Lemmikit, luonto, historia, kirpputorilöydöt, kirjat, juhlapyhät, vuodenajat, noitavainot, sadut, perinteet, valokuvaus, Taina Marjasen tontut, noita-akat, jouluhullu kyökkipiika, juhannus, vappu, pääsiäinen, pyhäinpäivä, halloween, meri ja Pyhäjoki

lauantai 24. marraskuuta 2012

LIHANHIMO

Harmaa hirvikoira, Mosku, koira, talvi

Voi pojat mikä hirvenkenkä:)

Metsästäjiä arvostellaan usein tappamisen vuoksi, koska tappaminen on niin sivistymätöntä ja julmaa. Hentomielipaskana en voisi ikinä tappaa tai teurastaa eläintä, vaikka olen oppinut syömään lihaa monessa muodossa. Niistä kala ja kana ovat olleet minulle niinsanotusti helpointa lihaa, tosin tonnikala on joutumassa boikottiin tajuttoman ryöstökalastuksen ja järkyttävän delfiini- ja valasteurastuksien vuoksi. Verta en pysty käyttämään enää ollenkaan, vaikka ennen tein verilättyjä ja käytin mielelläni äidin tekemää verileipää josta tein keittoa. Ostan suhteellisen usein makkaraa lohduttaen itseäni sillä, että eihän se oikeastaan ole kenenkään lihaa, vaan pelkkää jauhoa ja teurasjätettä, jonka vuoksi eläintä ei ensisijaisesti tapeta milloinkaan. Pikkutyttönä luulin oikeasti, ettei makkara ole kenenkään lihaa, minkä vuoksi isä jekutti minua lampaanlihalla, sanoen että se on vain makkaralihaa. Hyi sitä isää, laittoi minut melkein syömään hyvää ystävää, ennen kuin tajusin koko asiaa. Minusta olisi saanut keveästi kasvissyöjän pelkästään eettisistä syistä, eikä se ole mahdotonta vieläkään, tosin täysivegetaania minusta tuskin saa koskaan.)

Hienojen leidien ja gentlemanien ei toki tarvitse sotkea pikku käsiään vereen, kuolemaan tai teurastukseen, sillä he voivat hyvillä mielin ja omatunto puhtaana ostaa kaupantätin esteettistä ja siististi pakattua tehotuontantolihaa. Perusmullikan ohella sinne uppoaa myös vanhaa lehmää, joka valjastetaan koneen tavoin lypsämään ihmiselle 100 000 kg ja jonka paras palkka on se, että se viedään teurastamoon stressaavilla ja ikävillä kuljetuksilla (tosin eteläeurooppalaiseen malliin meillä on vielä matkaa). Tai ehkä hevosta, joka ravaa itsensä rahan vuoksi henkihieveriin kuolaimin repimin suin ja joka pistetään ensimmäisen häviön tai vaihtoehtoisesti pitkäaikaisen ystävyyden jälkeen meetvurstiksi.

Sian kohtalona on epäinhimillinen suursikala, jossa tarjoillaan urospuolisille pikkuporsaille heti kättelyssä julmaa salvaamista, mikä tarkoittaa selkokielellä viiltohaavaa, josta kivekset puristetaan ulos ja leikataan pois. Ennenmuinoin tämä kuului jo karjakkokoulutukseen. Kasvaessaan siat eivät mahdu rautaritilätiloissa kunnolla edes kääntymään, jonka vuoksi monet niistä ruhjoutuvat etenkin ruoka-aikana toisten jalkoihin. Ruhot heitetään surutta sikalan ulkopuolelle, sillä onhan Suomen maassa siihen varaa ja EU maksaa viulut.

Emakot on tuomittu pelkiksi porsituskoneiksi ja sen jälkeen ne ovatkin rautahäkkyrän vangitsemia imetysautomaatteja monien viikkojen ajan, jolloin ne eivät voi liikkua tai kääntää edes kylkeä pikku ruokahetkeä lukuunottamatta. Makuuhaavoista tietämätönkin ymmärtää helposti, että kova ritilä lyö paiseita ja syviä haavoja kylkeen.

