JOULURUMPAUS

Olen varma että kalenterissa ja kuukaudessa oli päiviä ennen paljon enemmän! Ainakin ennen Annan päivää, jota ennen muinoin vietettiin vasta 15. päivä joulukuuta. Siitä oli yhdeksän yötä jouluun.  Tästä syystä Lucian päivä sattui sopivasti Annan aattopäiväksi, ajaksi jolloin yö oli pisimmillään. 

Se oli täynnä taikaa, pelottavia uskomuksia ja outoja tarinoita. Kaiken lisäksi kirotut vainajatkin olivat ahkerasti liikenteessä, nekin kun olivat rahvaan tavoin siihen aikaan paljon uutterampia kun nykyään. Lehmiä hyysättiin ylenmäärin ja lampaita tapettiin niin kuin aina muutenkin juhlapyhien edellä. 

Amerikkalaisen mallin mukaan adventtikalenteri aloitetaan etutakaperin eli ensimmäinen luukku onkin 24. päivä - minusta tämä vaikuttaa pahasti englantilaiskeksinnöltä, ellei ole palturia koko juttu:) Kalenterissa edetään luukku kerrallaan taaksepäin, jolloin ei ole sitä vaaraa, ettei tiedä montako yötä pitää vielä odottaa ennen kuin pukki nuohoaa savupiipun. Korttitehtailun keskellä marraskuussa laskimme ystävättären kanssa että herranen aika, jouluun on enää 22 päivää! Ei auta ekonomikoulutuskaan kun jouluhullu piika pistää päät pyörälle. Onneksi päivät lisääntyivät kummasti kun hoksasimme että joulukuussakin on vielä 24 päivää:)

Itäisen kirkon piirissä Annan päivää on vietetty 9. päivä syyskuuta, joka sopi vallan mainiosti riistakauden alkuun, koska siinä yhteydessä oli helppo kerjätä Annalta onnea myös metsästykseen, mikä oikeasti tarkoittaa epäonnea onnen tuojalle. Raamatunhistoriassa Anna esiintyy Neitsyt Marian äitinä, joten äkkiäkös hänestä pyhimys pykättiin, olihan hän sentään Jeesuksen mummu. Nykyään vietämme Annan päivää 9. päivä joulukuuta, joka on melko uusi keksintö eli lähtöisin vasta 1600-luvulta:) Annana pantiin sahdit käymään ja aloitettiin muutenkin  joulunvalmistus todenteolla. 

Koska olen 33 vuotta tuurannut jouluhullua kyökkipiikaa, tarjoilen mielelläni pari käytännön ohjetta, jolla selviät tosi näppärästi joulukiireistä. 

Ensimmäiseksi: Siivoa koko talo katosta lattiaan tai katso edes sängyn alle ja kaappien päälle ja tee se ehdottomasti ennen leipomuksia, paistamisia ja kaiken maailman risukranssi askarteluja ja havupalloja, niin saat siivota vielä uudelleen:)

Havupallo styroxiin, oasis on helpompi

Toiseksi: Muista pestä ikkunat ja vaihtaa verhot, mutta varo, ettei iloksesi lehahda riivattu Joulukärpänen sillä huhujen mukaan otuksella on terävä, aika pisteliäs surina, joka saa porukkaa kummasti takajaloilleen. Hentoa pörinää luulin kuulevani välillä itsekin, mutta se taisikin olla vain ikäloppu, vähän höppänä pää, joka silloin tällöin natisee liitoksistaan. Varovaisena vetäydyin silti visusti seittini suojaan ja näyttelin ulospäin harmitonta Maija Poppas-lookkia:)

Kolmanneksi: Avaa kaikki kaupantätin nätisti paketoimat lahjat ja kääri ne uudelleen pakettiin! Muista hienot rusetit ja sellofaanit, mutta varo ylimääräistä kiroilua, sillä tontut ovat ikkunasi alla tai oven takana korvat höröllään ja höpöttävät mantraa"Täs on kynä kummallinen punainen ja musta, lukea ei kukaan taida tontun kirjoitusta" Eipä niin, mutta sen tiedän, että punaisia merkintöjä minulla on todella paljon:) 

Neljänneksi: Muista kirjoittaa pukille!!!
 
