Lemmikit, luonto, historia, kirpputorilöydöt, kirjat, juhlapyhät, vuodenajat, noitavainot, sadut, perinteet, valokuvaus, Taina Marjasen tontut, noita-akat, jouluhullu kyökkipiika, juhannus, vappu, pääsiäinen, pyhäinpäivä, halloween, meri ja Pyhäjoki

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

ÄIDIT JA ÄIDITTÖMYYS

Oi ihana toukokuu, olet portti kesään ja valoon ikävästä siitepölyajasta huolimatta. On taas se aika, jolloin äidit nostetaan jalustalle ruusutettavaksi ja lahjottavaksi. Osa paremmista (lue ansioituneimmista) äideistä saa presidentiltä prenikat rintaan ja kunniakirjat plakkariin, eivätkä varmastikaan syyttä. Äidit ovat tietysti päivänsä ansainneet ja monta muutakin hellimispäivää. Osa meistä naisista ei kuitenkaan kuulu tähän jaloon joukkoon, sillä heistä ei milloinkaan tullut äitejä eikä näin ollen isoäitejäkään. 

Jotkut valitsevat äidittömyyden vapaaehtoisesti, kun taas toiset eivät kipeästä toiveesta huolimatta saa ikinä kokea äitiyden riemuja - jos surujakaan:) Adoptiokin voi olla syystä tai toisesta mahdoton vaihtoehto. Jotkut menettävät paljon toivotun esikoisensa keskenmenossa, synnytyksessä tai heti sen jälkeen ja sen myötä kaipaamansa äidin roolin, jos sattuu niin kurjasti, ettei enää ikinä saa uutta vauvaa. Äitien lisäksi myös monet lapset viettävät toukokuun toisena sunnuntaina äiditöntä äitienpäivää. Äiti on ehkä kuollut synnytykseen tai kadonnut muuten vain olemattomiin, kuten äideillä joskus on tapana. 
Ilpo ja äiti, irjan kuva, kevät, lapsi ja äiti
Muistan aina tämän onnen. Pienen poikani (esikoinen) ja suopursut.
Olen tullut usein miettineeksi, miten tyhjää olisi elämä, ellen olisi tullut äidiksi. Jo ajatuksena se on täysin turha, järkyttävä ja mahdoton. En osaa edes kuvitella elämää  ilman "lapsellisuuden" onnea ja pienen ihmisen mukanaan tuomaa huolta - jos suruakin. Hän kantaa jo pienenä sylissään aurinkoa, kukkia ja kiviä. Mitä olisikaan ollut elämä ilman pienten käsien askartelemia kortteja, suloisia patalappuja tai sänkyyn kannettuja kakkukahveja. Sen vastapainona elon illassa on ollut joskus myös pahaamieltä yksinäisyydestä tai äitienpäivättömyydestä:) Lapsettomuuden suru on täysin erilaista ja lapsen menettämisen suru on suruista kipein. Itselläni on menetyksestä vain se himmeämpi suru, vaikka menetetty vauva koskeekin aina äidin sydämeen. Nämä surut ovat olleet pitkään vaiettuja, koska vain syntynyttä vauvaa on ollut oikeus surra, muu on vain normaalia menetystä, joka kuuluu odotuksen riskiin ja raskauteen.
irjan kuvat, tatti ja äiti, Tatu, kukkien istutus
Kuopuksen kanssa kukkapenkin laittoa joskus 100 vuotta sitten:)
Kun rummutamme äitienpäivää, voisimme muistaa myös yksinäistä tätiä tai lapsetonta ystävää. Ehkä olisi syytä lopettaa myös turha tivaaminen lapsettomalta parilta, että miksi ihmeessä ette hanki jo lasta. Ikäänkuin lapsi olisi joku kaluste tai käyttökalu, joka kuuluu ehdottomasti avo- tai avioliitton onneen! Olen kyllä itsekin usein kusessa sopimattomia puhuvan kieleni kanssa ja muistan miten hössötin kerran kaupan edessä atsalea tai kaksikin kainalossa kysäisten ajattelemattomasti puolitutulta että jokos olet äidille kukan ostanut.
- Juu vein orvokit haudalle, hän vastasi hyväntuulisesti. Menin kotiin ja itkin häpeästä sillä niin harmitti oma tyhmyys ja typerä kieli. Toisaalta ainahan ei voi muistaa kaikkien tuttavien yksityisasioita, mutta yleistäminen on omalla kohdalla kostautunut jo niin monta kertaa, että pitäisi pikkuhiljaa tietää mitä sanoo, ettei sano mitä ajattelee:)

