MARRASKUU - NOVEMBER

MAKRO- ja TEEMA-aiheena oli marraskuu. November. Nimi tulee alunperin latinan sanasta novem, joka tarkoittaa yhdeksää. Sateinen, pimeä ja varsin alakuloinen marraskuu näytti jossakin vaiheessa näinkin valoisalta.

Pinkkukin ihailee lintuja:)

VOI POMPERIPOSSA!

Nyt minulla on SE! Kirja, jota etsin ullakolta suursiivouksen jälkeen turhaan:) Sen kannet olivat ajan syömät, mutta muistelen nähneeni osan siitä jossakin romujen keskellä ennen törkyjen öyssäämistä kaatopaikkakuormaan. Viimein oli uskottava, ettei kirjaa tai sitä, mitä siitä oli jäljellä, enää ikinä löytyisi, joten aloitin aktiivisen metsästyksen antikvariaateista ja kirpputoreilta. Kovasti oli hukassa tämä aarre, mutta periksi en antanut, sillä kirjalla oli todella suuri muistijälki lapsuusvuosiltani. Kyseessä oli Martti Haavion Tiina Tonttutyttö, jonka oli kuvittanut Maija-Kaarina Nenonen. Kirja julkaistiin sotavuonna 1943.

Eräänä marraskuun päivänä kirja löysi viimeinkin Antikvaarin kautta postilaatikkooni ja tanssin riemusta. Kirja kertoo Tiina tonttutytöstä, joka ei osannut sanoa kiitos ja hänen pienestä veljestään Timo tonttupojasta, joka jäi hänen vastuulleen, kun Tonttu-ukko ja Tonttu-akka lähtivät Joulupukin kanssa käymään joulumarkkinoilla. Lapsi jätettiin lapsen vastuulle kuten siihen aikaan tapana oli.

Tässä kaikki on vielä hyvin ja Tiina-tyttö huiskuttaa iloisesti äidille ja isälle luvaten pitää hyvää huolta pikku veljestään, mutta kuinkas sitten kävikään:(

Hullustihan siinä kävi - sillä heti kun vanhempien reki katosi näkyvistä, Tiina huihait piittasi mistään mitään vaan jätti pikkuveljen kelkkoineen yksin mäkeen ja lähti loikistelemaan pitkin kyliä ja pitämään lystiä muiden tonttutyttöjen kanssa. Minkäpä sitä keskenkasvuinen tytönkläppi luonnolleen voi.

Sillä välin pieni Timo tonttupoika raukka oli joutunut kauas, kauas Kanankynsi-maahan Koiranhäntä järven rannalle, Kukonkannus-linnaan hirvittävän Pomperipossan armoille, joka aikoi keittää hänet. Itkuhan se vähemmästäkin tulee, ei lohduttanut yhtään vaikka linnan katto oli sokerikakusta, portaat rusinapullasta ja räystäät hääkarkeista. Noidan Mirri-kissa haukottelee tyytyväisenä pankolla ryöstöreissun päätteeksi ja ällöttävä noita-akka hämmentää pataa pitkällä nenällään. Kuva oli meistä lapsista 1960-luvulla tajuttoman inhoittava ja kummallinen. Naapurin kaksostyttöjen kanssa sitä monesti kuolattiin ja kauhisteltiin. Isommat lapset tuomitsivat kuvan jyrkästi, joten heille sitä ei kannattanut näyttää ollenkaan.

Mutta eipä ollut hätä tämän näköinen, sillä reipas ja neuvokas Tiina Tonttutyttö kopsutteli jo reippaasti rusinapullaportaita ylös kuljettuaan pitkät matkat maita ja mantuja veljeään etsien ja kysellen. Viisas pöllö tarjosi viimein sinipunakerän, joka ohjasi Tiinan heti oikeaan osoitteeseen. Aikailematta Tiina sieppasi pikku veljensä kainaloon ja mennä vipotti niin reippaasti noitaa pakoon, etteivät siinä auttaneet Pomperipossan seitsemänpeninkulman salamasaappaatkaan yhtään mitään. Ilman soppaluita jäi Pomperipossa tällä kertaa hurjasta takaa-ajostaan huolimatta:)

Menomatkalla Tiina oli tutustunut leivinuuniin, puuropataan ja vesisankoon, joiden palveluista hän ei välittänyt silloin vähääkään, mutta pakomatkalla nämä kaikki auttoivat Tiinaa ja hänen pikkuveljeään piilottamalla heidät vuoron perään heti kun Pomperipossa lähestyi uhkaavasti, sillä nyt Tiinalle kelpasi kylmä vesi, ohrapuurosta tai ruisleivästä puhumattakaan ja hän osasi kiittää niistä kauniisti. Näin Tiina Tonttutyttö pelasti pikku veljensä takaisin Tonttulan maahan Tonttulan kylään ja Tonttulan taloon ja sai vanhemmiltaan markkinatuliaisina punaisen pitsihameen ja pitsihilkan. Ja mikä parasta, hän osasi sanoa kiitos:)

TERVEELLISTÄ

Makrotex- ja teema-aiheena oli TERVEELLINEN. Terveellisyyteen kuuluvat terveelliset elämäntavat eli ne, joita minä en noudata ollenkaan, ellei oteta huomioon satunnaista kaurapuuro aamiaista. Se kuului olennaisesti elämääni 1960-luvulla, jolloin minäkin hiihtää lasusin ja luistelin punaposkityttönä pitkin paliskuntia. En ehkä aina niin terveenä, mutta eipä tuo tahtia haitannut. Kuva on otettu elokuussa, jolloin lapsenlapsi neuvoi minua, ettei aina tarvitse laittaa omenasosetta, jos on marjoja:)

ANKEA

Meren kesähymy jähmettyi harmaaksi. Kylmäksi. Surut kulkevat lyijynraskaana aaltoja pitkin. Meren syli on syvä kuin kuolema. Odotan Sinua. Turhaan. 

Makro- ja teemahaasteen aiheena oli ANKEA.