tiistai 6. syyskuuta 2011

HAMMASTA PURREN

"Lukki lukki luuhammas, anna mulle rautahammas" rallattivat lapset heittäessään maitohampaita muurinkoloon. Aivan samoin tein itsekin silloin kultaisella 1960-luvulla, enkä arvannutkaan mihin tämä taika minut vielä kerran nakkaisi.

Olisi pitänyt ajatella tarkasti mitä toivoo, sillä toiveilla on taipumus toteutua. Elämä tarjoilee meille kaikille huikaisevia onnenhetkiä siinä kuin huolten velkomaa arkeakin ja aina välillä itsekukin on mentävä hammastapurren kohti pimeää korpea ja kivistä tietä. Monien arkisten sanontojen takana on yllättävän usein Linnan Tuntematon Sotilas ja niin nytkin, eli ainoa lause, joka tuli elävästi mieleen kun hampaisiini iskettiin kunnon etraushaat oli Koskelan kuolematon viisaus: "Syö rautaa ja paskantaa kettinkiä:)" Nämä raudat tai oikeastaan telaketjut olisivat kuuluneet hampaisiin jo vähintäänkin 35 vuotta sitten, mutta silloin käskettiin katsoa vain vähemmän peiliin, joka lienee ollutkin ainoa tapa parantaa hirvittävä "ristipurenta" omin hampain. Toinen, pitkään muodin huipulla ollut tapa, olivat ylen ihanat porsliinihampaat, joita monet saivat jo rippilahjaksi, mutta sekin aika oli oikeastaan kulkenut jo ohitseni, joten olin varsinainen tekohampaiden ja oikomisrautojen väliinputoaja.

Vuodet vierivät yksi toisensa jälkeen ja kuunkierrot vaihtuivat yhä kiihtyvällä vauhdilla ja vesi virtasi yhä nopeammin, samalla kun purentani muuttui pikkuhiljaa katastrofaaliseksi paukkeeksi, joka ei Villin Lännen kotoisassa pyssynpaukkeessa häirinnyt juuri ollenkaan, mutta töissä se vähän harmitti jopa hävettikin, varsinkin jos joku leukaili rasvanpuutteesta tai hyikäili pauketta. Purentakisko oli aviomiehen mielestä pelkkä muoti-ilmiö ja kallis hömppäjuttu, joten annoin asian olla, vaikka leukani paukkuminen ärsytti aika ajoin jopa häntä. Pääkipuja tai muitakaan naksumisia en silloin paljon valitellut ja ainahan kaiken voi pistää migreenin tai naistenvaivojen piikkiin, johon muuten mahtuukin sopivasti pahaa mieltä ja rikkiraastettua olotilaa, jota naiset ovat kautta vuosisatojen kokeneet.

Mutta kuten oli ennustettu aikojen alusta, niin minutkin lätkäistiin sitten vihdoin viimein rautoihin. Kauan olin niitä pelännyt ja yhtä kauan niistä haaveillut. Takuuvarmaa on se, ettei pussausintoisia kuumahuulia parveilemalla nyt ympärillä pyöri, jos nyt ei muutenkaan, joten saan ihan rauhassa leikkiä rumaa Bettyä ja teinimeininkiä. Kaksi vuotta raudoissa tuntuu aika pitkältä ajalta, toisaalta elinkautinen olisi vielä pahempi:) Edellisen "kärsimyksen" lisäksi hammasklinikka lahjoitti minulle erikoisbonuksen eli pääsen oman elämäni koekaniiniksi! Kaiken tämän jälkeen mietin usein, että miksi oikeastaan tulin tähän? Selvisin helvetistä päästäkseni suoraan tappolistalle. Eikä minua auta, että monet muutkin joutuvat miettimään ihan samaa, mutta luotan siihen, että hullun tuurilla selvitän tämänkin hienosti kotiin, eikä mitään sen kummempaa ehkä ikinä löydykään. Ja jos löytyy, niin sanon elämälle:
- Ota kädestä kiinni, nyt juostaan ja lujaa! Selvähän se on, että pakomatka on vain elämänmittainen, mutta aion elää sen kuin omani.