Äitimyytti on luotu pilviä hipovan ihanteelliseksi ja kauniiksi, mutta se on kyllä hyytävän etäällä minusta ja omasta äitiydestäni. Lukuisat laulut ja runot ylistävät äidin hyvyyttä ja ikuista uhrautuvaisuutta ja osa on niin lässynlässyn siirappia, että melkein hävettää kirjoittajan puolesta. Äiteinä olemme kuitenkin hyvin erilaisia: Joku liikuttuu ehkä kyyneliin ylisanoista ja kiitoksista toisin kuin minä. 

"Vain sydän äidin tiedät sen, näin hellä on lämpöinen,
Se riemuitsee sun riemustas, Se tuntee huoltas, tuskias."

Yritin etsiä julkaisukelpoista runoa, mutta Äidin sydäntä parempaa en tähän hätään löytynyt. Sokerisiirapista huolimatta allekirjoitan sen ehdottomasti ja etenkin tuon loppuosan. Rakkauteni oli äitini mielestä karumpaa ja jotenkin väärällä tavalla erilaista kun hänen poskenlämmin, vaativa rakkautensa,  mistä hän minua joskus moittikin. Puolustauduin sillä, että kivien ja kallioiden välissä ne kukkivat kauneimmat ja kestävimmät kukat. Tämä karu äidinrakkauteni kestää kovatkin yöpakkaset, jalan tallomiset ja kylmät tuulet, eivätkä kukkani hevillä kuole, vaikka välillä vähän kituvatkin.


Nyt mummuna ymmärrän äitiäni ihan eri tavoin, sillä nyt minustakin nuorten suhtautuminen omiin lapsiinsa on muuttunut jotenkin kovemmaksi ja koleammaksi kuin mitä lässähtänyt mummon sydän aina ymmärtää:) Äidin kuolemasta tuli tänä keväänä kuluneeksi 20 vuotta. Hänen äkillinen kuolemansa muutti aurinkoisen kevääni syksyksi. Oli opittava hyväksymään se tyhjyys ja ikävä, minkä äiti elämääni jätti, mutta elettävä silti siisti surun vuosirengas isän vuoksi. Huoli hänestä täytti usein päiväni ja varsinkin öisin mietiskelin, miten se raukka siellä pärjää - kotona yksin. Ilman äitiä.

Kaikki surut ja huolet huomisesta äiti taltutti uskomalla, ettei mitään tapahdu ilman Jumalan tahtoa. Tähän uskoon minulla on vielä hyvin pitkä matka.

" Kesäistä luontoa äiti ihaili yli kaiken, ensimmäiset hiirenkorvat, kukkivat tuomet, lintujen laulu ja käen kukunta kesäillassa olivat hänelle Jumalan rakkautta. Puhetta ihmiselle. Nyt kun luonto on taas täynnä Jumalan puhetta, äiti elää monissa muistoissa ja ajatuksissa.  Hänen kättensä jälki näkyy elämässäni vielä kauan, monivuotiset kukat kukkivat vuosi vuoden jälkeen, matot, pöytäliinat ja käsityöt muistuttavat äidin ahkerista käsistä, arkipäivän ohjeet ja monet hyvät neuvot kulkevat mukanamme, äitiä kaikesta kiittäen" Näin kirjoitin muistokirjoituksessa vuosi äidin kuoleman jälkeen. On vähän surullista, jos kiitämme äitiä vasta kun hän kuollut. 

