VIHKIRYIJY

Ryijyn historia on vanha, jotkut väittävät että se olisi peräisin jopa viikinkiajalta. Siitä en löytänyt varmaa dokumentointia, mutta Ryijyperinne sivun mukaan Hämeen linnan päällikkö Olavi Niilonpoika olisi omistanut ryijyjä jo 1400-luvulla. Vanhin Suomessa säilynyt ryijy on nykytiedon mukaan 1600-luvulta. 

Kirkoissa käytettävät vihkiryijyt ovat kuitenkin huomattavasti uudempaa perua kuin varsinainen kapioryijy tai morsiusryijy, joiden renessanssi sijoittui 1700-luvun lopulta vuoteen 1860. Vihkiryijyn päällä seisomisen uskottiin suojelevan hääparia pahoilta voimilta ja tuovan onnea 💛 

Äitini 16-vuotiaana tekemä Tuhkimo ryijy, johon hän värjäsi langatkin itse (tai ainakin osan niistä) on ollut minulle hyvin rakas lapsuudesta asti. Sen kunto on jo hyvin hauras ja huono ja hapsutkin on ajanhammas syönyt. Ikää Tuhkimolle on kertynyt 90 vuotta.

Evankelisluterilaisen kirkon vihkiryijyperinne alkoi 1900-luvun alussa. Kauniit ruusuryijyt ja monet symboliset aiheet ihastuttavat vihkimisseremoniassa edelleenkin. Pyhäjoen kirkon vihkiryijyn tekijä on Katri Viirret, joka oli edesmenneen mieheni täti ja myös kuopukseni kummi. Sitä, oliko hän tehnyt ryijyn valmiin mallin pohjalta vaiko suunnitellut sen peräti itse, ei ole tiedossa. Pyhäjoen Martat olivat sen kuitenkin aikoinaan tilanneet. Ryijytiedot varmistin rovasti Aaro Leipälältä. 

Helmikuisena pakkasiltana seisoin viimein Kaisan tekemällä vihkiryijyllä yhdessä Arin kanssa. Jukka Malinen toimi vihkipappina ja lahjakas kanttorimme Mari Liukkonen taikoi yhtaikaisesti viululla ja uruilla ihanat musiikkiesitykset💖 Paikalla oli vain muutama ystävä ja poikani perheineen. Tässä kuuntelemme Vivaldia. Largo (talvi) esitystä. Musiikki sopi hienosti talvisiin häihin ja lievästi ikääntyneeseen vihkipariin:)

Kirkkoihin on valmistettu myös kasteryijyjä, ja 1950-luvulta asti niitäkin vielä löytyy. Omat ryijymme on sumpattu rumasti johonkin komeron nurkkaan tai ulkosäilytykseen.  Alla on Arin perintöryijy, joka odottaa pääsyä vähän parempaan paikkaan:)

Perinteisesti ryijyn valmistamiseen (solmimiseen) on käytetty kangaspuita tai nukat on neulottu pohjakankaaseen. Nykyään on tullut avuksi myös koukkutekniikka, jolla saa helposti nättejä ryijyjä. Ikivanha ryijyperinne kuvastaa kauniisti ihmiselämän koko kaarta aina syntymästä kuolemaan. 

Ymmin eläinlääkärireissulla 13.4. törmäsimme Auringonkehrä ryijyyn, jonka omistaa Virpi Kruus. Aiemmin se oli ollut hänen mummollaan ja sitä kautta se on ajautunut hänelle. Hienosti se sopii odotusaulan tunnelmaan.

Ymmi ei ryijyä ihaile, vaan odottaa harmistuneena unta ja laserointia, joilla poistettiin taas kasvaimia ja ihmettelee varaemoa, joka ei tule heti viereen, vaan räpsii tyhmiä kuvia. Kuvauksen jälkeen laitoin takkini Ymmin alle ja pötkähdimme yhdessä lattialle. Jostain syystä omat unipeitot unohtuivat nyt matkasta.

Mutta nyt on aika jättää ryijyt ja tämä tautinen talvi taakse ja hypätä vapun kautta kesä tunnelmiin ja vaikka motoristikirkkoon! Pyhäjoella tämä perinne alkoi vuonna 2002. Muut motoristikirkot löydät TÄSTÄ.

Mukavaa ja siunattua kesän alkua kaikille 💛 

Lisäys 1.5.2026: Nämä ihanat prätkäihmiset ajoivat muutama vuosi sitten kirkkoon ja osuivat sopivasti kameran eteen💙

PÄÄSIÄISEN AIKA

Pääsiäisen ajankohta määriteltiin Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 324 niin, että pääsiäinen on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Täysikuu osui nyt kiirastorstaille. 

Pääsiäisaiheet olen tainnut kaluta jo perinpohjaisesti läpi eli puput, kukot, munat, noitavainot, pääsiäisen ajankohta, kokot, noita-akat, pääsiäistontut, arabialainen maustekakku,  mämmi ja sen historia, pääsiäistä sivuavat kirjat ja elokuvat, koristeet ja perinteet löytyvät aikaisemmista sepustuksista. Jeesuksen oikeudenkäyntiä sekä pesach-aikaakin olen joskus kuvannut aikalaisten silmin. 

