ja toisten kaksoset menivät jo vanhojen riihien luona lähellä koulua. Irene pinkaisi juoksuun. Kouluntäti haetti pojilla pojilla hellapuita. Järjestäjä soitti vanhalla aisakellolla koulupäivän alkaneeksi ja kaikki juoksivat jonoon. Aamurukouksessa opettaja puhui lähimmäisen rakkaudesta ja päälle veisattiin aamuvirsi. Irene ajatteli joulua. Kohta olisi adventti ja jokaisella pulpetilla kynttilä. Sitten tulisi oikea joulu ja äiti saisi hänen koulussa tekemänsä patalapun lahjaksi.

Tunti alkoi, oli tylsää siirtyä joulutunnelmista laskentoon. Ajatukset eivät tuntuneet lainkaan luistavan. Opettaja huomautti virheistä ja naapurin kaksoset tuijottivat. Poskia kuumotti. Lopulta tunti päättyi ja kaikki ryntäsivät välitunnille. Irene meni melkein viimeisenä. Vaatteet olivat eteisessä aina vähän sikinsokin. Oli helpompi jos isommat ja nopeimmat ottivat omansa ja sai rauhassa pukea päälleen.

Lakki. Missä se oli? Ei ollut naulakossa, ei hyllyllä eikä lattiallakaan. Joku tytöistä tirskui ja Irene näki hänen näyttelevän lakkia muille. Hän sieppasi lakin itselleen ja otti takin naulasta. Saappaita laittaessa hän kuuli miten joku riemuitsi.
- Oletteko nähneet Irenen lakkia. Se on tehty yöpaijasta.
Kaikki nauroivat.
- Yöpaitalakki, yöpaitalakki, rallattivat toiset ja Irene ryntäsi ulos. Pihalla kävi supatus ja kuiske. Joku pojista tuli virnuillen kohti Ireneä, tempaisi lakin ja aloitti pilkkaavan keikaroinnin lakki nurinpäin päässään. Silmissä kirveli uhkaavasti ja kurkkuun nousi pala.
- Kohta se rääkyy, sääli joku. Kauempana seisoi Samuli ja nauroi muiden mukana.
Kun Irene sai lakkinsa hän juoksi koulunpihalta tielle. Pois, pois. Kotiin asti. Kylmä viima ajoi vedet silmiin ja itku tuli ennen kuin ehti kuistille. Äiti vastasi taikinaa ja katsoi ihmetellen seinäkelloa ja sitten tyttöään.
- Paska lakki, itki Irene ja juoksi kammariin. Vähän päästä tuli äiti, silitti Irenen poskea ja näytti surulliselta.
- Älä välitä, ko käyvähän kirkolla, niin haetahan uusi. Tai jos pukki tois, lohdutti äiti.



A.D.1985

Jauhoisen leivinpöydän reunalla tuikki kynttilä ja radiosta soi ikivanha Que sera, sera. Irene leipoi piparkakkuja hyräillen Doris Dayn mukana. Jouluun oli aikaa enää pari viikkoa ja tuhannet asiat olivat tekemättä kuten aina ennen joulua.

Ulko-ovi kävi ja kylmä pakkasilma tulvahti keittiöön. Eteisestä kuului kolinaa ja kiukuttelua. Poika tuli koulusta. Irene vilkaisi sivusilmällä kun reppu lensi nurkkaan ja kengät potkaistiin keskelle lattiaa.
- Aina nämä samat paskakengät. Mikset voi ostaa uusia, huusi poika.
Irene otti piparkakut uunista ja vaiensi halunsa sanoa jotain tontuista, joita joulunalla aina liikkui. Poika mussotti pöydän ääressä ja katseli synkeästi äitiään.
- Ko mennään kylille niin kahtotaan ja voishan se pukki tuua?
- Se mitään kenkiä tuo, intti poika, mutta näytti jo leppyneemmältä.
Ireneä hymyilytti. Jostakin kaukaa hän muisti saman tuoksun, samat lupaukset ja tunnelman ennen joulua.