Äitiyden myötä olen saanut elämääni neljä hurmaavaa lapsenlasta, joiden Äideille annan sydänlämpimät kiitokset ihanista kullamuruista/riiviömäisistä otuksista, joita saan välillä lainata:) Kiitän myös arvokkaista "varalapsista", jotka ovat heidän myötä kuuluneet/kuuluvat tavalla tai toisella elämääni.

Vanhan ajan kehtokuva on varastettu Birgitin sivuilta ja ikivanhan kortin löysin piirongin laatikosta. Se on vähän erilainen äitienpäiväkortti. Jäin miettimään onko se ehkä muistokortti, joulukortti vaiko äitienpäivä kortti:) Äitienpäivä historiaa löydät takavuosien postauksesta Äideistä parhain.

Toivotan kaunista ja hyvää kevättä niin äidillisille äideille, lapsettomille kuin äidittömillekin kanssakulkijoille ❤️

42 kommenttia:

  1. Äitiys on osa naiseutta, ei se sitä korvaa, eikä äitiyden puuttuminen naiseutta poista. Äidit ovat jo biologisten syiden vuoksi enemmän läheisissä kosketuksissa jälkeläisiinsä ja monastihan luonnossa uroot kokevat osuutensa hoidetuksi kun ovat suvunjatkamisen varmistaneet (eihän sellaista voi ihmiskunnassa tapahtua?). Olit ottanut äitiyteen todella laajakatseisen näkökulman ja saanut sen onnistuneesti muistuttamaan tästä ihmisyyden aika yleisestä heikkoudesta: Monen asian oikean arvon huomaa vasta kun se poistuu ulottuvilta. Näin kömpelösti yritin vain sanoa: Hyvää äitienpäivää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kompelyyttä en huomannut tässä ollenkaan, onkohan silmissäni tai peräti ymmärryksessäni jotakin vikaa:) Helppo on sanasi allekirjoittaa, etenkin kun ihmiskunnassakin uroot luikkivat helposti äidin velvollisuuksiaan pakoon:) Äidit ovat hyvin katoava luonnonvara kuten tietysti isätkin, mutta on perin inhimillistä, ettei sitä aina tajua kun ne siinä hössäävät tai ovat ylipäätään olemassa. Lasten arvo on jotenkinehkä itsestään selvyys, mutta ei heidän ymmärtämisensä eikä arvostamisensa, sitä voisi äitinä kehittää.. Kiitoksia Anonyymille, äitipäivä sujuu sutjakkaasti yksin ollen:)

      Poista
  2. Hyvää äitienpäivää myös symppaattiselle Mustikselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Milena, onko Sinulla ollut ongelmia bloggerin ja postauksien kanssa viime aikoina, vai onko tämä ollut yksilötaholla olevaa hankaluutta?

      Toivotan kaunista äitienpäivää ja kesän tuloa, terveiset myös isosiskolle ja pikku Myylle:)

      Poista
    2. Ongelmia on ollut eikä se ole innostuttanut kirjoittamiseen! Kiitos toivotuksesta sekä terveisistä tyttärilleni! Sain Isosiskolta halauksen, muuta en saanut, mutta ostin kauniit, tummanpunaiset ruusut itselleni ja ajattelin, että olin ansainnut ne... ;)

      Poista
    3. Olit ansainnut ruususi Milena rakas, kuten me muutkin, mutta mielestäni halauskin on tärkeä asia. Itse sain tervehdyksiä, viestit, kukka ja pikavisiitti paikkasivat onnellisuuteni ehyeksi taas kerran:)

      On se masentavaa kun mikään ei toimi, bloggeri pyysi salasanan vaihtoa varten sähköpostiosoitteen, mutta miten annat, kun et voi antaa:) Onneksi tämä taas pelittää, mutta aikaa ja tupakkia tämä näköjään välillä vaatii ja lehmän hermoja:)

      Poista
  3. Hyvää Äitienpäivää.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Ritva. Olkoot päiväsi aurinkoinen ja iloinen, join anopin kanssa täytekakkukahvit jo eilen:)

      Poista
  4. Elämän rikkauksiin kuuluu äitiys.. siitä olen minäkin onnellinen.
    Hyvää Äitienpäivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Tuta. Johtuisiko toivotuksestasi, että äitienpäiväni olikin kankean alun jälkeen varsin mukava ja mielekäs onnen päivä.