Pääsiäistä edeltävän hiljaisen eli piinaviikon päivät (kansanomaisesti tymintäviikon päivät) ovat nekin varmaan kaikille tuttuja, mutta mikäli niiden taustatieto kiinnostaa, voi vilkaista Noita-postausta. Raflaavasta nimestä huolimatta se kertoo varsin kiltisti Palmusunnuntain, Malkamaanantain, Tikkutiistain, Kellokeskiviikon, Kiirastorstain, Pitkäperjantain, Lankalauantain, Sukkasunnuntain ja toisen pääsiäispäivän merkityksistä. 

Laskiaisviikon Tuhkakeskiviikko (joskus tämäkin sekoitetaan hiljaisenviikon päiviin) aloittaa pääsiäistä edeltävän 40 päivän paastoajan. Paastoaikaa voi viettää monin eri tavoin; voi pitää paastoa somesta, valita kevyemmän ruuan ilman lihaa tai harrastaa pätkäpaastoa, mikä tarkoittaa 16 tunnin ruokataukoa vuorokaudessa, tai voi olla vain karkkilakossa ja sunnuntait vietetään ilman turhia paastoja. 

Rairuohon kylväminen 1960-luvulla oli pienen tytön onnen hetki. Edelleen kylvän "rairuohoni"ohransiemenistä viikkoa ennen pääsiäistä ja se on juuri on sopiva pääsiäiseksi. Jo vuonna 1936 Kotilieden vanhassa numerossa 1.4. Irja Seppänen neuvoi raiheinän kasvattamista pöytäsomisteeksi. Toisaalta isä aikoinaan idätti jyviä keväällä pääsiäisen aikoihin katsoakseen viljan itävyysprosenttia, josta on tullut mieleen, että onko tapa kehittynyt alunperin käytännön syistä.

Jos viime vuonna oli neljän kuukauden syksy ennen joulua, niin ei maaliskuukaan ihan itseltään näyttänyt. Alkukuu oli kauniisti talvinen, niin että pääsimme hortoilemaan joen jäälle Ooven ja Ymmin kanssa. Myös tunkemanojan kautta oli kiva reitti moottorikelkan jälkiä aina rantaan asti. Sen jälkeen ei yht'äkkiä tiennytkään palasiko lokakuu vai tuliko huhtikuu etuajassa. Varhaista kevättä ja kantohankien puutetta Ymmi-kultakin ihmettelee. 

Punkit ja siilitkin heräsivät jo maaliskuussa! Tosin täällä ei piikkipalloja ole vielä näkynyt. Ari hippuilee kultahippujen perään ja leikkii ulkona uudella lelullaan ja tutkii Suomen sodan karttoja ja historiaa löytääkseen pommeja:) Oliver sai pikkuveljen ja mummoankka uuden lapsenlapsen 💛Alakuvassa muisto rakkaasta Pinkku-mamsellista 💖

 

Onnellista ja siunattua pääsiäisaikaa kaikille 💙

MINUN RAKKAAT

Viime vuoden loppu, jouluaika ja osalta alkanut vuosikin on ollut surullista ja kipeää vuoristorataa elämässäni. Käännyin Jumalan puoleen syvässä ahdistuksessa, kuten usein aiemminkin elämässäni, vaikka en sitä erikoisesti ole tuonut julki. Olen miettinyt paljon sitäkin, minkä arvoinen on parannus, jos sen tekee pelosta. No minä tein sen kauhusta kankeana ja voi olla, että maanpäällinen palvelusaikani jää tässä suhteessa aika lyhyeksi. Onneksi minulla ollut ihania tukijoukkoja, jotka ovat vakuuttaneet että olen yhtä arvokas Jumalalle kuin hekin, pitkänmatkan kulkijat.

Pohdin vuosia, miksi en jo nuorena valinnut oikeaa tietä, vaan tallustin raskaasti maallista taivalta mielestäni väärin valinnoin, vaikka omatunto kolkutti joka värssyn välissä. Ihailin uskovia ystäviä ja välillä oli niin paha olla, että sen huomasivat monet kaverit ja ystävät jo pitkän aikaa, mutta en vain jaksanut vaihtaa oikealle kaistalle.  Nyt kun se tapahtui, tuli heti uusia pilviä taivaalle. Ymmillä on kasvain jalassa, jonka huomasin vasta tänään. Kun pääsemme lääkärille olemme viisaampia senkin suhteen.

Olimme katsomassa puunkaatoja Hannes-myrskyn jälkeen ja siellä ne minun rakkaat ovat💛

Sähköt olivat poikki laajasti poikki ja eräiltä ystäviltä jopa 73 tuntia! Onneksi heillä oli puukiuas saunassa, joka toi vähän lämpöä huusholliin. Retkikeittimellä tekivät ruokaa, vesi onneksi tuli, kynttilät valaisivat illalla ja patteriradio pelasi. Kännykät pystyi lataamaan autossa, sitten kun sähköpiuhojen ohi pääsi. Täytyy ihailla miten jotkut osaavat varautua tähän haavoittuvaan digiaikaan. Meillä on vanha leivinuuni, josta on tietysti hyötyä. Aggregaatti on ollut mielessä monta kertaa, mutta eipä vain ole tullut hankittua sitäkään. Polttoainettahan se nielee paljon ja on isoääninen, mutta hätätilassa hyvä apu.  

Maailman politiikan ja Trumpin hullutukset jätän viisaammille. Sen verran kuitenkin sohaisen kotimaan uutisia, että susilahti näin laajassa mitassa on ihmetyttänyt. Kun ihmisen jälki näkyy radikaalisti luonnossa, se tuo aina uusia ongelmia. Joku toinen laji lisääntyy holtittomasti toisen kustannuksella, tässä tapauksessa ehkä hirvet ja kauriit ja/tai toinen peto. Ilpo Kojola tekee asiasta tutkimusta.