LISÄYS: Kuinka ollakaan, onnekkaan sunnuntailapsen tavoin selvisin pelkällä säikähdyksellä, koska hälytys olikin väärä, Tätä en tajua ehkä milloinkaan. Sen verran kovasti se kuitenkin kirpaisi, että juuri tasoitetun elämäni perusturvalaatat rakoilivat tuttuun tapaansa ja kummallinen pimeys tuli öiden lisäksi päiviinkin. Tämä lisäys on tarpeellinen sen vuoksi, ettei joku luule pelkän oikomisen aiheuttaneen edellä kuvattua traumaattista tunnetta:)

FAKTAA: Hampaiden oikomishoito suoritetaan yleensä lapsuus- ja nuoruusiässä, tosin hampaiden oikominen onnistuu myös aikuisena, koska hampaiden luut ovat niinsanottuja kehittymättömiä luita, jotka reagoivat hyvin oikomishoitoon. Ortodontia vaihtelee pituudeltaan 18 kuukaudesta aina 30 kuukauteen asti. Kuntouttavan oikomishoidon edellytyksenä on, että se täyttää tiettyjä purenta etc kriteereitä, joilla ei ole mitään tekemistä esteettisyyden kanssa. Purenta on tärkein ja se että hampaat ylipäätään jossakin kohti edes kohtaavat toisensa. Yksityispuolelle pääsee myös esteettisin perustein maksamalla itse koko lystin. Myös niinsanotut kirkkaat eli näkymättömät monokristallibraketit maksat itse, normaalit kirurgisesta teräksestä valmistetut ovat halvemmat ja näkyvästi myös rumemmat.

Omalla kohdallani jatkuva väärä ja järkyttävä syväpurenta johti viimein vaikean elämäntilanteen ja stressin myötä jatkuvaan bruksaukseen ja sen kautta myös purennan romahtamiseen, joka ajoi minut hammaslääkäriin, jota kautta sain (liian myöhään) viimein lähetteen eteenpäin. Hampaani ovat osaksi niin paikatut että metallin väsyminen lienee seuraava vaihtoehto, mutta ehkä ehdin ennen sitä, tekohampaita ja kuolemaa juuri ja juuri oikoa hampaani ja saada mahdolliset korotukset, kruunutukset etc protetiikan avulla:) Alaleuan laajennuskin sujunee ilman kirurgiaa? Minusta tämä on hieno, mahdottoman kurja ja kuitenkin ainutkertainen juttu tässä taistelussa, jota elämäksi kutsutaan.

Videolla on nuoren kadehdittavan hyvähampaisen brakkelointia ja siinä näkyy mainiosti myös ennen ja jälkeen tilanne, järkyttäviä leuanhalkaisuvideoita en viitsinyt tänne laittaa, vaikka ne lienevätkin hampaiden korjaushoidon arkipäivää nykyään.

EPIGRAMMI: On vain otettava aseensa, lähdettävä taisteluun ja katsottava miten käy, mietti Napoleon aikoinaan. Ei paha miete ollenkaan, katsotaan tuleeko Trafalgaria vai Waterloota:)

41 kommenttia:

  1. Huomenta leskiseni.
    Kyllä oli asiaa ja hieno kerronta
    Sinulta jälleen kerran.

    Taisteluun lähden aina mielelläni ja joka tilanteessa tuolla samalla asenteella, kuin Napoleon aikanaan.

    Joskus käy sodassa niin, että tulee
    Pyrrhoksen voitto ja Tantaloksen tuskat, mutta siedettävinä annosteltuina haittoina.

    VastaaPoista
  2. Onnea matkaan! Minulla sota- ja pula-ajan lapsena on ollut hampaista riesaa koko ikäni. Omieni lisänä on pieni proteesi, jota käytän vain juhlissa, muulloin "unohdan" sen kotiin ja yritän hymyillä niin ettei sivulla oleva hammasrako näkyisi. Jos olisin rikas, olisin laitattanut implantit ja hymyilisin helmihampaat hohtavina hamaan hautaan menoon asti!

    VastaaPoista
  3. Joko naisiltakin katsotaan purenta ennenkuin heitä naitetaan, ihan kuin koirilta ja hevosilta??? XP.