Kanat munivat henkensä kaupalla ja broilerityttöset (poikia sinne ei huolita) kyyhöttävät minimaalisen pienissä häkeissä lihoen tehorehulla äkkiä sopivan kokoiseksi, sananmukaisesti imuroitavaksi kuoleman kautta herkkupöytään. Esimerkkejä riittää väsyksiin asti. Punaiselta torilta (tarkoittaa sitä, että tuote myydään alennetulla hinnalla päiväyksen vuoksi) ostan joskus lihaa, jopa possua. Joulukinkkua en ole ostanut vuosikymmeniin, mutta joulupukin ryökäle on erehtynyt muutaman kerran sen jossakin muodossa tuomaan. Muistan miten lapsena ja sen jälkeen nuorena äitinä ajattelin tahtomattani lapsuuden kivaa possukaveria, minkä vuoksi yksi joulun perustuoksuista eli kinkunpaistosta syntyvä joulutunnelman tuoja, alkoi tuntua järkyttävän vastenmieliseltä. Sen jälkeen yritin epätoivoisesti valmistaa erilaisia joulusilakoita, lohta ja purkkisiikaa joulun herkkupöytään välttyäkseni kinkulta. Kalkkunaakin ostin pienkasvattamolta, mutta miesväki ei oikein lämmennyt pelkästään niille. (Tähän olisi sopinut Kai Sinervon varsin jouluinen possukuva, joka on allamainitussa kirjassakin, mutta säästän lukijaa  ja myös itseäni varsin raadolliselta kuvalta.)

Kirjoituksen luonnosvaiheessa törmäsin kuin tilauksesta 13.11.2012. kirjakaupassa teokseen, josta olin kuullut vain huhuja.  Kyseessä oli Elina Lappalaisen todella ansiokas kirja  SYÖTÄVÄKSI KASVATETUT, joka sai Tieto-Finlandia-, Kanavapalkinnon ja HESY:n myöntämän eläinsuojelu-Topeuliuksenkin. Parempaa (tai pahempaa?) kirjaa saa tästä aiheesta hakea. Sieltä löytyy täsmätietoa kotieläinten kasvatuksesta, hyvinvoinnista ja myös pahoinvoinnista josta esimerkkinä ovat kivuliaat toimenpiteet eläimille, joihin eläinsuojelulaista huolimatta ei tarjota kivunliennystä, vaikka se olisi täysin mahdollista!

Myös sähköpiiskan raskas ja ylenpalttisen runsas käyttö yllätti teuraseläinten loppumatkalla ja sen takana on pelkkä TEHOKKUUDEN tavoittelu, eläimestä viis. Eläinrääkkäykset ja eläinten huono kohtelu tai elinolosuhteet ovat isossa mittakaavassa lisääntyneet järkyttävästi tehotuotannon myötä jo kasvatus- ja tuotantovaiheessa. Aina löytyy myös tiloja, joissa eläimet jätetään kokonaan hoitamatta, jolloin niiden kohtalona on juoda janoonsa virtsaa, jos sitäkään, seisoa mahaansa myöten paskassa ja ehkä paleltua viimein kuoliaaksi pitkällisen kärsimyksen jälkeen. Näihin asioihin puututaan aika keveällä lainsäädännöllä ja turhan helläkätisellä valvonnalla. Tuottajan ja kasvattajan pahoinvointiin tai uupumukseen pitäisi pystyä vaikuttamaan avulla tai muilla toimenpiteillä jo ajoissa mutta monesti laiminlyönnit ja eläinrääkkäykset tulevat julki liian myöhään, toisaalta eläinlääkärikin saattaa katsoa läpi sormien monia hyvinkin rankkoja juttuja.


Tehotuotantoon perin kyllästyneenä utelen joka syksy metsästäjiltä, olisiko mahdollisuus ostaa pala hirvenronkkaa. Tänä syksynä kuulin, että porukassa on 50 ukkoa ja lupia oli kokonaista 15, joten laihat olivat mahdollisuudet tyydyttää lihanhimoa tälläkään tavalla. Hirven kuolema ei toki ole yhtään sen helpompaa kuin vastaavan kesyeläimenkään. Ainoa, mikä mielestäni puoltaa metsästettyä riistaa on se, että eläin saa yleensä elää hyvän ja villin elämän vapaudessa, eikä sen kohtalo ole välttämättä sinetöity pelkästään kuolemalle, tehotuotannosta nyt puhumattakaan. Toisaalta hirven elokin on täynnä vaaroja ja vastuksia ihmispedon lisäksi. Harhalaukaisut, hirvikärpäset, taudit, petoeläimet, kolarit  ja ankara ilmasto lisäävät kovastikin hirvielämän haasteellisuutta. Kaiken lisäksi hirvi on tosi hieno ja uljas eläin, jonka liikettä ja olemusta ei voi ihailematta katsoa. Erään tällaisen elämä päättyi lokakuun lopulla ja puolikas siitä päätyi keittiööni. 