Ohjeita voisi jatkaa loputtomiin, mutta jo näiden luettelemisesta tuli niin hirvittävä väsymys, että antaisin melkein mitä, jos voisin hypätä jouluruljanssin ohi! Laitan loppuun kirjeen joulupukille Annan yllytyksestä, hän kun oli rustannut jo omansa. Oma versioni on vuodelta 2009  ja mielestäni käypää tavaraa edelleenkin, joten turhapa sitä on uusiksi kirjoittaa:)

KIRJE JOULUPUKILLE                    17.12.2009

Rakas pukki

Tiedän kyllä että olet erittäin komea ja mahtava mies ulkokuoresi alla, aivan samoin kuin minäkin olen erittäin kaunis ja nuori oman ulkokuoreni alla. Ja koskapa oletkin niin iso ja mahtava, niin miellän sinut heti Jumalasta seuraavaksi (joskus kyllä pidän vahingossa Jumalaakin joulupukkina) minkä vuoksi esittäisin Sinulle pari pientä toivomusta.

1. Toivon aluksi vaikka kaksi miljoonaa euroa, on oma asiasi annatko ne Lotosta vai nakkaatko pussillisen portailleni (vähempi rahamäärä tekee minut vain vihaiseksi).

2. Toivon saavani miehen, josta haaveilen, tuntomerkkejä voit katsastaa aikaisemmasta blogistani, joka taisi olla marraskuun loppupuolella ja joitakin ihannemiehen ominaisuuksia löytynee myös lokakuun jatkokertomustarinasta, joka tuli rustattua pyhänpäivän kunniaksi. Tätä historiaa löytää vain pukki:)

3. Toivon että maanvetovoima kääntyisi vain ihmeellisesti pelkäksi vetovoimaksi, mutta lisäksi pikkupullo Feromonia ei olisi ollenkaan pahitteeksi pakollisen Chanel N:o 5 lisäksi.

4. Toivon kovasti että ulkomuotoni kohenisi ihan itsestään ilman turhia rehkimisiä, joten ei kannata ainakaan suksia tuoda eikä missään tapauksessa pelkkiä sauvoja (niitähän on markkinoilla yhtä montaa laatua kuin kahvileipää joulupöydässä). Luistimet ovat minulle aivan liian liukkaat, joten ehdottomasti ei niitäkään, voin katsella tähtiä hyvin muutenkin:)

5. Lisäksi toivon paria vaatimatonta varahuusholleja jostakin Hiltonin kaltaisesta tavernasta, mukavasta, lämpimästä ja aurinkoisesta paikasta kuvan kaltaisen oman pikkukartanon lisäksi:)

 
Jos nämä toiveet tuntuivat Sinusta kovin vähäpätöisille, niin sen lisäksi voisit auttaa maailman hätää kärsiviä, lisätä ymmärrystä, rakkautta ja auttamishalua ihmisten välillä ja antaa meille ripauksen joulumieltä vuoden jokaiselle päivälle. (Tämä loppuosa taisi mennäkin Jumala-sektorin puolelle?)

Kiitos Sinulle pukki, ikinä et ole tuottanut pettymystä, vaikka kirjoitinkin Sinulle viimeksi vuonna 1965 ja tämän version 44 vuotta myöhemmin, joten liian usein en Sinua vaivaa?

Annanpäivä ja Rumpaus liittyy Raahelaiseen tapahtumaan, missä rumpaus tarkoittaa lähinnä ilottelevaa metelöintä. Linna-kuva on varastettu Pedrolta, en tiedä onko lupa jo vanhentunut, mutta minäpä siitä viis veisaan.

YULE: JOULUN TAIKA

Kolusimme pimenevää ullakkoa keijutyttöni kanssa kun vahingossa iskin varpaani johonkin. Se näytti ikivanhalta jättikirjalta ja sydämeni alkoi laulaa kun nostin varovasti narisevaa kantta ylös.
- Katso minkä löysimme, riemuitsin keijutyttöni ihmetellessä vieressä. Ullakon kattoikkunasta liukui enää yksi kuoleva päivänsäde, joka kantoi uskollisesti himmenevää lyhtyään. Minua säälitti miten urhoollisesti se uhrasi hennon elämän meidän itsekkyytemme vuoksi. Yht'äkkiä ullakko valaistui niin, että pelästyimme kaikki. Se oli suuri huikea tähti, joka nousi taivaalle valaisten kirkkaudellaan koko ullakon ja pienen pimeän maailmamme. Päivänsäde kipusi nopeasti takaisin kohti valoa ja Keijutyttö varjosti silmiään.
- Se on jotakin lämmintä ja kaunista hän sanoi onnellisena ojentaen kättään valoa kohti. Valo muuttui sadoiksi erilaisiksi olennoiksi, joiden tuoksu maistui piparkakuilta, mausteilta ja leivinuunissa kypsyviltä herkuilta. Niihin sekoittui hitaasti sammuvien kynttilöiden, vanhanajan jouluruusujen, saunavastojen ja havujen hienostunut aromi. Satumaiset kuvat helkkyivät hopeatiukujen tavoin lävitsemme antaen sydämellemme kyvyn nähdä ihmissilmiä paremmin ja syvemmin samalla kun Tähti toi odotuksen ja rauhan sieluumme.
- Se on ikivanha Yule-Book, kuiskasin niin hiljaa ettei joulutaikojen esiäiti vahingossa livahtaisi käsistämme astuessamme maailmaan, jonka reunalla keijuni empien seisoi. Tartuin lujasti hänen käteensä ja sitten hyppäsimme. Kohti valoa, kohti muistoja - kohti joulua ja Taikaa.