    VastaaPoista
  4. Korjaan! Pyrrhoksen voitto tai Tantaloksen tuskat piti olla.

    Taisteluun lähtiessäni hajustan miekkani kahvan, itseni lisäksi
    ja sitten eikun rummut päriseen, cornetto (vänrikki) raikaamaan
    ja eikun ylivoimaa vastaan.

    VastaaPoista
  5. onnea ja rohkeutta matkaan rakas mustis. oot mielessä.

    VastaaPoista
  6. Taistoon rohkein mielin käy, leukaperissäs pian ei vinous näy.

    Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

    Mielellään sitä ottaa purentakiskot, jotta kivut saa kasvoiltaan/päästään pois.

    Käytössääni on yökiskot.

    Malttia Sinulle, siitä se lutviutuu.

    VastaaPoista
  7. Tsemppiä.
    Kaikki on mahdollista - hampaittesi oionnan suhteen. Ikä ei ole este, sanoi aikanaan poikani oikojalääkäri, hänellä oli ollut muistaakseni n. 70 v vanhin oikomispotilas, raudat suussa (ja se kuulosti ihmeelliseltä ja ikälopulta n. 25 v sitten).
    Olosi helpottuu kummasti, kun hoito/oionta on valmis.

    VastaaPoista
  8. ihana kuulla sun ilosoitto. nyt vain lippu korkealle ja päivä kerrallaan rautojen kanssa!

    VastaaPoista
  9. Nyt olet sitten tosi ihana,rautainen mimmi, hymyillään leuat kipeiksi kun tavataan :)))))

    VastaaPoista
  10. Mustissisko, mun on ollut harkinnassa sama toimi yläetuhampaiden vuoksi. Ne on aikas pahasti ristissä. Tulee sellainen jänömäinen olo väleen kun peiliin katsoo! Vaihtoehdot ovat vähissä.

    Jos en halua pitää ristihampaita, saan joko raudat tai neljä uutta istutushammasta yht 6000 euroa, helskutiveitten..
    tähän asti olen arvellut pitäväni pupuhampaat! Hymyillään kun tavataan, Anjuusaa komppaan tässä.

    VastaaPoista
  11. Lähetän Sinulle tukun valonsäteitä kenkumman ajan tueksi. <3

    VastaaPoista
  12. Hymyilethän minulle, kuitenkin !
    Pois pelko rosmarii...

    VastaaPoista
  13. Voi miten ihanaa että olette olleet mukana, ilmankos minulla olikin niin satumainen ja hyvä se hullun tuuri tämän patologisemman asian suhteen!

    VastaaPoista
  14. Hienosti sanottu maksi, Pyrrhoksen voitto ja/tai ne Tantaloksen tuskat ovat tuttuja tuskia molemmat, välillä kuvittelin saavani extrana vielä muutakin, mutta onneksi se poistui nyt takavasemmalle, joten tästä on hyvä jatkaa, kiitän Sinua maksimexi:)

    VastaaPoista
  15. Petriina, tuhannet kiitokset, onnea tässä tarvitaankin ja ehkä vähän enemmän kuin jäitä hattuun, minä kun olen aina sitä mieltä että mulle tänne kaikki heti ja pelkään aina hullusti että aika loppuu kesken... miten ihanasti sen kerroitkaan, yrität hymyillä hymyilemättä:)Minusta on upeaa että Sinulla on omia hampaita ja että ja jos sen voi korjata vaikka silloilla tai proteeseilla niin aina vain parempi, joten hymyilemisiin...

    VastaaPoista
  16. Voi hemmetti polaris, minulta se jäi aikoinaan kokonaan katsomatta, mutta hampaat olivat silloin vielä niin uudet, ettei kuluminen vielä näkynyt, omituinen viuhkaantuminen ehkä kuitenkin vähän.. joka on muuten hevosilla ja koirillakin aika huono merkki:) Luonteesta se kertoo ainakin sen että sen omistajat ovat huonosti käsiteltäviä ja äksyjä...