Hirvenliha, paloittelu, nylkypuukko

Aloitin parhaasta päästä ja vaikka välineeni ovatkin melko mitättömät ja ammattitaito aika nolla niin veitseä järempää asetta ei toki tarvita ja paras apu on usein mieheltä jäänyt nylkypuukko. Lihat irroitellaan kalvopussien myötäisesti ja siistitään mahdollisesta verestä, jänteistä, kalvoista ja luunsiruista, joita sahauspinnalta saattaa johonkin jäädä. Pussitin lihat sitä mukaa kun saan perkattua ja vain ampumakohdan jätin kolmen - neljän kylkiluun kohdalla koirille siistittäväksi, tosin lyijypitoisuus saattaa estää käyttämästä niitä edes siihen. Muuten laijittelin lihat ja luut palapaisti-, purkki-, keitto-, paistiliha- tai file-nimikkeillä pakkaseen. Koiralle keitin rääppeet ja harakat löysivät roskapussin, jossa olivat mihinkään kelpaamattomat teurasjätteet, joten talteen menivät nekin railakkaan ilonpidon myötä:) Purkitukseen valitsen yleensä vähän huonommat, tiukkajänteiset pohkeet tai lihat, joita en kelpuuta palapaistiksi tai keittolihoiksi.

Tämä eläin ei kuollut vuokseni eikä turhaan, sillä tästä puolikkaasta jäivät jäljelle pelkästään etujalan ja takajalan luut, jotka nekin päätyivät koirille. Otin kuvan myös kulkurikissasta, joka söi terassille heittämääni luuta, mutta kuvan epätarkkuuden vuoksi sitä ei kannattanut julkistaa. Harmi etten ottanut riskiä ja mennyt kuvaamaan lähempää, sillä luuta syövä kissa on ehkä vähän harvinaisempi näky kuin tämä tässä:)


Hirvikoira, Mosku, luu, lumi

Purkkilihat kiikutin Kalajoen Plassille, josta Kotipalvaamo Hirviherkun auto hakee lihat ja palauttaa ne seuraavalla viikolla purkitettuina takaisin pientä välirahaa vastaan. Tutustuin näihin yrittäjiin jo Pihvituvalla ja samassa suvussa pyörii yritys edelleenkin. Purkkiliha on herkullista sellaisenaan tai leivän kyytipoikana ja siitä tulee myös  maukas keitto. Hinta pyörii 2,50 euron tietämillä purkki, mutta ellei lihaa ole, saat pulittaa 400 g purkista hyvinkin kympin molemmin puolin jos ostat torilta tai kaupasta.

Koirakuvat filmasi Gentleman fuskaten arvokasta remonttiaikaa:) Stilisoin, muokkasin ja rajasin kuvat sopiviksi, lihakuva omaa halpakamerointia:)

44 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rehellistä palautetta Rip, kiitoksia. Tottakai tämä inhottaa monia ja ihan tahallaan laitoin tuon ehkä vastenmielisen lihanpaloituskuvan tähän aivan jo sen vuoksi koska olemme menneet aika kauas ruuan alkuperästä vaikka sitä surutta käytämmekin.

      En ole erikoisesti metsästyksen kannattaja, vaikka mies olikin. Siinä ohessa vain kasvoin pikkuhiljaa koirien myötä kipeästi tähänkin juttuun ja ehkä sen vuoksi halusin vertailla metsästystä ja tehotuotantoa keskenään.

      Poista
  2. Tähän postaukseen ei ole lisäämistä. Kiitos kun kirjoitit, olemme samoilla linjoilla tehotuotannosta. Riistan pyynnin yritän jotenkin ymmärtää, eläimen vapauden kautta. Syön lihaa jonkin verra ja tarvitsemani kalan pyydän pöytään.
    Kasvikin tuntee, joten aina kun syömme jotain, se on ollut joskus elävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä kuinka moni huomasi, että juttuni karkasi ennen aikojaan eetteriin, kun kiireellä tätä värkkäilin, luulin että ehtisin tehdä tämän hyvinkin ennen Tieto-Finladian julkistamista, mutta aihe oli niin rankka etten jotenkin vain saanut aikaiseksi, lisäksi mietin turhan pitkään että uskaltaisinko julkaista jonkun kirjan rankoista kuvista asian tehostamiseksi.