      Poista
  5. On ollut ihanaa saada yksi oma poika, kasvattipoikia enempi, mutta toki halu olisi ollut saada enempikin omia biologisia lapsia, mutta aina asiat vaan ei mene niin kuin toivoisi.. Äitienpäivä on minulle aina hieman kaihoisa, mutta silti toivotan oikein hyvää äippäpäivää<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämäsi äitinä vaikuttaa hyvin rikkaalta Tanni. Olet tehnyt arvokasta työtä. Itsekin haaveilin jossain vaiheessa useammasta lapsesta, mutta Luoja suuressa viisaudessaan päätti toisin. Kasvattilapset ovat monille enemmän kuin omia lapsia, sillä he ovat pitkän harkinnan ja päätöksen jälkeen hyvin odotettuja ja valintakriteeritkin lapsen saamiseksi ovat kautta aikojen olleet aika tarkkoja, myös odotusaika voi olla useampia vuosia. Kiitos Tanni.

      Poista
  6. Kiitos laajakatseisesta kirjoituksesta, Mustis!
    Sinulla on ihania muistoja äidistäsi ♥
    Meillä kaikilla ei niin ole; vaikeaa on joutua äitinsä hylkäämäksi...
    Oikein hyvää ja antoisaa äitienpäivää sinulle ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Aili, biologisesta äidistä en paljoa muistakaan, mutta tästä äidistä, joka oli minulle se "oikea" muistan tietysti hyvin paljon. Lapsi kokee aina itsensä hyljätyksi, vaikka äiti olisi ehkä tarkoittanut jollakin tasolla lapsen parasta luopuessaan hänestä. On tietenkin olemassa äitejä, jotka eivät ole valmiita äitiyteen (tuskin olin itsekään) ja sen takana voi olla äidin oma kova kohtalo? Selvää on että lapsi kärsii ilmiselvästä hylkäyksestä elinikänsä.

      Poista
  7. Hieno kirjoitus taas kerran! Itse olen joskus kokenut äitienpäivän kiusallisena pakkojuhlana ja vasta mummoikäisenä olen alkanut arvostaa sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin Petriina, muutumme mummoina ihan kummallisesti:) Olen joskus ollut äitienpäivä jopa juhlassa pleiseri päällä ja kukka rinnassa. Silloin tuntui kyllä aika juhlalliselta, mutta kuten sanoit vähän kiusalliselta.. Nuorena aviovaimona en ymmärtänyt äitienpäivän päälle yhtään mitään ja silloin tein karmivia erehdyksiä, vaikka omaa äitiäni muistinkin. Niitä on mahdoton pyytää enää anteeksi, lasta tuo tyhmyyteni ei vahingoittanut..

      Poista
  8. Ihana ja koskettava kirjoitus jälleen sinulta, kiitos.
    Oikein hyvää äitienpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitienpäivä vaihtui Snelmanniksi ja muistot tästä päivästä liittyvät menneisiin. Tämän päivän onni ja ilo tuntuu sielussa vieläkin. Kiitos Sirpa ja kaunista toukokuun jatkoa Sinulle. Valo lisääntyy ja linnut laulavat, tämä on parhainta aikaa juhannukseen saakka:)

      Poista
  9. Kyllä vain, tämä oli tähän päivään niin hyvin kirjoitettu. Hyvää äitienpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitokseni Sinulle Anja. Korulauseita ovat äitienpäivät usein tulvillaan, ehkä siihenkin on hyvä saada erilainen näkemys ja ajatus siitä, miten itsekkäitä olemme onnessamme, sullomme surutta onnemme alle kääntöpuolet, todellisuuden ja muiden kipeät kohtalot.