    VastaaPoista
  17. Voi taivis, sisko rakas, raskaat surut ja ilot otat vastaan kuin soturi, en voi ikinä kylliksi Sinua kiittää.. ja kohta rupean varmasti taas rääkymään, mutta ilosta:)

    VastaaPoista
  18. Tuon uuden taustakuvan soturin ilme on varmaankin saman tyyppinen, kuin Sinulla tähän taisteluun lähtiessäsi. Voitto häämöttää myös Sinulle vuosien odotuksen jälkeen ....TSEMPPIÄ! ;-)

    VastaaPoista
  19. Lisäys: Kertomus on täyttä asiaa mukaansa tempaavaan tyyliisi taas kirjoitettuna!

    VastaaPoista
  20. Voi Liplatus, miten kiva kuulla että joku toinenkin jakaa saman kohtalon vaikka vähän eri tavoin...Parempi myöhään jos silloinkaan,kun ja jos totun pikkuhiljaa näihin rautoihin niin ehkä se sitten on helpompaa, mene ja tiedä...

    VastaaPoista
  21. Siis minulla on vielä toivoa!!? 70- vuotiaana ja minä kun pidin itseäni liian vanhana jo alle 50 vuotiaana!!! Ihanaa kuulla ja kiitoksia pansy-viola, katsotaan nyt miten tämä tökkii pikkuhiljaa, PALJON kiitoksia siitä mitä sanoit:)

    TT :)

    Anjuusa mehän ollaan aina rautaisia mimmejä kumpikin, Sinä varsinkin kun suoriuduit jopa siitä maastohiihdosta keskellä heinäkuutta. Nyt tekee mieli laittaa jo se ihana facebook-kuvakin esille???

    Kiitoksia Rip, ne juurikin auttoivat aivan varmasti ja auttavat eteenpäinkin, koska sielujen sympatia on aina paljon suurempaa kuin... tiedät varmaan mitä tarkoitan?

    VastaaPoista
  22. Sinut nähdessäni Anna, en huomannut ollenkaan sitä mitä sanoit, mutta ymmärrän oikein hyvin tunteesi vaikka olenkin samaa mieltä kuin Sinäkin. Kipu on kova ja lopputulos kyseenalainen? Toisaalta omat hampaat ovat aina pitämisen arvoiset, mutta ainahan se ei ole edes omista valinnoista kiinni??

    VastaaPoista
  23. Rosemary nauraa rautaista hymyään häpeilemättä ja etenkin Sinulle parahin Madame Quu! Muista että voin konsultoida Sinua milloin tahansa joten pidä varasi:)

    Jeps Gandalf, toiveajattelua? Mutta lujasti alahammasta purren Bondin rautahampaan tavoin (naurua)

    VastaaPoista
  24. Huomenta mustis. Kuten jo tiedätkin ,aika kuluu nopeasti kun on 25 täyttänyt ? Eli ei sun niitä kauaa tarvi pitää,uskon että lopputulos on huikaiseva , hampaasi loistaa kilvan hymysi kanssa. Tuttuni , naishenkilö, n,ikäisesi piti myös rautoja ja tulos oli hyvä joten siihen perustuen kirjoitan.Homman "palkka" on miljoona luokkaa. Rohkeasti pureskelemaan :)

    VastaaPoista
  25. Iltaa jupeta:) Olen huomannut sen, mutta kiitoksia ihanista sanoistasi lisäsit roppakaupalla uskoani huomiseen,joten tästä on helpompi jatkaa, vaikka nyt vähän välillä hammasta kiristellen:)

    VastaaPoista
  26. Meillä on painittu tämän asian kanssa monipuolisesti tyttären kanssa. Kun vihdoin, vähän myöhään, voitiin ajatella rautoja, olikin jo kokonaisulkonäköpaineet sitä luokkaa, että raudat eivät käyneet. Tehtiin yöraudoilla terveyteeen vaikuttava purenta kuntoon, mutta kosmettinen purenta jäi vielä väliin. Ihmettelen milloin sen aika tulee, mutta toisaalta tytär elää jo omaa vahvaa elämäänsä, on löytänyt yliopistosta kiinnostavan alan ja itsetunto on nyt aika korkealla hampaista viis. Teini-iässä me tai itse Jumalakaan ei olisi saanut neidille ympärivuorokauden rautoja suuhun;-)

    Olimme vähän aikaa sitten kutsuilla, jossa 40+ miehellä oli hammasraudat eli ilmeisesti koskaan ei ole liian myöhäistä.