Tämä tarina julkaistiin Kotiseudun Joululehdessä 1992. Yritin tällätä sen tänne originaalimuodossa, mutta palstoituksen etc vuoksi formaatin vaihtokaan ei auttanut asiaa. Kellokuva on Mr Googlen joulukuvista;)

43 kommenttia:

  1. Hyvä lukukokemus! Kiitos. Piirtäisin tähän sydämiä, jos osaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos itsellesi Anna ystäväni, näen kyllä sydämesi ilman piirtämättäkin:)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitoksia Emmä, kyllä kai tämä tarinasta menee, yritin jo marraskuussa saada julkistettua originaalikopiona, mutta präntti oli niin pikkuruista ja vaikealukuista että jätin sen suosiolla, kopiointi taas laiskotti:)

      Poista
  3. Très joli post!
    Merci de ta visite et de tes gentils commentaires sur mes pages,
    Merci, bonne journée! Cath

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Cath, olen iloinen vierailustasi ja toivottavasti saan Sinut vieraaksi jatkossakin. Mukavaa joulun odotusta Sinulle. Käyn mielelläni vastavierailulla:)

      Poista
  4. Ihana mieltä lämmittävä joulutarina.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulu on aina paljon enemmän kuin pelkkä aattoilta tai joulukirkko, ehkä parhainta joulussani on odotus ja pieni värkkäily ja se tunnelma, jota tämäkin tarina jotenkuten sivusi:) Kiitos ihanista lintukuvistasi:)

      Poista
  5. Ikävää on koulu kiusaaminen. Onneksi joulupukki toi Irenelle uuden lakin.
    Vuodet vierii, mutta aina näitä kiusaajia riittää.

    Tarinasi palauttaa koulu muistoja mieleen.

    Hyvää luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Liplatus. Kyllähän se pukki sen lakin toi kuten ihanat karvakintaatkin (huom! keinokarvaa, jotka olivat suurta huutoa siihen aikaan). Toivottavasti tarina herätti kivoja koulumuistoja mieluummin kuin jotakin muuta?

      Poista
  6. Huomenta.
    Hieno tarina jälleen kerran.
    Tarina joka myös elävästi tuo mieleen nuo riitteessä olevat maantien lätäköt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunista Itsenäisen Suomen päivää Maxille. Nämä lätäköt kylätien pinnassa viehättivät lasta niin sulana kuin jäisenäkin. Lapset nyt ovat sellaisia näköjään aina sukupuolesta riippumatta, nyt omat lapsenlapset eivät malta millään olla posauttamatta lammikoon, vaikka kuinka sanoo että varo kenk..:)

      Poista
  7. Hyviä muisteloita, samantapaisia itselläkin, en vain ole saanut niitä paperille. Ei muuta kuin uusiin kujeisiin, mutta nyt sitten mukaviin sellaisiin. Hyviä adventteja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Plättyskä. Kujeilu ei pääty tähän, vaikka tällä kertaa vähän ohrille ottaakin. Tuli silloin nuorempana vähän kirjoiteltua, mutta niimpä se sitten jäi pitkäksi aikaa, kunnes erehdyin E-marketin hämärille kujille, jossa luvattiin parhaille blogisteille ihan palkintokin ja tulihan se sieltä, mutta se muoto mietityttää vieläkin. Ne harjoittelujutut kyllä joutivatkin jorpakkoon.

      Kaunista Adventin aikaa myöskin Sinulle ja kullallesi.

      Poista
  8. Upea teksti ja kaunis muistelo! Jos osaisin kirjoittaa ja soveltaa,niin saisin tehtyä surullisen tarinan jolla ois kuitenkin onnellinen loppu?Hyviä pikkujouluja mustis........................................................

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Walde:) Elämästäsi saisi hienon stoorin ja mielestäni se olisi pitänyt kirjoittaa jo paljon aiemmin, niin se olisi ehkä myynyt paremmin. Itselläni on tietty visio, mistä tarinasi pitäisi aloittaa ja ilman muuta pitäisi jättää happy endit ikäänkuin ilmaan.. Kaikilla meillä on omat surulliset tarinamme, jotka ehkä kuultavat kepeyden läpi, halusi tai ei.