      On hienoa että pyydät ruokasi itse Aina, siihen ei moni nainen kykene. Muistin myös ihanat kanasi tätä kirjoittaessani ja ajattelin miten onnellisessa asemassa ne saavat elää ja olla:)

      Poista
  3. Lapsena katselin sian teurastusta kotipihallani, mutta en muista erikoisemmin yökötelleeni siitä tehtyä kinkkua, suolimakkaroita, verilettuja tai alatoopia eli tytinää syödessäni, mutta sitä että syksyisessä lihapaistipadassa oli valkoisen lemmikkikanin lihat, en varmaan olisi kestänyt jos olisin sen tiennyt. Kanien salaperäinen katoaminen oli ilmeisesti selitetty meille lapsille muulla tavoin. Kiitos ansiokkaasta kirjoituksestasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika rankkaa lapsuutta olet Sinäkin kokenut Petriina ja kyllä tämä kotoinen eläin, joka tuntee ja jota rakastaa on paha paikka syödä, minusta on käsittämätöntä että niin tehdään. Itkin ja oksensin kun äiti komensi minut verta sekoittamaan ja isä huusi ettet pakota sitä lasta.

      Äiti teki vain niin kuin hänetkin oli opetettu ja tarkoitus oli kasvattaa minusta normaalin ronski ihminen. No en kasvanut ikinä, mutta en käy kiistämään sitä, ettenkö jotenkin tehotuotantoon ole syyllinen itsekin esimerkiksi maitotaloustuotteissa, vaikka en maitoa juokkaan, sekin on tietoinen päätös ja samoin lihallisestikin. Viime mainitun haluasin kohdaltani kuitenkin pikkuhiljaa kokonaan pois.

      Poista
  4. Raakaa tehokasta touhuahan on lihan nälän tyydyttämiseksi.
    Kipeää, mutta totta kirjoittelet.

    Hän joka ei kestä katsoaa raakaa lihaa ruuanvalmistus vaiheessa, niin löytää valmiita aterioita.

    Liha maistuu Minulle tasapuolisesti kalan syömisen ohella.
    Joskus olen kokeillut kasvisten syömistä, muttei Minusta vegetaristia tullut, palasin takaisin lihapatojen äärelle.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen joskus ollut pitkään ilman varsinaista lihalihaa, ehkä makkaraa silloinkin vähän söin ja munia nyt ainakin. Kannattaa miettiä mitä munia ostaa, jos ajattelee kanan olosuhteita. Eläinten kohdalla luomu voi olla aika hyvä valinta, tosin kallis ja kun raha ratkaisee, tiedämme miten siinä käy:(

      Broilerikin ottaa tämän kirjan jälkeen entistä lujemmalle. Se on ala-arvostettua ruokaa, jossa elävällä eläimellä ei enää ole edes aineellista arvoa, joten sitä en halua tukea. Yksityinen ihminen ei paljoa voi vaikuttaa, mutta muutokset syntyvätkin hitaasti joten ehkä voin olla pikku risu, joka muuttaa joenuomaa jos ja kun siihen tarttuu vahingossa muutakin?

      Poista
  5. Ηі thеre! Thіs blog pοst сouldn't be written much better! Looking through this post reminds me of my previous roommate! He constantly kept preaching about this. I most certainly will forward this information to him. Fairly certain he'ѕ gоing to hаѵе a gοod reaԁ.
    Many thаnκs for shаring!
    Feel free to visit my website http://blog.Bradmarkle.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you for your comment. I'm so sorry but I didn't notice it earlier! I think that People make many, many mistakes:( Yes, I visit pleasure your blog:)

      Poista
  6. Saattaa olla, että karjakokojen kasvaessa EU:n myötä, myös eläinrääkkäystapaukset ovat lisääntyneet;/ Ja sitten on ihmisiä, jotka eläinten kanssa eivät ole olleet missään tekemisissä, mutta ottavat silti eläimiä 'hoitaakseen'. Kuulin juuri huhujen kertovan kolmijalkisesta hevosesta, jolla nähtävästi yhä 'ajellaan' tms...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Aili. Olen tehnyt kaksi ilmoitusta eläinsuojelulliseti tai toisen teki kyllä isä, kun pakotin eli puhui ko. ihmiselle ja käski korjata tilanteen ja sai koko elämäksi siitä kaunat päälleen. Sitä en anna itselle anteeksi, koska minulla ei olisi ollut siinä mitään menetettävää, mutta hänellä oli.