      Poista
  10. Hello, Mustisleskis.
    Ihana, hieno kirjoitus jälleen kerran.
    On sittem meinaan nätti tuo yks iso suopursuileva, ja toinen vähän pienempikin.

    Mitä äiteihin tulee, on myös niitä, joiden ei ehkä pitäisi koskaan olla äiti ja paljon on myös äitejä jotka ilman silmän räpäystä ovat "ryhtyneet" äideiksi: Isät sitävastaan vain ovat vaihdelleet, kahdesta seitsemään väliltä, yhtä eli yhtä monta kuin tapauksittain ko. äidille on lapsia siunaantunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, valo ja sopiva kuvakulma vaikuttavat ehkä suotuisasti.. tuo pikkuinen oli kypärälakissa aika kolean ilman ja vihottelevien korviensa vuoksi, mikä oli aika harvinaista, koska hän yleensä vipotti melkein ilman vaatteita:)

      Valinnat ovat ihmisen mukaisia, en osaa sanoa, onko se ehkä vaiko hyvä tai huono, että jokaiselle miehelle, mitä vastaan kävelee tekee mukulan, toisilla on kieltämättä siihen taipumusta. Vahinkoja kun ei nykymaailmassa enää äideille tule, koska monen sorttinen ehkäisy on aivan kaikkien ulottuvilla.

      Ihan nuori ja hyvin kokematon voi tietysti "vahingossakin" tulla raskaaksi. Katumuspilleri on hätäapu heti "vahingon" eli harkitun tai harkitsemattoman yhdynnän jälkeen. Mikään toistuva pelastus ei sekään ole, kuten ei aborttikaan, vaikka välillä vähän siltä tuntuukin. Jos aikuinen nainen ei huolehdi itse ehkäisystä, niin kannattaisi pitää sonni eri karsinassa tai mennä vaikka luostariin. Tai sitten tehdä lapsia seitsemälle eri isälle, ei kai sekään kielettyä ole? Riippuu paljon äidistä ja vastapuolista miten ehyesti hän jaksaa luovia pesuettaan eteenpäin.

      Poista
  11. Oli mukava lukea ajatuksiasi äitiydestä. Olen saanut lapsuuteni aikana viettää muutaman vuoden lapsettomassa enoni perheessä, olin heidän ainoa lapsena muutaman vuoden ajan ja muistelen tuota aikaa mielelläni. Heitä ei ole enää. Rinnalla oli myös oma kotini, sisarukset, äiti ja isä.
    Mukavaa viikkoa toivotan jo vietetyn äitienpäivän jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana että olet saanut olla eräänlainen varalapsi lapsettomille sukulaisillesi. Se on varmasti rikastuttanut heidän elämäänsä ja tuonut heille suurta iloa. Kaiken lisäksi Sinulla oli vielä oma kotikin, jänskä asetelma. Voiko ihminen enempää toivoa:).

      Kiitoksia Arleena, mukavaa ja kaunista viikkoa Sinullekin, liputuksella sekin taas alkaa:)

      Poista
  12. Kuniisti Suonpursut ja ruusut kukkivat! Kukkiva on postaus ja muistoja omasta äidistä herättävä... Hyvää alkavaa viikkoa ja kesän odotusta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Halex. Suopursut kukkivat runsaasti joten aika on myöhäisempi kuin äitienpäivä. Mies otti joskus salaakin kuvia kuten alempana, joten ei huomata jännittää tai poseerata ollenkaan, enemmänkin tulee sivusilmällä seurattua pikku apuria:)

      Poista
  13. Onpa sydäntälämmittäviä kuvasi. Lasten hylkäämisestä sen verran, että hylkäämiseksi tulleista lapsista voi kasvaa niin kieroutuneita ettei uskoisi. Pahimmissa tapauksissa nämä lapset eivät kaihda mitään keinoja vaan pelaavat elämänsä ehkä piloille asti. "Äidin sydän" kestää kyllä hyvin paljon, mutta ei sentään kaikkea eli rajansa silläkin ja se on tosi surullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Rip. Kyllä lapsista on aina surua ja huolta ilon lisäksi. Koen itsekin että olen ehkä vähän konstikas, sen vuoksi että lapsuudessani on haurautta, joka on varmasti vaikuttanut perusturvallisuuteen, identiteettiin ja itsetunnon kehitykseen.