      Poista
  9. Hyvä ja sopiva tarina näin joulun alla. Tykkäsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Harry, mukava kuulla. Mietin, että tarina olisi ollut ennen adventtia paikallaan, mutta ajankohtainen se pukkikin on ihan kohta:) Lehtipalstat eivät suostu muutoksiin ja jos sellaisen isontaa niin kaatamiseksi menee.

      Poista
  10. Mukavat tarinat, joita oli nautinto lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarinaa kantaa ehkä helppous, jolla se rustattu, nykyään ehkä muuttaisin lauserakenteita pitemmiksi ja paljon monimutkaisemmiksi, vaikka lyhyet lauseet toimivat tämän tyyppisessä kerronnassa paljon paremmin. Kiitoksia Ari:)

      Poista
  11. Tuli koulukiusaamiset mieleen, kun itse joutuu kohteeksi, silloin ymmärtää kuin kipeää se tekee, nykyään olen tolkuttanut lapsen lapsille, että naurakaa päin naamaa, jos joku puhuu hölmöjä.. tämä tyyli kertoa on elävä jota lukee oivaltaen asia aina ajankohtainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enemmän kuin kiusaamista, halusin tuoda tarinalla julki, miten historia toistaa itseään:) olipa kyse joulusta tai äitien asenteesta ja etenkin muistoista.

      Esikoinen joutui rahanpuutteen vuoksi kulkemaan tarjouksesta löytämilläni lämpimillä nahkakengillä eli morrismineillä:) kun toisilla oli merkkilenkkareita ja kalliita kenkiä. Näillä samoilla morrismineillä minäkin sairaanhoitokouluun menin, kun pojalle ostetiin uudet, muistaakseni lenkkarit. En osannut hienostella silloin yhtään, enkä osaa vieläkään. Me herkät ihmiset kuljemme omia polkujamme ja vaikka saammekin satikutia, nousemme ja jatkamme kulkuamme vaikka nokka murtuneena. Kiitos Aikku:)

      Poista
  12. Peikosta molemmissa tarinoissa oli kipua ja yhtäläinen ratkaisu. Hassua, miten ihmisenä pitää olla muiden mielen mukaan, toiset kiusaavat ja pilkkaavat, jollei ole. Miten osaisi olla niin ylpeä tai muuten taitava, että loisi itse oman hyväksyttävyytensä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Peikko. Muistoissa on aina kipua. Pikkuhiljaa oppii olemaan hyväksyttävä olipa miten oli ja toisilla se on ehkä sisäänrakennettu niin, että he piutpaut piittaavat muiden kiusasta. Mutta siinäkin on rajansa. Yksittäinen julma kiusaaja saattaa tuottaa sellaista ahdinkoa etteivät muut hiljaiset-ei-samaa-mieltä-olijat paljon siinä auta, vaikka sen itse tiedostaakin. Kiusatusta voi tulla myös kiusaaja.

      Poista
    2. Ja isona ihmiset jvoivat kuitenkin tykätä kaikenlaisesta kiusoittelusta ja härnäämisestä :) Molemmin puolin. Mutta ehkä siinä on kysymys eri asiasta.

      Poista
    3. Ja oikeastaan lapsetkin tykkäävät, silloin kun se pysyy kohtuudessa ja varsinkin kun se liittyy tytöt-pojat-ja tykkääminen-sarjaan, johon se liittyy sitten isompanakin? Ehkä se ei olekaan niin eri asia?

      Poista
    4. Ei se olekaan :) kiusoittelu.

      Poista
  13. Voi Mustis, läikähti ihan sydämessä lukiessani.Äiti oli todella fiksu kun ei pakottanut käyttämään lakkia. Muistoja heräsi minunkin lapsuudesta, miten äidillä oli tuska hankkia kolmelle lapselle uusia vaatteita joulu- ja kevätjuhliin.