      Muutama tapaus olisi ehkä pitänyt ilmoittaa, mutta en ole sitä tehnyt, olen muutenkin liian herkkä eläinihmiseksi koska inhimillistän ja hyysään niitä kuin lapsia eli kuten toimittajaystäväni sanoi: Ihmiset jotka rakastavat eläimiä, ymmärtävät harvoin eläimen parhaan? Olen jossain määrin samaa mieltä.

      Poista
  7. Hyvä kirjoitus. Olen aina ihmetellyt, miksi ihminen haluaa olla julma hirviö niille kotieläimilleenkin, jotka tuovat sille elannon, kuten siat, lampaat, mullit, kanat. Rääkkää ja kiduttaa, kuin että hoitaisi hyvin, niin eläinkin palkitsee isäntänsä sitä runsaammin, vaikka henkensä menettääkin.
    Karseeta on myös nähdä, miten jotkut kaahot ajattaa poroja, jotka juosta laukkaavat nopean auton edessä pitkiä matkoja. Varsinkin keväällä vasat joutuvat eroon emoistaan ja niille käy huonosti. tahallaan jotkut kolhivat autolla poroja, seurasin pitkään kesäälä yhtä jalkavaivaista, jolta oli ilmeisesti jalka murtunut.
    En minä kasvisyöjä ole, vaan niitä ja kalaa sekä lihaa sopivasti. Liha kaupasta, mutta kalan pyydän itse ja osan alkutalvesta olen ilman kalaa, kun ei jäille ole asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin kummallista aimarii, kuin sekin että olemme keskellä tätä voimatta paljon vaikuttaa. Teurastamot ilmoittavat kyllä huonosti hoidetuista eläimistä ja sanktioivat helposti tuottajan, jos muutosta parempaan ei tapahdu, joten siinä mielessä jonkun sortin taso on pakko säilyttää, vaikka sillä ei välttämättä olekaan mitään tekemistä eläinystävällisen ympäristön etc kanssa.

      Tahallaan kolhiminen on rikollista, ihmismäisen typerää hommaa. Kala on hyvä ruoka ja villikalaa soisi syötävän enemmänkin kuin kesylohta. Toivotaan että jäät tulevat pian, onko Sinulla avanto ja verkot vai miten pyydät?

      Poista
  8. hyvä ja asiallinen aihe. Oma perheeni on puolet kasvissyöjiä. itse syön lihaa hyvin harvoin.. suurin ongelma eläinkasvatuksessa on tehotuotanto, täyteen buukatut elintilat, eläinsuojelulakia tulee korottaa. Kuluttaja on suuressa asemassa valitessaan kaupassa mitä ostaa. Me ostamnme luomua ja tiedän että se on parempi, jotkut luomutuotteet on kalliimpia, mutta ostan silti.
    maailmasssa on niin paljon tarpeetonta ja julmaa eläinkidutusta eikä vain sitä, me kidutamme myös toisiamme. Ikuisuusvihalla ja sodilla. onkohan ihmisellä toivoa järkiintymiseen? minulla on tässä suhteessa pessimistinen käsitys, olemme kehityskaaren huipulla nyt, kaikki olisi mahdollista tehdä järkeväsi ja luontoa, eläintä , ilmastoa, vesistöä, maata ja ihmistä kunnioittaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teemme valintoja joka päivä, se on ihan totta Katris, muutenkin sanoit jo niin tyhjentävästi että tuohon on paha lisätä enää mitään. Luulen että olen jossakin suhteessa vielä pessimistisempi viimemainitun suhteen kuin Sinä, mutta tietysti voisimme vielä jotakin tehdä? Paljon pitäisikin tehdä, mutta edelleenkin raha ja ihmisen itsekkyys ratkaisee, joten siinä suhteessa tuskin mikään koskaan muuttuu?