      Ymmärrän hyvin, että kaltoin kohdellut ja hyljätyt lapset ovat mielestämme varsin kieroja ja ovelia otuksia, joiden käsittelyssä ei ihmissydän monesti kestä. He hakemalla hakevat ehkä ongelmia ja tuhoa, koska turvattomuus paradoksaalisesti tuo heille turvallisuutta. Suojautumiskeinoja on niin paljon muitakin projektion ja kompensoinnin lisäksi että lapsen kasvattaja on heidän kanssaan helisemässä elleivät palikat riitä ja useinkaan ne eivät valitettavasti riitä.

      Yksikin onnistuminen sopivassa saumassa kantaa kuitenkin pitkälle, vaikka tulokset eivät ehkä näy kun vasta vuosien päästä. Ja olet oikeassa ihan kaikkia ei äidin sydämen tarvitse kestää.

      Poista
  14. kaiken allekirjoitan. olen saanut itse kokea, äidittömyyden, äitiyden isoäitiyden. Vain sydän äidin hellä on... Eilen juhlittiin tänään muistellaan. Kevään lempeitä tuulia sinulle ystäväin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Katris. Rikkaan elämän värkit ovat kasassa Sinullakin. Toiset ihmiset ovat hyvin äidillisiä vaikka eivät itse ole ehkä kokeneetkaan äidin lämpöä ja vaikka eivät olisi tulleetkaan äidiksi. Tiedän muutamia ihania täti-ihmisiä, jotka ovat paikanneet sopivasti äidin paikkaa ja muistanpa muutamia äitejäkin, joiden itsekkyyttä ole tajunnut. Toisaalta ehkäpä uusi onni ja mies on ollut lapsia tärkeämpi.

      Keväistä tuulta pitelee, taivas oli edelleenkin illalla hyvin tuulisen näköinen, mutta taitaa lämmetä pikkuhiljaa:)

      Poista
  15. Hei Mustis!

    Ajatuksia herättävästi olet taas kerran kirjoittanut. On nautinto lukea näitä.

    Itse en ole mummo, enkä ehkä koskaan sellaiseksi tulekaan toiveista huolimatta, eli kirjoitan vain äitinä.

    Tuota lukiessani tulivat mieleen ne äidit, jotka ovat menettäneet lapsensa aivan toisella tavalla, eli alkoholille, huumeille, psyykkisen sairauden tai rikoksien tielle. Nänä lapset ehkä myös loukkaavat äitiä fyysisesti tai henkisesti, tai molemmilla tavoilla.

    Sellaisen lapsen äiti ei koskaan pääse surustaan, huolestaan eikä pelostaan. Hän useimmiten rakastaa myös lastaan kaikesta huolimatta. Kantaa huolta, suree ja itkee lapsensa puolesta toivoen jonkun asian muuttavan kaiken parhain päin. Äidin toivo ei koskaan hellitä.

    Minusta tuntuu, että tällainen suru on yksi niistä pahimmista, mitä äidille voi tapahtua, se ei häviä ennen kuin itse lähtee täältä maan päältä vaeltamaan muualle, toivottavasti helpompiin olosuhteisiin.