Positiivista tänä alkaneena vuonna on se, että suku lisääntyy pienellä pojalla ja me Arin kanssa otamme papin aamenen. Ja loppuvuodesta se, että kultainen Oliver kävi lohduttamassa mummoa joulun välipäivinä. Lapset kävivät jouluna muutenkin.

Hyvää, siunattua vuotta kaikille💛

KESÄ JA HELLUNTAI

Sotesta, sodista ja kylmyydestä huolimatta kevät toi meille valonkeveät yöt, lintujen laulun, siilit ja pari pörriäistäkin. Kuvailin juuri kylmänkukkaa, kun sitruunaperhonen lensi ohi, mutta tarkemmin katsottuna heittolaukaus vangitsikin vähän muuta😄 

Pitkän tauon jälkeen myös herra fasaani asteli pihapiiriin ja kiurun sekä kuovin riemukas kevätluritus kaikui jälleen pelloilla. Taivaanvuohet viihtyivät päivän pari takapihalla ja pesintäaika on vauhdissa muutenkin.  

"Olis aina kesä ja helluntai, ei koskaan talvi ja maanantai" toive ei aukea nuorisolle ehkä sillä tavoin kuin meille, jotka muistamme ajan, jolloin Helluntai pyhiä oli kaksi ja toinen niistä osui maanantaille. 

Maanantai karsiutui kaksoispyhistä pois 1972 ja lauantaista tuli helluntain valmistuspäivä eli eräänlainen puolipyhä, mikä loi vaikutelman kaksoispyhien jatkumisesta edelleenkin. Vuonna 1992 valmistuspäiväkin siirtyi turhana historiaan ja helluntai kutistui yhdeksi ainoaksi pyhäpäiväksi. 

Joskus helluntai sotketaan helatorstaihin, joka on 10 päivää ennen Helluntaita ja 40 päivää pääsiäisen jälkeen. Helatorstai on ollut vanhastaan kylvökauden juhla. Kirkollisesti sitä vietetään Kristuksen taivaaseen astumispäivän muistoksi. Vuonna 1973 se  muuttui liiketaloudellisista syistä helalauantaiksi, mutta 1992 se palautui entiselle paikalleen. 

Helluntai sijoittuu 10.5. - 13.6. väliselle ajalle ja tänä vuonna se on 8. päivä kesäkuuta. Kirkollinen merkitys liittyy Pyhän hengen vuodatukseen, mutta maallistuneesti se liitetään lempeen ja heiloihin. Ja tietenkin uuteen saunavihtaan! Tytöt tekivät saunassa lemmentaikojaan ja kisailivat tansseissa ja piirileikeissä poikien suosiosta."Helluntaina lauantaina, uusi vihta vihdotaan. rieskavelli keitetään ja lehmä aholle ajetaan." Rieska tarkoittaa tässä maitoa. Ja vanhastaan on tuttu laulu, jota isä minulle lauleli, kun olin pikkutyttö. Se kertoo hyvin, miten suuri ilon aihe Helluntai ennen oli. Ehtyneet ruokavarat uudistuivat, aurinko lämmitti  ja vahvisti talvesta ja sairauksista heikentyneet ihmiset uuteen suveen.

"Ja nythän on taasen helluntai, kevät tautisen talven voitti. Pihatuomi jo eilen kukkaset sai, sitä saunan sirkkakin soitti. Nyt on helluntai, suvisunnuntai, nyt on kukkien armain aika! Sinitaivoja linnut kaiuttaa, rusopilvet soutavat vettä, Vesiperhot, hyttiset piiriin saa ja mettiset etsivät mettä. Nyt on helluntai, suvisunnuntai, nyt on laulun ja soiton aika!" Larin Kyösti

Ymmi-nallekin kaunistautui helluntaiksi. Eihän sitä koskaan tiedä kenet kohtaa.

Ari teki siltaremontin viime kesänä ja kopisteli minulle uuden istutuslaatikon. Runsaat sateet ovat velloneet varsinaisen kasvimaan liian suuritöiseksi ja pikkuhiljaa olen oppinut että keväthuuma haihtuu kesän kuluessa pakkotyömaaksi, joten otan rennommin. Pihan perushoitokin käy jo melkein työstä. Tämä kevät on ollut muutenkin luopumisen ja hyvästelyn aikaa. 

Maailman tilanne ja asevarustelu, jota rauhan nimissä tehdään, tuo välillä tummia pilviä mielialataivaalle, mutta siitä huolimatta allekirjoitan sanonnan: "Vaikka huomenna tulisi maailmanloppu, niin tänään istutan omenapuun." Usein puut siirtyvätkin meillä kevään myötä eri paikkoihin. Eräskin kuusi on juossut ahkerasti pitkin pihoja ja iso omenapuukin vaihtoi toissa vuonna pihasta toiseen:) Kuopus täytti tänään vuosia ja on melkein vanhempi kuin äiti, joten aikakin lentää mihin sattuu😀

Kaariportti viime kesänä, silta oli jo tosi huono, tässä se on uusittu ja kaarikin on maalattu:) Ari rustasi yhtenä kesänä kaaren minulle syntymäpäivälahjaksi. Tästä portista astumme jälleen kesään, joten toivotan kaikille oikein valoisaa ja hyvää kesäaikaa💛

MÄMMIKOURAN PÄÄSIÄISPIPARIT

Mämmikouran pääsiäisrekvisiittaan kuuluvat Fazerin kukkopurkit, joita olen joskus tänne kuvannut. Taidan tyytyä kolmeen purnukkaan:) Heidelillä on myös hienoja suklaarasioita ja erään kerran ostin peltisen pääsiäismunan, jonka lahjoitin ystävättärelle. Nyt harmittaa, etten ostanut itsellekin, koska vastaavia ei enää saa mistään. Tekoäly luo myös kauniita ja satumaisia kuvia, kuten alla olevasta näkyy.  