On tullut jälleen ensimmäisen adventtikynttilän aika. Siihen kuuluu perinteisesti sykähdyttävä Hoosianna-hymni, jota on laulettu Suomen kirkoissa jo 1800-luvulta saakka ja hymni on yhtä tuttu niin Ruotsissa kuin Norjassakin. Itse menen usein adventtivesperiin eli iltakirkkoon, jossa nykyään rahvaskin saa yhtyä kuoron mukana tähän iki-ihanaan hymniin, joka mielestäni tuo juuri sen oikean joulumielen ja odotuksen sydämeeni. Se jäi pienen tytön sydämeen alakouluaikojen muistoista 1960-luvun puolen välin jälkeen, jolloin oli tapana, että jokaisella pulpetilla paloi kynttilä 1. adventin aattopäivänä. Sen kunniaksi lauloimme myös Hoosianna-hymnin ja voi miten juhlalliselta sen marssipoljento harmoonin säestyksellä pienestä lettipäästä silloin tuntui. Sama harras lettipää seisoo yhä edelleenkin tämän jo vähän varttuneemman tytön sisällä joka ainut adventti. Jos Hoosianna jää väliin, kuten nykyään monesti käy, se pilaa joulun odotuksen ja tunnelman kummasti.

Ensimmäisen adventin jälkeen voi huoletta leipoa taatelikakun, tai vaikka piparit jo valmiiksi:)

Adventin aloitukseen kuuluvat ensimmäiset joulutortut, jotka teen pikaisesti kaupantätin voitorttutaikinasta, vasta lähempänä joulua leivon sitten ne "oikeat" tortut, joko itsetehdystä tai leipomosta tilatusta taikinasta, johon keitän täytteen itse. Luumutäytteen keitto käy helposti nakkaamalla kivettömiä luumuja pussillisen tai parikin kanelitangon kera kattilaan. Pari desiä vettä pussia kohti ja sokeria maun mukaan ja pieni puristuksellinen sitruunaa. Keitetään sen aikaa että vesi haihtuu. Luumusosetta käytän myös joulukranssin täytteenä.

Oma täyte antaa kaupantätintaikinasta leivottuihin kivan, omatekemän säväyksen. Aikoinaan käytin osaan torttuja myös kotoista omenahilloa, mutta se ei ollut ollenkaan niin suosittua kuin perinteinen luumu. Nyt näin myös kinkku-juusto-oliivitäytteillä tehtyjä suolaisia torttuja, jotka ovat ihan kiva vaihtoehto makean tilalle ja johon tietenkin käy perinteinen jauhelihamunariisitäyte, jota on kautta aikojen on käytetty pasteijoihin. Laatikot olen aina tehnyt itse, nykyään kyllä ostan kaupasta valmiin porkkana- ja lanttusoseen, joka helpottaa hommaa puolella ja tekee siitä lapsellisen helppoa:) Mutta kuten kaikki Kotiliedet ja muut joululehdet vakuuttavat loraus kermaa ja voita valmislaatikkoon tekee siitä melkein kuin omatekemän, joten turha stressata, jos helpomallakin pääsee.

Nyt on aika tehdä myös kynttilät, joulukortit ja viimehetken lahjat valmiiksi. Oheinen  pipariohje on kopioitu Vendelinin ihanasta joulukirjasta, joka on muuten mainio lahja jouluihmiselle! Blogiini tuppautuivat jostakin syystä myös viime joulun muistot kuin piparit...

Lähteet: Nexuksen julkinen kuvahaku, Jouluinen muistikirja Wendelinin kuvin, Youtube ja omat piparit, joita ei ehkä kannata varastaa:)