      Poista
  9. Painavaa tietoa lihasta ja eläinten kasvatuksesta, siitä vain kaivetaan aina ne huonosti hoidetut eläimet,harvoin puhutaan niistä tiloista ja elämistä jotka voivat hyvin ja elävät hyvissä olosuhteissa.
    Syön mieluimmin lihaa ja kalaa kuin geeni muunneltuja kasviksia, tietysti kasvatettu kala ei hirveäsi innosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Marizan, etupäässä tietysti onkin hyvin hoidettuja tiloja ja itselläkin on paljon tuttuja, joiden tiedän hoitavan asiat aika mallikkaasti, niin elinolosuhteidenkin kuin eläintenkin suhteen. Se nyt monesti on vain niin, että paha kello kauas kuuluu jne?

      Myös kyseessäoleva Lappalaisen kirja oli puolueeton ja tosi cooli tämän asian suhteen, siellä ei juuri mustamaalattu mitään tai ketään tahoa, kerrottiin vain olemassa olevat asiat, niin hyvät kuin huonotkin.

      Geenimuuntelu on tullut markkinoille jo monessa muodossa, tämä oli hyvä huomio. Voi olla ettei kuluttaja aina kaikkea ehkä huomaakaan missä se piilee?

      Poista
  10. Tänä syksynä sain vain hirvenjauhelihaa noin kolmisen kiloa. Siitäkin oli tyytyväinen.
    Sinulla riittää nyt kokkaamista talvikaudeksi tuossa määrässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli aika pieni hirvi ja ampumakohta lisäsi jonkun verran hävikkiä, joten ei siinä nyt niin hirveitä lihamääriä tullut etteikö niitä talven mittaan tuhoa, varsinkin jos lahjoittaa vähän jollekin jotakin?

      Toisaalta niin lujalla oli saada (eli ostaa hyvin edullisesti) tämä itsekin, että laittaa harkitsemaan kylvääkö ruokaa eli tässä tapauksessa lihaa (ja rahaa)kuten silloin ennen:) Jauheliha on myös tuttua juttua joskus aiemmilta vuosilta. Kiitos Arleena.

      Poista
  11. Olipa hyvä kirjoitus, siihen ei ole mitään lisättävää. Olen itse päässyt näkemään broilerien "tehotuotantolaitoksen", paha mieli tuli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Marjukka. Broilerituotanto on itselleni ollut tähän asti aika vierasta, tosin katkenneen näköisiä raajoja olen joskus ihmetellyt, mutta nythän sekin selvisi. Elävän siipikarjan imurointi ja ahtaminen laatikoihin on epäinhimillistä ja rajua touhua? Jo yksittäisen untuvikon hinta kertoo paljon, 30 sentin sijoitus on tuottajallekin aika vähän?

      Poista
  12. Olipa pitkä kirjoitus ja täyttä asiaa. Olen iänkaiken ihmetellyt kettutyttöjen meukkaamista turkistarhoista, mutta kukaan ei ole juuri hiiskahtanutkaan kanaparkojen puolesta. Nyt on sitten hiiskahdettu. Ei se kyllä minun lihansyöntiin vissiin vaikuta, toivonpa vain, että eläimellisemmät olosuhteet tulisivat ruoallemme. Huh, kuulostipa vähän pahalta. Mutta totuus on, että vain elänyttä ruokaa voi syödä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin karsia kirjoitusta, mutta jostain syystä ne paisuvat kuin pullataikinat:) Kiitos Tuulento, tarkoitus ei ollut oikeastaan moralisoida niinkään lihansyöntiä, vaan eläinten olosuhteita ja sitä mitä voisi tehdä auttaakseen asiaa. Ja niimpä se vain on, että jotakin elänyttä itse kukin popsii, joten siltä ei näköjään välty kukaan?

      Poista
  13. Toisen elo on toisen kuolo. Ihan joka kerta. Tosin peikko on kuullut, että lihaksia voisi kasvattaa jossan koeputkessa, eikä eläimessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se peikko ikävä kyllä on, syytä siihen en ole ymmärtänyt koskaan, tosin ei näin pienellä päällä kannata sitä edes miettiä, sillä ajatukset lähtevät oitis karkuteille:) Synteettiseen malliin taitaa olla vielä matkaa?

      Poista
    2. Peikko luulee, että elämä on suunniteltu sellaiseksi. Syntymästä sisään ja kuolemasta ulos, siinä välillä auotaan kohteliaasti ovia toisille, olkoon ne sitten pieniä viljanjyviä tai suuria sonneja.