Enpä olisi nuorena uskonut että 1950-luvulla alkunsa saanut keinoäly, jolle vähän naureskeltiin, varastaa pikku hiljaa tieteet, taiteet, teollisuuden ja ihmismielenkin. Pähkäilen usein tekoälyn laajenevaa roolia ja mietin, että mihin ihmistä edes kohta tarvitaan. No sotimiseen tietenkin:) Tekoälyn suurmaa on nykyään Kiina, jonka edessä olemme jo muutenkin polvillamme.

Ari älytekomies tilasi minulle yllä olevan satukuvan piparkakku muottien ohella. Ihan samoja muotteja näin moninkertaisella hinnalla myynnissä lähikaupungissa. Onko se väärin, jos tilaa halvemmalla vai pitääkö ostaa sama tuote kalliilla kotimaasta. Jos ajatellaan eettisesti ja humanitäärisesti, niin mihin esimerkiksi lapsityövoima häviää välikäsien tai jälleenmyynnin myötä. Kotimainen alkutuotanto on silti ehdoton valintani ja ykkösprioriteettini monin tavoin.

 Lapsuudessa pääsiäiseen kuului kokon, mämmin, rairuohon, munien ja tipujen lisäksi se, että äiti teki myös pääsiäispiparkakkuja. Tämä muisto inspiroi niin, että päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Mutta. Raju noro ehti ensin ja kamppasi minut rumasti kanveesiin. Kesti vähän aikaa ennenkuin jalat kantoivat ja teki pahaa edes katsoa muotteja, jos mitään muitakaan pääsiäisjuttuja. Pikkuhiljaa innostuin kuitenkin uudelleen ja pyöräytin paraisten taikinasta piparit. Koristelin osan vihreällä, kun ei muuta väriä sattunut olemaan.

Ymmi ihmettelee, että tuliko taas joulu:) Ihmisten toilauksia kun pienen koiran on välillä vaikea ymmärtää. Ymmillä on hammashuolto ennen vappua ja ainakin yksi hammas lähtee pois. Punkit tulivat tänä keväänä jo maaliskuussa! Ymmiltäkin löytyi niitä löytyi kolme. On tosi inhottava myrkyttää lemmikki ja olen taistellut sitä vastaan pitkään, mutta tulin toisiin aatoksiin pari vuotta sitten, kun 20 punkkia vilisti Ymmin nenänpäässä ja lisää oli muualla. Siinä sai olla aika nopeana, että ehti päästää kaikki taivaaseen ennen kiinnittymistä.

Tämäkin kevät on ollut valoa ja varjoa, surua ja iloa käsikädessä. Huolien velkomaa arkea ja seesteisiä onnen hetkiä, kuten meillä kaikilla 💛

Suuri ilon aiheeni on tietysti keväinen heräävä luonto ja sen ihmeet. Fasaanit astelivat monen vuoden tauon jälkeen pihalle ja tämä pariskunta paistatteli päivää tänään hyvin maastoutuneena takapihalla. Pääsiäispähkinä purtavaksi eli mitä kuvasta löytyy:)

Pääsiäisaika päättyy kirkkovuoden mukaan helluntaina, joten toivotan oikein hyvää pääsiäistä ja valoisaa kevättä kaikille💚

P.s. Tässä tekstissä ei ole käytetty tekoälyä, pelkästään kirjoittajan vähäistä älyä.

TRULLIKELKKAILUA JA KANTOHANKIA

Täysikuu jäi haaveeksi tänä pääsiäisenä ja kantohangetkin pettivät pahemman kerran. Trullikelkkakin unohtui vanhanpuolen kinoksiin kun noita kapsahti luutineen ikivanhaan koivuun välttyäkseen lämpöhalvaukselta:)

Tänä pääsiäisenä sain lahjaksi näin ihanat pupumunakorvat. Ystävä nauroi, että sinulla on niin "vähän" koristeita, että pitää pikkuisen auttaa. Mopo taitaa karata käsistä niin jouluna kuin pääsiäisenäkin. 

Mutta kuka muistaa vielä munakääreet? Ostin nuorena äitinä 1980 - 1990-luvulla Kalajoen Merta Marketista ja ihastuin heti! Etsin monet näitä kerrat uudelleen, mutta en löytänyt enää mistään ja Merta Marketkin lopetti ja muuttui kirpputoriksi. Sen jälkeen siihen rakennettiin kauppa- ja kulttuurikeskus Merta. Nämä ostin Minden kirpputorilta 50 sentillä. Googlettamalla löysin vastaavia, mutta en näitä nostalgisia aiheita. 

Yritin huonolla tuloksella narrata vieraita että maalasin nämä itse:)

Kolme päivää sitten olimme vielä Ymmin kanssa kantohangilla ja haimme pajunkissoja joen rannasta. Ymmi otti ilon irti elämästä ja riemun reisipuolesta.