    Tsemppiä ja ajattele lopputulosta!

    VastaaPoista
  27. kyllä niistä hampaista vielä somat tulee

    VastaaPoista
  28. Ei todellakaan ole ikinä liian myöhäistä Leena, tosin omalla kohdallani on siinä mielessä jos ajattelee aikaam mitä on jo menettänyt ja mitä on enää jäljellä... Se kosmeettinen juttu on tietysti kurja, mutta enemmän tässä tapauksessa kyllä haittasi tuo purennan romahtaminen ja se, että olisin purrut etuhampaat pikkuhiljaa kokonaan poikki. Muutenkin on jo toinen tärvääntynyt kun työkalu osui kerran nostohommissa huuleen ja hampaaseen.. Tyttäresi tulee ehkä toisiin aatoksiin myöhemmin ja tietysti toivoisin, että vähän ennemmin kuin itse, tosin minulla oli aika ja asenne vastassa enemmänkin kuin oma halu.

    Kiitän Sinua LL, juuri nyt ovat nämä tsemppaukset paikallaan kun usko on kieltämättä aika vähissä:)

    VastaaPoista
  29. Ei niistä katris enää tule, mutta josko se purenta kuitenkin onnistuisi. Seinähulluhan minä olen kun enää mitään yritän:)

    VastaaPoista
  30. no höpöhöpö mikää seinähullu. köpsä korkeintaan kun tollai ajattelet. tottakai nyt kun sulla kerta on mahdollisuus!!!

    VastaaPoista
  31. Niinpä, näistä asioista harvemmin julkisesti puhutaan tai kirjoitellaan ja jokainen kä'rvistelee oman purukalustonsa kanssa nurkan takana. Harvassa ovat ne, jotka syntyvät täydelliset syömä- ja hymyilyvälineet suuss
    a. Kyllä yhden sun toisen suussa on vieraillut erinäinenkin hammaslääkarisetä tai -täti. Pahuksen hyvä, että pääsi tuohon rautaruljanssiin mukaan, ja aika kuluu kuitenkin kohtalaisen nopeaan, odottelee sen kulumista tai sitten ei. Hemmetin aiheellinen ja hyvä kirjoitus. Ja jaksamista ja uuden hyvyn odotusta...:)

    VastaaPoista
  32. Kiitos taivis, mutta joskus vähän väsyy kun ajattelee jo minkä ikäinen on ja josko tämä taas tästä:)

    VastaaPoista
  33. Pitsit: Ehkä nämä oikomisjutut tällä iällä ovat kuitenkin vähän harvemmassa, tosin tiedän parikin ystävää, jotka saivat ne ennen 50 vuotisjuttujaan. Itse vitkuttelin aivan liian kauan, kun luulin ettei mitään ollut enää tehtävissä, eikä oikominen tullut edes mielen viereen ja ajattelin että jos joku vähän nuorempi miettii ihan samoin kuin minä, eikä hakeudu hoitoon luullessaan ettei enää ehdi, niin senkin takia täräytin tämän tähän ja kyllähän se hullua on, että laitan itseni likoon, mutta toisaalta tämä on vain elämää, mutta otetaan seuraava juttu taas vähän kevyemmin..ja kuten tiedätkin, aika on aina suhteellinen käsite:)

    VastaaPoista
  34. Samaa mieltä kuin Leena tuolla, teini iässä ei kovinkaan usein ja moni tahtosi rautahampaaksi. Hieno että uskallat, ja lopputulos tulee olemaan hyvä!
    Itse järkyn kaikkea tuollaista :(

    Mutta kysyit sitä kursorin juttua blogissani, tuossa linkki: http://www.totallyfreecursors.com/search.cfm?q=Halloween
    Sieltä animals, esim, jos perhosia tahdot, ja ylin goodi kun klikkaa halutun auki , kysy lisää jos on ongelmia. Voi laittaa vaikka S.postia,osoitteeni läytyy profiilista.