      Poista
  14. Hyvä juttu, totisinta totta, kelpaa tätä lukea ja saada herätystä kyseiseen aiheeseen... Kiitos!

    En kuitenkaan vielä luovu suosikkivihanneksistani (grillimakkaroista);)

    Ostokäyttäytymistäni pitää lihatiskistä kyllä tarkistaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herätys on aina paikallaan, olipa kysessä sitten idealismi tai arkinen aamuherätys, mutta ei tässä nyt miehisestä kestosuosikkivihanneksesta tartte luopua, teurasjäte ja vehnäjauhot oikeassa suhteessa maistuvat aika monelle:P

      Poista
  15. Minusta on aina ollut vähän kummallista, että metsästystä pidetään niin julmana touhuna. Mutta sitten kuitenkin syödään tehotuotettua lihaa. Julmempaa minun mielestäni on elinikäinen kärsimys, kuin kertakuolema.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Anskukka. Sitä olen luvattoman usein ihmetellyt itsekin ja sen vuoksi tälläsinkin vastakkainasettelua tuon metsästyksen ja tehotuotannon välillä, vaikka käytännössä sitä ei näin yks selitteisesti ehkä voikaan tehdä? Ihmiset ovat tapojensa ja elinolosuhteitten uhreja jotka eivät aina voi ajatella aina valintoja koska niissäkin ratkaisee raha, sillä esimerkiksi luomu voi olla pienipalkkaiselle aivan mahdoton valinta jo hinnankin vuoksi?

      Poista
  16. Suomen turkistuottajat houkuttelevat sikafarmareita turkistarhaajiksi. Mennään ojasta allikkoon.
    Turkistarhaus on epäeettisintä eläintenkohtelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista Pedro, tätä ei ole vielä kuullutkaan? Turkistarhauksesta ei varmaankaan tarvitse edes sanoa mitä mieltä siitä olen. Oma nahkani kyllä palelee, mutta ehkä vaatetan sen jollakin muulla kuin kasvatetulla ketulla, minkillä tai supilla. Kettutyttöaatetta en silti hyväksy.

      Poista
    2. Tässä aiheesta tarkemmin:
      http://www.hs.fi/talous/Sikatilallisia+houkutellaan+turkistarhaajiksi/a1305621482689


      Poista
    3. Uskomatonta mutta totta, kiitoksia Pedro. Tarhaus ei saa kyllä sen kummemmin pisteitä kuin tehotuotantokaan. Pienimuotoiseen minkkitarhaukseen sain tuntumaa 1960-luvulla, jolloin se oli lisäansiota pienviljelijäperheeseen kalastamisen lisäksi, mutta se, että sikatalous vaihdettaisiin minkkitarhaukseen kuulostaa kyllä aika uskomattomalta, eikä yhtään sen viisaammalta? Toisaalta ihmisten toimeentulosta suurien investointien jälkeen on tässäkin tietysti kysymys, joten mikäpä minä olen neuvomaan ammatinvalintaa kenellekään?

      Poista
  17. Tämä tarinasi herätti ajatukseni.
    Onko tappamisen himo kuitenkin suurempi kuin saaliin ruuaksi hankkiminen?
    Tänä syksynä olen lähemmin kuin koskaan seurannut metsästystä: sorsan, jäniksen, metson ja hirven.
    Olen jopa opetellut niiden ruuaksi laittamista, mutta ei maistu minulle, eikä luonteelleni..:(
    Vanha mottoni:
    "Kärpästäkään ei saa tappaa ja pupujussi pitää ottaa syykkyyn:)"



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla näinkin ullis? Metsästäjänaiset sanoivat tuntevansa lämpöä kaataessaan riistaa, jota en oikein ymmärtänyt, kun taas metsästäjämies sanoi tuntevansa onnea ja myös vähän surua kaatohetkellä, minkä ymmärsin. Olen syönyt riistasta hirvenlihaa, johon olen oppinut pikkuhiljaa, jänistä olen laittanut ruuaksi ja myös sorsaa tms. mutta niitä en syö. Eli minulla ei ole ollut vielä niin nälkä?