Trullikelkkaakin ihmeteltiin:)  Eläinlääkärireissu tehtiin myös ja se veti vähän vakavaksi, mutta eletään päivä kerrallaan ja iloitaan tästä onnen ajasta, joka meillä vielä on. 

Toivotamme kaikille hyvää pääsiäistä ja kevätaikaa💙

NUKKUJA KAUNEIN

Vanhan ajan talvi tuli jo hyvissä ajoin ennen joulua ja aloitti Uuden Vuoden tulipalopakkasilla. Pakkaspojan tiukka vasara takoi pörssisähkön infernaalisiin lukemiin. Se söi tehokkaasti polttopuuvarastoja ja hyydytti kulkuneuvot. Meillä oli kiinteähintainen sähkösopimus, mutta hyötykäytimme pakkasta sulattamalla pakastimen samalla kun vanha kiikkustuoli ja nojatuoli palelivat portailla sohvanpehmusteiden ja patjojen kanssa. Käytimme ulkolaatikkoa lisäpakastimena ja jäädytimme lyhtyjä. Uuden Vuoden aattona 5-vuotias lapsenlapsi varoitti mummoa tiukasti tinanvalannan vaaroista, mutta siitä huolimatta lyijyliemet solahtivat iloisesti hyiseen vesiämpäriin ja joulukuu humahti samantien ohi. Sitä, miten joulukuussa aika karkaa aina käsistä, mutta tammikuussa se ei lopu koskaan, ei tajua millään.

Tässä iässä miettii usein sitäkin, että mihin ihmeeseen vilahti koko ihmiselo! Reippaasti yli 20 vuotta meni  nukkumiseen, 10 vuotta tuhraantui lapsuuteen ja toiset 10 vuotta nuoruuteen ja yht'äkkiä sitä olikin ikivanha luuska:) Jos olisin tuon tiennyt, en olisi lapsena toivonut niin kiihkeästi, että kasvaisin äkkiä isoksi. Yläkuvassa nukkuu esikoinen ja alakuvassa uneksii kaunis lapsenlapseni. Oi niitä aikoja 💛

Viime vuosi oli monin tavoin hyvä, mutta kesäkiireissä repesi olkapään kiertäjäkalvosin, joka rajoitti liikelaajuutta ja kiukutti suunnattomasti pihatöissä, puhumattakaan että viheliäinen yökipu haittasi (ja haittaa) muutenkin vähiä yöunia. Ymmin pahenevat terveysongelmat ja kummipojan vakava sairastuminen ovat tuoneet suurta huolta nekin ja tietenkin vaikuttavat unenlaatuun. Maailman epävakaa tilannekin syö henkistä kapasiteettia, mutta siihen olen asennoitunut vähän eri tavoin.  Alla olevassa kuvassa pikku Ymmi miettii maailman omituista menoa.

On huolestuttavaa miten sotamyönteiseksi ihmiset ovat muuttuneet verrattuna aiempiin vuosiin. Aseita kalistellaan ja sotaa arkipäiväistetään, sotimiseen ja aseisiin syydetään kyllä rahaa, mutta ihmisten toimeentuloa ja pärjäämistä leikataan surutta! Pienten eläkkeiden rankka verotus ja lapsiperheiden etujen kaventaminen hankaloittaa elämää radikaalisti. Edellinen vastakkainasettelu ei tarkoita, etteikö humanitäärinen ja muu apu sota-alueille ole tarpeen tai omien rajojen turvaaminen sotatilanteen varalta tärkeä asia.

Presidentin vaalien ahkera ennakkoäänestys on siirtymässä varsinaiseen vaalipäivään ja Saulin valtikka on vaihtumassa. Uusi presidentti, joka lienee Stubb, vaikka oma suosikki onkin Rehn - oli jo Elisabetin aikana - on suurien haasteiden edessä. Kansainväliset suhteet olisi pidettävä auki sekä itään sekä länteen olosuhteista riippumatta.

Tämän hetkinen hallitus tekee rajuja liikkeitä ja leikkauksia, mutta niinpä teki aikoinaan Kataisen sateenkaarihallituskin, jossa presidenttiehdokas Haavistokin päsmäröi. Sähkönsiirtomaksut tulivat siihen aikaan hyväksytyiksi ja nyt ne ovat ryöstäytyneet Caruna-rallin myötä täysin käsistä. Niillä piti huoltaa sähköverkostoa / kunnostustöitä ja niihin aikoihin siirtomaksu olikin vielä aika maltillista. Taisi tulla arvonlisäverokin saman hallituksen aikaan, koska sähkönsiirtomaksuun sisältyy käytön lisäksi sähkövero ja arvonlisävero. Lisäksi sähköstä on maksettava siirtomaksua, vaikka kiinteistössä ei olisi edes sähköt päällä. 

Kiinalaisen horoskoopin myötä siirrymme helmikuussa arvaamattomaan puuLohikäärmeen aikaan, mikä ei välttämättä lupaa seesteisyyttä tai hyviä aikoja maailmaan, mutta onneksi päätämme monin tavoin onnestamme itse.  Lohikäärmeissä on oma tarunhohtoinen viehätys, jota on vaikea vastustaa. Alla oma puinen Louhikäärme, jonka sain Arilta eräänä jouluna lahjaksi 💖

Onnellista alkanutta karkausvuotta 2024 kaikille 💛Pidetään pää kylmänä ja sydän lämpimänä, niillä pärjää jo aika pitkälle:) 

Lisäys 27.1. Julkaisulupa ottamiini nukkumiskuviin on pyydetty ja saatu.

