KEVÄTMANDALA

" Pysähdy - kuuntele" haastoi mandala-aihe. Helmipöllö puputtaa kevättä ja räystäät nauravat jääpuikot pakkasiltaan. Kuuntelen miten puro odottaa hiljaa jään alla ja rannalla naukuivat pajunkissat. Vallaton tuuli varastaa urpujen keltaisen sametin heitellen sitä riehakkaasti pitkin rantaa. Muuttolinnut tiirailivat koordinaatteja ja elämää nähnyt Suruvaippa pujauttaa rohkeasti tomunkeveät siivet lentoon... mutta juuri nyt kuulen miten Pääsiäinen tekee tuloaan. Jostakin kuuluu lupaavaa huhuilua ja sirkutusta, samalla kun noidan kissa virittää luutaa lentokuntoon:) Vaikutelman syventämiseksi voisi lisätä...

KONTRASTIA! Kun yö saapuu, niin paikalle uskaltautuu muitakin, ehkä jopa arka pupujussi.

Hupsista kissakin lentää jo ilman luutaa ja iltakonsertti lisääntyy.  Parasta pistää pää pensaikkoon ja odottaa mitä yllätyksiä munasta löytyy:) Kivaa pääsiäisaikaa kaikille!

PÖLLÖPERÄN MOSKU

Onkohan tämä sitä ultraviolettia mistä se emäntä aina höpöttää. Minulle se passaa paremmin kuin hyvin ja suojakerroinkin on ihan riittävä. Pitäisiköhän sitä ottaa vähän mahallekin?

Mukavalta tuntuu. Talviturkki taitaa olla kohta turha kapine, joten pitänee komentaa hoitohenkilöstö karttaushommiin. En kyllä ymmärrä tuota joka keväistä urputusta karvojen lähdöstä. Kai ne on pakko johonkin pudottaa? Eivät karvat minultakaan kysy mihin ne saavat jäädä.

Hei! Mikäs tuo pahanenteinen ääni on? Pakko juosta kysymään tuolta äitiä tuuraavalta naikkoselta, jos se sattuis tietämään. Lentokone tai ukkonen tuo ei ainakaan ole, siitä olen varma ja niitä minä osaan muutenkin komentaa. Paras kipittää portaille turviin!

Miten niin ei tarvi välittää? Et sä nyt taaskaan tajuu mitään! Tuohan on ruohonleikkurin ja pölyimurin jälkeen pahinta älämölyä mitä olen ikinä kuullut! Sehän syö kaiken ja tappaa luntakin koko ajan!








Pitääkö tässä muka vielä odottaa? Onko sulla edes aavistusta mitä tuo hullu härveli meinaa? 

Kovin lähelle tuota ei kyllä arvaa päästää - ihmisistä kun ei koskaan tiedä mitä niiden rumien korvien välissä liikkuu. Järki niiden päätä ei ainakaan pakota, eivätkä vaistotkaan. Mitä jää jäljelle? Lievää, hyvin heikkoa refleksitoiminta:) Aina saa olla niiden kanssa vähän varuillaan.


Ei hemmetti, tuota ei kestä enää vanha Erkkikään! Syökööt papanat ja ottakoot karvani, nyt minä lähden! Kaikkia kotkotuksia ne koiraraukan kiusaksi keksivätkin:(

Ihan lapsellisia härveleitä ja ihmisleluja, minä olen paljon parempi. Katsokaa vaikka, eikös se jotenkin näin tehnyt, vai oliko se ehkä näin? Jahuu tämä onnistuu minulta paljon paremmin:)

Kuvissa poseeraa Pöllöperän Julianpoika Mosku, joka harhautui aikoinaan Villiin Länteen. Hän osoitti kovia menohaluja karkailemalla emännältään tuon tuostakin, joten ei ole ihme, että hän viimein ajautui lähelle Lappeenrantaa:) Tarina koirapoika Moskusta löytyy tästä blogista nimellä MOSKUN HYMY.

Osa on kuvattu lainakameralla ja pelehtimiskuvat omalla kännykkällä.