    Toivon että Sinulla oli kiva äitienpäivä. Minä olin yksikseni kotona, mutta sain kivat äitienpäiväterveiset lapseltani pitkän puhelun muodossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on mennyt ilta jos parikin miettiessäni mitä tähän sinänsä tarkkanäköiseen ja viiltäävään kommenttiin sanoisin? Jotakin tuli kerrotuksi tuossa että lapsi kantaa aurinkoa, kukkia ja kiviä sylissään jo pienenä ja tarkoitin sillä juurikin tätä. Lapsen valinnat johtuvat paljolti siitä, miten hänen perustarpeensa (nälkä, jano, uni, lämpö ja turvallisuus) on tyydytetty vauvana ja leikki-ikäisenä paljolti siitä, mitä äiti/isä on tehnyt tai jättänyt tekemättä, osa johtuu kasvatuksesta, osa geeneistä, virikkeistä ja ympäristöstä ja kavereista ja siitä miten lapsi onnistuu ja pystyy vastaamaan esimerkiksi koulussa oppimiseen etc, joten loppusaldo on melkoista arpapeliä. Arpa ei aina meitä hyvästä pyrkimyksestämme huolimatta suosi:) Lapsen valinta ei ole milloinkaan äidin valinta, hänellä oma polkunsa mutta totta on että äidille jää usein huoli, itku ja toive oman näköisestä paremmasta.

      On olemassa myös lapsia, jotka ovat menettäneet äitinsä näistä samoista mainitsemistasi syistä?

      Kiitoksia Laali, yksin olin minäkin koko päivän, pojantytär laittoi ihanan viestin, kuopus myös ja hän soittikin ja iltasella pölähti vielä esikoinen kukan kanssa ja katosi samantien:) Sitten kylästelin tätilässä ja anopilla:) Jos pitäisi päivälle antaa numero niin alkukankeuden jälkeen antaisin kiitettävän.

      Poista
  16. Mukavaa lukea kirjoitustasi ja pohtia äitiyttä samalla omakohtaisestikin. Äidin osa voi olla mitä raskain ja uuvuttavain, toisaalta myös parhain ja elämää rikastuttavin. Pienet lapset, pienet murheet, isot lapset, isot murheet - taitaa pitää paikkansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Aimarii:) Kun lapseni oli pieni anoppi sanoi, että pienenä lapsi polkee syliä, mutta isona sydäntä, joten tämä lie ollut aika tavallinen tarina kautta aikojen:) Äidin osa on juuri tuota mitä sanoit, mutta silti tulee mieleen lapsen osa. Se miten lapsi kokee äidin, toisaalta on kummallista, että sitä pitää aina miettiä, miksi ei olisi oikeus olla vain äiti, riittää sellaisena kuin on. Kuin oli.

      Poista
  17. Äitienpäivä on liputuspäivä, mutta miksi?
    Olemmeko me äidit sen arvoisia?
    Kiitos monipuolisesta äiti-tarinastasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoisia kysymyksiä. Äitienpäivä kuuluu virallisiin liputuspäiviin, mutta sitä, olemme liputuksen arvoisia, en osaa sanoa. Jotenkin olen aina ajatellut että isällä on maa ja äidillä kieli, eikä se kauaksi nakkaa:) Vakiintuneista olisin siirtänyt veteraanipäivän ja kaatuneiden muistopäivän virallisiin ja pudottanut puollustusvoiman lippujuhlan virallisista vakiintuneisiin:) Lämpimät kiitokseni Ullis, äideistä on moneksi:)

      Poista
  18. Ihana kirjoitus äideistä ja äitiydestä! En minäkään osaisi kuvitella ajatusta, etten olisi äiti. Ihan yksinkertaista ja mutkatonta se ei aikanaan ollut, sillä minulla oli 4 keskenmenoa ennenkuin esikoinen "pysyi sisällä". Se oli rankkaa aikaa. Nyt elän onnellisessa välivaiheessa kun lapset ovat muuttaneet kotoa ja alan totutella ajatukseen, että minusta voi tulla mummi jo lähivuosina :) Se on varmaan jännää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Matkatar. Lapsen yrittäminen ja keskenmenot ovat rankkoja, pettymys jysähtää kerta kerralta pahemmin ja pelkokin kaihertaa mieltä kun taas kerran odottaa... Luulin Sinua kyllä paljon nuoremmaksi, enkä ajatellut ollenkaan että lapsesi ovat lentäneet jo pesästä maailmaan. Toivon että saat piankin nauttia mummiuden ilosta ja sehän on tosi jännää, varsinkin ensimmäinen lapsenlapsi sai itseni ihan sekopääksi onnesta ja tietysti he kaikki muutkin vuorollaan, mutta kokemus tasaa onnen tunnetta. Kolmas lapsenlapsi tuotti jännitystä ehkä vähän liikaakin. Kaikki he ovat eritavalla rakkaita.