KERRAN VUODESSA

Vuosi sitten kynttilänpäivän aikaan Fifty-Fifty Of  Your Sweetest Dream siirtyi myös juridisesti omaksemme. Se vaati aiemmilta omistajilta hieman paperisotaa ja puhelinsoittoja kenneliin, ennenkuin sain koodin, jolla pikku Ymmi siirtyi nimiini. Kaksi yhteistä onnen vuotta takana💛

Ukrainan sota aiheutti elämässäni syvän surun ja lamaantumisen. Se herätti koiraunta nukkuvan mörköni. Pelon ruutitynnyriefektistä, eskalaatiosta - kolmannesta maailman sodasta. Tuhosta, joka tuo kylmyyttä, pimeyttä, nälänhätää, tauteja, paskavettä ja megatsunameja ennen kuolemaa. Suurvaltapolitiikka onkin miekan terällä ja Kiina on enemmän kuin avainasemassa päätöksien suhteen.

Siitä huolimatta nautin viime keväästä ja pääsiäisajan ihanista kantohangista yhdessä Ymmin kanssa. Kuljemme jälleen kohti uutta kevättä ja linnut laulavat kuin ennenkin, vaikka jossakin soditaan - lapset itkevät, haavoittuneet huutavat ja eläimet kärsivät. Se tieto tunkee läpi onnen, osuu sydämeen kuin lasinsiru.

Hirveintä tässä ajassa on propaganda ja pohjaton viha, joka kohdistuu myös heihin, joilla ei ole osaa eikä arpaa koko sotaan. Sodalla on aina rumat kasvot aikakaudesta tai sotilaista riippumatta. Toivon että voisimme tukea Ukrainan itsenäisyyttä ilman turhaa vouhkaamista ja syntipukkeja. Tajuta, ettei sodassa ole koskaan voittajia, on vain häviäjiä. 

Lapsuuskodin myynti tuli ajankohtaiseksi viimeisen vuokralaisen lähdettyä. Sen lopullinen tyhjennys ja muut syystyöt pitivät meidät ahkerina koko viime syksyn. Hieroin kauppoja ja Ari roudasi 1000 litran puutynnyreitä - osa oli 1800-luvulta- kiesit, tuoleja, perunalaatikoita, päresäkkejä, tukkireen, pikkumökillisen kevythirsiä ja tuhottomasti muuta roinaa, joista osa annettiin pois tai myytiin. Loput järjestelin vanhanpuolen elosuojaan ja aittarakennukseen. Esikoinen auttoi ison, raskaan puukaapin hakemisessa, jota en hennonut jättää:) 

Levottomasta maailmantilanteesta huolimatta olen kokenut monia suuria onnenhetkiä. Marraskuussa lapsenlapsi teki minusta isomummon ja kuopuksestani papan 😶  Pieni mustatukkainen poika on niin ihana 💛 että sydämeen sattuu. Vietimme ristiäisiä tämän vuoden helmikuussa ja juhlat oli järjestetty viimeisen päälle. Vivianin tekemä hieno kakku kruunasi koko juhlapöydän.

Kastemalja Anna-tätin kuvaamana

Joulukuun alussa jäin eläkkeelle, vaikka olinkin oikeutettu roikkumaan eläkeputkessa, mikä rahallisesti olisi ollut parempi vaihtoehto. Työpaikkojen ruinaaminen kävi kuitenkin niin kunnialle, että löin hanskat tiskiin. Pieni työrupeama olisi ollut vielä saatavilla, mutta eläkekertymään se olisi vaikuttanut negatiivisesti.  

Hieman kitkerälle tuntui, ettei alle 23-vuotiaana tehdystä työstä kertynyt mitään, vaikka uurastin raskaita kuukausia taimitarhalla, tein mökkisiivouksia ja olin tietenkin kotiäiti, joka nykyään kai lasketaan työksi sekin. Suuri osa hoitoalan pätkätöistäkin hyllytti eläkkeeni minimiin, koska alle kuukauden työt eivät kerrytä eläkettä. Positiivista on se, että olen saanut sukeltaa moniin erilaisiin työrooleihin oman ammattini lisäksi. Työstää potilaspapereita 1800-luvulla syntyneistä 2000-luvulle asti eli olen saanut elää henkilötunnusten kolmen merkin aikakaudet manuaalisesta ajanvarauksesta digiaikaan! Lääkereseptitkin kirjoitettiin ennen käsin ja uusinnat merkittiin pieniin pahvikortteihin, jotka olivat sairauskertomuksista erillään. Me ajanvaraustytöt uurastimme potilasneuvonnassa, annoimme aikoja, huolehdimme laskutukset ja reseptien puhtaaksikirjoitukset, jotka lääkäri sinetöi omalla nimellä ja leimalla. Osa avusti vastaanotossa, itse aika harvoin siteiden laitossa tai korvalapsien pitämisessä. Edellisen lisäksi purin sanelut, tein tilastoinnit, ajoin lääkäreiden työlistat jne. Arkiston fantomit olivat arkipäivää ja papereiden perässä hyppääminen opetti salapoliisitaitoja. Hammashoitolan välinehuoltoakin tuli opeteltua.