    Lapset osaavat olla tosi julmia, on rankkaa olla erilainen. Hieno tarina, tosipohjainen ?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä varmasti kevätjuhlat ja joulut monilapsisellä perheellä olivat tuskan takana että sai lapsille vaatteet, äidit ompelivat paljon itse ja ompelijattareita oli joka kylällä, itselläni oli samenttinen joulujuhlapuku kevätjuhlassakin. Äiti oli virheistään huolimatta hyvin ymmärtäväinen, elämää nähnyt ihminen. Nauratti kun hän kertoi miten häntä oli kiusattu Tervapolloksi ja minusta se oli niin hupaisaa, mutta vanhaan aikaan ei ehkä tönitty ja jos tönittiin, niin tönittiin takaisin ja sisarparvi saattoi tulla apuun.

      Niin tein itsekin, mutta koska olin muualta tullut, niin olin aina ehdoton silmätikku ja kaiken lisäksi olin kamalan herkkä, armottoman epävarma ja hyvin hiljainen koulussa, joten piti tapella aina se paikka ja asema. Naapurin isommat kaveritytöt ja pojat pitivät kyllä puoliani kun olin pieni.

      Halaus ja kiitokset Anjuusa ja tuskin Sinä paljon uusia vaatteita tarvitsit kun Sinulla oli se ihana punainen tukka. Ja on vieläkin:)

      Poista
  14. Kyllä nuo kertomuksesi tuovat mieleen omakohtaisia kokemuksia lapsuudesta. Köyhän perheen lapsena piti etsiä vaatteita sekä jalkineita diakonian "sylistä". Muistan vieläkin käyntini isoäitini kanssa heidän avustuspisteessään. Myöhemmin "parempiosaisten" pilkasta punastuneena pihapiirin seinustoja pitkin kulkien roskia viedessä keräyspaikkaan... :( Se oli sitä sodan jälkeistä pula-aikaa.
    Mutta, kiva tarina hetkistä kohdallasi (toistuma). Toivotan Sinulle Mustiska Hyvää Joulun odotusta Iloista Mieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, kummallista miten monet tämä tavoitti? Kaikilla meillä on aika paljon samanlaisia kokemuksia. Ehkä kaupungissa oli vielä inhottavampaa kuin maaseudulla jossa kaikki tunsivat toisensa? Lapset ovat ehkä kaikkialla aika samanlaisia ja he heijastavat usein vanhempiensa mieltä ja arvoja, toisaalta joukossa mennään aina muiden mukana, vaikka ei ehkä haluaisikaan. Pelko siitä, että joutuu itse kiusatuksi, on aika suuri ja sen takia moni ystävä ei uskalla puolustaa pulassa olevaa kaveriaan.

      Kaunista ja hyvää adventin aikaa Sinulle, muista pitää lippu korkealla, ainakin huomenna kun on itsenäisyyspäiväkin:)

      Poista
  15. Herkkä kertomus, Mustis! Tuo mieleen, etteivät asiat muutu koulutuksesta tai kasvatuksesta huolimatta. Ihmisissä on paljon pahuutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Milena:) Tarinan tarkoitus ei ollut pahuuden kuvaaminen, (jota ihmisessä hyvyyden lisäksi aina on) vaan ennemminkin toistuvien tunnelmien, jotka joulusta jouluun ja lapsesta lapseen ovat niin samanlaisia, vaikka ajat muuttuvatkin. Lukijat löytävät tarinoista koskettavia asioita, jotka ovat kirjoittajalle joskus ehkä yllätys:)

      Poista
  16. Aitoudessaan vaikuttava sekä lempeä että kipeäkin kirjoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuit ihan naulankantaan Rip:) Lempeä on mielestäni juuri oikea kuvaus, ehkä jopa vähän lässykin ja silloinen nopea kirjoitustyyli oli jotenkin iskevämpi kuin nykyinen koukerointi, joka vaikuttaa yrittämiseltä. Helppokin tulee vaikeaksi, kun sitä liikaa pähkäilee?