      Poista
  19. Kyllä niin hienosti kirjoititkin äitienpäivästä.
    Meitä äitejäkin on niin monenlaisia!
    Mulla itselläni on kolme lasta, eka tuli silloin kun se haluttiin, toista koitettiin 10 pitkää vuotta, joihin mahtui 6 keskenmenoa!
    Surua todella paljon!
    Mutta lopulta se toinen lapsikin sai kuitenkin jäädä henkiin...
    Joka siinä raskauden vaikeina aikoina tulikin niin todella rakkaaksi ja kalliiksi.
    Hän syntyi pienikasvuisena, jäi keskolaan kolmeksi viikkoa.
    Koko ajan pelkäsin, että menetän hänet kuitenkin.
    Mutta tällähertkellä on jo yli kolmikymppinen nuori mies.
    Sitten tulikin vielä halu saada lapsia lisää, mutten enää saanut niitä hankkia, lääkäri sanoi mulle ne kurjat sanat, "ei enää lapsia"!
    Mutta sitten, me saatiinkin sellanen ihan ikioma sijaiskoti lapsi, ja voi että, miten omalta hän heti vaikuttikin, ihan omalta heti alusta asti.
    Ja kun saatiin lopulta hänet adoptoitua itsellemme, onnella ei ollut rajaa!
    Halusin häntä suojella kaikelta pahalta, ihan niinkuin kaikkia kahta muutakin lastani.
    Ja nyt, kun kaikki ovat aikuisia, ovat mulle ihan yhtä rakkaita kaikki!
    Rakkaus ei muista, kuka ja kenet on synnyttänyt, siinä ei ole rajaa.
    Kaikkia lapsiani rakastan ihan yhtä paljon ja nyt tyttöni vihittiinkin juuri, oli se aikamoinen tilaisuus..itkeä ei pitänyt, mutta pakkohan se oli!
    Hyvää kevättä sulle Mustis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että olet monella tavalla äiti, sijaisäitiys on hyvin arvokas asia ja miten hienosti sen sanoit " rakkaus ei muista kuka ja kenet on synnyttänyt, siinä ei ole rajaa". Olen aivan samaa mieltä. Adoptio on jotenkin selkeämpi kuin pelkkä kasvatuslapsi. Aina lasta ei voi adoptoida vaikka haluaisikin. Paljon on Sinulla ollut odotuksia, jotka ovat päättyneet pettymykseen ja suruun ja vielä tuo keskoslapsiaikakin päälle. Oikea koettelemuksien vuosikymmen. Kalliita lapsia, vaikka tietysti helpommatkin ovat yhtä lailla kalliita, mutta ehkä lapsen arvon ja elämän tajuaa eri tavalla, kun siitä on joutunut taistelemaan.

      Kiitoksia Harakka ja paljon onnea tyttäresi elämään. Me äidit liikutumme onnesta ja surusta samalla lailla kyyneliin, ei kai sille mitään voi. Kaunista kevättä sinnekin:)

      Poista
  20. Heya i am for the first time here. I came across this board and I find
    It really useful & it helped me out a lot. I hope to
    give something back and aid others like you helped me.


    my web blog :: minuman berenergi aman

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mainoksesta. Energiajuomat eivät kuulu suosikkijuomiini, en suosittele niitä nuorisolle jos kenellekään muillekaan, haitat lienevät hyötyjä isompia?

      Poista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän - kiitos 💜