Pientä harmitusta aiheutti  myös se, että olin "pakotettu" kiristyneen työvoimapolitiikan vuoksi tekemään Melalle paperin, jossa menetin 12 vuotta maatalouseläkekertymää. Avustin istutus-, kasvu- ja etenkin nostoaikoina, vastasin maksu- ja laskuhelvetistä, lohkokirjanpidosta, viljelysuunnitelmista ja maatalouden tukihakemuksista vuosikymmeniä. Se, jos mikä opetti sumplimaan maksuaikoja ja tekemään nöyrästi yhteistyötä pankin, logistiikan, tukijärjestelmien ja rahoittajien kanssa. Se oli hyvää harjoitusta tulevaa leskeyttä varten, sillä se auttoi karistamaan velkojat ja verikoirat kintuista ja hilaamaan kuolinpesän velat ja lainat kivireen tavoin hitaasti mutta varmasti finaaliin.  Pakkorealisointi on ollut arkipäivää ja veroseuraamukset sen mukaiset. Monia kertoja verotetun omaisuuden myynti kun on verottajan ikuinen lypsylehmä.   

Nämä ovat ovat mitättömiä murheita sodan, maanjäristysten ja muiden järkyttävien katastrofien rinnalla, mutta pienen ihmisen pieni mieli ei osaa aina suhteuttaa asioita:) 

Toivotan valoisaa kevättä kaikille, hyvää alkanutta Jäniksen vuotta ja rauhan aikaa maailmaan.

Postauksella osallistun Pieni Lintu Koti-haasteeseen.

HÄRKÄVIIKOT JA REIKÄLEIVÄT

Loppiaistulet hohtivat jäälyhdyissä ja mieluisat vieraat olivat portailla. Mutta sen jälkeen iski tammikuinen tylsyys kuin kuolema. Puuduttavat härkäviikot, vesisade ja viheliäiset pääkallokelit viimeistelivät lopputuloksen, eikä uutta lunta siunaantunut ainakaan Pyhäjoelle. Voiko olla mitään kurjempaa kuin vesisade tammikuussa? No totta kai voi. Syöpä, sota, keskitysleirit, yksinäisyys, verot, velkaantuminen, pelko tai nälänhätä. Eli tylsyys on oikeastaan ihan kivaa💙

Hain pakkaspäivinä vanhalta puolelta villapuseroita, joista osa oli unohtunut talviteloille. Tässä on lempipuseroni kautta aikojen. Se on pyhäjokisen käsityöläisen Hannele Mikkosen aikaansaannos ja tässä on ainakin 29 eri väriä, mutta aika ja hiiret ovat tehneet tehtävänsä, joten ei tästä enää pitovaatteeksi ole😢

Arin äidin tekemä torkkupeittokin löytyi samasta laatikosta. Onneksi se oli ehyt ja pesun jälkeen kuin uusi. Olemme saaneet häneltä monia ihania pitsiliinoja ja kuviovillasukkia, mutta tämä nostalginen isoäidinneliö malli toi mieleeni muistoja. Näin sen Norjassa Arin sohvalla ja 18-vuotiaana, kun odotin esikoista, virkkailin pikkuruisen peiton juuri tällä samalla mallilla.

Oravanpoikaset katosivat syksyllä kuin tuhka tuuleen. Veikö ne tauti vai joutuivatko parempiin suihin. Alakuvan varpushaukka tiirailee pihakoivussa silmä kovana hiukopalaa, mutta oravat tuskin kuuluvat sen gourmetlistaan. Enemmän epäilen kissoja tai kanahaukkaa, joka viihtyi lähistöllä viime vuonna.

Vanha ikikuusikko kaadettiin rannalta - onneksi neljä kuusta jätettiin ja siinä ohessa kaatui muutakin risukkoa ja metsää, joten meidän lahopökkelö tonttimme on ehkä eräänlainen suojavyöhykealue, mutta samalla saalistuspaikka monille eläimille. Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu SÄÄ-haasteeseen.

Kotipihaa pitemmällekin ajatukset välillä karkaavat. Venäjänmaalla Putin sekoilee entiseen malliin ja pitää kauhun tasapainoa yllä, mutta se onkin jo kiinalainen juttu:) Ruotsi on varpaillaan ja Suomi-neitokin pureskelee välillä essunnauhoja. Sauli Niinistön rooli korostuu yhä enemmän rauhanomaisten ovien avaajana ja siltojen tekijänä eri maiden välillä. Toivottavasti tuleva presidentti - Olli Rehn - omaa saman tiukan neuvottelutaidon. Toista Saulia emme silti ikinä saa.

Se on selvä, että jos isot Pojat haluavat ottaa paukkupyssyt käteen, niin elämä tällä saastuneella pallolla on ohi! Jatkuva epävarmuus tulevaisuuden suhteen tuo turvattomuutta. Sitäkö kielii nuorison ja lasten pahoinvointi. Usein kaipaan aikaa, jolloin meillä oli vuosikymmenien jatkuvuus sukutilojen tai ammattiryhmien myötä. Työ periytyi usein isältä pojalle tai tyttärelle. Työtä oli paljon ja luppoaikaa vähän. Nyt olemme irrallisempia sen lisäksi että maailmanlaajuiset uutiset ja katastrofit huuhtovat armotta aivojamme. Vapaa-ajan lisääntyminen, helppo elämä ja hyvinvointi on tuonutkin pahoinvointia.