    VastaaPoista
  35. Voi kiitoksia seijastiina! Minäpä tiirailen mitä sieltä löytyy.

    Kyllä olisi elämä ihanaa ilman näitä kurjia rautoja, mutta ilmeisesti sellaista kovin helppoa ihmiselle ei aina suoda tai sitten valitsen itse kovinkin kuoppaisen tien.. pelkään liitukariesta ja hinkaan hampaita niin, että braketit ovat kohta hajalla:) Toivon tietenkin tästä itseni likoon laittamisesta olevan jolle kulle ihan käytännön hyötyä, eivätkä nämä raudat ainakaan hirvittävästi näy ellei niitä ihan tahallaan esittele tai hymyile tosi leveästi.

    VastaaPoista
  36. Kaaduin kerran kotona rappusia alas ja poskiluu murtui. Leukaklinikalla sitoivat ylä ja alahampaat yhteen teräslangalla. Olin melkein kolme tuntia kidutustuolilla, en antanut puuduttaa. Nyt olivat hampaat kuin kipsissä, ei voinut liikuttaa. Noin kuukauden ajan söin pillin kanssa, kaikki ruoka laitettiin silppurilla juotavaan kuntoon. Vanhin lapsenlapseni ei edes suostunut syömään samassa pöydässä kun minulla oli teräslangat suussa, se oli minusta suuri loukkaus äitinsä Isää kohtaan. Hän oli 11 vuotias.

    VastaaPoista
  37. Kiitos kommentistasi, ilman sitä en olisi blogiisi osannut!Täältäpä löytyikin hieman erilainen blogi,hyvässä mielessä, kuin mihin tavallisesti törmää(:

    VastaaPoista
  38. Mielestäni jo polarikselle jotakin vastaisinkin, mutta ufot varastivat tassunjälkeni taas johonkin muihin afääreihin:)

    Pohdin siinä samalla muitakin vastaavia onnettomuuden uhreja joihin olen törmännyt sekä yksityisesti, että työssäni, joilla on ollut tämä sama kurja kohtalo leukansa kanssa kuin Sinullakin Polaris. Mietin myös tuota lapsenlapsen asennetta ja ymmärrän hyvin että lasten teeskentelemättömyys vaikuttaa joskus aika ajattelemattomalta ja loukkaavalta, takanahan voi olla myös pahaa oloa toisen kärsimyksestä tai muuta vastaavaa?

    VastaaPoista
  39. Tapsu:Törmäilen aina silloin tällöin sokkona mihin sattuu ja sopivasti bongasin kivan lintukuvasi, jota en voinut millään ohittaa:)

    Blokkaukset taitavat olla aika paljon kirjoittajansa näköisiä, ainakin itse rustailen mitä haluan välittämättä siitä onko se sopivaa, fiksua tai viihdyttävää, jos aihe muuten on vain mielekäs tai ajankohtainen.

    VastaaPoista
  40. Hyvin se menee, itseltäni oiottiin hampaat aikuis iällä, olivat ihan sikin sokin. Yli kaksi vuotta kiristeltiin rautakiskoja ja lopun elämää on ikeniessä sisäpuolella tukikiskot, Päänkivut ja muut kamaluudet loppuivat aika hyvin siihen. Noita tukikiskoja en enää muista lainkaan. Joten tsemppiä vain lähettelen sinulle.

    VastaaPoista
  41. Kiitoksia valokki, katsotaan nyt miten tässä menee... Hakemani hyötynäkökohdat ovat kyllä tällä kohtaa ihan muuta kuin esteettiset, toivon ehkä turhaan jopa tukkoisuus ja allergiaoireen vähenemistä. Ovatko ne tukikiskot kiinteät, vai voiko ne vaikka pussatessa ottaa pois?:) Aika hankalalta kyllä tuntuu tuleva??? Lääkärin kanssa mietittiin, että jos ei jaksa niin ei jaksa ja oman alahammasrivin yksi vinksahtanut on omasta mielestäni ollut aina niin viehättävä ja pikantti että se antanut irvitykselle vain mukavaa lisäpontta:) Mutta nythän ne laajennetaan, jos vain tämän muijan kantti kestää...

    VastaaPoista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN t ä h ä n kiitos:)