      Kärpänenkin saa puolestani lennellä mihin tykkää:)

      Poista
  18. Miksi kaupassa ei myydä lehmän lihaa lehmän lihana, miksi makkarassa ei lue, lehmänutareita ja jauhoja. No tulevaisuudessa kasvatetaan hyönteisiä ravinnoksemme.
    Päivän tarjous , vapaasti kasvatettuja paahdettuja heinäsirkkoja 8.50€ kilo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys Ari:) Luulen kyllä että tuotannollisista syistä kaikki tasapäistetään ja kuten tuossa yllämainitussa kirjassakin todettiin (tosin eri sanoin) niin jossain vaiheessa eläin vain lakkaa olemasta yksilö ja muuttuu pelkäksi etuseläksi etc. Luultavasti en ostaisi millään pakkausta, jossa lukisi hyvin palvelleen Mustikin utareet?

      Heinäsirkat muistuttavat jonkun verran kotisirkkoja, jotka kyllä hakeutuivat mielellään jopa pannulle, ovat kuulemma rapeita, mutta jostain syystä ei oikein innosta? Tottumuksen puutetta?

      Poista
  19. Hienosti kirjoititkin.... Olen samaa mieltä kanssasi!
    Terkkuja tauoltani!

    VastaaPoista
  20. Tsiisus, luuta kaluava kissa. Kaikkea sitä kuuleekin, mutta en epäile hetkeäkään. Kirjoitit muuten asiaa, olen samojen ajatusten ympärillä pyöritellyt päätäni jo pitkään ja keventänyt "lihaosasto-ostoksiani" aina vain enemmän. Muuten, ötököissä on todella paljon proteiinia, joten eiköhän suosiolla manipuloida mieliämme tulevaisuutta varten. Ajattelehan, aamiaiseksi neljän hyönteislajin muropalleroita, päivälliseksi vaikka ötökkäpihvejä ja illalliseksi vaikka torakkasoppaa. Niin, ja lounaaksi pussukasta jotain heinäsirkkanaksua. Hyönteisiä ainakin maailmassa riittää, siitä en tosin tiedä, että onko niillä kovinkin vikkelä tunne-elämä, mutta niitä nyt on ainakin enemmän.

    Pahus, on sitten melkoista touhua olla ekologinen ja siinä sivussa sitten edes jonkin asteinen "hyvä ihminen", ei muuten onnistu ainakaan Pitsiltä, sillä pitseissäni kiemurtelen tämän asian takia. Hemmetin hyvä kirjoitus ja siksi tätä kommenttiosastoakin tuli taas monen rivin verran...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hankala yhtälö kertakaikkiaan ja oli kyllä oli suuri kiusaus laittaa ne possut tuonne roikkumaan, mutta mikäpä sitä kinkun himoa estäisi kun on makuun päässyt. Raadollisempaa elukkaa kuin ihminen ei nyt yht'äkkiä tule edes mieleen.

      Mutta yritetään parhaamme pitsit, tuskin meistäkään pyhimyksiä aivan heti tulee ja sirkat olivat kyllä niin äklöjä, aikoinaan tutustuin niihin metsästysmielessä aika läheisesti ja fiksuja olivat myös, vai olisiko se ollut vain jotakin refleksin tyyppistä heijastetta? Lajinsäilymiskeinotkin niillä olivat ilmiömäisesti hallussa eli pantiin nuorempaa populaatiota vönkimään edeltä ja tsekkaamaan tilanne. Jos ei ollut vaaraa, niin putkiston juurestä vönki sitten isompikin sirkkaus esiin?

      Kasvispihvit ovat hyvä vaihtoehto, toisaalta tulee sorruttua jauhelihapihviinkin, mutta jauheliha onkin pelkkää jätelihaa, joten se ei niin hirvitä. Torakkasoppa kuulostaa aika mielenkiintoiselle, mutta joku kärpäsenraatojauhe voisi ehkä vähän yskittää:) Kiitoksia Pitsit, mukava kun piipahdit:)

      Hyönteiset ovat ihan

      Poista
  21. I like the valuable info you provide in your articles.
    I will bookmark your weblog and check again here frequently.
    I'm quite certain I will learn plenty of new stuff right here!
    Good luck for the next!

    Here is my weblog - navigate to this website

    VastaaPoista
  22. Excellent post, I think webmasters ought to learn so much from this web blog its user-friendly
    and posts are excellent.

    Feel free to visit my web site; visit web site [google.com]

    VastaaPoista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän - kiitos 💜