Aluevaalitulokset on nyt julkistettu ja toivoa sopii, että valitut tekevät parhaansa hyvinvointipalveluiden säilyttämiseksi ja niiden ylläpitämiseksi omassa kunnassa ja Raahessa. 

Mukavaa alkanutta vuotta ja reikäleipäviikkoja kaikille 💛 Minkä tammikuu hellittää sen helmikuu kiristää, täällä ei lunta ole nimeksikään, onneksi on kuitenkin liukasta:)

JOULUN ALLA

Joulukuu oli jo pitkällä kun nousin tautivuoteelta, jossa rötkötin rumasti melkein koko marraskuun yskien ahkerasti keuhkoja pellolle yötä päivää. Jossakin vaiheessa kuumeen ja yskän välillä jaksoin orientoitua tonttujen puukenkiin, joita Ari veisteli pienemmiksi. Hinkkasin santapaperilla ja maalailin ne mustaksi. Kengityksen myötä amputoin tontturaukkojen jalkoja. Siinä hötäkässä vilkaisin lammelle ja joulumieli valui sydämeeni kuin hunaja.

Sieltä se pikkutonttuni hiihteli taas kohti joulua. Kohti kyökkipiian kyökkiä. Vaikka pahin jouluhulluus lykkääntyi Nikolaukseen, niin siitä ja taatelikakusta se taas lähti:)  Siivoukset, tuunaukset, lahjapakkausten värkkääminen ja jouluhösseli vie paljon aikaa ja energiaa. Jos et ole töissä, ei ole mitään tekosyytä edes luistaa tilanteesta😅  Toisaalta, joskus on pakko siivota isommin, joten joulu, pääsiäinen tai juhannus ovat itselleni hyviä syitä kohentaa kotia perusteellisemmin.

Omien nurkkien lisäksi laukkasin pitkin kyliä nyysäämässä entisen naapurini aika sekavaa huushollia. Hän on yksinasuva, sairasteleva vanhus, jolle en kovasta yrityksestä huolimatta saanut järjestettyä siivousapua jouluksi. Eräänä iltana tullessani puolikuolleena kotiin, mietin miten aika, jota nykyään muuten on vaikka muille jakaa, hurahtaa joulun alla olemattomiin. Mihin se katoaa?

Piparitkin menivät ihan pipariksi, värikin oli omituisen haalea - jotakin hiekan ja kakan väliltä, joten tein uuden taikinan. Väri oli oikeampi, mutta onnistuminen ei. Ikinä ei ole näin kurjia piparkakkuja tässä kyökissä- jos missään muussakaan nähty! Marjasen tontutkin järkyttyivät pahan kerran:) Taatelikakku näytteli hyvin onnistunutta, mutta maku oli lähinnä kuivuneen melanssin ja pettuleivän välimuotoa. Ehkäpä Jarmon piimäkakkuohje 45 vuoden takaa pelastaa jouluni:)

Weisten tontut ovat kuuluneet elämääni jo pikkutytöstä asti. Oli tähtihetki kun kelkkatonttu ja kellonsoittaja otettiin piironginkaapista ja laitettiin joulusiivousten jälkeen paikalleen. Viimeisimmästä Weisten tontusta maksoin huikeat 40 senttiä.

Rosacae näyttää iskeneen ikävästi tontun naamaan, mutta muhkuranenästä huolimatta hän on varsin viehättävä Lappi-asuinen tonttu. Lapsuusaikani Weiste tonttuja ei ole enää muita tallella kuin suklaapallotonttu, jonka sain naapurinpojalta kuusijuhlassa, muut ovat lahjoituksia tai hankintoja. Erittäin vanhat, tätilästä saadut käpyukot luurasivat vielä säilytyksessä eivätkä sen vuoksi ehtineet tähän hösseliin mukaan. 

Tonttujen lisäksi hullaannun helposti muihinkin ikivanhoihin joulujuttuihin; kuten liinoihin, tuberkuloosimerkkeihin ja joulupapereihin niin kääreiden, korttien kuin taulujenkin muodossa. Keräilyhulluus on pysynyt kuitenkin maltillisena, sillä olen hyvin kriittinen tason suhteen.

Osa joululiinoistakin pääsi kiikkustuolin syliin. En ole varma, sopiiko näistä mikään joulupöytään tai olohuoneeseen, mutta ennen joulua tulee aina fiilisteltyä vanhojen tavaroiden parissa. Osa näistä oli lapsuuskodin joulupöydässä.

Yllä oleva fröökynä esittelee menneen kevään tonttulakkimuotia ja allaolevat ukkelit synnytin toukokuun valoisina öinä 😁

Tämä soma tonttumaahinen virittää minut joka syksy joulutunnelmaan. Sain sen lahjaksi eräänä jouluna taiteilijaminiältäni. Tonttu istuu vanhassa lyhdyssä ja lämmittelee siinä pikku hiirensä kanssa. Kuvaan en saanut tässä tohinassa vangittua sitä tunnelmaa, mikä tekee tästä niin satumaisen.

Lumiukko kuuluu ehdottomasti myös jouluun. Omatekemien lumiukkojen joukkoon pääsi tuo hurmaava törönokka, joka löytyi kirpputorilta 50 sentin huikeaan hintaan. Näillä tonttukuvilla osallistun Pieni Lintu joulukuu-haasteeseen.

Toivotamme kaikille hyvää jouluaikaa Ymmi-joulupallon myötä 💛 Jouluhösseli jatkuu vielä hetken ja kyökkipiika on yhtä sekaisin kuin huushollikin:)