      Poista
  17. Kateelliset tahtovat särkeä aina toisen ilon, ehkä se on yksi syy kiusaamiseen!
    Kiitos joulutarinasta, Mustis, ja hyvää II. adventtia sinulle.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Aili, olen vähän myöhässä tämän II adventin suhteen, mutta kaksi kynttilää paloi ja lapsenlapsi ilahdutti minua kylästelyllään, tuli jo itsenäisyyspäivän iltana:) Sunnuntai olikin pelkkää korttiaskartelu- ja lahjapakettikaaosta.

      Poista
  18. Historia toistaa itseään, samat asiat tulevat aina esiin sukupolvesta toiseen ja jännä miten ratkaisutkin pysyvät muuttumattomina, tai ehkä se on enemmän äitien huoli lapsistaan mikä pysyy muuttumattomana ja ratkaisut vaihtelevat kukkaron mukaan. Minullakin oli pyjamalakki, onneksi asuin maalla eikä kukaan kiusannut, taisivat muutkin ymmärtää lämpimän päälle. Kaupungin oppikoulussa muistan joskus hävenneeni äitini tekemiä vaatteita, muilla oli ostovaatteita vaikka samanlaisia nekin, ennen pitkää opin jopa arvostamaan kotitekoista ja itsekin tekemään.
    Herkkä tarina oli tämä ja nostatti muistoja. Onneksi et ruvennut liikaa tekstiä krumeloimaan, minusta tämä lyhytlauseinen tyyli sopi tällaiseen tarinaan oikein hyvin, lukijakin palasi lapsuuteen ja samaistui automaattisesti Irenen rooliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Sirokko..tuo muuttumattomuus tai se, että historia toistaa itseään, on monesti kokemuksien tai eletyn elämän summa joka helposti siirtyy sukupolvelta toiselle. Lapset ovat lapsia, enkä oikeastaan kiusaamisen vuoksi tätä julkistanut, vaan enemmänkin tuon joulun ja sen miten äiti muisti yht'äkkiä omaa lapsuuttaan oman lapsensa myötä. Tarina on onnistunut silloin kun lukija voi samaistua johonkin osaan juttua, aina en tarinolla tavoita ihmistä, ehkä yritän joskus liikaa?

      Maalla olen itsekin elänyt ja sain myöhemmin aika hienojakin vaatteita ja naapurin vaatturitytön kanssa yträsimme itse monenlaista ja minulle muunmuassa monen hamekankaan syövät leveälähkeiset housut, niistä äiti minulle vähän urputti.

      Silloin 1992 ja aiemminkin minulla oli aika konstailematon tyyli kirjoittaa ja elää, sitten tuli 20 vuoden paussi ja nyt olen treenannut kirjoittamista uudelleen. Vaihtelen mielelläni tyylikeinoja aina tilanteen mukaan.

      Poista
  19. Koulukiusaamisen oletetaan olevan nykyaikaa, mutta kyllä sen meidänkin sukupolvi hyvin muistaa, joka uhriksi joutui. Hieno tarina ja luulisin: lakki ja kengät tulivat pukinkontista :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nahistelu ja rajukin kiusaaminen oli tuttua juttua, joskus mietin että koulukiusaamisesta on tehty keppihevonen, jolloin mikä tahansa on kiusaamista. Toisaalta ikävät ja julmat kiusaamisjutut jäävät joskus kokonaan huomaamatta ja aiheuttavat korvaamatonta vahinkoa pienelle koululaiselle. Kiitos Aina ja mukavaa Sinulle ja siivekkäille ystävillesi.

      Poista
  20. Kauniist ja herkästi sinä kirjoitit, välillä ihan sydäntä särki ♥
    Oikein ihanaa joulun aikaa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Seijastiina, en ole päässyt/muka ehtinyt tänne. Ja samoin Sinulle kaunista ja tunnelmallista joulua, sehän on jo ovella:)

      Poista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän - kiitos 💜